Kulta-kuumetta.

  


Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua josta pahoitteluni Teille, hyvät sivustojeni seuraajat.
Uteliaan, joka paikkaan ehtivän matkija linnun johdattamana rohkaistuin naputtelemaan muutaman sanan tänne virtuaaliseen maailmaan. 
Kenties ehkä viserrettäväksi ;) kelpaavan.
----------------------------------------------------------
Meillä suomessa ei ole villin lännen kaltaista kulttuuria, mutta helposti siihen verrattavana tai synonyyminä villin lännen kulttuurille, sen miehille, meillä on Lappi.
Lappilaisuus esiintyy paljolti saman kaltaisena elinpiirinä kuin cauchot tai cowboyt meille ovat näyttäytyneet
Niin ollen on luonnollista että kultakuumetta esiintyy myös pohjoisen lapin seuduilla.
Näistä aiheista (kullan kaivuu, tukin uitto, metsätyö) on valmistunut myös elokuvia.

Suomi on pitkä, mutta kohtalaisen pieni pinta-ala verrattuna moniin suuriin maihin joista kultaryntäykset ovat aikoinaan tulleet tunnetuiksi, suurimpana niistä Kalifornian kultakuume. 

Myös Suomessa oli omat kultaryntäys kautensa. Ensimmäinen 1800 luku Kemijoki ja hieman myöhemmin Ivalojoki tienoilta. Toinen pienempi ryntäys osui (Lemmenjoki) 1949-1950 luvuille. 

Tuohon aikaan sijoittuivat myös suuret nälkävuodet, ihmisten nääntyessä nälkään 1866 - 1868 välisenä aikana, jolloin suomi menetti väestöstään kuolleina kahdeksan
(8) prosenttia. Kato oli pohjois suomessa pahimmillaan 1857 jolloin englannissa ja skotlannissa sekä irlannissa kerättiin avustuksia nälkiintyneitä varten.
Myös Ruotsi kärsi nälänhädästä.  

Vielä vuodet 1862 ja 1865 olivat pohjoisessa vaikeita, joista väkeä muutti norjaan sekä ruotsiin, osa venäjälle aunuksen kuvernaattiin. Vuosi 1866 oli erittäin sateinen joten kylvettyä ei saatu. Siemenviljaa poltettiin paljon alkoholiksi, joka teki hyvin kauppansa, Tämän johdosta määrättiin kaiken kotipolton kieltävä laki. Olojen parannuttua kotipoltto pysyi edelleen kiellettynä.

Talvi 1968- 1967 oli edelleen ankara ja kato koitteli pahiten Häme, Satakunta, Pohjanmaa, Pohjois-karjala, alueita jossa väestöstä menetettiin jopa 20%. Talvi tuli aikaisin, viljalaivojen jäädessä vieraisiin satamiin. Venäjän, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.

1968 alkaessa nälänhätä oli pahimmillaan. Tammikuussa kuoli 8000, helmikuussa 9400 maaliskuussa 14500, huhtikuussa 20600 ja toukokuussa 25200 ihmistä.
Vuoden aikana kuoli kaikkiaan 137.700 henkilöä.
Pahiten kärsivät Kuopio, Vaasa ja Oulu läänit, sekä Satakunta.

Kesällä 1868 säätila oli hyvä ja sato onnistui. Nälkävuosien jälkeen maataloutta  monipuolistettiin ja infrastruktuuria ja teollisuutta kehitettiin jotta tulevaisuudessa voitaisiin nälkä ongelmilta välttyä hieman paremmin. Myös teiden kulkuyhteyksien parantaminen aloitettiin ja rautatie verkkoa alettiin kehittää.

Suomen senaatin 1860 lähettämä retkikunta alkoi kartoittaa maan kultaesiintymiä.
Retkikunta kartoitti Lappia kesällä 1868 jolloin Ivalojoesta löytyi kultaa joka varmistui parissa päivässä Lapin suurimmaksi esiintymäksi. 
Kaksi Kalifornian kultakentiltä kokemuksensa hankkinutta kaivajaa, Jakob Ervast (Oulu) löysi yhdessä Nils Lepistö (Raahe) kanssa kultaa (Ivalojoen Saariporttikoski) syyskesällä 1869, kaksi (2) kiloa kultaa jolloin todellinen kultaryntäys Ivalo joelle alkoi kesällä 1869 jolloin viranomaiset perustivat alueelle kultalan. Kruunun stationin.

Tuohon aikaan hallitsija oli Aleksanteri-II jonka ansiosta Suomi alkoi kehitysvaiheen itsenäisen valtion kaltaiseksi maaksi. Eräs josta voimme olla ylpeitä on vapaa yritystoiminta joka tuolloin sai alkunsa, sen ansioita ja seurauksena euroopan vapaimmat kauppalait, niiden säännökset.

Sairaiden ja köyhien hoito sekä kouluopetusta kohennettiin ja maanteiden kuntoa alettiin parantaa. Kunnat (Church village commune) syntyivät ja muutama uusi kaupunki perustettiin. 

          
Aleksanteri-II hyväksyi asetuksen kullan etsinnästä josta toimesta, sen seurauksena seudulle alettiin rakentaa Kultalaa. Kevät talven 1870 aikana Kultala valmistui valtion viranomaisten tukikohdaksi, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliin, perivät verot, valvoivat järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. 
Kultala, sen stationi oli myös paikka jossa toimi myös leipomo, väentupa ja kapakka.

Valtion palveluksessa oli 38 miestä joiden lisäksi Kultalassa oli kapakka joka houkutti tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiä. Kaivajien määrä oli yli 500 miestä, eniten kotimaasta, mutta myös muualta. Kultalan toiminta hiljeni 1880 luvulle tultaessa.
sen päärakennus korjattiin revontuli tutkimusta varten.
Seuraavien vuosikymmenien aikana kultapalstat ja rakennukset vuokrattiin yksityisille

Eräs Frans Josef Björklund oli osallisena 1870 Ivalojoen kultaryntäyksessä. Tarinan mukaan hän ryyppäsi kaikki rahansa Kultalan kapakassa, hoiperrellen erään puron rantaan sinne sammuen. 

Unessa hänelle ilmestyi vanha lappalais  eukko joka kehotti häntä nousemaan ylös kullan päältä. Herättyään mies kiirehti tekemään valtauksen paikasta. 
Paikka osoittautui yhdeksi parhaimmista josta huuhdottiin 1870  aikana yli 39 kiloa kultaa. 

Suuri löytö (Hangasoja) 1910 jolloin Aleks Kiviniemi löysi 385,36 gramman kokoisen josta irroitettiin ennen punnitusta yhtä sormusta varten tarvittava määrä.
Suurin löytö (Luttojoki) tehtiin 1935 jonka paino 392,9 grammaa, sen löytäjä Eevert Kiviniemi.

Toinen kultakuume aikakausi joka monelle on tutumpaa osuu 1949 - 1950 luvuille. 
Onhan tästä kertovia elokuvia kuten rovaniemen markkinoilla ja muita kuuluisuuksia kuten eräs hollantilainen nainen joka tuli aikanaan tunnetuksi lapin kultamailla.
    

  

Tämä Sylvia Petronella van der Moer, eräs oikea lapin legenda saapui suomeen lehti naisena, majoittautui helsinkiin, tutustui erääseen geologiin, lähti miehen mukana pohjoisen kultakentille, jättäen hotellilaskun maksamatta ja jäi Morgam ojalle kokki Tyyne Tähden apulaiseksi. 

Petronella auttoi ruuanlaitossa, siivosi, pesi pyykkiä. Hänen kerrotaan olleen ahkera
ja saaneen kullan kaivajien kunnioituksen, olleen iloinen ja miellyttävä, pyrkimättä kuitenkaan viettelemään miehiä.

Syyskuun lopussa 1949 Petronella lähti käymään Inarissa, tarkoitus palata takaisin siksi aikaa kun kultaa voitiin vielä syksyllä kaivaa. Poliisi pidätti hänet Inarissa tuon maksamattoman hotellilaskun takia, mitätöi hänen passinsa ja hänen tuli poistua maasta.
Oikeudessa häntä syytettiin maksamatta jääneestä hotellilaskusta, oleskeluviisumin
ylittämisestä ja väärällä nimellä esiintymisestä. Lehdissä tapausta uutisoitiin vakoilusta ja arvailuja hänen teoistaan kultamailla. Mistään ei ole olemassa näyttöä
tuota hotellilaskua lukuunottamatta.

Petronella poistui, jättäen miesten mieliin lähtemättömän jäljen sekä myös kultamaille.
Lemmen joen maisemissa kohoavat yhä miesten nimeämät Petronellan kukkulat.
Kullankaivajien ja lehtimiesten toimesta häntä yritettiin jälkeenpäin tavoittaa tuloksetta kunnes  2007 syyskuu alussa hollantilainen ryhmä löysi Petronellan osoitteen.
Hän asui New Albanyn kaupungissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa, käyttäen (äitinsä suvun kautta tulevaa) nimeä P Annick Vandermoer.

Lappi. Niin, siellä kullan etsintä ja kaivaminen jatkuu yhä pienimuotoisina, nykyisin tosin monin konevoimin avustamana. 

Oma onnen eldoradoni näyttäytyy pienenä hieman ääntelevänä kääreenä josta näkyy pienet kädet, sormet ja kasvot. 
Painoa on kertynyt syntymän jälkeen sellaiset 30 gr vuorokaudessa joten kasvua on. 
Rypistynyt iho on saanut kimmoisuutta ja lapsen pehmeää pyöreyttä. 
Tyttö jota olen odottanut saa vaarin herkistymään katsoessaan oman kodin vuoteella olevaa pikkuista.

Elämä näyttäytyy vaarin silmissä kultaa kallimpana, joka rinnalla muu kulta on vain  kissan kultaa.