Laitoin tunnisteita muutamiin plokeihin, alkaen tuolta vanhimmasta päästä, jossakin vaiheessa esille lipsahti vanha konsepti joka oli tarkoitus poistaa pysyvästi.
Laulun sanoin:
On jossain suo takana metsien, jost nousee usva ikuinen.
Näin kerrotaan oli kerran ritari, matkalla neitoa noutamaan.
Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaksi hakemaan.
Niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.
Hän raudikon nyt ohjas polulle, ja sumuun häipyi ritari.
Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.
Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.
Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvaan suon
.
Kuka sen tietänee!
Ehkäpä usvasta kuitenkin ilmestyy joku, kenties juuri hän, jota olet kaivannut.
Kiitos sivustojani seuraaville.
Hyvää illan jatkoa.
Hienoja kuvia ja mukavahan tämä oli ja otan osaa, sillä mikään ei ole kurjempaa kuin kadonnut kirjoitus.
VastaaPoistaHuomenta.
PoistaKiitos.
Myös osanotosta.
Todistaa hyvää ja osaaottavaa sydäntäsi kun jaksat lohduttaa suuressa murheessa, kuten ploki, joka lipsahti julkisuuteen.
Minä jo kuvittelin että olit tullut katumapäälle ja poistanut ko. blogijuttusi, jota turhaan haeskelin ja jonka aihepiiriä en nyt enää muista.
VastaaPoistaHello, Petriina.
PoistaTulin katumapäälle ;) mutta se oli jo myöhäistä.
Täytyy myöntää, että hämmästyin kun huomasin parin päivän kuluttua julkaistu luonnos jonka luulin poistaneeni.