Heleää helluntaita

Melodious pentecost / мелодичный пятидесятница / melodischen Pfingsten / Pentecôte mélodieuse / melodiösa Pingst / Pentecostés melodiosa.

Tänään on helluntai, ns. kirkkopyhä, kristillisen kirkon kolmanneksi suurin juhla. Helluntai sijoittuu kymmenen päivän päähän helatorstai päivästä.
Joten ehkä tähän päivään sopii hieman uskonnollisuuteen vivahtava kevyt musiikki.

Musiikissa olen pitänyt monista Siionin virsistä niiden sointuvuuden takia, laulut jotka opin jo nuorena, naapurin ja oman mummoni,s ekä äitini niitä laulaessa. Sanat opin naapurin mummon saman nimisesta laulukirjasta, ja yhä vielä aikuisena ihmettelen  mieltymystäni hitaiden valssien esittämiseen, pitäen sitä todennäköisenä perintönä tuolta lapsuuteni ajalta.

             

Tässä yllä eräs oppimistani, hieno venäläinen valssi. Tässä toinen Kristallivirta.
Myös Musta Saara tuli tutuksi, laulu jota Vanhala lauloi vartiomiehenä ollessaan.
Siellä oli tietysti myös monia muita meille kaikille tuttuja, mutta oli paljon niitä jotka eivät millään upponneet nuottikorvaani, tai soveltuneet muulla tavalla laulettavaksi.

Päivä on nyt juuri saman kaltainen, joita muistan lapsuudestani. Taivas on pilvinen, mutta kun aurinko on noussut korkeammalle, lämpötila kohoaa, ja pian koitaa kuuma
aurinkoinen päivä, jossa kirkkalla taivalla leijailee hatara pilvilautta kadoten auringon tieltä, palaten iltapäivällä uudelleen, saaden lämpötilan sopivaksi, ei liian kuumaksi.

Sana helluntai on tullut suomeen ruotsin kielen sanoista helig dag, pyhäpäivä.
Helluntai perustuu juutalaiseen savuot, sekä sadonkorjuu juhlan viettämiseen.

Suomessa helluntai on kirkkolain mukainen kirkollinen juhlapäivä, päivä jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle, kuten myös kristillisen kirkon perustamisen
muistoksi. Yleisesti ottaen helluntai päiviä on kaksi, suomessa enää yksi, joka käytäntö oli myös suomessa vuoteen 1972  asti, jolloin ns. arkipyhät siirrettiin.

Varsinainen helluntaipäivä on aina sunnuntai, mutta monissa maissa seuraava maanantai, eli toinen helluntaipäivä. Kaupat eivät saa olla avoinna helluntaina.

Ennen vuotta 1774 sunnuntain ja maanantain jälkeen myös seuraava tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Vuosina 1973 - 1991 suomessa vietettiin pyhäpäivänä myös edeltävää lauantaita, jota kutsuttiin helluntain valmistuspäivä nimellä.
Toisen helluntaipäivä palauttamisesta on lähiaikoina käyty vilkasta keskustelua.

Helluntai on samalla myös perinteinen itsenäisyyden ajan kaatuneiden muistopäivä, kaikille niin 1918 sisällis-sodassa ja sen johdosta vankileireillä menehtyneille ja niissä teloitetuille omistettu muistopäivä, kuin myös sodassa kuolleiden muistoksi vietettävä muistopäivä, joka talvisodan jälkeen määrättiin vietettäväksi toukokuun kolmantena sunnuntaina.

Päivään kuuluu käynnit sankarihaudoilla sekä suru liputus kaikkien vakaumuksensa takia henkensä antamaan joutuneiden tai sen uhranneiden yhteisenä muistopäivänä.

Helluntai on myös hetki josta kesän on perinteisesti katsottu suomessa alkaneeksi. Nuorena ollessa silloin sai olla jo kesävaatteissa, siis lyhyissä housuissa ja avojaloin, ilman paitaa, kun maa ei enää ollut routaista, kylmää tai märkää, koivuissa oli lehdet ja 
meille lapsille isä oli tehnyt heinälatoon joka kesäisen naru-keinun, jolla keinua ja joka purettiin hieman myöhemmin kun heinät saatiin latoon.

Teini ikäisenä alettiin kiusoitella ja sanoa jos ei ole heilaa helluntaina, ei koko kesänä joten kumppanin löytymistä pidettiin suotavana, ennen helluntain päiviä.

Lapsuudessani joissakin päin lounais suomea poltettiin vielä helavalkeita, vietetiin helka juhlia, etenkin sunnuntaina joissa tosin useimmiten veisattiin tai pidettiin ns. kotijumalan palvelus ainakin kotipuolessani, nautittiin katetulta, puhtaan pöytäliinan koristamalta pöydältä tuoretta pullaa, leivonnaisia, kahvia.

Kylmä kotikalja ja sima, joita oli valmistettu monien sukulaisten vierailuja ja myös pappia ja muita osallistujia varten, myös viimeiset mehut ennen syksyn uuden sadon poimimista ja pullottamista tekivät kauppansa.

Se oli myös kesäisten vierailujen aikaa jolloin sukulaisia, setiä tätejä serkkuja, saattoi kertyä lapsineen sellaiset 50 -70 tai enemmän heidän poiketessa vierailulle mummoa katsomaan. 

Yhtenä näistä kolmesta päivästa ilmaantui pappi koti jumalan palvelusta pitämään, jota kuuntelemaan ja osallistumaan tulleita paikkakuntalaisia kertyi hyvinkin saman verran, enempää ei  tahtonut mahtua sisälle. 

Ikkuna seinäisen ulko eteiseen oli katettu tilapäinen suuri pöytä ja jos oli kaunis ilma, kuten useimmiten silloin muistan olleen, olevat pihapöydän ja ulkorappujen tasot täynnä kahvia ryystäviä iistujia joiden välistä ei tahtonut päästä kulkemaan alas tai ylös, joten parempi oli hakeutua muualle leikkimään, vaikka herkkuja mieli tekikin.

Keittiössä oli ahdasta ja kuumaa, vaikka ikkunoita pidettiin auki, astioiden pesu vesi  lämmitettiin saunalla ja kannettiin sisälle, jossa yksi tiskasi, toinen huuhteli ja kuivasi.
Tietenkin myös kylmä vesi kannettiin sisälle. 

Myöhemmin tilannetta helpotti meille hankittu uusi Upo 2 kaasulevy, jossa oli kaksi keittoastia paikkaa, kaappi jossa oli myös toinen alakaappi, pieni tila muille esineille
toisessa tietysti kaasupullon ja sulkuventtiilin vaatima säilytystila.

Nämä kokoontumiset alkoivat lähes aina puolen päivän aikaan, päättyivät ilalla, äidin lähtiessä iltalypsylle noin kuuden, puoli seitsemän aikaan. Lypsyn ajoitus oli kiva, 
jos se myöhästyi edellä mainituista ajoista, lehmillä oli tapa ilmoitaa siitä, äänekkäästi vaatimalla, tai parhaassa tapauksessa tulla pihaan asti katsomaan missä viivytään.

Tosin kaikilla naapureilla ja myös tädillä, oli samantapainen velvollisuus, kaikilla kun oli vielä tuohon aikaan oma karja, siis lypsylehmiä, jotka juuri ennen helluntaita olivat päässeet ulos pitkän talvikauden jälkeen nauttimaan vapaudesta, kun enää ei ollut pelkoa yöllä mahdollisesti olevasta pakkasesta.

Vanha kyläyhteisön tapa oli järjestää ennen ritvan päivän aikaa (27.5.) kevään vakkajuhlat, joten ehkäpä nämä olivat sen jonkilainen myöhempi perinne muoto.

Kesän ensimäiset saunavihdat voitiin jo helluntaiksi tehdä tuoreista koivun oksista, taito jonka opin jollakin tavalla, vaikka en himosaunoja ole koskaan ollut. 
Tosin isäni opetti sitomisen ohuella rautalangalla, joten vihdan teko helpottui paljon, muuten se ei olisi onnistunut, mutta kun sitä voi kiristää jälkeen päin se onnistui.

Vanha sanonta kertoo saunomisen olevan naimaonnen nostattamista, siitä syystä usein puhuttiin lemmen saunasta.

Helluntaina, lauantaina, 
uusi vihta vihdotaan.

Nouse lempi liehumahan,
kunnia kapuamahan (kiivetä).

Pohjoisessa sanottiin:
En joutunut Joululle,
En päässyt pääsiäiselle,
vaan kyllä hellun (heila/valentine) helluntaille.

Kun joku onnistui löytämään itselleen kaverin, hän saattoi sanoa:
Heilani on kuin (heleä) helluntai.

Pilvet ovat täyttäneet taivaan, puhelin pöydällä pysyy hiljaisena, helluntai jatkuu... 

Kiitos vierailustasi.