Matkakuumetta, osa-I :)

                   
              

Tanssista en paljon ymmärrä, se on samanlaista kuin musiikki. En ymmärrä siitäkään.

Kuitenkin, ensin musiikki, sen rytmi, siihen tanssi myöhemmin yhdistettynä on vanha, ja yli rajojen ihimisiä aina yhdistävä vaikutin.

Oheinen kappale meillä nytkin jatkuvasti soivana, lähes samana sovituksena soivana,
slowfoksina tai diskokappaleena, ja myös uudelleen tulleena, tunnettuna sovituksena.


Laulan, niillä eväillä joita mulle on armosta suotu. Toinen armo on oma jääräpäisyyteni
kun en ole kirurgien, heidän perusteluista, toivestaan, vaatimuksistaan huolimatta, antanut kurkkuani puhkaista, voidakseen operoida 3,4,5,6, nikamani yhteen pakettiin.

Vaikkakin tietynlaista niskajäykkyyttä elonkäyttäytymiseni suhteen yhäti, kuten aina on esiintynyt,  esiintyneekin, tykkään sen sopivan itselleni, luonteeseeni kuuluvana.
Joten mitään akuuttia, saati erityistä tarvetta jäykkäniskaisuuteni suhteen, tahi sen muuttamiseen nykyisestä, ei suoranaisesti ole.

Näin keväisten ilmojen alkaessa, luonnon  yhä tuntuvammin alkaessa herätä, muistuu
mieleen eräs laulu, samalla kun matkustushalu, tai  halukkuus siihen, yhä lisääntyy.

Nuotti tuttuna; Juna se meni meni pohjolaan. Vaunussa istu se koria flikka ja punaiseksi koristeli huuliaan.

Voi Iso I(E)GOR sentään :)

Eräs versio kertoo samalla rytmillä, eri sanoin,  hieman toisin, kai käytännön tuomien kokemustenkin valossa.

Vanha herra igor istuu alla idän kuun
samovaari kovaa teetä keittää luona puun.
Vanha igor teetä maistaa mutristaen suun
tuntee kutsun kummallisen unhoittaen muun.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa innostunut on.

Vanha herra igor, etsii hetken hampaitaan
Ostaa kultasormuksen ja nostaa housujaan.
Vanhus lähtee vuoristostaan laaksoon kulkemaan
siellä sonja työskentelee kaalipellollaan.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa rakastunut on.
(x2)

Vanha herra igor kehuu kevät huumassaan
lähde tyttö matkaan tapaat vuorten ruhtinaan.
Sonja katsoo halveksien sormusrasiaan.
traktorinsa käynnistää ja sanoo; Tosiaan.

Daa da dada daa igor vuoriston.
Daa da dada daa on nyt onneton.

Vanha herra igor itkee että tulvii vuo
vuoristoon hän lähtee koko samovaarin juo.
Sonjan ihastus on aron atamaanit nuo
korviin sähkö balalaikan soinnut tuuli tuo.

Dai da dada daa dai da dada daa, igor vuoriston
dai da dada daa dai da dada daa ei oo onneton.
- Mainio teksti, J Vainio-