Voihan Väänänen (K).

                        

Niin se ilta kului, vaihtuen aamuyöksi, sitten aamutuntien paluuhetkeen, pieneen lumisateeseen. Loppuyö kului kuitenkin suht mukavasti kevyesti torkahdellen.
Uutta lunta kertyili sellaiset vajaat viitisentoista senttiä, laantuen nyt vasta iltapäivällä. 

Olo on hieman huteran oloinen valvomisen takia. Vähän kuin oheisessa. Mutta kaitse nokosia yrittellen hieman korjaantuu. Pikku häirintää, kun unenpään sattuu löytämään. Ellei puhelin, niin muu pieni sorina, ellei olis :) peräti surina, kunhan ei ny sentään ihan pörinäksi menisi. Unekki häiriintys, nekki vähät, mitä onnistuu löytään jostain.

Lukemalla oon koittanu useinkin itteeni väsyttää, unen saamiseksi, toiset laskee lampaita, toiset muuta. oliskohan saatavilla joku muu konsti, joka väsyttäs vielä enempi. Mene tiedä. Silmänikin kun on jo valmiiksi ristissä. Kaikella on kait hetkensä, vähän kuin savolaisella, anopin pudottua veneestään, nyt ei naarata, asian todeten.

Oheinen video oli aivan kuin pakko laittaa, kun sen klikkauksella onnistuin tuutista löytämään, onsiinä niin huisin hyvät, eläväiset sanat, eikä rytmikään ole pahimmasta päästä. Kyseinen kappale ei kuitenkaan koske meikäläistä, tällä kertaa, vaan tuota sarjaa.

Tämä siksi. Kun tultuani kattelin aamuntunteina tuon pohjoisen sarjan joka oli
tallennettuna, kuten yleensä. Varsinkin tuo sukupulielämän kriisejä käsittelevä aitous oli sellaista kuuntelemisen ja kattelemisenkin arvoista. Muutama muukin pikkukikka löytyi. Hyvää, aitoa, konstailematonta ihmisläheistä ihmiskuvausta, + hieno musiikki.

Mutta varsinkin se etellinen jakso! jossa Peltoniemeltä meni bänks, ja jossa soi tämä kappale siinä taustalla, jonka vasta nyt ymmärsin yrittää löytää, ja löysinkin. 
Kuvittelin sen olevan filmiä varten tehdyn, kuten sen toisenkin, silloin soineen, mutta pyyhin sen edellisen jo talleenteista, joten en muista sen kakkosen säveltä, sanoitusta.

Mutta joka tapauksessa, ilta meni, aamuun asti. Niitänäitä lauleskellen. Uusiakin oli.
Sovitukset siis. Mikähän siinä on kyllä tuo cahchachaa on sellainen mukaanaan vievä rytmitys joita tykkään hoilata, hitaat valssit, tangokin, foksit. Laulelin lähes koko illan.
Viisi viimeistä minuuttia ja quubalainen serenadi tuona ekana sovituksena, muutama muukin, tuntui istuvan. Hieman lisää treeniä niin ehkä se siitä alkaa sujuilemaankin.