Soitellaan... Karaokea!

                           

Olipa kerran taas, ajassa taakse, niin kuin se usein ilmaistaan.

(Tänään motellin telkkarista tulleen, nettideittailusta kertovan jutun siivittämänä seuraavaa.)

Tilanne muutama vuosi sitten, jolloin eräs nainen ja miespuolinen tapasivat toisensa
useampien suomi sivujen kautta vaihdettujen, vajaan parin viikon viestinnän jälkeen.

Syntyi tilanne jossa muutaman, siis yhden yhteisen, yhdessä vietetyn hetken jälkeen huomattiin viihdyttävän toistensa seurassa.
Tämä johti läheisempään, lähes välittömään yhdessä olemiseen.

               

Nainen työskenteli toimistossa, jossa hän oli ollut jo kauan. Nuorehko, ei missi,
ei leidityyppi, vaan hellän naisellinen, suloisen pehmeä, miestä seitsemisen vuotta nuorempi.

Aika vierähti yhdessä rattoisasti illasta aamuiseen hämärähetkeen asti, aina kun miehen työtilanne sen arkisin, sekä viikonlopuisin teki mahdolliseksi.

Hellä, rentouttava, lämmin, oli aina tuon yhdessä vietetyn yön lämmittävä muisto, joka aamusella päättyi yhteiseseen alastomina vietettyyn aamukahvihetkeen, verhottomassa keittiössä, ikkunan ohitse kulkevista piittaamatta.

Hyvästelyt aamulla, ennen töiden alkamista, miehen poistuessa omiin oloihinsa, kuvioihinsa, johon hänellä oli vajaan kolmen vartin verran ajo-aikaa.

Ensimmäisenä aamuna naiselta tullut soitto hieman yllätti, etenkin kun aamuerosta oli
kulunut edes puolta tuntia. Tämä toistui vielä toisen kerran aamupäivällä, sekä iltapäivällä, ennen naisen työajan loppumista, jatkuen vielä vähintään yhdellä iltasoitolla.

Soittelu jatkui sekä myöhäisen illan viimeisinä tunteina tulevana soittona, jota seurasi vielä hyvänyön toivotus tekstiviestein, johon mies kohteliaasti vastasi, johon taas hän omasta puolestaan...   

Soittojen säännöllisyys oli lähes sama, vakiokuvio, koko yhdessäoloajan.
Tätä tukivat lisäksi monet päivittäiset ja etenkin myöhäiset, keskiyön monet viestitykset.

Näin jatkui yli kymmenen viikon ajan, kaikesta siitä huolimatta, vaikka he näkivät lähes aina, perjantaista maanantai aamuun, usein vielä viikolla.

Asiaa, päivittäistä,  ei tuntunut sen kummempata olevan, kunhan halusi tietää, missä ollaan, mitä tehdään, on tehty, kuinka voidaan, mitä kuuluu, kertoili omista asioistakin.

Tilanne kulminoitui lopulta, miehen otettua tähän soitteluun hieman jyrkemmän, hyvin kielteisemmän kannan, johtaen lopulta peruuttamattomasti; Suhteen päättymiseen...

                

...muutamiin kauniisiin muistoihin joista parhaiten muistaa pehmeät, aina suudelmaan valmiit, muodokkaat punaiset, verevät huulet, suuret tummat vertikaaliset pystyovaalit, pihat, koot, osaavat, vaativan herkät kädet, pitkän tulikuuman nautinnon,
muistaa vartalon antaman lämmön, nuo läheisyyden hetken tuottamat tuntemukset.

Muistaen myös yhä monet, yhdessä nukutut yöt, kädet toisetensa ympäri kietoutuneet, ensin kasvokkain, kunnes toisen kääntyen, käpertyivät sylikkäin toisen selkäpuolelle, käsien kiertyessä toisen rinnustalle, alemmas lantiolle...  ...nukuttaa.. 

Muistaa alastoman vartalon tuottaman lämmön, kuumuuden, pakaroiden kiehtovan kosketuksen, alkavan sykkeen, pehmeät, talvisen yön hellät hetket.
Muistaa monet hellät kuiskailut, jotka kertoivat, kuinka hyvä on tuon ranteensa päällä, kainalossaan tai käsien otteessa viihtyä.

Hetket jotka vain hetkeä myöhemmin siirtyivät ikuisiksi ajoiksi muistojen loputtomaan, monivärisesti kirjavoimaan maisemaan, sieltä, sekä mielestään koskaan poistumatta.

Tämän pituinen, tuo muisto!

                    Hyvää sunnuntai iltapäivää toivotus kaikille vierailijoilleni.