Tuulena läsnä.

                 





Kuinka voisin tulla tuulen kaltaiseksi.
Tuulen, tukea antavaksi
jonka hartioilla rakkaus saisi levähtää.

Haluaisin olla tuuli, hiljainen, huomaamaton.
Kykenisin liikkumaan hiljaa,
tuoden mukanani sametin pehmeän utuisuuden.

Usvan muotona salaperäisesti verhoten
ympärillesi kietoutuisin.
Herkästi, hellästi, vastustamattomasti
kietoen sinut salaperäiseen vaippaan.

Usvana kaiken rumuuden peittäen,
tietä auringon tanssille valmistaen
Auringolle joka lämmöllään valaisten
näyttää kaiken näkymättömän kauneuden.

Olisin auringon lämpö, tuo kaiken
turhan illuusion pois haihduttava,
valaisten näkymän selkeästi.

Kuinka haluaisin tulla tuuleksi 
paimentaen nuo ihanat valkopilvet
suojaamaan tuolta auringon paahteelta.

Tahdon olla tuuli,
jota vastaan voit levittää siipesi
voidaksesi ottaa vastaan
sen nostava voima
sitä, sen nostetta pelkäämättä.

Näin olisin kuin tuo tuuli,
tuo hetkisen vaeltava.
Kunnes viimein, 
hiipuen, vaimenee pois.

                                    Hyvää yötä kaikille vierailijoilleni.