Määritelmiä. (vanha luonnos - V)

                


Todellinen rakkaus ei ole tuskallinen pakkomielle. Se ei ole panttivangin ottamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kaiken nielevää, eristävää eikä rajoittavaa.

Valitettavasti se rakkaus, jonka useimmat meistä ovat oppineet tuntemaan, on itse asiassa addiktio, myrkyllinen rakkauden muoto."

Jos alamme nähdä ihmissuhteet kasvumahdollisuuksina sen sijaan, että näkisimme ne päämäärinä itsessään, me voimme alkaa saada toimivia ihmissuhteita.

Suhde, joka päättyy, ei ole virhe eikä rangaistus - se on opetus.

Niin kauan kuin kuvittelemme, että meillä on oltava toinen ihminen elämässämme ollaksemme onnellisia, me olemme vain addikteja, jotka yrittävät suojella ainevarastoaan - käyttäen toista ihmistä huumeenamme.

Se ei ole oikeaa rakkautta - eikä rakastamista.

Myrkyllinen rakkaus:

Niin kauan kuin kuvittelemme, että jollakin toisella on valta tehdä meidät onnellisiksi, me valmistaudumme ottamaan uhrin aseman.

Eräs suurimmista tämän yhteiskunnan ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista on, että me näemme ne liian kapeasta näkökulmasta. Meille on opetettu, että suhteen saaminen on päämäärä itsessään.

Se alkaa jo lapsuuden saduissa, joissa prinssi ja prinsessa saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Se jatkuu elokuvissa, joissa "poika tapaa tytön" "poika menettää tytön" "poika saa tytön takaisin" - musiikki voimistuu ja onnellinen pari ajaa auringonlaskuun. Laulut, jotka kertovat "En voi hymyillä ilman sinua" "En voi elää ilman sinua" "Olet kaikkeni", kuvastavat sitä rakkautta, jonka me opimme tuntemaan kasvaessamme - myrkyllistä rakkautta - addiktiota, riippuvuutta, jossa toinen ihminen on huumeemme, meidän Korkeampi Voimamme.

Aina kun asetamme toisen ihmisen Korkeamman Voimamme asemaan, me epäonnistumme väkisin siinä, mitä yritämme saavuttaa. Päädymme vain kokemaan olevamme toisen ihmisen tai itsemme uhri - ja vaikka kokisimme olevamme toisen ihmisen käyttäytymisen uhri, me syytämme itseämme tekemistämme valinnoista.

Meidät on määrätty epäonnistumaan niiden uskomusten takia, joita me olemme omaksuneet lapsuudessamme, ja joita yhteiskuntamme opetti meille kasvamisemme aikana.

Ei ole mitään sellaista päämäärää, jonka saavuttaminen takaisi onnen elämän loppuunasti. Me emme ole epätäydellisiä kunnes löydämme "toisen puoliskomme". Me emme ole puolikkaita, jotka eivät voi olla täydellisiä ilman suhdetta.

Todellinen rakkaus ei ole tuskallista pakkomiellettä.

Se ei ole panttivangin saamista eikä panttivangiksi joutumista. Se ei ole kuluttavaa, eristävää eikä rajoittavaa. Sen uskominen, että emme voi olla kokonaisia tai onnellisia ilman suhdetta, johtaa meidät hyväksymään riistoa ja väärinkohtelua, ja osallistumaan manipulointiin, epärehellisyyteen ja valtataisteluihin.

Se rakkaus, jonka opimme tuntemaan kasvaessamme, on addiktio, myrkyllinen rakkaus.
                                             -Artikkeli: R Plumey-