sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Voi violetta, tätä hiljaiseloa ja aiheiden vähyyttä...

..tuntuu olevan ilmassa, yhdellä sun toisellakin, puhumattakaan plogien kirjoittamisesta.
Ja, vaikkapa edellisistä syistä johtuen tämä seuraava, parempien :) aiheiden puuttuessa.

             

Sateinen ja erittäin kova tuulinen on sunnutain aamupäivä täällä pirkanmaalla ollut ja on.
Tuntuu aivan siltä, kun suomen kesä olisi jälleen kerran alkanut totutulla täydellä terällään.
Eipä silti, pidän enemmän tämän tyylisestä kelistä kuin hirveistä helteistä, tai paahteesta.
                                 
Mitä itse aiheeseen tulee, se ei tällä (kään) kerralla ole mulla kovinkaan kummoinen. Eipä vaan ole ollut suoranaista inspistä kirjoittaa, muiden pikkuaskarten ohessa.

Tässä erään nimipäivän johdosta, ei siis muista syistä tekemäni riimitys nyt kuitenkin on.


                

Hyvää sunnuntaita kaikille, myös heille, vaikka ehkä hieman, ei enää niin ummut nupullaan ;) oleville kukkasille ex-trekoli maakarilta, etenkin monille monille,
niin hellästi ja hehkuvasti kukkineille, yhä vieläkin kukoistaville kukkasille.

Kiehtovia kasveja nämä puutarhassa piipahtaneet, kukin omalla ominaisella tavallaan.

                                                              Kiitos vierailustasi.               
                                                               Hyvää illan jatkoa.        

4 kommenttia:

  1. Kiitos!! Sillä hieman onnittelulta tämä kirjoitus tuntui.
    Kivat musakappaleet olet laittanut, kuten aina yleensäkin. Eritoten toi Violetta nosti nostalgian yhä kukoistavaan sieluuni.

    VastaaPoista
  2. Huomenta. Oleppa hyvä. Serkkuni siellä järvenpäässä oli myös orvokki.

    Kyllä tämän Sinulle nimmari onnitteluna tarkoitin.
    Sielusi yhä kukoistaa pirtsakan pirteenä, olemuksen lisäksi, se on kiehtovaa.

    Mä oon tykänny tuosta violetta kipaleesta lapsesta saakka. En tiedä miksi.
    Mutta kuten ennekin olen sanonut, näin on myös monella 50-60 luku aikakauden kipaleilla.

    Epsoo Olarin Olavi (serkkunestori) soitteli tätä velipoikansa kanssa, kun olin pieni. Hänellä oli saksofoni ja pikkuveli Reijolla trumpetti.

    Trumpetista muistan sen kissan naukumisen ja tintadella di luna kipaleen.
    Mutta ne esitykset tais olla paljo ennen tätä.

    VastaaPoista
  3. Ihana kappale, tiedätkös maksi mikä täällä oikein häiriköi, edes kommentointi ei onnistu, no nyt onnistui, vähän nuopahtanut kiittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello mustisbestis. Luulen että se oot sinä.
      Säkös häiriköinnillä tuolla aiemmin uhkailit, muistan lukeneeni.

      Mutta jotakin on kun edes kuvan liittäminen ei onnistunut enää tähän viimeiseen julkaisuun. Siirsi sen kyllä, mutta ei tallenna
      eikä näytä edes esikatselussa muuta, kun vain kuvatonta sivua.

      Poista