Kävin kylässä kerran

Ajassa taakse palaten muistelen joulun 2008 alle ajoittuvaa treffi tapahtumaa, joka sai alkunsa erään kierrätyskeskuksen profiilini sivujen kautta. Tuo talvi oli näin etelässä normaalia (n. 10 astetta) lämpimämpi, kuluneen kesän oltua kylmä ja sateinen.

              

Tutustuminen tapahtui aluksi hieman tunnustelevasti viestitellen, sitten hieman
nopeammin, vain muutama viestin vaihtaen, joista yhteen laitoin puhelin numeroni. 
Vastauksena sain hänen numeronsa.
Soittelin kehoituksesta, hänen rohkeamatta tehdä aloitetta, koska miehen kuului näin tehdä. Nainen kiinnostui, puhelimme muutaman pitkän puhelun parin päivän aikana.
Hän kertoi työstään, vaativasta ja raskaasta erikois-sairaanhoitajan ammatistaan jossa hän tuntui olevan kovin kysytty ja kiinni työssä, jossa ei tahdottu pärjätä ilman hänen työpanostaan. Työssä hän olisi tämän joulun ja uudenvuodenkin kaikki päivät, näitä nyt pitämäänsä kahta peräkkäistä vapaapäiväänsä lukuunottamatta.

Kertoi hän myös toiveistaan, menneistä elämässään ja kolmesta poika lapsestaan
jotka eivät enää kotona asuneet kunhan päivittäin vierailivat äidin luona, milloin lyhyen, milloin pidemmän ajan luonaan viipyen, kertoili myös kahdesta kissastaan.
Kuitenkin tuurityön, sairasloman sijaisuuksien ja päivystysvuorojen sekä tulevan joulukiireiden sekaan mahtui ensi tapaaminen joka hänen ehdotuksestaan sovittiin hänen asunnolleen pari päivää ennen jouluaattoa.
Hän olisi jouluruokia valmistamassa parhaillaan ja kattaisi tuosta runsaudesta myös minulle, vaikka en jouluksi voisikaan luokseen jäädä kaikkien lasten tullessa aattona vierailulle ja siitä eteenpäin hänen aikaansa taas vaatisi leikkaus-sali jossa hän kertomansa mukaan oli vastuullisena ja monesta vastaavana hoitajana.

Niinpä näillä ohjeistuksilla varustettuna eräänä loskaisena iltapäivänä puoli kolmen aikaan suuntasin transitin nokan kohden erästä kanta-hämeen suurehkoa kaupunkia, mielessäni mietteet lämpimistä saunanlöylyistä, selänpesijästä ja luvatusta ateriasta, herkutellen niillä mielessäni, löytäen helpohkosti perille saatujen ohjeiden mukaan.
Auto parkkiin, josta myös sain oikeaoppiset ohjeet, parkkeerata häriötä tuottamatta muille asukkaille. Niimpä räntäisen märän lumisohjon joukossa löysin sopivan paikan ja matkalaukku mukana tamustin rivitaloyhtiöiden pihojen lävitse, kohti oikeaa ovea.
Niinpä se viimein löytyikin ja ennen ovikellon kilkahdusta emännyys olikin jo ovea avaamassa toivottaen tervetulleeksi ja astumaan peremmälle huushollin eteiseen, kehoituksena muistaa jättää kengät, jotka jätin litimäristä jaloistani tuulikaappiin, kuten myös mukanani olevan saunareisua ja parin päivän oleskeluun varatun matkalaukun.

Seurasin edelläni häipyneen takamuksen suuntaan johtaavaa käytävämattoa, vieden mukanani tuoman kukkaset ja pikku tervehdyksen aikomuksenani esittäytyä hieman paremmin keittiössä häärilevälle emännyydelle.  Kävelin lähemmäs kipponsa kanssa tuhertavaa naista joka käännähti askareensa äärestä kohden meikäläistä kuivasti kiittäen, kädet jonkinlaisessa tatinassa kehoittaen laskemaan tuomiseni tiskipöydälle.
Niin tein ja enempiä ihmettelemättä istahdin keittiön pöydän ääreen yrittäen saada jonkinlaista jutuntapaista aikaiseksi mureketaikinan paistaminen ja valmistus kun tuntuivat olevan hieman kesken ja hän saisi sen tuokiossa valmiiksi, jahka malttaisin hetken ja kahviakin olisi pikapuoliin tulossa ennen varsinaista ruokailua. 

Askare valmistui, kahvi tippui ja tarjoiltiin pöytään kera juuston, paahtoleivän, levitteen. Maitoakin kahvini joukkoon jääkaapista löytyi ja lisäksi vastattuani myöntävästi kysymykseen onko mulla nälkä, sain eteeni tonnikalapurkin, purkin avaajan (ja myös haarukan) pahimpaa nälkääni murekkeiden muhiessa uunissa.
Kahvi maittoi ja kaipasin myös murua rinnan alle aamupäivän kahvihetkeni jatkoksi.
Nainen istahti hetkeksi seurakseni jonka päätyttyä hän jatkoi ruoanlaitto-askartaan, tehden pojilleen jouluksi ateriat valmiiksi, niin että nämä saisivat ne mukaansa kun pikapuoliin vielä nyt iltasella tulisivat niitä noutamaan
Aikani kuluksi, vaihdellessamme niitä näitä ympäripyöreitä kysymyksiä ja vastauksia
saamatta kunnon keskustelua aikaan, selailin pöydän lehtipinkasta valikoimiani seura-
lehtiä, huomaten muutaman täyttämättömän ristikon joita aloin samalla täytellä.

Uunista alkoi ilmaantua kohtuullisen maukas tuoksu ja kellon lähestyessä seitsemää katselin toiveikkaana jospa se perukattila jostakin alkas ilmestyä liedelle siirtyen siitä murekkeen ja muun lisukkeen seurana luvattuun illallispöytään. 
Ajatukseni keskeytti kuitenkin puhelimen pirinä johon nainen vastattuaan ilmoitti nuorimman poikansa piipahtavan kohta luonaan.  
Kehoituksesta siirryin emännän kera olohuoneen puolelle sohvalle telkkarin ääreen sohvalle rinnakkain istumaan.
Hetkisen kuluttua ilmaantuikin reippaanoloinen, rento ujostelematon ja välitön kaveri muina miehina meidän seuraamme kumitossut jalassaan perille asti saapastellen, nojatuoliin rojahtaen.  Kahdenkeskisen juttelutuokion päätettyään talonväki siirtyi keittiön hellan ja tiskipöydän viereen, niille nostettujen murekkeiden seuraksi.
Kuuntelin juttelua äidin joulunvalmistelusta lapsilleen, aatoillan viettämistä suunnitellen  viettäisivät.  

Silmäilin sohvalta äkkiseltään siistiä huushollia, silitellen jalkojani kiehnännytta ja siitä syliini tupsahtanutta harmaata kollikissaa, seuraten ulko-ovelle johtavaa mattoa.  Ihmettelin mielessäni kuinka en ollut kiinnittänyt tullessani huomiota asunnon lattian likaisuuteen, joka sai selityksen valaistuksen syttymisen johdosta. Sama musta rantu tuntui jatkuvan avaran avokeittiön ja olotilan yhtymäkohtaan, keittiöpöydän päätyyn.
Nuorukainen oli saanut  yhden valmistuneista murekkeista pakattuna kainaloonsa ja poistui pikapuoliin tulevan joulun toivotuksin, vielä hetken kanssani juteltuaan.
Pojan lähdettyä puhelin soi johon nainen vastasi ja keskustelusta ymmärsin että pian saattaisi tulla toinen poika äidin kokkauksia katsomaan, kuten tulikin poistuen hänkin nyyti kainalossa, muutaman sanan hänkin kanssani vaihdettuaan.
Vielä ennen kymppiuutisia ilmaantui tuo aikasempi nuorin lapsukainen pikavisiitille omilla avaimillaan. Saunan lämmitys ja ilta-ateria aikomukset tuntuivat jääneen takaa-alalle joten tiedustelin wc:n, suihkun ja vielä parin kahvikupposen mahdollisuutta.
Nämä löytyivät ja kahviakin luvattiin valmiina heti suihkusta tullessani.

Vessan oven avattuani, näin edessäni pitkän suorakaiteen jonka takaseinällä häämötti pömpeli johon suurat helpotusta tuntien istahdin. Katselin kummastellen ympärilleni
veskissä jossa meikäläistä odotti yllätys ympärilleni silmäillessäni.
Se oli ankea ja harmaa, keltaiseksi maalattujen seinien väri oli jotenkin nuhjaantunut ja harmaa, aivan kuin jostakin kuusikymmentäluvun baarin tai tanssipaikan vessasta.
Heti oven sisäpuolella vastaan tuli likapyykillä lastattu saunan pesutilan penkki, samoin täytenä tursuava autoremonteista kielivä täyteenlastattu pyykkikori ja hieman jokasuuntaan repsottava sottainen mutta ilmeisesti toimiva rumpupesukone.
Tuoksut jotka lemahti nenääni olivat kuitenkin tutumpia.  
Koko huone oli täynnä tupakan tympeätä lemua, jota ei ollut varmaan vuosikausiin yrittty edes tuulettaa millään lailla, yleisolemuksen ollessa hieman utuisen harmaan.
Istuimen vieressä oli lasipurkki josta osa lemua oli lähtöisin, pesualtaan alla toinen, katossa oleva ilmastointiputken räppänä killui sulkunarunsa varassa. Lattia vaikutti niin mustalta ja kuraiselta ettei sitä oltu pesty hetkeen, sen paremmin kuin seiniäkään.

Löyhkään alkoi jo hieman tottua ja aikomuksena päästä täältä pois mahdollisimman nopeasti alkoi kiehtoa mieltäni istuimelta noustessani, siirtyessäni suihkun alle hanat avaten, annoin kuuman veden virrata ja virkistää hetken, jonka jälkeen pesin kuivasin itseni poistuen raikkaampaan huoneiston ilmaan, jossa olohuoneen kettiön avoimet ikkunat päästivät raikasta ulkoilmaa sisään.
Kahvia oli valmiina parin kupillisen verran ja myöntävästi vastattuani sain sen jälkeen
siiderin käteeni telkkarin eteen pöydänvierestä siirryttyäni, naisen poistuttua vuorostaan pesulle.
Ilta oli jo pitkällä ja ulkona alkoi olla pakkasta jo reippaanlaisesti, joten suljin ikkunat ajetellen tulevaa yhteistä yötä leveässä sängyssä, jonka viereen olin aiemmin jättänyt  matkalaukkuni pesuvälineitä ja puhtaita alusvaatteita hakiessani.

Nainen ilmaantui suihkusta ja niimpä tuo kauan kaipaamani hetki koitti siirtyessäni kutsusta naisen perässä makuuhuoneeseen. Huone oli viileä, hyvin tuuletettu, ikkuna raollaan. Nainen riisui yöpaitansa ja ilkialastomana siirtäessään peitteen sivuun kehoitti tulemaan sänkyyn.
Ahaa, minkähän laista se olisi tämän kanssa; ajatus ehti tuskin pipahtaa mielessäni kun kuulin naisen sanovan, me vaan sitten nukutaan. Katsahdin peiton alle kärpän lailla luikahtanutta pienikokoista lähes kuivankälpäkkää 51 vuotiasta naista, jääden hetkeksi hämmennyksen valtaan, ajatellen mielessäni parempi näin, molempien osalta, siirtyen kuitenkin pian seuraksi sängylle. Siirryin minuun selin olevan naisen taakse koittaen sijoittaa kättäni toisen käden yli jotain hamuillaksen, mutta tämä aiheutti vain peitteen kietoutumisen entistä tiukempaan naisen ympärille.

             

Niinpä käänsin kylkeä, ajatellen kuluuhan se yksi yö näinkin pakoituskin alkaisi pian helpottaamaan, onhan niitä kylmiä öitä jo monta kulunut yksin ollessani. 
Pian alkoi kuulua kuorsausta ja kohta tunsin jonkun kiskaisevan peiton itselleen, siihen kietoutuen. Suljin ikkunan, laitoin pitkät kalsarit, kaivoin villasukat laukustani
ja paksun villapaitani, vetäen vielä avoimen talvitakkini peitteeksi ylleni.
Sänky tuntui hemmetin jäykältä ja kylmältä, tyyny epämukavan kovalta, vitutti, paleli, harmitti, hymyilytti, kaikkia näitä lähes yhtäaikaa. Mietin, olinko ehkä saanut pakit.
Näin tuo yhteinen yö kului onnekkaasti alastoman naisen vieressä aamuun saakka. 

Aikainen herätys joihin olen tottunut sai hieman ärhäkkään tuntuista ilmapiiriä aikaan, tämä siitä huolimatta että kolmas poika oli hetia aamu kahdeksan aikana tulossa piipahtamaan. Niin sain jälleen, nyt omasta aloitteesta heti pukeuduttuani aamukahvia, yhä samaa paahtamatonta paahtoleipää, levitettä, juustoa sekä maitoa kahviini.
Emäntäkin ilmaantui puoliksi heränneenä aamutakissaan kahviseurakseni.
Hiljaista hyvin vaitonaista oli aamutuokio. Saatuani pari mukillista ja pari leivänpalan sisälleni, sekä kengät jalkaani kiitin häntä osoittamastaan vieraanvaraisuudesta. Toivottelin hyvät joulut ilman kättelyä tai ilman suuria tunteita poistuin raikkaaseen ulkoilmaan, suunnaten pakkasessa rouskuvat askeleeni vielä kosteissa kengissäni
läpi rivitaloalueen pihojen matkalaukkua kantaen kohden kauempana siintävää, niin uskollista kirkkaanpunaista pelastusta, transitia.

Hetken ja ovi avautui, laukku apumiehen penkille, startti, käy, vebasto kohisemaan, siirtyessäni raaputtamaan ikkunoita puhtaaksi niihin tarttuneesta tiukasta kirkkasta paksusta jäästä.
Kylmä, jalkoja paleli nyt jo märissä jaloissani joten liikkeelle ja puhallukset ikkunaan
sain auton ympäri vebaston alkaessa hiljalleen laajentaa näkyvyyttä, joten suuntasin transitin keulan kohden kolmostietä pyöritellen tapahtumia mielessäni. 
Kolme nautinnollista rauhallista varttia, joiden kuluttua olin jälleen kotipihassa.

Sellainen oli reissu tällä kerralla, eikä aihepiiriin ole palattu kummankaan toimesta.

Sen pituinen se.

Kiitos vierailustasi.

Hyvää päivän jatkoa.