Itsenäisyyspäivä 2012

On jälleen itsenäisyyspäivä.  
Itsenäisyyden ajan yksi päivistä, joka taitaa tätä nykyä olla enää vain pelkkä myytti.
Pidämme itsenäisyyttä itsestään selvänä asiana, mutta olemmeko me enää itsenäisiä.

Neuvostoliitto tunnusti suomen itsenäisyyden ensimmäisenä, samoin Neuvostoliiton olivat tunnustaneet vain Baltian maat ja Suomi vuoteen 1922 mennessä.
Länsivallat pitivät vielä 1922 Neuvostoliiton suhteiden palauttamisen edellytyksenä Tsaarin aikaisten velkojen tunnustamista. 
Neuvostoliitto ei tähän suostunut joten se joutui eristettyyn asemaan.
Eristetyssä asemassa oli myös Saksa joka oli joutunut siihen 1919 Versaillesin rauhansopimuksen johdosta.
(Yhdysvallat avusti neuvostoliittoa kauan, 1919-1945 materiaalisesti ja taloudellisesti)

Tämä sama Suomen itsenäisyys on ollut koetuksella muutamaan kertaan. 
Sen alku löytyy tuolta 1930 luvun puolivälin tienoilta jolloin maailmalla alkoi näkyä ensimmäiset merkit levottomuuksista jotka hieman myöhemmin euroopassa leimahtivat.

Talvisodan oikea esinäytös käytiin jo huhtikussa 1939, jolloin Saksa tarjosi Suomelle hyökkäämättömyys-sopimusta, ilmeisesti turvatakseen itselleen petsamon nikkelin saannin, mutta tähän sopimukseen ei suomalaisten taholta suostuttu.

Samaan aikaan professori Salmialan välityksellä, maamme hallituksen sivuuttaen, Hitler ehdotti Mannerheimille turvallisuustakeita Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen varalta. 
Tähän Mannerheim ei suostunut vaan hylkäsi ehdotuksen oikopäätä jyrkin sanakääntein joita sellaisenaan ei edes voitu kääntää tajouksen tekijälle.

Marsalkka Mannerheimin ylimielisessä ja halveksivassa suhtautumisessa Saksan johtajaa vastaan on monien mielestä syy talvisodan puhkeamiseen sekä Suomen luovuttamiseen Viron ja Latvian ohella neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.
Tässä on ehkä syy siihen miksi Saksa pysäytti euroopasta kaiken aseavun saamisen suomeen euroopan satamia hallussaan pitäessään, talvisodan puhkeamisen jälkeen.

Syytä siihen miksi suomi jäi edelleen itsenäiseksi talvisodan jälkeen, ei ole koskaan selvinnyt. Arvioita siitä on esitetty lukuisia mutta todellinen syy jää yhä arvoitukseksi.
105 päivän talvisota päättyi rauhaan. Tämän päättymisen syytä on ihmetelty useissa yhteyksissä siihen suoranaista syytä koskaan löytämättä.
Neuvostoliitossa ei ilmeisesti tiedetty Suomen olevan romahtamaisillaan kaikilla tahoillaan, jonka loppu olisi koittanut yhden viikon aikana hyökkäystä jatkettaessa. 
Epävarmuutta lisäsi hieman Ranskan ja Englannin lupaama mies- ja materiaali-apu jotka kuitenkin tyrehtyivät lastaus-satamien puutteeseen, jotka kaikki olivat Saksan hallinnassa. Myös Japanin ja Neuvostoliiton väliset sodat 1938-1939 ehkä osasyynä lisäksi pelko japanin uudesta hyökkäyksestä.

Neuvostoliitto varustautui kilpaa yhdessä Saksan kanssa ja Tsekkoslovakia myytiin rauhan säilyttämiseksi, Englannin ja Ranskan pelätessä sotaa Saksaa vastaan.
Suomella ja Neuvostoliitolla oli voimassa hyökkäämättömyys-sopimus vuodelta 1932 joka uudistetiin pari vuotta myöhemmin.
Suomi eli siis naivistisena rauhaista eloaan yrittämättä mitenkään varustautua, huolimatta maailmalta kuuluvista huonoista enteistä.
Suomessa turvauduttiin ajatukseen pienen maan ase on pienoiskivääri, suuren maan ase tykki ja panssarivaunu.

                                                                       
Nyt itsenäisyyspäivän aamuna 2012 joka on Suomen 95, päivä on pilvisen harmaa.
Herään aamulla hyvin nukutun yön jälkeen raukeana. Keittelen aamukahvit, juon rauhassa pihalle katsellen. Hiljaista ja rauhallista, ei minkäänlaista liikettä näkyvissä.
Kahden ja puolen mukin jälkeen kahvinhimoni on tyydytetty ja aamiaisen jälkeen nukuttaa edelleen, joten vuoteeseen, josta herään iltapäivä viiden aikaan.
Olo on raukea, rento, nautinnollinen, hyvin nukutun yön ja pitkien päiväunien jälkeen tunnen kuin tulleeni läpi mankelista, olematta vielä kunnolla hereillä.
Kuinka hienoa voi elämä joskus päivittäin olla. 
Mitä ja minkälainen se on huomenna, mutta se on jo kokonaan toinen juttu se.
Nyt hereillä ollessani viimeistelen tämän luonnoksen, laittaen sen liikkeelle.

Tämä päivä, on minulle tärkeä, olenhan yhä riippumattoman vapauden kannattaja.
Tässä mielessä en ymmärrä EU-yhteisöjä tai muita sen kaltaisia, joita "satelliiteina" esiintyvät narsistiset poliitikot tukevat

Tukevat pelkästään saadakseen pitää nykyisen valtansa, sitä yhä kasvattaen. 
Inhoan edelleen syvästi komissaari sanaa joka pysyvästi negatiivisena on syöpynyt mieleni perustan sopukoille.
Mielestäni ei ole olennaista merkitystä sille, tuleeko määräykset suljetusta yksipuolue järjestelmästä vaiko kapitalistisen maailman globalisoituneesta järjestelmästä.

Yhtä kaikki: Molemmat nämä pyrkivät kahlitsemaan pienen yksittäisen ihmisen elämää ja joka päiväistä toimintaa, sitä liikaa ohjaillen.
Siksi en ole näitä kumpaakaan koskaan hyväksynyt, enkä koskaan tule hyväksymään.