Hämärä talvinen päivä. Muutama pieni lumihiutale leijuu harvakseltaan ilmassa.
Hiljakseltaan hiutaleet alkavat lisääntyä, niiden tahti nopeutuu, alkaa pian laantua. Tuulisen tuiskun enimmiistä lumipeitteistä ravistamat männyt saavat uuden hennon valkoisen kerroksen vihreille neulasilleen, joissasiellä täällä näkyy vielä edellisten lumien muodostamia paakkuja, jotka sitkeinä tuulten voimaa paikoilleen juuttuneina ovat uhmanneet.
Yksinäinen orava juoksee aamuvirkkuna omaa askartaan, pysähtyen välillä puiden oksistojen lomaan tutkimaan jotain mielenkiinnon herättämää seikkaa, muuten koko alue tuntuu vielä nyt aamupäivällä uinuvan ruususen untaan. Ei liiku autot, ei kulje jalankulkijat, hiljaista, hiljaista ja rauhallista, elämän soljuessa verkkaan uomassaan.
Kello raksuttaa yli puolta päivää, hiljalleen liikettä alkaa näkyä. Jokin auto harjataan puhtaaksi lumesta, kaksi kulkijaa rinnakkain, toisen taluttaessa koiraa narun päässä.
Huomenna talvipäivä jälleen seisahtaa. Seisahtaako maailma ennustusten mukaan, jää nähtäväksi. Olipa niin tai näin, omasta puolestani uskon kaikenlaisten ihmisten luonnolle aiheuttaman haitan olevan jo niin pitkällä ettei ilmaston muutokselle enää löydy sen pysäyttävää muutosta.
Säätiedotus lupaa kylmää ja pakkasta joulun odotukseen. Sekin jäänee nähtäväksi.
Rauhallinen on päivä. Nyt on hyvä hetki lähteä haalimaan jotain joulullista pöytään,
ainakin viikunoita, taateleita ja luumuja on mielessä kalan lisäksi. Muuten ei mitään erikoista tai erityisen juhlavaa. Pidän rauhallisesta jouluhetkestä kotosalla, toisaalta kenties hieman tapahtumaköyhä, mutta minulle sopivaa olotila.
Enää aikuisena en ole välittänyt joulun vieton mukanaan tuomista kiireistä, hössötyksistä, ruuhkista, kiireestä ja kireistä ilmeistä. Kaikki tuntuu on hektistä vain päivän, tai oikeammin yhden illan kestääkseen, lisukkeena yksi - kaksi hieman rauhallisempaa päivää, ja onneksi koko kiivas, kauan hehkutettu tavarankeruu häslinki on viimein ohitse.
Tapaninpäivän koittaessa alkaa jälleen arki näyttäytyä, siirryttäessä uutta kevättä kohti
Toivottavasti sen vielä ehtii näkemään ja siitä myös kevät ihmisenä yhä nauttimaan.
Itse vielä hössötän ja höslään, parit jouluvieraat ovat piipahtaneet ja tottahan me sinne kevääseen taas kohta katsomme:)
VastaaPoistaIltaa leskiseni.
VastaaPoistaHöslää ja hössotä rauhassa, ties vaikka tulis lissää vieraita ennen ja varsinkin pyhhäin tullen.
Päiväkään ei enää niin harmaalta vaikuta :) pientä paistetta pienen pojan talvipäivään.