Jorma Sarvanto

                 


                
    
     
Jorma Sarvanto.  
Nimikko kone FR-97 (FR = Fokker, vrt HN = Hornet)
Maailman tietoisuuteen singahtanut suomalainen hävittä ässä.
Tähän tietoisuuteen hänet nosti 6.1.1940 tapahtunut torjuntalento, jossa hänen onnistui pudottaa kuusi (6) DB-3 viholliskonetta vain neljässä minuutissa.
Seitsemän koneen parvesta pelastui yksi hetkeksi, jonka kohtalo oli kuitenkin tulla alas ammutuksi hieman myöhemmin toisen pilotin toimesta (oheinen video).

Loppiaisena 1940 sää oli vihollisen toiminnalle edullinen. Kirkas, kuulas talvipäivä.
Noustuaan torjuntaan sarvannon partiokaverin kone ei kyennyt nostamaan moottorin
kierroksia riittävästi, joutuen jäämään sarvannosta.

Kirkastuvan sään ansiosta pilvet olivat Utti taivaalta enimmäseen hävinneet ,
joten oli helppo havaita nousukiidossa alumiinipronssin (yl. kaikkialla käytössä)
kimaltelevat vaaleat vatsapuolen heijastukset.

Koneita yhdeksästä alkuperäisestä koneesta seitsemän jäljellä, josta ilmatorjunta oli 
hieman vaurioittanut yhtä sekä toinen pilotti fokkerillaan lopullisesti pudottanut, sekä samoin yhden vaurioittumattoman pommittajan.

Torjuntalennon kestoaika noin 25 min. Josta itse tulitus-taistelun osuus 4-5 min.
Lisäksi on huomioitava. Fokker DR-XXI oli nopeudeltaan van noin 50-70 km/h
nopeampi, kuin vihollisen modernimmat pommikoneet. 
Lisäksi on huomattava Fokkerin kevyt kiväärikaliiberi ammus. Joka viides luoti oli suomalaisilla valojuova eli sytystysluoti, joka neljäs panssaroitu, läpäisyyn tarkoitettu.

Koneen kaikki neljä konekivääriä olivat suomalaiseen tapaan keskitetty ampumaan vain yhteen pisteeseen n. 150 m etäisyydeltä, joten tämä oli meidän lentäjiemme etu.
      
Fokker oli erittäin hidas nousu nopeudelta, joka torjunnassa on aina se ratkaiseva.
Tämän lisäksi kone oli myös kovin kömpelö, mutta vahva, kestäen osumia paljon.
Kömpelyyttä lisäsi myös kiinteä laskuteline, jota ei siis voinut vetää sisään.
Syöksymista kone sieti ja selkäsyöksyllä irtautuminen oli ainoa pelastus noita
 neuvostoliiton paljon ketterämpiä ja nousukykyisempiä  hävittäjäkoneita vastaan.

Venäläisten hävittäjäkoneet Polikarpov I-15, I-153 /tshaika=lokki) sekä I-16 Ishak, olivat
paljon nopeampia vaakalennossa ja nousunopeudessa, sekä eritäin ketteriä
ns. koira (kaarto) tappeluissa. 
Venäläisissä koneissa oli mekaaninen laukaisin, joka vaati samalla ohjaajalta, hirmuisesti sormivoimia, joka teki niiden ammunnasta epävakaita
taisteluvaiheen tulituksessa. 
Suomalaisilla liipasimen toiminta oli ilmanpaineella.

Vihollisen pommikoneiden huonona puolena, suomalaisia hyödyntävänä tekijänä          oli heidän koneidensa epäkohtana puutteellinen suojaamattomuus.
Esim. polttoaine säiliöiden tyhjyys, siis niiden kaasuuntumis herkkyys, säiliöissä
jotka myöhemmissä versioissa olivat jo päällystetty 5-10 cm kumikerroksella.

Kumikerros sekä vaimensi iskua, että myös tukki mahdolliset polttoaine vuodot,
jotka myöhemmissä malleissa olivat jo kumilla myös ulkopuolelta vuorattuja. 
Samoin takaa ampujan ja ohjaajan istuinten selkänojat panssaroimattomia (yl. n. 1cm).

(Polikarpov I-16 oli paras alatasoinen hävittäjä kauan jo kolmekymmen luvulla.
 Lempinimen Rata, rotta, se sai espanjan sodassa. 
Siinä oli mm  tykkiaseistus (2x20 mm svak) säilyen vakio asekaliberissa kaikissa heidän koneissa, mig 23 asti.)