Olipa joskus aika, nuoruudessa, jolloin oli
muotia kisailla ketkä nopeimmin vaihtaa
ww-kuplan moottorin.
Tuohon tarvittiin mieluusti hallitilaa, sekä
työkaluja, joita kaikilla ei ollut. Kisailihan
asennuksessa kaksi eri ww ryhmää.
Molemmat omilla autoillaan, jolla paikalle
ajettiin ja ajamalla niillä myös poistuttiin.
Niimpä paikalliseen korjaamoon, koivikkoon
viljapellon laidalle. Paikkaan, jossa kiireisin
asiakas oli aina etusijalla mikäli vei vodka-
pullon omistajalle, joka oli perso mutta hyvä
myös auton korjaus työhönsä.
Karpiidilla suoritti kaveri vielä hitsaustyötkin.
Auton raatoja oli ja muuta roinaa piha täynnä.
Kun kaikki emme mahtuneet halliin ja vuokra
sovittiin maksettavaksi työllä. Vapaaehtoisia
meitä oli muutamia. Työ oli riisua verhoukset
eräästä vanhasta pobeda autosta.
Auto oli kai tarkoitus kunnostaa vielä ehjäksi.
Ryhdyimme purkamaan tuota kamala hajuista
verhousta, alkaen katosta lampun ympäriltä,
sieltä kun verhous oli jo lähdössä itsekseen.
Hetken nykimisen jälkeen näkyi tekstin jälki,
raaputimme jäänteitä ja tuota liimamassaa
hieman tekstin tieltä. Kattopelti vaikuttikin
kumman tutulta oikaistuine vekki jälkineen.
Kun maalattu tekstinjälki näkyi selvemmin ja
sana selvemmin, huomasimme tuijottavamme
vanhaa tynnöristä suoraksi oikaistua peltiä.
Pellissä luki selvällä suomenkielellä Rymättylä.
Kun haimme isännän paikalle selitys häneltä,
kun sodan jälkeen materiaalit olivat käytettyjä
niin jostakin luovuteituilta alueilta, (porkkala)
evakuoidut tynnyrit oli kai hyödynnetty peltinä
uuteen muotoon. Tynnyrissä oli ollut silliöljyä.
Nyt vuonna -65 se löytyi -56 mallisen pobedan
kattoverhouksen alta, yhä Rymättylä leimoilla.
Tämä verhouksessa käytetty liimantuoksu oli
se tuttu haju, joka lemahti kaikista itä-autoista,
sen aikaisista, aina tuonne 70 luvulle asti.
Tämä liiman haju oli vahva, ei meinannut lähteä
vaatteista, saati iholtakaan, ihan yhdellä pesulla.
Pobeda oli isolla maavaralla ja isoilla renkailla
varustettu auto. Myöhemmin nimi muuttui.
Tuli Volga. Taksina suosittu, joka varustettiin
maahantuojalla, venäläisten luvalla, Peugeotin
504 mallin diesel moottorilla.
Jotku Pobedoista oli varustettu V8 moottorein.
Ne oli kotimaassaan eliitin käyttöön tarkoitettu.
Muutamissa oli silloin harvinainen lattiavaihde.
Nimi pobeda kai tarkoittaa eläköön.
Ota velka ja osta Volga, Volga loppuu ennen kuin velka :DD
VastaaPoistaPobeda ja Volga.. tuttuja nimiä. Triumphin kyydissä mää oon saanu olla, oli se mahtavaa ja upeeta..
VastaaPoistaTruiph Tr-4 oli se eka malli. Kantikkaammalla konepellillä ja lampun kehyksillä. Konepelti aukes
VastaaPoistakippaamalla eteenpäin kaikineen.
Jotku näistä oli ns. rättikattoja.
Siis avomallisia. Sporttinen auto.
Seuraava oli tr-6, neloskoneinen edelleen. Loivemmalla konepellillä.
Ja valokehyksillä.
Sitten tuli tr 2000. Jossa oli sama 1.85 moottori, jota saab-99 käytti alkuaikoinaan, kunne teki siitä oman, paremman version.
Itäautot oli muotia. Niiden tuonti ei ollut säännösteltyä, kuten oli länsivaluutalla ostettavilla merkeillä. Siksi niiden merkkimäärä oli suuri. Länsivaluutan saanti oli huonoa, olihan maatalouteemme saatu viimeksi kai ns frankki (FR)lainaa.
VastaaPoistaSuomi ei tuolloin ollut kovinkaan luottokelpoinen, ei edes EFTA-maita. EEC-maa kylläkin.
(punta pohjainen valuutta maksu, dollari oli halvempi)
Itäautot oli bilateraalista (tavaranvaihto) kauppaa.
Intia (aseistus-ostot) ja suomi olivat ns. länsimaista ainoita jotka kelpasivat tavaranvaihtokauppaan.
Molemmista, niin itä, kuin brittiautoista aika alkoi ajaa ohitse. Varsinkin kun datsun,(62) isuzu (64-5 ja toyota (66) tulivat markkinoille.Kummatkin, venäläiset ja britit olivat epäluotettavimpia kuin monet muut eurooppalaiset tai jenkkimerkit.
Popedan jos viel näkee arkiliikenteessä kantsii mennä lottaamaan.
VastaaPoistaLuupää Datsun ja Isuzu Bellet olivat niinhyviä autoja että valmistus oli pakko lopettaa (tois käen tieto)
Datsun pluebirdin valmistus jatkui pitkään. Vaikka nimi vaihdettiin tehtaan Nissan nimeksi.
VastaaPoistaIsuzu oli jarruiltaan sama kuin anglia. Myös sen kevyt k-autot. Vannepulttien kierre näissä oli vasenkätiset toiseltapuolelta, aina tuonne 90 luvulle asti.
Dieselmoottorin valmistajana Izuzu on maailman suurin. Ollut jo pitkään(mersu toisena.
Mm eka V8-dieselin valmistaja oli Isuzu. Kaivikonepuolella ei ole monia moottorin valmistajia.
Isuzu on näissä kaikissa merkeissä 60-70%. Kokoluokissa alle 35tn. Seuraavia Cummins, Hino, Cat/Perkins, Fiat-CNH, Yanmar alle 80 hv luokassa.
Opel maasturi on Isuzu. Tehdas on GM konserniin kuuluva. Ollut jo 60 luvulta asti. Toyota käyttää paljon Isuzun dieseleitä.
Mikäli uutta autoa mielisin, se olis ehdottomasti Isuzu. Pyörissä Suzuki Intruder. ;)
Mun työvehkeen kärrin kylmäkoneen moottori on Isuzun 2.5 vaikka kyles on stanssattu Thermoking.Perävaunuis käytettiin kans pitkään toisel puolen "vääränkätisiä" jotta eivät ajossa aukeis ?
VastaaPoistaMp on kokemuksen myötä Honda , Gold Wing. Ollu kolme customia ja neljä ns.matkapyörää.Haave ois ku ei enää jaksa pitää paikallaa pystys ni laitamma lisää rattaita.
Juu näin on. Samoin komatsu trukkien sun muiden monen kyljessä lukee komatsu. Kuitenkin valmistaja on Yanmar. Tuntee tyypityksesta jossä ilmoitetaan aina halkaisijan koko.
VastaaPoistaKubota motori oli joskus hitachin 5.5tn kaivurissa. Suora kuutonen.
42hv, litroja vajaa yksi. Voi vitsi, kuinka hieno käyntiääni.
Kävi kuin singer olis surissu.