Enemmän, paremmin.

                                                                           
Nyky yhteiskunta jossa elämme luo, on luonut ympärilleen tunnekylmät omayhteisöt. 

Yhteisö, josta puuttuu empatiakyvyn puute, hyvin usein näkyvänä sensijaa ilmenee
egoistisuuden esiintuoma viha ja halveksunta heikompia, siis alempiarvoisia kohtaan.

maximex: Pepe Enroth - Nyt Petti Rohkeus  < Olen kirjoittanut tästä jo usein aikaisemminkin ja oheinen ylläoleva linkki, tai viite on eräs niistä.

Kirjoitukseni ei ole yksilöity ketään kohtaa erityisesti. Yksi kirjoitukseni kaltaistensa, muiden vastaavieni joukossa. 
Joku sattaa tietenkin närkästyä, mutta kenties tämä on jopa tarkoitukseni. 
Joten. Mitäpä siitä.

Toisaalta. Kirjoittaa kukin kirjoittaja mitä vain, niin jonkun mielestä se on epäsuotavaa
toisten mielestä mielenkiintoista, tuomittavaa, mankuvaa, rehvastelua, ylvästelevää.

Yhtä kaikki. Kuka paheksuu romanttisuutta, kuka musiikkia, tanssia, runoja, jatkuvaa tyhmyyden esiintuontia, kuka viisauden puutetta, mauttomuutta, moukkamaisuutta.
Ja mitä mitä se sitten muka merkitsee. Ei mitään. Hetken kaikki muistetaan, seuraavana päivänä sen jo suurin osa on unohtanut, osa jo sivua kääntäessään.

Kiitettävästi muistetaan myös korostaa suurta näppäryyttä, sekä Minä-Itse fiksuutta.
On myös tasapainoisia, arvostettavia yksilöitä, joiden ei tarvitse itse-itseään korostaa. 


Mikäli voisimme nähdä asiat muidenkin kantilta, hieman moniuloitteisemmin se olisi suotavaa.  
Tämän jälkeen voisimme paremmin ymmärtää, miksi lämpöjohde vaikuttaa koko kappaleeseen, sen materiaalisen lämmönjohtokyvyn ansiosta.

Tämä ei toteudu niin kauan kuin kykenemme vain ihailemaan itseämme varsipeilimme kuvasta, luulotellen aina kaiken kohdistuvan minä, minun, vain minun suomieni  tahto, ja ajatusmallinnnuksien mukaisesti. 

Yhteiskunnallinen sosiaalisen menestymisen pakko, sen itseluotu tarve, aiheuttaa, luo
agressiivisuutta, suvaisemattomuutta. Tämän ajan, teemahengen kuuluvuuden takia, sen mukaisesti, meidän tulee jatkuvasti esiintuoda ja korostaa vitaalisuutta, nuoruutta, ruumiinterveyttä, etenkin omaälykkyyttä, ja siis upeaa kauneutta, jota niin mielellään korostetaan sen/nämä erityispiirteet jatkuvasti esiintuoden.

Lyhyesti sanoen;  On siis oltava mallikelpoinen ja hyväksytty yhteisökansalainen.

Tuolloin tosin silloin sivuseikoiksi jäävät kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus, toisen kunnoittaminen, arvostus, lempeys ja rehellisyys.
Mutta ne ovatkin vain mitättömiä sivuseikkoja, joskus harvoin, turhia tunnonvaivoja tuottavina, ei toivottuja, epäoleennaisia tuntemuksia, ajatuksia.

Yleensä yhteiskunnallisessa sosiaalisessa elämässä monet parhaimmat, älykkäimmät eivät ole hyväksyttyjä/suosittuja persoonia ja on myös kummallista kun sitä eivät kovin usein ole luonnonlahjakkuudetkaan, samoin kuin ulkonäöllisesti, varakkuuden, vaatetuksen, kielellisyyden, tai muun vastaavan syyn takia erilaiset eivät saa yksilölle
luontaisesti kuuluvaa, hänelle annettavaa hyväksyntää, siis elinolo rauhaa.

Yhteiskunnassa tämä näkyy esim koulukiusaamisena, työelämän, tai muun yhteisön osoittamassa syrjinnässä.
Korostetaan nokkimisjärjestystä, samoin maskuliinisutta korostaen tärkeillään.
Näitä olisi /on pyrittävä vähentämään ja saatava tilalle välittämistä toisista ihmisistä.
Pelkona on heikkouden osoitus, putoaminen tavallisten joukosta pois, epäkelvoksi.

Miksi se kaikki meissä näkyy. Syy on selkeä. Meistä "tavallisista" ihmisistä suurin osa ainakin täällä suomessa kuuluu tuohon keskinkertaisiin ihmisiin, joita meistä on
70% väestöstämme. 
Olemme siis enemmistö. 
Emme kuulu ylhäisöön saati alakastiin.

Tämä on se ongelmamme. Normaalit, eli ns keskinkertaiset eivät uskalla asettua selkeästi puolustamaan vähemmistönä esiintyvää, tai asettumaan paremmin menestyvän kannalle.

Tästä syystä ei siis asetuta puolustamaan luontaisesti muista eroittuvia yksilöitä koska ollaan sosiaalisia omalta käytökseltä.  
Me tahdomme noudattaa vain enemmistön, siis  muiden samankaltaistemme tahdon juuri tämän sosiaalisen käytöstarpeemme sanelemana käyttäytymisenä.

Sosiaalisuudesta johtuen ja sen haittapuolena onkin juuri tuo jossa sosiaaliset ajattelut saavat meidät käyttäytymään samoin kuin muut normaalit ja keskinkertaiset.

Pelko nauretuksi tulemisesta ja yhteisön ulkopuolelle joutumisesta, eristämisestä, johtaa tuota käyttäytymistä.
Juuri tämä, naurunalaiseksi tekeminen, kuten henkilökohtainenkin alistaminen, eli siis sosiaalinen pahoinpiteleminen, mollaus, on tuttua kaikissa ismeihinkin perustuvissa yhteisöissä, niissä lisäksi erityisesti korostuen.

Elämme eräänlaisessa yli-ihmiskunnassa jossa tuo pyhä keskinkertaisuus vain yhä edelleen lisääntyy ja tällä en tarkoita vain armasta kotimaatamme vaan globaalisuutta.

Sen sijaan että pyrkisimme lähemmäs ihmistä, kaikenlaisten muiden ihmisten tavallista arkielämää, lujitamme vain yhteiskuntaa jossa elämme. 
Yhteiskuntaa joka on erttäin väkivaltainen, kova.
Rahan tuottaminen, teknologian ja tuon globaalisuuden toitotus, markkinatalouden haasteet, vaatimukset, näillä mässäily, mässyttäminen, osoittaa tuon empatiakyvyn puutteen sitä korostaen, vaatien.

Enää ei kyetä, lue haluta asettua toisen asemaan, nähdä asiaa myös hänen kantiltaan.

Yleisesti vodaan sanoa hieman karrikoiden, että riittävän kaukana keskiarvosta olevat ihmiset joutunevat yhäti kärsimään asemastaan.

Miksi näin on.  Näin on siksi kun keskinkertaisuus on yleistä, ns. normaalia ja tavallisten ihmisten osuus siinä on edelleen tuo sama 70% osuus. He ovat enemmistö!