torstai 24. helmikuuta 2011

Hiekkalaatikkolla. Osa 8.

                    

                   Koittakaa kestää

Ohessa turhaakin turinaa maarakennuskonepuolelta joka monelle lienee oudompaa juttua. Tätä asiaa, jota julkituon, on vaikeahko selitellä alaa tuntemattomille ihmisille.
Pidetään usein itsestään selvyytenä, yleisimmin ottaen sitä, että on isohko tyhmä lelu jossa toinen, hieman monotoninen palikka, istuu totisena yksitoikkoista työtä tehden.

Näin on etenkin silloin, mikäli kone on iso 35-65 tn kokoluokassa, joilla työskennellään
pääasiallisesti vain jakuvassa kuormaus ja lastaustöissä, joissa maata liikutellaan paikasta toiseen suurina massamäärinä, mahdollisimman tehokkaasti, maximoituina työtehona.

Kuitenkin viimeisen 17 vuoden aikan suomessakin on tajuttu sekä yleisesti käyttöön hyväksytty, tilaajan sekä vastaanottajatahon, kuin myös ns. oman porukan sekä sen työnjohdon toimesta minikaivinkoneet työmaille.

Näiden mini 1.2 - 7 tn ja midi 7-12 tn kokoluokan kaivuu koneiden käyttö, perusteena tilantarpeen vähäisyys sekä hyväksytty myös näiden suhteessa parempi tehokkuus
samaan työhön aiemmin käytttyihin isohkoihin 12-25 tn koneisiin nähden.
(Toki pienempiäkin koneita, 400 kg - 1100 kg löytyy, ja nämä on aikuisille tarkoitettuja)

Kun tälläinen <7 tn kone varustetaan Rototilt-varustuksella joka saltii portaattoman kauhanasennon, sen jokasuuntaan pyörittämisen, kallistumisen, kiitos ruotsalaisten keksinnön, koneista saadaan maksimihyöty esiin. Toki vastaava varuste, kuten myös ns. kallistuva kiinnike on alkuaan isojen koneiden kehityksen mukana tullutta perua.

Euroopassa sekä missään muualla kuin pohjoismaissa, kyseinen keksintö alkaa vasta nyt olla ymmärretty ja hyväksytty, sekä ideana läpimenevä ja tunnustettu etuisuus.
(Muualla kuin pohjoismaissa, lue Ruotsi - Suomi, tehdyt kauhat ovat vain kaivuu- tai tasoitus tarkoitukseen tehtyjä. Niillä voi siis tehdä vain jompaa kumpaa, ei molempia.)

Kun tälläistä keveähköä yhdistelmää käytetään tie- tai katualueiden, asfalttipohjien, piha-alueiden, kiveysten, nurmialueiden muotoiluissa, sekä kaivuu- ja täyttötöissä sekä rakennuksilla, se on parhaimmillaan  juuri näissä, tämänkaltaisissa palveluissa.

Koneen ja kuljettajana toimivan yhdistelmän yhteistyötä voi aina parhaimmillaan verrata vaikkapa kilpa-paritansiin. Toinen ohjaa, toisen myötäillessä saumattomasti
sanattomana käden jatkeena tapahtuvaa liikettä, ilmavasti, kevyesti, yhtä varmasti, kuin pitävä korkokengän askellus. Liikkeisiin voidaan luottaa.

Se on nautittavaa katseltavaa, ja ennen kaikkea nautittavaa se on ohjaamossa olijalle. Kun lämpöä on kehittynyt kunnolla työrytmiin, päästään aina saumattomaan, yhteiseen riemukkaaseen liikeeseen kuuluvaan rytmiin, toinen toisensa ajoituksen heti ennakolta aavistaen.

Koneen tottelevuus, kämmenkuppiin sopivalla käyttövivulla, sen pyörityksellä, sormien peukalo-nimetön-pikkurilli ote, jossa etu- ja keskisormi jäävät ko, käyttövivun lisänappien hallintaan joilla käyttö-ohjaillaan, proportionaalisesti, sujuvia lisälaitteiden toimia. Lisäksi on jalkapolkimet liikutteluun ja joidenkin lisävarusteiden toimintaan.

Kun joskus paikalle laahustaa etenkin nuori innokas minähän hallitten mies, tai vanha kehäraakki, siis ns. ammattimies joka on näitä kuskin hommia tehnyt jo talvisodasta asti, töitä tekemään ja työhön ottaja sanoo hänelle, näytäs kuinka saat homman käymään, kuinka sujuu ammattimieheltä (selittäjät vielä erikseen).

Yllätyksenä saattaa tulla ja erittäin usein tulee; Tuolla tolvanalla ei oo aavistustakaan  mitä, saati kuinka pitäisi työtä tehdä, kun hän kuljettajan paikalla hytissä istuu. 

Silmä erottaa heti. Tuo osaamisen taso ja koneen käsittelykyky paljastuu lähes heti, kunhan ensitottumus outoon koneeseen on tapahtunut.
Parempi on passittaa aina tälläinen, yleensä vielä hyvin itsevarmasti sekä rehvakkaasti esiintyvä, käyttäytyvä työnhakija, matkoihinsa. 

Nämä kaikki,  liikkeiden aloitukset ja koneella liikehdintä, sen liikkuttelu, ovat niitä jotka heti, puhumattomana käytännön kielenä juoruavat lahjomattomasti sen, kuinka paljon ja mikälainen kuski olisi tässä saatavilla.

Sen jälkeen kun kertoo ettei suhdetta synny, alkaa selitysten tulva. Tulee turhautuneisuus. Kuinka hän osaa ajaa vain sitä, kuinka vain tätä merkkiä jne. myös muita syitä tulee
kuten tehtävien töiden kelpaamattomuus hänelle, samoin työnantajan kohdalla, konemerkkien osalta, sekä työmaiden, siis työympäristöjen.

Kunnolliset, tunnolliset kuljettajat on aina olleet hakusassa, muitakin ottajia kun heille yleensä on ollut tarjolla.
Mutta asiattomuudesta toiseen. Alempana mielialuettani, kuten moottori-lentokoneet, panssarivaunut sekä aseet. Nämä pääosin kehityksensä alku-ajoilta, ww-2 ajalta.



Ohessa alempana sveitsiläisen Ernest Menzi tuote, tyypillisessä työympäristössään.
Mallit muuttuu ja kehittyy. Näkyy olevan itävaltalaisen Neusson kone-valmistajan hytillä varustettuna.
Tuote on lähes samassa mallissaan kun se on ollut jo markkinoille tulostaan asti, n. 50v.
Kone on erikoisvalmisteinen, ja videoilla tyypillisimmissä, sille takoitetuissa töissään.

Taitaa nykyisin jopa kuulua siihen Neusson konserniin osana, kuten mm. Kramer, Gehl  (AvantCat, Mustang kuuluvat Gehl yhtymään ja Avant, kokoalansa laadukkain tuote, markkinajohtaja, Ylöjärvi Suomi, markkinoitu n.15v Gehlin tuotteena) sekä Mecalac.

Neusson on mini ja midi koneiden aatelia, kolmas - neljäs tilalla mielestäni. Siinä on eniten erikoismalleja kuten kallistuva ohjaamo, joka sallii kuljettajan istuimen työasennon vaakasuoraksi, tiettyyn kaltevuustasoon asti. Rinteissä työskentelyä varten tehtynä.

Näiden tavallisten minikaivurien esi-isänä pidetään japanilaista Takeuchi konetta.
Valmistajia on nykyisin monia, lähes jokaisella tehtaalla on oma merkkinsä. Tuotteissa on kuitenkin eroja.  Näiden koneiden paremmuus, siis tehokkuus, muodostuu aina, samoin kuten isommissa koneissakin seuraavista seikoista.

Käsiteltävyys, huollettavuus (myös tankattavuus koska kaikkissa ei ole imupumppua) käyttömukavuus (hytti) ohjaamonäkyvyys, käteensopivuus, tasapainoisuus lastatessa sekä etenkin pyörähtäessä, kuormansietokyky eri ylettyvyyksillä.

Parhaimmat mallit ovat euroopassa tulleet ranskan Mecalac (mec a lac = tehdas järvellä!) tehtaalta, joka on entinen prevets? pignon tehdas. Käytön on miellyttäväksi tehnyt rexrothin venttiilipöytä, työhydrauliikka, koneen käyttövivut, sekä myös ns. hydraulinen esiohjaus, joka oli silloin aikoinaan uutta minikoneissa, sekä myös kuorman tunteva, Load Sensor (LS) järjestelmä, kaatumisen, siis kippaamisen ehkäisemiseksi.

Koneen tuotemerkki oli Pel-Job mallistosta 1.2 tn - 7 tn kokonaispainoon asti. Paras oli
3,5 tn koneen tehosuhde. Litratuotto hydrauliikasta 135 ltr / min, sekä työpaine 230 bar.
Litra on aina yhtä kuin nopeus, paine yhtä kuin vipuvarsi, johon (kaivuuvoimiin) tietysti vaikutta myös murtokulmien suhde, nosto ja kaivuuvarsien sylinterien kiinnitys kohdissa, joilla ne on puomeihin kiinnitetty.

Seuraava hyvä merkki rexrothilla edelleen, syntyi Yanmar kaivuríen malliston muuttuessa nykyaikaisemmaksi ja yhdyttyä sveitsiläiseen konserniin, Ammaniin.

Syntyi konemallisto joiden nopeus ja teho ovat samaa luokkaa kuin Pel-Job viimeiset mallit.  Molemmat ranskassa valmistetut tuotteet hallitsevat suvereenisesti tehoillaan, käsiteltävyydellään markkinoiden kärjessä.  Tosin Pel-Job on nykyisin Samsung konsernin valmistama kone, eurooppalaisin komponentein.

Neussonin kanssa tasavertaisena kilpailevana parina, sitä ehkä hieman nopeampana, on markkinoilla alkuperäinen Takeuchi minikaivuri, joka on tasaisesti säilyttänyt asemansa vieläkin, nämä kisaavat keskenään kolmas- neljäs- sijoituksesta. Nämä ovat hieman jäyhempi-liikkeisiä kuin nuo kaksi edellistä tuotetta.

Uusi syntymä koettiin, kun ruotsalainen Volvo (ex Åkerman kaivurit) rakennuskoneet osti Pel-Job tuotteet, sekä pian senjälkeen Samsung-kaivinkoneet kaiken  tuotannon, pärjätäkseen tasavertaisena muille, amerikan mantereiden kilpailuissa, päästyään jo tätä ennen yhdistymään Michigan(Clark)-Euclid yhtiöiden kanssa maailman laajuiseksi VME yhtymäksi.

Tänäpäivänä tuo mainio Pel-Job kone tulee samsungin tehtaalta, ja etenkin 58-ECR on
engonin tiltillä ja RF kauhoilla varustettuna vieläkin kaikkein tehokkain, herkin, nopein sekä mielyttävin volvon hyttinsä ansiosta kuin yksikään toinen mini-midi-koneista.
Tämä alkuperäisillä rexrothin kopiokahvoilla varustettuina eikä engonin jälkiasennus palikoilla jotka ovat ergonomisesti oikein muotoiltuja.

Tietysti kyse on myös henkilökohtaisita mieltymyksistä, mutta teknisiä paremmuuksia  siis koneiden erilaisia, rakenteellisia tosiasioita ei voi kyetä muuksi muuttamaan.

Näiden mini ja midi koneiden käytön tehokkuus perustuu kompactiin kokoon, ketteryyteen, nopeuteen sekä käsiteltävyyteen. Vasta viimeiset 15 vuotta suomalainen rakennusliiketoiminta siis työnjohto ja urakan antajataho on hyväksynyt tämän kokoluokan koneet täysimittaisina koneina työmailleen, pelkäämättä naurunalaiseksi tulemistaan.

Näissä, kuten muissakin kaikissa koneissa, avainasemassa on tietenkin kuljettaja. Toinen merkittävin tekijä on koneen kauhan malli, kuten isommissakin koneissa. Kauhan leikkaavuus, ottavuus, tyhjentyminen, keveys, sekä kestävyys tärkeimpinä.



                   


                   

                   

                   

                     Kaivellaan taas, hieman tuonnempana.

6 kommenttia:

  1. Ihana sana: Kiekkumarallallei ♥♥

    VastaaPoista
  2. Kiekkumarallallein tahdit on tanssittu monta kertaa. Aika entinen ei palaa. Rittää, kun mieli on nuori, kuten Kaisan Ja Kumppanien aikaa eläisi.

    VastaaPoista
  3. Ullerina. :)
    Eiks olekkin. Ei löytyny muuta sopivampaakan äkkiseltäns.

    VastaaPoista
  4. Tuhkimo. Koitin hakea joskus aikaisemmin näitä "kaisalaisia" ei löytyny. Sitten tuli 5-6, ja nyt on jo aikas paljon siitä c-kasetti tuotannosta täällä tuubissa.

    Tykkäsin tän renkutuksista tehdessäni tuota demo-esittelyä eroni aikaan alempaa suomea cruisaillessani, samoin Ahti Lampi, lohjan mies oli yks-suosikki

    VastaaPoista
  5. -Älä rääkkää mua!
    Emmää ainaskaa rääkkääkkää- :))

    VastaaPoista
  6. Emmää rääkkääkkää eres kissaa. Olenhan kissa ihmisiä.
    Kis kis.. ..cara-melliseni..

    VastaaPoista