Hämärän hetki.

           

Tämän hämärän hetken olemme kadottaneet.
Kukaan ei voinut nähdä meitä käsikkäin tänä iltana, yön hämäryyden yhä tihehtyessä.

Ikkunastani näkyivät laskevan auringon juhlat kaukana taivaan rannan horisontissa.
Kerran pieni palanen aurinkoa hehkui kuparin kaltaisena kädessäni.

Minä muistelen sinua ja tiedät kyllä murheen joka ahdisti sisintäni.
Missä olit, mitä teit, poissa ollessasi.

Kummallinen tunne valtaa mieleni aina kun olen murheellinen.
Miksi sinä kuitenkin tunnut hieman vieraalta.

Lukemani kirja väsyttää, hervahtaa raukeasta kädestäni ja putoaa jalkoihini, nukahdan.
Ja silloin katoat yhäti tihenevään illan hämärään, näekö sinut aamun koittaessa.



                                            Hyvää yötä. Kiitos verailuista.