Eräältä keskustelu palstalta sattui osumaan eteeni seuraava teksti, jonka sisältö saattaa sopia moneen muuhun ihmiseen, kuin tämän kirjoittajaan/kirjoittajiin.
Ottamatta kantaa siihen, onko teksti yksityisen ihmisen vaiko vain toimittajan aikaan saamaa, pelkää netti keskustelun tarpeen herättämistä, vaiko pelkää totuutta, siinä on kuitenkin mun mielestäni jonkunlaista asiantynkää, mikäli ajatellaan muutamaa plokia, joissa joitakin ihmis-suhteiden monimukallisuutta ja vaikeutta on täällä kuvailtu.
Tässä tuo teksti, jonka kukin meistä lukijoista voi omalle kohdalleen koittaa soveltaa.
Luin Paul Coelhon kirjan 11 minuuttia. Tiedättekö mitä tarkoittaa se 11 minuuttia tarkoittaa? No sitä aikaa mikä kaikesta jää seksille aikaa kun seksistä maksetaan. Muuta ovat tutustuminen, hinnasta sopiminen ja jne.. miksi sitten tunnen itseni nyt prostitioiduksi?
Olen netin kautta tavannut useita miehiä.
Suurin osa miehistä on ollut naimisissaolevia, ja vain harva sinkkumies.
Jokaiseen olen jotenkin ihastunut ja useimpien kanssa olen mennyt sänkyyn.
Minulla on myös pitempiaikaisia suhteita ukkomiehiin.
Jopa 10 vuottakin on tunnettu.
Mutta jotenkin minulla jää aina jälkikäteen "tyhjää" käteen.
Kirjan luettuani tuli mieleeni, että minäkin olen kuin prostitioitu.. en tiedä mitä haluan.. haluan unohtaa arjen, haluan unohtaa työn, ja kaiken mitä minun oikeassa elämässä on.. en ota rahaa...seksistä., enkä läheisyydestä...mutta.. ei paljon muutakaan.. Siihen suostun että mies tarjoaa illallisen.
Nautin hetkestä..ja sitten kun se on ohi..palaan arkeeni.. yksinäisenä.. yhtä yksinäisenä kuin aina.. miehet palaavat vaimonsa tai toisen naisen luo..jättävät minut yksinään..ja se siitä.. vaikka siellä miehellä olis millainen nainen, niin se nainen on aina parempi kuin minä.
Siitäkin huolimatta että vaikka olen koulutettu ,,hyvässä työssä.. hyvin käyttäytyvä , hyvin pukeutuva,, sivistynyt ja fiksu nainen..niin siitä huolimatta...on aina olemassa sellainen joka parempi kuin minä..
Minua pidetään hetki.. viihdyttämiseen.. ei muuta..
no jää minulle käteen ..muistot.. ei muuta
Siinä kirjassa prostitioidulla tuli raja.. ja minä olen juuri saavuttamassa itsekin sen.. tää on kyllä itsekidutusta.. luulla että joku hyväksyisi minut juuri sellaisena kuin minä olen..
minä olen kuin protitioitu.. osaan antaa miehelle nautintoa, hyvää oloa..osaan antaa hänelle hyvää seksiä ja jopa itsekin nautin siitä. Osaan jutella miesten kanssa..näen aika pian millainen mies on..Osaan sopetutua.
Mitenkähän minä vapautuisin tästä..minulle ei enää ole unelmia..Minun tulevaisuus tuntuu tyhjältä. Kirjan päähenkilölllä oli kuitenkin unelma johon kuului tulevaisuus...minulla ei..
En tajua milloin vapaudun tästä kaikesta.
Kirjan päähenkilö osasi rajata elämänsä..ja lopulta kuiten rakastui....
ja hänelle taisi käydä hyvin...mutta hän oli nuori nainen.. minä taas vanha nainen..
jo 55 v.... Ja yksinäinen lopun ikääni...
harmi... minulla olisi niin paljon antaa rakkautta jollekulle..
Hyvää, runsaan sateisen päivän jatkoa kaikille.
Kiitos vierailustasi.
Lallalaa.. lallalallalaa..
VastaaPoistahahhahaa.. kaikuu korvissani vielä koko illan..
Mukavaa rytmikästä musaahan se on! Kiitti vain!
Illanjatkoa "itsetilittäjälle"
Kiiton luulostasi ;DD ja kommista myös.
VastaaPoistaTeksti löytyi jostakin suomi sivustolta, joten valotettavasti voinen valaista tässä sen verran ettei alkuperäinen texti ole minun kirjoittamani.
Soveltaahan sitä voi, kukin kokemustensa mukaan...
Kyllä tuossa tarinassa on valitettavasti paljon totta. Valitettavasti siksi, että ihmiset ovat yhä enemmän itsekeskeisiä ja seksuaalisuus on eriytynyt omaksi elämän muodoksi, ilman tunteita.
VastaaPoistaMoni nainen, niin nuori kuin vanhempikin voi tuntea itsensä prostitoiduksi. Monessa avioliitossakin voi puoliso tuntea itsensä vain pelkäksi seksileluksi, vailla niitä tunteita joiden oli kuvitellut ja uskonut kestävän ensihuumassa ja häiden riehassa.
Myös mies voi tuntea itsensä aivan samoin seksileluksi, jos vaimo on seksiadiktion viemänä valmis makaamaan lähes jokaisen vastaavan miehen kanssa.
Tämä on lisääntynyt suuntaus, siinä missä seksuaalinen vapaamielisyyskin on lisääntynyt.
Kun kaikki on sallittua luisutaan tielle, jolla syvemmät tunteet on parempi pitää omana tietonaan ja kärsiä omassa mielessään, kunnes tunne-elämä kuolee kokonaan ja ihminen on alkueläin. Yksi elukka elukoiden joukossa.
Tosin on eläinlajeja , kuten esim; Joutsenet, jotka ovat pariuskollisia koko elämänsä ajan.
Mistä se johtuu, sitä ei liene tutkittu tieteellisesti.
Itsekukin miettii ja tavoittelee elämässä onnellisuutta. Tuoko sen syvä rakkaus ja luotettava uskollinen elämänkumppani vai hektiset paneskelut tilaisuuksen tullen?
Valinta tapahtuu siinä.
Anonyymi. Kiitos perustelevasta, aidosta kommentistasi.
VastaaPoistaTämä, vaikkakin on naisen kirjoittama, voisi aivan samoin olla miehen kannalta katsoen kirjoitettu.
Uskon ettei eroa näille tapahtumille, variaatioille, ole sinänsä olemassa.
Otit tämän aivan oikelta kantilta, juuri niin kuin halusin ihmisten tämän tarinan jujun juonen ymmärtävän.
Nykyisin (kin) seurustelu suhteissa on vallalla, samoin tietysti kaikessa muussakin, saada kokemusta tai paremminkin aina erilaisia elämyksiä, vain juuri minulle, siis omalle itselleen tarkoitettua tapahtumaa, voidakseen tuntea elävänsä ja olevansa kaikessa täysillä mukana.
Suhteet ovat nykyisin lähes kaikki pinnallisia, sen kummoisempaa syvyyttä toiseen tavoittamatta, sitä omaamatta, tai sitä edes millään tavalla erikseen yrittämättäkään hakea.
Elämys-kokemuksia tarvitaan myös lähes kaikessa jokapäiväisessä asioinnissa, joihin tarkoituksiin on erilaiset, esim. suuret kauppakeskittymät perustettu.
Mitään omaa tai oma-alotteista ei tahdota enää osata itse tehdä, saati omaksua. Kaikessa tarvitsee olla asiantuntija, konsultti tai terapeutti joka kertoo laajoin sanakääntein mitä kukin milläkin tavalla saa, voi ja kykenee nauttia elämästään.
Mutta noista suhteista vielä.
Tämä nykyisin vallitseva suuntaus, on ollut ainakin erostani saakka vallalla, koska aikaisemmin tämän kaltaisen seikkoihin en ole tullut edes huomiota kiinnittäneeksi.
Eroni jälkeen (-89) kun sukupuoli elämäni alkoi piristyä avioiliiton ajoista, tapaillessa yhtä sun toistakin henkilöä, jattelin että tästä saisi itselleen gigolon ammatin, mutta järki voitti, tuon lihakauppiaan houkuttelevan kutsun.
Seurustelin silloin mm. yhtäaikaa ainakin neljän eri naisen kanssa, muutaman eroni ensi kuukausien aikana.
Tapasin heitä helposti viikottain, ajellessani tampereen alapuolista suomea edestakaisin, kunnes muut jäivät ja seurustelu muuttui, tuli heistä yhden kanssa kiinteäksi, aina siihen asti, kunnes hänen syöpänsä puuttui peliin mukaan, josta täällä olen kirjoittanut.
Tämän jälkeen suhteeni täällä paikkakunalla alkoi, asettautuen myös jo aiemmin kertomaani, johtaen lopulta nykyisiin uomiinsa.