Talvinen iltahämä on koittanut kietoen vaippaansa tuon tutun saaren huippuineen.
Eilisen kauniin kirkaan talvipäivän jälkeen tämä päivä on ollut synkkä pilvinen, ennen kuin iltapäivän aurinko hieman lopulta malttoi paljastaa matalalta hohtavia säteitään.
Talvinen iltapäivä sujuili rauhallisesti eilisen onnistuneen kuoron harjoituksen jäkeen. Mieli on katselijalla hyvä, luoden mieleensä erään aatoksissaan yhä soivan sävelmän.
Hyräily alkaa hiljaa voimistuen, muuntuen viimein lauluksi. Moni muisto tulvii mieleen.
Lumivaippa, pehmyt hentoinen on jälleen päivänaikana kattanut tienoot ohuella harsollaan, jättäen kuitenkin selvästi tarkkaan tähystettäessä näkyviin kaukana vastarannalla rinteenteen harvojen pensaiden suojaamat selkeästi yhä eroittuvat aikaisemman kulkijan jalanjäljet.
Kaukaa saaren huipulta tilannetta seuraanneen katselijan kiikariin osuu aivan kuin sattumalta nuo jo aiemminkin mainitut, rantaan suuntautuneet satunnaisen kulkijan syvälle lumeen painuneet jäljet.
Mitä tuo kulkija lienee miettinyt silloin, mitä miettineekään juuri nyt.
Kenpä sen tietäisi. Ehkä tätä seuraavaa; http://youtu.be/vbGFmNbQr98
Jäljet, jotka rannalta jälleen poispäin johtavat päättyvät viimein kauempana talven huurruttaman virran rantaan. Nyt noiden aikaisempien jälkien seuraksi ovat ilmestyneet kokonaan uudet, tuoreet juuri vastasataneeseen lumeen painuneet, joka ovat jo muodostuneet kuin pieni muotoiseksi jotokseksi, mielenkiinnostaan kertoen.
Kenties hän on ollut jokin yksinäinen metsämies, joka saaliin toivossa on seurannut noita yksinäisen rusakon jätämiä jälkiä, mutta päättänyt jättää sikseen saalistuksen, antaen jänöpupun kadota rauhassa koikkelehtien metsän tummien varjojen ja risukoiden suojaan, voidakseen etsiä sieltä kenties kumppania seurakseen.
Vai onko hän kenties halunnut pyydystää tuon polulta sivuun loikanneen jussisen tuollaisella hyvänmakuisella pitkän mallisella, vanhaa hyvää aikakautta yhä vieläkin edustavalla herkullisella kis-kis karamellilla.
Mitähän lienee tuo luonnon villi vapaa otus, pupu, mielessään hautonut, kun polulta pois on luikahtanut, vaikka se tunnetusti onkin perso kaikelle vanhahtavalle, etenkin
-50 luvun aikakautena jo niihin totuttautuneille monille erilaisille tuotteille.
Mitähän tästä kaikesta tuon tilannetta kaukaa seurailevan katselijan pitäisi ajatella.
Kenties ehkä näin: http://youtu.be/2QgIeOfMVp0
Vaiko näin: http://youtu.be/TL0EoXdpOqg
Kiitos vierailustasi.
Se on sitten tältä illalta tuttifutti kaikille, ettei paremmin sanoisi.
Tarinasi jälleen kerran sai aivoni ajttelemaan..:D
VastaaPoistaKaunista ja luonnollista!
Kiss kiss!
Ulleriina! Kiitti kommistasi. Miten niin. Ajattelemaan?
PoistaAivan kuin osaisin mielestäsi kirjoitella järkeviä, joitakin ymmärrettäviä sanoja ja kertomuksia. Onkohan se mahdollista?
Vielä kaunista ja luonnollista!
Mutta totta. Luonto on juuri nyt kauneimmillaan. Kerrassaan ihana talvi, nättiä keskitalvea, sopivaa pakkasta, harvaa, lähes päivittäistä pumpulista lumihiutaletta, ja aurinkoa.
Meri on vielä avoin, laituriin on kiinnittymistä hamuavana tuollainen pieni kevytsoutuinen, ei kiikkerä, rannikkovene, tunnetussa venepitäjässä valmistettu, jonka ominaisuuksia saaressa asuva arvostaa.
Kiskisnami on hyvää, vaikka hieman poikeaakin lapsuusajan tuotteesta, sisällön toffeisemmalta osalta.
Viimeksi olen nauttinut näistä postin tuomana, erään etapin johdosta.
Nautitaan kiskisistä sekä musiikista. http://youtu.be/hA2GRO0bDUI
Kirjoitat jännästi seuraten omaa 'tajunnanvirtaasi', tykkään siitä. Ilman musiikkia maailma olisi tosi tylsä. Kaikessa musiikissa on jotakin kaunista, vaikkei jokainen kappale tai musiikkilaji kosketa samalla tavalla. Minulla on kausia, jolloin kuuntelen mm. eri maiden musiikkia, vaikkei sanoja ymmärräkään.
VastaaPoistaKuuntelemisiin!
Beate. Kiitos. Olet kyllä täysin oikeassa, tajunnanvirrastani.
PoistaPidän tyylistäsi, kuten edellisenkin kommentoitsijan.
Tämä koskee siis tietenkin myös plokisivustojanne.
Mulla olis mahkua tehdä näistä ihan oikeasti järkevämpäänkin muoteen asetettua, siihen mun palikkani rittäs jotenkin.
Koen kuitenki tämän plokikirjoittelun sellaiseksi, ettäse riittää, kun saan normaalilla tavallisella ajatusmallilla ymmärrettäväksi tarkoitettua, näin esiin tuomaani ilmaisumallia.
Olen niin hemmetin laiska, etten viitsi tehdä konsepteja eikä tässä uudessa ole edes tekstinkäsittely ohjelmaa joilla muutamat jopa saattavat ylpeillä.
Helposti ja vapaalla kädellä, sillä, mitä juuri sen hetkinen fiilikipohjainen ajatusmallinnukseni tuottaa, tulee myös ulos.
Olen kirjoitellut yritystekstejä aivan riittävästi työssä olo aikanani, joten ei vanha jakasa turhaa vievaa ;)
Hyvää illan jatkoa.
Ok ymmärrän ja mielenkiinnosta lueskelin aikani kuluksi vähän enemmän blogiasi. Mun blogi on sekava sepustelma mutta itseäni purkaakseni kirjoittelen enkä muiden mieliksi, kuten täällä näyttää monelle muodostuvan.
VastaaPoistaHuomaan kyllä, että minun 'tajunnanvirta' ei käy yksiin monenkaan kanssa, no mistäs mä tiedän. Kun ei ole laumasielu luonne niin enää sellaiseksi tulekaan.
Beate. Eikö tämä ainakin jonkin verran ole myös itselle tarkoitettua, sanosko vaikkapa terapian tapaista.
PoistaMonilla meillä on hirmu yksinäistä, vielä enmmän ellei meillä olisi näitä nettiyhteyksiä.
Sen näkee, kenen elä on netistä paljonkin kiinni.
Jouluna 2010, oli aaton kävijämäärä 75, joulupäivänä 115, tapanina n.30.
Hiljasta on myös ollut myös muina pyhän seutuina.
Kertoo ihmisten yksinäisyydesta, ja seuran tarpeesta.
Monilla on taas sellainen hirmu tarve että kun saa hirveästi kommentteja niin silloin vasta hän on kirjoituksellaan saavuttanut perimmäisen tarkoituksensa (Ihailuntarpeensa).
Ei siis itse kirjoituksen sisällöllä.
Toisaalta rinnastan nämä plokit samanlaisena kuin karaoke on.
Toiset haluaa niin esiintyä, elehtien tyylitellen, toiset vaikka eivät omaa edes lauluääntä, pyrkivät esityksellään samaan, huutamalla entistä kovempaa.
Sitten on heitä jotka laulavat harrastuksekseen, ääntään harjoittaakseen, taitoaa yllä pitääkseen, omaksi ilokseeen, muita miellyttääkseen toki myös.
Ja kyllä: Se on hienoa (kivaa)kun saa yleisöltä suosionosoituksia tai haleja sekä pusujakin.
Älä opettele laumasieluksi. Se osoittaa ihmisen typeryyden, vaikka tottakai, onhan toisaalta meidän tyhmienkin joskus ymmärrettävä että joku ihminen on fiksu, kun toiset sitä tarpeeksi julkisuudessa toitottavat ja tyyppiä joka käänteessä kehuvat. Tätä tyyliä pidän occultismina.
Se kun näet, tai koet ihmisen on tuo intuitiivinen tunne, sekä tiedostamatta lukevasi sanaton viestintä,sekä nenän antamat aistimukset, jotka tökkää.
Mutta tiekkös mitä. Minä (käytän kerrankin tuota sanaa) luotan
aina ja ehdottomasti tuntemuksiini.
Se on kuin vihersuunnitelman teko. Kun menet tontille, näet talon katon, seinät, sokkelin värit, pinnan muodot, kasvit.
Kun näet nämä, samalla läsähtää tajuntaan juuri sillä yhdellä hetkellä, miltä tämän talon pihapiiritienoon tulisi näyttää, tuodakseen kaikkein edustavammalla tavalla tuon uuden tulevan kokonaisuuden esiin...
En ole laumasielu ollut kanssa koskaan. Inhoa sellaisia. Ihmisen pitää osata älytä missä mennään, omana ajatuksenaan, ei muiden opastamana.
Tätä myös(riippumattomuutta) tarkoitan, kun puhun vapaudesta.
Kiitos vastauksestasi maximex..hih tutkin tuota sinun kuvaa ja joo on sillä pienen pieni kikkeli :D. Olen samaa mieltä kanssasi mm. yksinäisyydestä, sitä tässä on itsekin potenut miehen kuoleman jälkeen. Suurin osa entisistä ystävistä ovat kaikonneet mutta onneksi tilalle on tullut jokunen uusi. Tämä elämä näköjään kantaa, vaikka mikä vastatuuli puhaltaa.
VastaaPoistaMinulla on kyky tuohon intuitiivisyyteen, olen sen aina tiennyt. Ihminen voi kirjoitella täällä ihan muuta kuin todellisuudessa on mutta monesti se todellinen 'minä' paistaa tekstistä.
Ajattelin jo aloittamani blogin poistamista tai uuden kirjoittamista anonyyminä mutta katsotaan nyt. Ei oikein tämä 'hyvää päivää kirvesvartta' kirjoittelu kiinnosta. Anonyyminä voisi kirjoitella ns. ronskimmin ei tälläin lässyttäen. En nyt tarkoita sinua, olet poikkeus todella.
Kuorolaulu on hieno harrastus. Joskus nuorempana lauloin itsekin sekakuorossa.
Mukavaa pakkasillan jatkoa!
Ole hyvä vaan ittelles.
VastaaPoistaTuo, todella se mitä sanoit, typerä, hienosteleva lässytys, ylpeilyt esim juuri oilla muilla keilillä, ja niiden käytön ja ymmärtämisellä hienostelu on sellaisia jotka joskus huvittavat, joskun jopa vituttavat kun sattumalta silmiin osuvat.
Mulla on tällä nikillä e-kontaktissa veläkin sivu olemassa sekä suomi24 sivullakin, joten jos ehdit käy lukemassa, e-kontaktin sivu on hieman pidempi.
Luin äsken tuosta leskeydestäsi kertovan juttusi. Oma isosiskoni s. -49, meni äkkiä pari vuotta taaksepäin, isommin koskaan sairastamatta.
Miehellä oli vaikeaa molemmin puolin hautajaisia, mutta löysi jo heti pääsiäseksi - vapuksi uuden, kun hautajaiset olivat marraskuun toisella viikolla. Olivat yhdessä pitkään, rippikouluikäisestään asti, mies vuotta vanhempi.
Hyvää yötä, tältä iltaa.