Musiikki, joka ylempänä kätkeytyy pääkappaleen taakse on eräs suosituimmista kipaleista, joita saarella kuulee soitettavan mm. kaipuun kukan, esperanzan, ja monen muun lisäksi.
Lisälumesta kertovaa ei sattunut silmiini, joten tyydyn tähän ensilumeen.
Aamun, nyt vielä hieman hämyisen hetken eteen luoma näkymä saaren huipulta on rauhallinen, tasapainoinen.
Viimeisten viikkojen päivinä satanut pumpulin pehmeä, ilmava lumikerros, niin pitkälle kuin silmä kantaa, peittää kaiken näkyvän maiseman, suoden myöhemmin illalla sinisen hämäryyden avittavana, lämpöisen, leppoisan talvihetken nautinnon.
Aikaa tuosta edellisestä näkymäkuvauksesta on jo vierähtänyt tovin, jos toisenkin verran, totuttuun nähden. Uskollisten vierailijoiden takia pieni tilanne selvitys on ehkä kuitenkin paikallaan.
Mikään tuolla saarella ei ole muuttunut, eräistä ponnekkaista yrityksistä huolimatta. Hennot taivaalta harvaan tipahtelevan pakkaslumen pienet hiutaleet tanssivat ilmassa. Kevät ja kesä on vielä kaukana, mutta malttamattoman niitä kyllä saarella odotellaan, vaikka kaunis, kauan odotettu keskitalvi on juuri nyt parhaimmillaan.
Mutta tuosta lähestyvästä veneestä: http://youtu.be/qHLbgGXyTKE
Jokin näissä viiskymmentäluvun loppupuolellella käsin puusta tehdyissä veneissä
jaksaa kiinnostaa loputtomasti, voidessa näin samalla seurata lähestymistä kohden saaren karua karikkoista rantaviivaa, josta myös tuo tyyni laituripaikka edelleen löytyy.
Malliltaan ne ovat senlaatuisia, joita monet laiturit kiinnitykseensä halajaa, halajaa kun kylmä talvenselkä alkaa edetä kevättä kohti yhä kiihtyvällä tahdilla.
Mutta vielä, vielä on varhaista, tuohon kevään tulemiseen on yhä aikaa viikkokausia.
Aika näyttää, mitä tuleman pitää, talvea eletään, ei sentään aivan jänön selässä vielä kesää kohti olla ratsastamassa, ehkä hieman elämän kevättä kohden kuitenkin.
Kiitos runsaista vierailuistanne.
Hyvää alkanutta vikkoa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti