Hiekkalaatikolla. Osa 4.

Auringonnousu 9:01. Auringonlasku 16:14. Päivän pituus on 7 h 13 min.  -7°

Saaren huipulta katsoen maisema on edelleen luminen, pilvinen talvipäivä, tuulinen.
Juuri sellainen joka ravistaa lumet notkuvien männyn oksien neulasilta.

Aika vie, ja muistot kultaa, kuljettaa, lumoten katselijan valtaansa, moniin edelleen mieltä askarruttaviin seikkoihin, mutta toki myös kaikkiin mukaviin, jotka yhä vielä saavat ilon aikaiseksi, hymyn huulile, tai jopa pienen naurahduksen, milloin katkeran sävyisen, milloin ilkamoivan vallattoman hymähdyksen tai hieman remakan naurun.

Hieman muutakin...
http://youtu.be/MOkYH6sV9lw
http://youtu.be/J3Gzy0ud74I

Muistoille, kaikille niille monille tulleille, olleille, sitten menneille, nille, joita haluaa yhä muistaa, tai niille joita ei haluaisi edes muistella, mutta jälkimäisiä onneksi on kuitenkin niin hyvin, hyvin vähän lopulta kuitenkin elämään mahtunut. 

              

Oheinen kipale sopii tämän hetkisiin fiiliksiini, miettiessäni hetken elämäni lopullista tarkoitusta. Mikä se on tai onko sitä kohdallani edes olemassakaan. Miksi elämä niin kuin se on kohdaltani mennyt, on mennyt juuri näin. 
Onko se kaikki vai sattumaa, kuten laulussa todetaan.

Kenties kaikki onkin vain sattumaa: http://youtu.be/Zuz7CKi6TJE
ja en voi muuta kun vain hieman kadehtia, heitä, viisaampia jotka oikeasti osaavat hallita, hallinoida elämää(nsä) oikeaoppisen tavoin.

Kuitenkin on tuo, elämänhallinta, mitä sillä  juuri tapauskohdittain sitten tarkoitetaan, juuri se sanamuoto, jota ei kykene aina ymmärtämään eikä hyväksymään.  

Syystä että katselijan mielestä ihminen joka pyrkii aina, kaikkialla hallinoimaan jokaista tekemistään, on katselijan mielestä kykenemätön elämään, siis nauttimaan elämästä, täysin rinnoin, uskaltamatta sitä tehdä, siis siinä mielessä, kuin katselija sen oikeaksi mieltää. 

Tähän kuuluu katselijan mielestä aina myös pientä harkitsematonta riskinottoa, omia mielipiteitä, laumasieluttomuutta, pettymyksiä, onnistumisia, epäonnistumisia, mutta myös riemukkaita onnistumisen hetkiä.

Mutta muutakin on katselijan mielessä: http://youtu.be/po3ZLmTF14I

Toiset mainostavat laveasti koulutustaan, ammattejaan, yrittäjyyttään, joita tuskin aina on edes mielletty oikein.  Virka /toimi on edelleenkin palveluammatti, eikä sellainen, että asiakas joutuu palvelemaan virkailijaa, jollaiseksi tämä työ usein on mielletty ja mielletään joissakin yhteyksissä edelleenkin, ottaen tukea koulutuksesta tai muusta, aina erikseen esiin tuomastaan seikasta.


Mutta on myös muutamia heitä, jotka vilpittömästi ovat neuvineet ja opastaneet ilman takaa ajatuksia, hyötymistarvetta, tai kateutta.

Mutta erittäin paljon on tullut tavattua ja tutustuttua myös näihin turhantärkeisiin ja ylvästeleviin, omaa erinomaisuttaan julkituoviin, röyhkeästi käyttäytyviin yrttäjiin, joista onneksi on hankkiuduttu heti eroon. Näitä, heitä, on löytynyt niin aliurakoisijoistamme, tavarantoimittajistamme, kauppaliikeiden ja tukkuliikeiden henkilökunnasta, kuten monelta muualtakin taholta.

(Juuri heitä jotka ovat aina ja ehdottomasti tuoneet esille suhteensa tilaajatahoomme, vaatien, edellyttäen ehdottomasti meiltä sitä tai tätä, pyrkien sanelemaan mm. ostamistottumuksiamme tai tavarantoimituskien! sisältöä, niiden ajankohtaisuutta.)

Mutta on ollut onni ja etuoikeus saada ja voida tavata muutamia yrittäjiä, heitä jotka vilpittömästi ovat neuvoneet ja opastaneet ilman takaa ajatuksia, hyötymistarvetta, tai kateutta, tukeneet, kuten myös erittäin monet kommunistit ja demarit.


On myös tullut tavatuksia yrittäjiä, joita olen oppinut aikojen saatossa tuntemaan, jotka ovat heti ja ensimmäiseksi, täyttäneet omat haaveensa, päästyään hieman suuremman ansiotulon vaikutukseen.

Tällöin on mm. jätetty yrittäjällä jo neljä vuotta käytössään ollut työkoneen tai jonkin muun vastaavan, jolla tuota ansiotyötä suoritetaan, tai voidaan suorittaa, maksut maksamatta siirtäen niitä rästilistan hännille, niin paljon kuin myyjäfirma vain suinkin on antanut sinne siirtää.

Tällä, käyttöön saadulla "vapaalla" rahalla on sitten hankittu mm. kesämökki, hevonen,
pikakliippari, tai muu muskelityyli, joilla elvistellä, joka jälkeen on sitten koitettu jollakin
verukkeella päästä eroon tuosta turhaksi tulleesta, vielä suureksi osaksi liikkeeseen maksamattomasta työkoneesta, jota ei vielä neljän työvuoden aikana olla saatu edes puoliväliin lyhennettyä, vaikka se hyvänä käytettynä, aikanaan ostettiin ja sillä hyvin tienattiin.

Mutta houkutin olikin saada tuo kaikki materia itselle, jollakin konstilla, saatiinpa tuo suojatyöpaikkakin jostakin autoliikkeesta myyjänä, siirtyen kohta parempiin töihin, isompaan edustavampaan koneliikkeeseen, jolle ei ollut onnistuttu piikkiä jättämään.

Pääasia, että saatiin nyt keekoilla puku päällä arkenakin, säilyttäen etenkin etusomen kultaiset isot sormukset, kultaiset paksut kaulaketjut, saman rasvaisen letin, viikset,
komean rolexin, myös muiden sormien sormukset, vaimon ollessa edelleen samassa myös edustavassa virassaan, joten aviopuolisot pääsivät näin myös ammatillisesti
lähemmäs toisiaan, jotan arvostus aviolitossa toisaan kohtaan ilmeisesti vain lisääntyi.

Tietysti kuvaan on kuulunut myös kuulunut lähes aina ulkoisen imagon kohennus, ns. edustavuus. Tämä on alkanut näkyä, hieman hienostuneina puheen parsina, taloina, autoina, pukeutumisena, sormuksina, ulkomaan matkoina, sun muina turhan krääsän keruuna. 

Tälläisten yrittäjien taival on yleensä hyvin lyhytaikainen, toimien tietysti uudelleen
sopivien kumppanien kautta, mikäli ensimmäinen epäonnistuu. Tämän kaltaisilla ei ole yleensä muuta tarkoitusta kuin vain ylvästely, ylvästely sillä että ollaan jotakin, kuten esim. juuri tuolla yrittäjyydellä. Siihen tukeudutaan, sitä myös aina asiantuntevasti esiintuodaan. 
Eräs linkki: http://youtu.be/OoBLqR0WyXo

Tällöin aina tuo raha, joka on alkuaankin tarkoittettu vain hyvän välineeksi, on jostakin muualta poissa. Lähinnä se on ensiksi kaikilta, ns. tavaran toimittajilta, jotka ovat tuon yrittäjän toiminnan varsinaisia rahoittajia. Toinen ja yleensä suurempi on tuo valtion virasto, jota pidetään yleisesti ottaen aina sinä suurena, pahana peikkona.

Verottajan kohdalta pidettiin (vielä 90 luvulla) vanhana yritystä, joka oli toiminut yli kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti, etenkin mikäli toimi vielä saman johdon toimesta.

On myös erittäin paljon ns. pienyrittäviä, tai omaa työtään tekeviä, jotka kitkuttelevat joten kuten oman ansiotulonsa kanssa toimeen, siihen tyytye. He ovat sellaisia jotka ovat ottaneet yrittäjyyden oikein, siis muiden palvelemisena, eikä tämän kaltaisia hieman ehkä "ns. nuhjaantuneita" tai reissuiisa rähjääntyneitä yrittäjiä pidetä edes parempien tahoilta kovinkaan yrittäjämäisinä.

Kuitenkin heistä monet, kun se on helpoin vaihtoehto, eivä suojaannu helposti minkään kulissin taakse, vaan mikäli joistakin tinkivät se on yrittäjän oma, vaatimaton (usein) elintaso, siis toimeentulo.

He ovat niitä joita suomi tarvitsee lisää ehdottomasti.
He yleensä huolehtivat myös kaikista velvoitteistaan, oman etunsa varjolla, jääden näin itse vapaaehtoisesti hieman heikompaan asemaan.
Heitä monet kuitenkin kadehtivat ja näin oli etenkin kultaisella seitkytä luvulla.

Pahin morkkaajarymä raksalla olivat entiset kepulaiset, jotka sisarus(pillu) kateuttaan toteuttaakseen olivat kääntyneet kommareiksi tai demareiksi, kaupunkiin työnperässä joutuessaan muuttamaan. (Missään en ole nähnyt niin laiskaa ja aikaan saamatonta työtä tekevää, vetkuttelevaa porukkaa, kuin rakennuksilla työskentelevät  tunti- ja mittamiehet, tuolloin olivat. Hyvin pärjäsivät  eri kuntien ja kaupunkien työporukoille.)

Olivatko ehkä niitä, jotka haaveilivat ruotsiin lähdöstä, mutta eivät uskaltaneet tai päässeet. Poliittisen suuntauksensa he käänsivät päälaelleen ollakseen, voidakseen olla edes jotenkin pätevöitettyjä.

Yrittämisen pienimuotoinen, ja paras yritysmuoto meillä suomessa on tuo pieni, "omaa" pientä, yl. suht vaatimatonta työpanostaan markkinoiva omaa työtään tekevä.

Tälläinen yritysmuoto, etenkin mikäli se toimii kiinteällä markkinapaikalla on siitä huono, kun sen liikevaihto alkaa rakoilla, vähetä tai heilahdella, sen aiheuttamien taloudellisten muutosten tuottaman alijäämän kiinnisaminen on lähes mahdotonta.

(Mikäli yritys on liikkuvammalla ei kiinteään pohjustukseen sidottuna, mahdollisuus
muuttaa, siis kasvattaa tuota sisääntulevan tulorahoituksen, joilla yritys elää, määrää.)

Yrityksenä tämä on hyvä, mutta sen haittapuolena on sama, kuin monella nykyisin yrittäviksi ryhtyneillä, tai siihen syystä tai toisesta "joutuneilla". Suppea tilaajakanta.
Tällöin yrittäjälle töitä antava isompi yritys myös helposti, ja taatusti, usein sanelee tuon säännöstön joilla heidän kanssaan toimitaan.

Koskaan en ole yrittänytkään ymmärtää yrittäjiksi itseään kutsuvia, jotka ovat liittyneet jonkun ketjun jäseniksi, kipuillen niistä irti, kuten joistakin uskonnollisista yhteisöistä.

Tarjottu on, meidän koneisimme erilaisia yritysten tarroja, tai logoja. Näistä suurimpia, Perusyhtymä Oy, YIT, Talotoimi, Kehä-yhtiöt, Säkkiväline, Kaivin ja Kuljetus (tre), H&P,  muutamia (isoja) mainitakseni.

Yhteenkää ei suostuttu, seikka joka aiheutti joskus myös hieman närää, tilaaja taholta.
Mikäli kemiat ja luottamus kaikkien näiden työjohtoa kohtaan olisi ollut aukoton, tarrat olisivat ilmestyneet. Sama koski etenkin näiden korkeimpia johtohenkilöitä,
Mutta, ei koskaan ehdollistettuna.

Aina vapaana ja riippumattomana, vaikka ko. firma joskus ilmoitti, että kun meidän koneemme olivat tietyllä alueella töissä,  toisella puolella katua toimi toimifirma, jossa styössä oli meidän kone, sattumalta samalla alueella työhön joutuneena, tilaaj yhtiön,
nämä veijarit, ilmoittivat ettei ole mahdollista että koneemme työskentelee kilpailevalle firmalle, samanaikaisesti.

Valitettavasti, kuten täälläkin virtuaalielämässä, monien palikat ovat niin hassussa marssijärjestyksessä etteivät ne hyväksy aina näkemäänsä.
Niin tuossakin tapauksessa. 

Nämä ko. firman palikat eivät ymmärtäneet sellaista, että uudella yritystulokkaalla heidän töissään oli koneita, toisia samanlaisia, saman värisiä, samoilla nimi ja puhelin numeroilla varustettuja, toisen, kilpailevan firman palveluksessa, samaan aikaan, mutta omalla erillisellä sopimuksella.

Tästä he sanelivat, ettei saa olla muualla samaan aikaan kun heidän palveluksessaan.
Vastauksenani oli, että kyllä on helvetin suuri tämä teidän yrityksenne, mikäli kykenee muuttamaan suomen lakeja ja asetuksia,  yrittäen sanella erilisiä ehtoja noin vain oman mielensä mukaan

Peloitelkaahan sällit pienempiä. Olen nähnyt pikkuisia pippeleitä, hiukan isompiakin
myös muualla(kin) kuin tämän-nimisessä käpykylässä.
Kun hetken ajan julkitoin kantani selvällä suomen kielellä aluejohtajalle, seuraus oli; Seuraavana vuonna nuo ko. koneet heille talveksi töihin, joka jatkui sitten 12 vuotta, kunnes katkaisin tuon yhteistyön heidän kanssaan, monista pyynnöistään huolimatta.

Nämä suurien yksityisen sektorin palveluksessa olevat tietävät oman arvonsa ja myös käyttäytyvät monet sen mukaan, siitä saamaansa valtaa, sen tunnetta, hyödyntäen, siihen nojautuen, sitä itsestään selvänä, myös muussa toiminnassaan selvyytenä pitäen.

Onneksi on myös paljon heitä, joita aina onni saada kunnioittaa ja palvella myös mielellään.
Heitä, jotka eivät ylpeile saavutuksillaan, tai kuvittelemallaan itseoikeuttamallaan arvovallalla (tai ns.virallaan).

Pahimpia näissä on tälläkin hetkellä, esim. konealan yrittäjiä sivuten, ja ovat aina olleet kaupungit, kunnat, rakennusliikkeet, suuret voimayhtiöt, nyt verkonrakennusyhtiöt, jotka sanelupolitiikallaan ovat saman kaltaisia kun kunnallinenkin puoli, joissa viimemainitussa saattaa sentään toimia tuo sanelupolitiikka ehkä hieman väljemmin.

Yrittäjän on hyvä, mikäli mahdollista, pyrkiä saamaan tilauskantansa mahdollisimman laajaksi, välttyäkseen mielivaltaiselta kohtelulta, ja myös ehdottomasti aina vaadituilta
jotka useinkaan eivät ole näkyviä, muilta pikku palveluilta, ns. Turuntauti, -70 luvulta. 
Mutta ja kyllä. Toisille, fiksuille tälläisen pikku palvelun suo, ehkä myös joskus tekee heidän erikseen pyytämättä mielellään, toisille totisimmille niuhottajille ei sitten millään.

Muutoin tässä on käymässä, ja yleensä pidemmän päälle väistämättä tapahtuu,  kuten nykyaikainen suomen päivittäinen vähittäiskauppa meille kaikille konkrettisesti sen osoittaa, sanelupolitiikka kaikkeen, mikä liittyy ruuan hankinnan tuotantoketjuun.

Käytännössä, kauppaliikkeitä meillä on vain kaksi. Näitä eivät uskalla vastustaa edes tarkastamot, jotka tuotantoon liittyvät, vaan kaikki, ovat firmojen suhteiden armoilla, kuten eilinenkin tv-lähetys jälleen osoittaa.

Kaikki on polittispohjaisesti, eri puolueissa toimivien vaikuttajien suojeluksessa.
Mutta toisaalta, suomessahan ei juuri korruptiota kuulemma esiinny.

Tässä on kaikkein pienin pyrokratia, ja toimii kaikkein parhaiten, ilman sivullisia, koska
suomalaiseen kulttuuriin on lähes mahdotonta saada toimivana sellaista yritystä joka
toimisi pienyritysmuotoisena monen omistajan toimiessa johtotehtävissä.
Erityisesti tämä koskee tuota kahden kaksinaisuutta. Isää ja poikaa.
 
Tämä ei ole pidemmän päälle kovinkaan toimivaksi osoittautunut malli, joskin kaikista huolimatta kumpiakin em. yrityksiä, jotka poikkeavat edellä olevista toimivuudellaan,
suomestakin löytyy, mutta hyvin pienesssä tuppaavat suomessa olemaan.

Mutta kaikesta huolimatta juuri pienissä ja muutaman ihmisen työllistävissä yrityksissä on tämä tulevaisuus tulevaisuusdessakin, jälleen kerran.  Sieltä löytyy se kadonnut palveluhalukkuus ja alttius, jota kannattaa aina kannustaa ja ihailla, niin kauan kuin heitä vielä suomessa on jäljellä.

Tuli ehkä hieman pitkä, mutta kiva jos jaksoit lukea jaaritukseni loppuun asti.
Kiitos runsaista vierailuistanne.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.