sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Iltamietteitä.
Keväinen muisto.
http://maxim-ex.blogspot.com/2011/03/jalkia-kevaisessa-lumessa.html
Yksinäisyyttä on kahta lajia: hyvää ja huonoa.
Hyvä yksinäisyys puhuu sinulle viisaita, neuvoo tien itsesi lähteelle, missä et ole yksin.
Huono yksinäisyys vie sinut kauas muista ja itsestäsi, suon silmään.
Mitä enemmän uskallat olla lähellä, päästää lähelle,
sitä enemmän saat nauttia yksinäisyydestä.
Kasvojamme me etsimme
koko elämämme,
ja kasvot etsivät meitä.
Säälikäämme niitä,
joilla on kasvojen paikalla naamiot.
He eivät etsi,
eikä heitä etsitä.
Hyvää illanjatkoa.
Kiitos vierailustasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIltaa Beahe. Ole hyvä, nauti rauhassa. Hieno sävel. Vanhavanha.
PoistaBlue havaji, on käännöksenä sota-aikana esitetty röhörantana, siis eri sovituksena, mutta sama sävellys kuitenkin. (Hassua eikö)
Mutta elämä sinänsä, se turha etsiminen kuluttaa liiaksi, eikö.
Elämä antoi, elämä otti, todetaan jossakin laulaun sanoissa.
Se etsimisen turhuus, (näkeminen) turhautuminen sen tekee...
Noi li consideriamo. che ci stanno guardando.
VastaaPoistaTulin tänne tangojatkoille ;)
Suomalaisittain
Si,si. Grazias.
PoistaKulta soi kuvioissa tangon, kuule soinnut nuo meille heläjää
myös niinkuin kulta on sävel tää, ja se sydämeemme suurimman riemun sytyttää. Tunnen sun punaposkes kuuman, tiedän liekin myös sua polttavan, tään tangon huuman kun kanssas jaan, kahden kultaisella silla kun tanssitaan.
Voisin sanoa samoin kuin ylläoleva Baeate:) Kiva kappale ja kuka näistä naamioista on kirjoittanut näin osuvasti? Olen kipeästi surrut yksinäisyyttä, mutta toki myös tykännyt siitä..
VastaaPoistaIltaa leskiseni. Textit: Koski. Etunimi ei tiedossa.
VastaaPoistaTaitaa olla meillä muutamilla koettu sekä ajatus-ykseys tuohon, mitä elämä on anatnut ja myös ottanut.
Heillä, kenellä vielä on kesken luopumisen tuska, sen "riemu", auvoisa helpottava olotila, kun on voinut/saanut ne yksin mielessään käsitellä, niin sellaisen ihmisen elämässä ne ovat sitä suurempia asiaoita mitä myöhemmin ne eteen tulevat.
Surut ja itkut kuten myös yksinjääminen ja itsesääli on surtu pois eron, sekä äidin kuoleman jälkeen. Ei kuitenkaan niin että ne kokonaan olisivat elämästäni kadonneet.