Muutamia elämääni mielihyvää tuottavia asioita...

               
                http://youtu.be/kzogTxwnDjQ

Elämääni mielihyvää tuottavia asioita, tosin en aina tiedä missä järjestyksessä nämä milloinkin ovat, ja saattavat tästä hetkittäin vaihdella, toisen jäädessä, toisen tullessa.
Mutta tällä hetkellä vastauksen marssijärjestys olkoon tämän kaltainen.

Valokuvia mulla on lapsistani vähän nuoruutensa ajalta. Erotessani en näitä saanut.
Niinpä kotoa lähtiessäni otin omin lupineni lipaston päällä olevat lasteni koulukuvat, jotka ovat mulla vieläkin hyllyssäni.
Nuorimmaiseni kuvan palautin hänelle, hänestä on lähettämänsä ylioppilaskuva hyllyssäni.
Muutaman oman kuvani sain vasta 6 vuotta eroni jälkeen exältä, hänen muuttaessaan. 

Samoin mulla olleet kuvani eroni jälkeiseltä ajalta, jossa olin joko yksin, tahi jonkun toisen henkilön kanssa kuvattuna, tuo joskus aiemmin mainitsemani mustasukkainen nainen, joka kanssa tuolloin täällä asuin 7v, hävitti kaikki eroni jälkeen kuvatut kuvani, nyös negatiivini.
Kuvasin tosi paljon, hyvällä kameralla joka mulla on vieläkin, työmaakuvat säästyivät.

                                             Elämän kultalankaa, sen täyteläiset värit.

1.) 
Terveys. Sairastin pienenä vuodet 2.5v - 12v, joka tarkoitti jatkuvaa epäsäännöllisin syklein tapahtuvaa sairaalassa oloa, tutkimuksia, tutkimuksia, kuvauksia, mutta ei mitään, minkäänlaista ratkaisua varsinaiseen tautiin.
Olin pelkästään uteliaiden ja kokeilunhaluisten lääkärien tutkinnan kohde.
Kunnes tuo kierre loppui. Kiitos tästä, kunnanlääkäri Sasi, (kimmon setä) sinulle.

Satalinna. Pisin (11 kk / 1958) sen ajan keikoistani täällä, jolloin kansakoulun ekaluokka jäi yhteen vajaaseen viikkoon. Täällä oloaikanani en koskaan ollut oikeasti kipeänä, ainoastaan vain ns. tutkittavana.  (Toisen luokan kävin kahta kuukautta vaajaana läpi)

Vasta poislähtiessäni, aamulla oli kuumetta 37,8 ja äitini tullessa suurin toivein minua noutamaan, hoitaja mittasi vielä puolipäivän lämmön. Kuume oli noussut, 38.3 astetta. 
Ulkona oli juhannuksen tienoon hellekausi parhaimmillaan, yli 31 astetta varjossa.
Äidin jäädessä odottamaan lisätietoja, kuume kohosi iltapäivän aikan yhäti ylemmäs.
Äitini poistui lohduttaen pian s ekuume laskee ja kotiudut sitten myöhemmin terveenä.

Kuume kohosi iltamittauksissa jatkuvasti yhsä ylemmäs. Olin oikeasti kipeä ja kuuma.
Viimeinen minkä muistan ympärilläni häärivien hilkkapäisten hoitajien keskusteluista
oli Liisa hoitajan ääni. Hyvä jumala, nyt se kuume on jo 41.2 astetta, mittari ei riitä...

Tämän jälkeen muistini on hatara parin viikon ajalta, joka ajan olin lähes tiedottomassa tilassa. Herättyäni muistan hoitajien tervehdykset, huonekaverien parveilun ympärillä,
aurinkoisen kirkkaan näkymän ikkunasta. 
Muistan myös hoitajien kertoneen mulle, kysyessään muistanko mitään tuosta ajasta, 
että koko satalinnan kompleksin kaikki jäät, ruumishuonetta ja jääkaappeja myöten,
oli käytetty ruumiini jäähdyttämiseen, vaihtaen aina uudet jäät sekä alleni että ylleni, koska olin kokonaan kääritty lakanoihin, joiden sisällä nuo jäämurskat olivat.

Kun pääsin kotiin, oli jo heinäkuun loppu ja ulkona oli hellettä yhä 32 astetta varjossa. Muuten, kotiinpääsyni vuosi täytyi olla tuo vuosi 1959, koska olin siellä yli talvikauden

Musiikista aloin pitää täällä ollessani, Liisa hoitajan tuomasta transistoriradiosta, sekä alakerran pannuhuoneen viereisessä tilassa veivattavasta krammarista, jonka veto ei riittänyt loppuun asti. Kodin kynttilät. Iltanuotiolla. Kotilaakso, kolme oli kiekkoja jotka kuuluivat jotenkin. Talkkari ei saanut meidän jostakin alustasta löytämäämme konetta kuntoon sen paremmin. Mutta saimme yhden uuden uutukaisen neulan häneltä.
(tästä kaikesta tulee joskus omat plokit, tuonnempana)
http://youtu.be/5Mh3EUYIcjg

 2.)
Oman kodin rauha. Hiljaiset yksinäiset hetket joita kaipaan ja arvostan kaiken turhan hässäkän saatuani jätettyä taakseni. Rauhallinen seesteinen vaihe, elämäni eräistä vaiheista, jossa lapsieni ja lastenlapsieni tulevaisuudet pidemmän päälle askarruttaa.

Lapset, lastenlapset, sisarukset ja heidän perheensä, muutama muu vanha sekä uusi tuttu tai ystävä, sekä eräs seurustelun kautta tutuksi tullut hyvä ystävä ja tuttava.

                                                                                   Ensimmäinen Lapsen lapseni. (Ranska)

                                                                                            Sama kaveri 7 v myöhemmin.

                                                                                       Toinen lapsen lapseni 2 vk vanha.

Muutama muu hyvä, luotettava ystävä, lähinnä yritysmaailman ajoilta tutuksi tulleina, kuten eräs virkamies, jonka olen saanut tuntea kolmisenkymmentä vuotta, mies, jota aina kunnioitan ja arvostan, rehtiyden ja oikeudenmukaisuutensa takia.
Samoin muutamia, työmaiden vastaavia mestareita, hankintamiehiä, työpäälliköitä jne. Mahtuupa joukkoon muutama muukin alan ihminen, talous- kirjanpito- suunnittelu- ja tavarantoimitus puolelta, sekä myynti ja huoltopuolelta.

3.)
Tuossa edellisessä taisi kaikki tärkeimmät jo tulla luetelluksi, muutamia myöhemmin eri tavoin minulle tutuksi tulleita henkilöitä tähän voisin lisätä.
 http://youtu.be/N1N6ZCqTz_c

4.)
Helteiden ystävä en ole. Mutta tämä keväinen aurinkoinen ilma ja kevään tulo yleensä. Samoin syksyn lehdetön kuiva kausi, pikku kepeä pakkanen, myös kesäinen lämmin nätti vesisade, sekä tietysti kaunis talvinen lumisade, keveine pakkaskeleineen.

5.)
Hyväksyä se tosiasia että työelämä alkaa olla taakse jäänyttä vaihetta elämässäni.
Toisaalta se on suuri helpotus, kun ns. olen pyörillä ollut jo 13v ikäisestä alkaen.
Silloin kotona isän sairastumisen jälkeen liikkeelle jo kansakoulun kesälomalla, sekä myöhemmin ns. päivätyönä.

                                                     Tässä vanhin lapsen lapseni ensimmäistä ketaa suomessa vaarin sylissä 3 kk ikä.

Kuvan päivämäärä ei totuuden mukainen. Mun vanhallani kameralla otettu kuva.
Patterinvaihto on aiheuttanut päivämäärän nollaantumisen kameran ostohetkeen.

Kohtulliset hartiani, musculat,  sekä heiveröiset käsivarteni takaavat sen, että näinkin jämerä paketti pysyy vakaasti, mutta hellästi, ja ilman salitreenejä pienissä hyppysissäni.

6.)
Mielihyvää tuottaa ystävälliset ihmiset, vaikkapa kauppareissulla nähty pikkuinen lapsi
joka istuu vaunuissaan silmät suurena hymyillen iloisesti, tai kykenee itse kulkemaan vanhempainsa keralla, uskaltaen ujostelematta tehdä tuttavuutta meikäläisen kanssa. 

                                                            Poikani. 5 v
7.)
Kun voi tehdä jonkun hyvän työn, tai paremminkin, on kykenevä auttamaan jotakin henkilöä joissakin asioissa, tms. pikkuinen palvelus, jonka voi toiselle suorittaa.

8.)
Nauraa pitää ja iloita. Suruja on ollut ihan liiankin kanssa, ja olen sujut niiden kanssa.
Sellaiset ihmiset joiden kanssa voi heittä läppää, huulta, puhua asiasta kuin asiasta ja joilla ei pipo kiristä, sen kummemmin kuin muutkaan elämän tilanteet.
Huumori ja herkästi toimivat ajatuksen juoksut saavat mielen iloiseksi.

                                    Tuore aviopari sekä ranskalaiset appivanhemmat.
9.)
Ystävä jonka voi kutsua luokseen, tai vierailla hänen luonaan, tarkoittaa sekä seurustelua että muuta ystävyys-suhdetta, kuten myös perhetuttujen luona vierailua.
Kuuluupa karaoke tuttaviini niin talousrikoksia tutkiva henkilö, kuin myös eräs nuoripari, 32-40v, jossa mies haluaa minusta kaverin (isänsä tilalle) ja nainen haluaa minusta isäpuolen, oman kolarissa (5v ikäisenä) menehtyneen isänsä tilalle, jne jne.
Lisäksi heidän ihanat (3 kpl) tenavansa, etenkin nuorin ujostelematon 5v tyttö (hänkin).

                                                 Esikoiseni häätilaisuudesta.
                  Sisarukset; nuorin, vanhin (- 2009), keskimäinen, itse.                   

10.)
Kyllä tähän on helppo laittaa sisarukset, heidän perheensä seuraavaksi. Vierailut heidän luonaan.
Samoin muutama vanha työntekijä, jotka ovat muttaneet hieman kauemmaksi, mutta kaipaavat yhä edelleen tuota työssäoloaikaa, 12-16v jota haluavat yhä muistella.