Voisikohan tätä jollakin tapaa soveltaa nykyajassa elävään ja laulavaan :) isoisään.
Leuto hyvin hento hiljainen, aamuinen kevätuulen vire, jonka tunnen liikkuvan kasvoillani, kantauttaa kuultavaksi jostakin lähimetsän puista kantautuvaksi palokärjen aikaan saaman rytmikkään nopean pärähdyksen, sitten toisen, kolmannen..
Hiljaista. Muita luonnon ääniä ei ole kuultavissa, sensijaan lähistöltä kuuluvat aamujunan äänet kantautuvat korviini sitäkin selvemmin liki tyvenessä kevät-ilmassa.
Hiljainen, kuin hankikannon kulkemisen aiheuttama kirskunta alkaa kuulua selkäni takaa lähestyvänä.
Ensimmäinen, aamulenkiltään palaava vanhempi mieshenkilö ilmaantuu
kohta näköpiiriin.
Pysähtyen hetkeksi kanssani juttelemaan, ensin häntä tervehdittyäni.
Raaputan kävelijän lähdettyä, auton ikkunoita puhtaaksi niihin yön aikana kertyneestä vahvasta huurteesta, jatkaessani näin lähes joka aamuista puuhasteluani, samalla myös uusio-opeteltua tapaani, vanillasikaria, sen polttelemisesta nauttien.
Aamuinen kaurapuuroni, muna-pekonit, sekä niiden lisukkeena olevat muut hotellien aamiaisen tapaiset aamupalat on nautittu kahvin kera jo appoaikaisin, heti herättyäni.
Päivä ja sen tekemiset odottaa. Tietäis vaan mitä tekis. Ihan vielä ei siitä oo tietoo...
Tarjouskahvia ja maitoa sen lisukkeeks on kuiteskin käytävä ostamassa.
Sitten, vois kokeilla vaikkapa rautalangalla, oiskohan :) sitä virtaa vielä jäljellä.
http://youtu.be/2p5KKcyOQpE
Hyvää päivän jatkoa.
Kiitos vierailustasi.
Miksi pitäisi aina olla, sitä tekemistä meinaan, itse olen nyt sairas ja tekemistä olisi kyllä vaikka muille jakaa, mutta en nyt jaksa.. vali, vali.. Hienoa rautalankamusiikkia oli tuon linkin takana:)
VastaaPoistaHello bestleskiseni, aito, oma, "lahjomaton" itsesi.
PoistaMulla on hiljaista, ollut jo vuosia näissä omissa kuvioissani.
Mutta. Olet ihan oikeilla jäljillä tuon kysymyksesi kanssa.
Se miksi täytyy olla aina jotakin tekemistä, johtuu monella siitä, vain erikseen opetellusta nykytavasta, kun on tekemistä
voi tuntea itsensä pätevöitetyksi, monella tapaa.
Tuntee siis elävänsä, olevansa elossa. Tämä on sellaista turhaa vouhotusta jota en ole koskaan oppinut hyväksymään.
Mun elämänkuvioni on pienet, kuten ne on aina olleet, koska tykkään pitää ja pidän matalasta profiilista, sen matalana pitämisestä.
Yhteen aikaan oli jonkinlainen riesa tv-ohjelman tekijät paikallis (Tre)telkkari ohjelmaan. Onneks eivät ole enää.
Mukavasti olet aloittanut päiväsi.. mutta muistahan ystäväni.. sunnuntai on aina lepopäivä.
VastaaPoistaTwisti ja rocki ei ole työntekoa.. EI OLE ☺
Huomenta Ulleriina.
PoistaSunnnuntai on ollut lepopäivä meikäläisellä jo koko 2000 luvun ajan.
Twist, suosikki. Chachacha, rumba, tango, valssi, mieluimmin, kuin rokki... ..vaikka se soi joskus mukavasti (kin) ...
Minullakin on aina nuorempana pitänyt olla laillasi jotakin tekemistä.
VastaaPoistaMutta nyt joitakin vuosia sitten sairastuttuani ja joka toinen päivä keskussairaalaan useaksi tunniksi letkuihin makaamaan rientäessäni on tuo tekeminen jäänyt aika tavalla taka-alalle.
Nyt on tuo aikakin äänyt aivan toisarvoiseksi.
Mutta kaikesta huolimatta, toivottelen teille kaikille oikein kaunista kevättä ja tulevaa kesää!
Ei muuta kuin kukka rintaan ja hymyä naamariin!
http://www.youtube.com/watch?v=QWcUhbLJGkM&feature=related
Huomenta TK. Kolmas rautalangasta :) vääntelijä.
PoistaTotta. Aika ja kiireet muuttuvat tois arvoisiksi kun tulee jotakin tärkeämpää jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa tilalle.
Olen seurannut näitä kirjoittelujasi, ja muistan tämän sinun hoitosi hyvin.
Muistelen erästä koneenkuljettajaa jonka cv:stä puuttui yli 15 vuotta.
Kysyin häneltä mitä olet tehnyt tämän ajan, kun siitä ei ole tietoja.
Vastaus. Olen ollut munuaiskoneessa monet vuodet joka toinen päivä ja tässä välissä saanut kolmet uudet munuaiset.
Nyt terve. Ja oli kanssa.
Etenkin yläpäästään, realiteeteistä, huumoristinen, erittäin ahkera, tunnollinen, luotettava ihminen, jota suuresti arvostan ja kunnioitan edelleen.
Lähti pois, kun ei jaksanut katsella "näitä" paria vetämänsä työryhmän hieman snobeja mies-kumppaneitaan.
Kulkivat vuoroviikoin, 70 km suuntaansa, aina kunkin autolla
Kun pystyin vapaasti liikkumaan nuoruuden (>12v ikään) sairastelun jälkeen, en halunnut olla hetkeäkään paikallani, kuten en tietysti aiemminkaan ollut, parempina hetkinäni.
Nyt kuten nimimerkilläni olen yrittänyt kertoa, kaikki suuri on jo taakse jäänyttä elämässäni.
Laskeutumisen aloitin vuoden 2002 Inarin motelli majoituksen jälkeen. Silloin oikea käteni lakkasi toimimasta kokonaan, ilman mitään ennakkovaroitusta.
Aikomamme Norjan reissu jäi, vasen toimi, samoin kaikki muut ja ajamalla takaisin tänne hämeeseen.
Oikea on kuntoutunut paremmaksi itsekseen, mutta muskelitkin, siis lue lihasmassa, on kyllä jo kuihtumassa pois.
Näin jatkui ja 2005 oli lopullinen vuosi tuossa työssäni...