Peli-ilta kyläkoululla...

Läheiselle naapuripitäjän kansakoululle jonne kesäiltaisin yleensä kuuden jälkeen kokoonnuimme pelaamaan lentopalloa ilmaantui myös muutama varttuneempi, joilla oli oma auto käytössä. 
Auton ajajat olivat 5-10 vuotta meitä nuoria (ja vielä nuorempia) vanhempia.
Parhaimmillaan meitä eri ikäisiä (12-34v) kokoontui vajaa viisikymmentä poikaa, joskus jopa muutama tyttö. Nuorimmat olivat yleensä katsojina, vanhemmat pojat muuten vaan aikaansa viettämässä, tupakoimassa ja hieman tissuttelemassa.

Koulun lentopallo peli-iltojen kulkuneuvo rivistö koostui pääasiassa mopedeista. Autorivistö oli yleensä suppea. 
Nyt eräänä elokuun helteisenä tiistai iltana autorivistön muodosti vihreä WW-Kupla, jossa oli neljä suoraa pakoputkea puskurin alta ylöspäin, yksi Fiat 600, jota oli hieman trimmattu pakoputkella sekä yksi Trabant farmari.
Mielestäni tuossa farmarissa takasivut oli umpinaiset.


Lisäksi Mercedes Benz 170, jonka ajovalot olivat muhkeat tuoden mieleen läheisen K-maatalouskaupan myyjätyttö Hilkan muhkean poven, joihin auton omistaja niitä usein vertasi, ennen kuin viimein onnistui tal(t)uttamaan tuon Hilkka-tyttösen kylän toisen kellokaupan tiskille, sormusten sovitusta- ja ostoa varten. 
Yhdessä he ovat edelleen tänäkin päivänä.






Monet meistä tulivat tai paremminkin pääsivät paikalle vasta kotiaskareiden tekemisen jälkeen, joten ensimmäisten ilmestyessä kello oli ilta kuuden paikkeilla.
Kun hetki oli pelattu meillä oli tapana käydä naapurina olevan kaupan oven takana koputtamassa ja ostamassa
juotavaa ja jotakin pientä naposteltavaa, kukin makunsa, mieltymyksen tai tottumuksen mukaan. 
Tuohon aikaan kaupat saivat pitää ovensa auki vain klo 17.00 asti, mutta mikäli kauppaa pitävä naishenkilö oli paikalla hän tuli myymään meille mitä halusimme tai  valikoimissa sillä hetkellä oli, ehtonaan pitää ostaa muutakin kun vain juomia.
Rixrax ja sitruunasooda tekivät iltaisin kauppansa tupakka-askien ohella.
Tuohon aikaan näissä pikkukaupoissa ei ollut vielä pakastimia eikä kylmäkaappeja.
Pieni lihatiski ja sen tuotteiden säilytyksen tarpeeseen tarvittava saattoi löytyä.
Näissä ei myyty maitotuotteita joita oli ns. omasta takaa tai naapurissa olevalta tilalta hankittu "tinki-maito".

Olimme kerran käyneet illan puolivälissä ostoksilla, ja viimeisen pelin jälkeen joku sai nerokkaan ajatuksen pelin päätteksi. Esterin luokse (kioski) jäätelölle.
Kioski oli menossa kiinni klo 22.00, joten kiirettä piti. 
Lähtijät survoutuivat niihin autoihin joissa bensaa oli tähän keikkaan riittävästi.
Vauhdilla matkaan lähteneeseen ww-kuplaan ahtautui kahdeksan, Trabant farmariin ahtautui kuusi, samoin Fiatiin kuusi mukaan mahtuvaa, kuljettajat mukaan lukien.
Kupla ehti tietysti ensin perille, tiedotti muista tulevista asiakkaista, jotka juuri ennen sulkemisaikaa ehtivät kioskin luukulle. 
Kun tuli vuoroni ei ollut enää kun mansikkajäätelöä noissa 1/3 litran pakkauksissa jäljellä, joten ostin sellaisen rasian muiden tapaan. 
Liian iso annos, kävi mielessäni onnistuen siitä enimmän osan syömään mukaan annetulla pienellä puulastalla, joita jäätelö pakkauksissa silloin käytettiin.

Kun annokset oli nautittu, kiireesti takaisin koululle, olihan kaikilla aamulla aikainen herätys ja työpäivä. 
Ajetaanko kilpaa takaisin kaikui ilmassa, kun ahtauduimme kylän raitilla autoihin.
Matka alkoi Wolkkari johti, Trabant toisena mutkaisella kyläraitilla, Fiat kolmantena.
Tie jatkui suorana läpi pienehkön peltoaukean, nousten sen jälkeen mutkaisena pienelle piippuhyllyn tapaiselle 200m pitkälle kallion reunalle, jonka vasemmalla alapuolella lainehti elokuisessa iltahämärässä muhkea tuuhea pitkäolkinen ruispelto
oikealla puolella kaunis lähes paljas kalliolaki, hetken päässä tien mutkakohdassa ompelija Ainon punainen pikkutalo ihanine pihan käkkärämäntyineen, joista keskellä pihaa kohoava oli suuri ja paksuoksainen.

Hieman ennen Ainon mökkiä tie kaartoi oikealle kohti kalliota, josta täyteen lastattu vajavaisella kuljettajalla ja moottoriteholla varustettu Trabi ei kyenneyt suoriutumaan kunnialla, vaan keskipakoisvoima sai sen jatkamaan matkaansa suoraan kalliolta alas
lasteineen, kurvista kääntymättä.
Hetken aikaa vallitsi kummallinen irrallinen leijuva tunne kuten muutamilla muillakin ilmaanlento kerroilla on ollut. Pian ymmärsi ympärillä tapahtuvaa, kuuli tajunnan takaosasta kuljettajan hieman kesken jääneen manauksen, muiden mukanolijoiden eläytymisen innostuksen hetkeä ennen kuin tajusi auton syöksyvän nokka edellä alas.

               

Kyydissä olevista johtuen eteen ei juuri nähnyt, mielessä oli toista kertaa elämässä, pian rysähtää, voi vain odottaa ja katsoa kuinka pahasti tässä käy, samalla mieleen iski myös varmuus ei tässä kuinkaan käy, vähän mustelmia toivottavasti ei luita poikki.
Samalla auto jo rysähti etupuskuri edellä ruispellon pintaan, painovoiman ja vauhdin ansiosta kipsahtaen etupään oikean kulman kautta ympäri katolleen. Samalla tuntui kuin joku olisi hiutaissut isolla kärpäslätkällä tähän kasaan jonka sisällä yhä olimme.
Liike jatkui pyörivänä sivuttain. Kaikki irtilähtevä, myös jätkät auton sisältä sirottui 
kauniiseen ruispeltoon leviten jono muotoon noin viidenkymmenen metrin matkalle kuin ne (silloin) kuuluisat Jokisen eväät. 
Pellon kuivan pinnan putoamiskohtaan oli syntynyt puolitoista metriä leveä monttu,
toisesta kulmasta puolisen metriä syvä, toisestä päästä vai matala raapaistu ura.

Trabin katto ja kyljet oli valmistettu jostakin kummallisesta, maalatusta ja lakatusta kovalevyä muistuttavasta sisä-verhotusta levystä, joka ei kestänyt edes pakkasta.
Kyseinen materiaali oli herkkä rikkoontumaan, terävää ja helposti haavoja tekevää.
Nyt tätä itäsaksan ihmettä maailman autoteollisuudelle ruispeltoon littanaksi läsähtänyttä moniin osiin siroteltua, katseltiin hiljaisina maasta ylös noustua.
Autosta jäi ehjäksi oikeastaan vain etuosaa, etupenkkien istuimen vääntyneet selkänojat, etuovien kehyksien rippeitä, takaluukun kehys.
Kummallista oli kun kukaan ei satutanut itseään kovinkaan pahasti. 
Vain kuski joka toimi linja auton kuljettajana katkaisi käsivarren luun, yksi solisluu murtui, yksi sääriluu katkesi, pari aivotärähdystä, laastaria sinne tänne, pari selvisi naarmuilla osa ilman mitään näkyvää.
Kun kaverit tilanteen takaa tulevassa Fiatissa huomattuaan pysähtyivät auttamaan ja kupla ehti myös paikalle, huomattuaan ettei kukaan enää ole kannoilla seuraamassa, niin ensimmäiset saivat kyydin terveyskeskukseen paikkailtavaksi ja  saman tien suoraan kotiin myös mainitun onnettomuusauton kuljettaja, jonka koti oli saman kyseisen kallion takana joten matka ei ollut pitkä, kun pellon omistaja auton jäänteet tunnistettuaan alkoi kysellä menetystä rukiistaan vahingon korvauksia.

Seuraavana iltana pelattiin jälleen koulun kentällä lentopalloa, vaikka kaikki eilen mukana olleet eivät tällä kerralla osallistuneet, autoja vain tuo Mercedes.