Ensi kosketuksen sain tietysti naapurin ison pojan Sarjakuvalehdestä ja myöhemmin kun olin jo oppinut lukemaan sairaalassa aikaa viettäessäni, jossa näitä lännen lehtiä oli tosi paljon, jotka juuri siihen aikaan 1950 luvulla saivat suomessa suuren suosion,
aina aikuisuus ikääni asti, elokuva harrastus vain lisääntyi filmien tarjonnan ansiosta.
Tuon nuoruuden aikaan televisio ei ollut vielä ehtinut valloittaa joka kodin nurkkausta
ja mainittuja kulttuuri nautintoja saadakseen oli mentävä teatteriin, filmin nähdäkseen.
On oikeastaan kummallista, kun suurin osa lännen elokuvista sijoittuu Yhdysvaltojen sisällis sodan jälkeiseen aikakauteen, harvemmin tätä aikasempaan, muutama elokuva myöhempään aikaan kuten kuten mexicon vallan kumoukseen, joka on seuraava aihe tai aikakausi-teema monissa 1960 luvun filmatisoinneissa.
Elokuva on parhaimmillaan sen viedessä mukanaan kihelmöivään, hengitystä salpaavaan tunnelmaan, joka tulee esiin näytelijän luoman karisman, ohjauksen sekä leikkaajan ja tietysti musiikin ansioista.
Tätä tunnelmaa ei synny enää nykyaikaista elokuvaa katsottaessa, joista löytyy vain toimintaa, räiskettä, räminää ja digitaalisia, toinen toistaa seuraavia kohtauksia, ilman kunnolliseen elokuvaan mielestäni kuuluvia rooliin istuvia osaavia näyttelijöitä, juonta, asusteita sekä lavasteita, kuten asusteet, esineet, kalusteet ja erilaiset rakenteet.
Toisaalta tälläinen elokuva kuvaa hyvin nykyaikaista hektistä elämän suuntausta, vain erilaisia tapahtumia, joiden avulla voi siirtyä jälleen uuteen elämykseen.
Lännen elokuvien suosion voidaan katsoa alkaneen oikeastaan tästä Stagecoah / Postivaunut elokuvasta, josta monet myöhemmät, etenkin italo- western otti mallia.
Suosio johtui paljon luonnossa (Monument Valleyssa ja Victorvilleyssä) kuvattujen kohtausten ansiota ja aitojen tapahtumapaikojen käytöstä, joita filmissä on paljon.
Tämä antoi alku-sysäyksen monille myöhemmille western elokuville joiden kuvaus kohtauksia kuvattiin aidossa luonnossa ja tapahtumapaikoilla hyödyntäen elokuviin luonnon antamia mahdollisuuksia yhä enemmän.
Elokuvan sivuosan esittäjä Thomas Mitchell, joka "antoi" kasvonsa ja hahmonsa italialaiseen sarjakuva lehteen, josta hänet tunnetaan nimellä Tohtori Salasso.
Intiaanipäällikkö sarjakuvalehti, pääosan hahmo seikkaili menestyksekkäästi lehdessä jossa niin hyvän kuin pahan tekijät olivat useimmiten intiaaneja.
Hieman myöhemmin tämä sankari joutui lehden kustantajan vaihtuessa apulaiseksi Tonto (= Hölmö) nimellä entiselle, nyt pääosassa olevalle Lone Rider hahmolle.
Tässä lehdessä pääosassa seikkaili hahmo, jolle Gary Cooper "antoi" kasvonsa sekä vaatteet sekä värit. Sankari, jolle piirtäjä hieman myöhemmin antoi omat kasvonsa.
Hieman myöhemmin intiaani ilmestyi valkokankaalle vaalea asuisena kaksipiippuinen kivääri aseenaan, valkoihoisen kumppanin rinnalla.
Hieman torso ja aneeminen tästä sivusta tuli, aikasempaan yritys kertaan verrattuna, eikä kerronta suju edes itseä tyydyttävällä tavalla, kirjoittamisen fiilingin puuttuessa.
Ehkäpä lisää toisella kerralla, yhä vielä kun harmittaa ne bittiavaruuteen kadonneet molemmat aikaisemmat luonnokset.
VastaaPoistaTuttuja lehtiä omasta nuoruudestani ja Pecos Bill lehden oli kyläkauppiaamme tilannut, jota kilvan kiirehdimme ostamaan. Tosin yleensä kaikki lehdet luettiin joko lainaamalla toisilta tai itse ostaen.
Elokuviin ei meikäläisellä ollut paljon mahdollisuutta. Joskus harvakseltaan naapurikylään tuli kiertävä elokuvannäyttäjä ja silloin kyllä pyöräilin filmiä katsomaan.
Huomenta Shamani.
PoistaPecos Bill taisi olla se suosituin erillis lehti.
Kustannus Oy Pecos Bill luki muutaman lehden takaosassa.
Sarjakuvalehti oli sellainenjossa oli paljon erilaisia sarjoja, joka sivu täynnä, sellainen sanomalehti tyylinen.
Naapurin pojat näitä saivat ja sieltä siirtyi lainattuina meikäläiselle.
Lehdet oli kalliita eikä isä ostanut sellaisia itselleen joissa oli kuvia.
Vain Zorro ja El Coyote lehtiä joissa oli lukemista, eikä niitäkään kovin usein.
Niitä lehtiä siunaantui joskus jonkinjatko kertomuksen takia.
Muuten harvakseen, syystä vain,kun ns. oli kylälle asiaa.
Joskus sain korkea jännitys lehden, sen muistan kun silloin olin sairaana kotonani pitkän aikaa keuhkoputken tulehduksen tai jonkun sellaisen takia.
Länkkäreitä yms. en ole juurikaan katsonut, mutta se on totta, että kovasti ovat elokuvat vuosien varrella muuttuneet. Hiljattain Teemalta tullut "Jättiläinen" on yksi esimerkki aikaismepien elokuven loistokkuudesta. Olkoonkin että pääosien esittäjien ikääntyminen näkyi ainoastaan kamalan näköisissä sinisen harmaissa peruukeissa, muuten pysyivät ikinuorina. Poikkeus oli James Dean, joka vanheni uskottavasti ja teki muutenkin upean roolisuorituksen.
VastaaPoistaHuomenta Petriina.
PoistaJuu-u. Kyllä kaikki on muuttunut ja yhä muuttuu.
Katselin(tallensin Enkeli maantiellä) viimisen länkkärin jonka olen kattonut.
Tykkäsin vaikka oli hieman sanoisko naisnäkökohdin kuvattu.
Upeat värit, asusteet, huonekalut, lamput, lavasteet, jotka ilmeisesti kuitenkin olivat aitoja.
Tykkään tämän tyylisistä luonnossa kuvatuista, joissa näkee maisemia. Steve McGueen filmiä en ehtinyt, tallentaa sitä
en enää viitsinyt, kun on monesti jo sen nähnyt.
Tästä syystä vaikkapa Rukajärven tie on mielestäni hyvä elokuva.
Samoin kaikki muut tän kaltaiset, esim. matka Yumaan.
(Russel Crove)
Hi there! Would you mind if I share your blog with my myspace group?
VastaaPoistaThere's a lot of folks that I think would really appreciate your content.
Please let me know. Thank you