Nyt Petti Rohkeus

                         
         
        
              
                                                                 
Kun ihmisen elämästä puuttuu syvyys, syvyyttä, aletaankin
usein korostaa elämässä jo "valmiina" olevaa hyvinvointia.
Ulkoiseen menestymiseen tarkertuminen tarkoittaa silloin(kin)
sisäisen menestyksen puuttumista. Tavoitellaan hyvää oloa.

Tässä hyvän olon tavoittelussa ei ole suoranaista pahaa sinänsä,
saati tuomittavaakaan, sen kummemmin.  Raha kun on vain väline,
mikäli sitä käytetään oikein. Se mahdollistaa kaikkien haaveiden
toteuttamisen, antaen mahdollisuuden tuon hyvän olon etsintään.
                        
Samoin tunteita antaa ja elämän tekee jännittäviksi rakastuminen.
Uskonnolisuuden kautta saadaan mielekästä tarkoituksellisuutta.
                       
Kun pystytään menestymään, saadaan mahdollisuus arvostukseen.
Uusia yhteyksiä, yhä uusiin mahdollisuuksiin. Jatkuvuus elämään
tulee ruoan mukana, se antaa ravinnon, jatkuvuuden. 

Seksi takaaläheisyyden toiseen ihmiseen, antaen meille myös aistikkuutta
Kaikki on inhimillisten tarpettemme täyttämistä. 
Nämä tarpeet on inhimillisinä myös osa suurta heikkouttamme, juuri tuon syyn takia.

Tällä tavalla meistä tulee myös haavoittuvia, siitä syystä kun tarvitaan
muita ihmisiä. Siis tarvitaan heiltä jotakin itsellemme.  Mikäli läheisyys
puuttuu ei myöskään ole ketään joka meille sitä kykenee antamaan.
Me ihmiset tarvitaan jotakin jolle kykenemme tekemään itse itsemme huomatuiksi ja kuulluiksi. Joku joka kykenee huomioimaan meidät.

Ilman noita seikkoja jotka meille tuon yhteyden muihin ihmisiin antaa,
meillä ei olisi yhteyttä ylläpitävää vaikutusta muihin ihmisiin.
Olisimmerakkaudettomia. Vaikutus toisiin ihmisiin onkin juuri ne seikat, jotka meidät ihmiskontakteihin ajavat ja myös yhteen saattavat.

Haavoittuvaisuutemme johdosta, loukkannutaan helposti, suututaan
kun petymme. Pettymys tulee helpolla. Unohdetaan vanhat totuudet.
Ihmiset eivät ole turvallisia. Kovinkaan moni ei lisäksi kykene meille
antamaan mitä tarvitsisimme. Tulemme näin ollen vain pettymään. 
Saamme kaltoin kohtelua, ivaamista, pilkaa, usein hylätyksi tulemista.

Tapahtumat jotka muokkaavat monesta ihmisestä tälläisen johtuvat
lapsuudesta asti. Tälläinen ihminen ei kykene tuntemaan turvaa, eikä
myös läheisyyttä toiselta henkilöltä. Ihminen on sisäisesti arka. Tämä
viestittää hänelle toisten ihmisten vaarallisuudesta.

Näistä syistä kun lapsuusajan turvallisuus on puuttunut, aletaankin
pelätä muita.
Pelätään omaa haavoittumista. Suojaudutaan uskaltamatta näyttää omia todellisia tarpeita, ei uskalleta alkaa vahvaksi.

Näistä tarpeista joita ihminen ei ole saanut tyydytetyiksi, syntyy pahaolotila.
Tämän pahaolon oikeaa luonnetta ei ymmärretä oikein.

Vajaus koetetaan täyttää jollakin muulla hyvää oloa lupaamalla, kuten
huumeet, lääkkeet, viina, seksi, tai arvostuksen haku halukkuudella.
Näitä tavoitellaan siksi vain omalle itsellensä hyvää oloa tuottakseen.
Kuitenkin tämän kaiken maanpällisen hyvän tarkoitus on olla sivutuote.

Eli pinnallinen arvomaailma on se jossa ihminen on ottanut ohjakset
elämänsä sujumisesta vain omin käsiinsä. Hän koittaa pärjätä ilman
muita ihmisiä, toisiin turvautumatta. Turvautuu rakkaudettomuuteen.
On etsitynyt omaan valtakuntaansa, takertuen siihen hyvän oloon joka /
mikä itselleen milloinkin tuottaa suurimman mielihyvän tunteen, kuvitellen sen, rakkauden omaisen hyvänolon, näin löytävänsä.

Olisko tässä viimeisessa eräs syy yksinäisten sinkkujen määrään,
heihin jotka eivät millään löydä sopivaa kumppania itselleen.
Ei siis uskalleta alkaa elää, pelätään muita, toista ihmistä.