Talvella seison ikkunan luona ja ajattelen:
Kuinka ohut lasi eroittaakaan pakkasen ja lämpimän.
Mutta se kalvo on vielä hauraampi, joka eroitaa toisistaan
onnen ja onnettomuuden
Erkki Melartin
Mutta tiedä, me voimme olla onnettomat ja kuitenkin onnelliset,
toivossa onnelliset, vaikka kärsiikin sydän kuluessä päivän hetken.
- Onnellinen! Silmä toivon riemua täynnä, mä tähtäilen taivaanreunaa,
vaeltaessani halki ohdakkeisen maan.
Aleksis Kivi
Kaunista jälleen Sinulta!
VastaaPoistaKuinka ohut se lasi onkaan..
ja kuinka herkkä tämä Eino Leinomme..
Sydämeen ihan koskee..
Ole hyvä. Ja kiitos.
VastaaPoistaSydämeen koskee, sielu kärsii niin...