Dialogi - vanhojen kirjoituksieni toistoa.

Huomenta kaikille tasapuolisesti itsekunkin säätyihin katsomatta. Pilvipoutaa, sadetta
ennustaen kevään, sitten kesän tuloa.

Linnut pyrhentelevät vielä ikkunalaudallani iloisen sirkutuksen siivittäminä. Reviirajoja, kosintamenoja, iloista ilkamointia, elämää.

Kun puhumme arvomaailmasta, sillä tarkoittaa ainakin allekirjoittanut arvojen pinnallisuutta. Mitäkö tarkoitan, mitä tämän kaltainen, sellainen on.

Omien etujen ehdotonta, arvostelua kestämättömien asioden esiintuomista ja tämän johdosta tapahtunutta psykosomaattista raivoa, kiukun heräämistä, kostoa, rankaisua, alistamista.

Tämä tapahtuu, mikäli uskalletaan edes jollakin tapaa asettautua narsistisuuteen taipuvia luonteita vastaan. 

Samankaltaisuudet, siis niinmuodoin keskiverrot, pyrkivät aina tukemaan toisiaan, osuuspankkiyhteyksistä riippumatta.

Mutta mitä nämä syvemmät arvot ihmisten elämässä ovat.
Rakkaus, on edelleenkin tuo kaiken perusta, syvin arvo. 
Ihmisen on saatava olla rakastettu, rakastettava olento.

Kun tälläinen rakkaudesta syntynyt arvo on kohdallaan kaikki muu asettuu sen ympärille, sen mukaisesti.

Kaikella hyvällä mitä meillä on, tulee oikea merkitys meille itsellemme.
Tämä hyvä on siis raha, valta, seksi, mikäli ne saavat oikein käytettynä oman arvonsa
(ehkä hieman suppeammin ilmaistuna).

Arvojen ollessa maalliset, siis pinnalliset, päämäräksi muodostuu raha, maine kunnia
joita tavoitellaan vain niiden itsensä takia, eikä välineeksi saadakseen jotakin hyvää toiselle, läheiselle tai itselle.

Raha tulee välineeksi joka tuottaa, vain minulle tuoden, mielihyvän kaipuun tunnetta.
Sen palvelutehtävä, palvella rakkaudellisesti, menettää alkuperäisen merkityksensä.

(Tästä aiheesta olen kirjoittanut paljon ja kaivan ne vinkkilinkkeinä luettavaksenne kunhan tässä toimertunen ja viitsin. Mutta kertaan tässä pääpiirteitä joistakin.)

Ihminen muuttu myös, käyttäen toista ihmistä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Tärkeimmäksi muodostuu aina omalle itselle tapahtuva nautinnon tuottaminen, sen
omalle itselleen tuottama mielihyvä, joka tulee kaikkein tärkemmäksi kuin mikään inhimillinen kanssakäyminen.

Ei kyetä siis uskalleta olla, olemaan heikkoja, ollaan täydellisiä. Menestyviä kauniita ja rohkeita, mallikkaita ihmisiä, tätä kulutettaan laajasti näkyville.

Valta on tällöin myös harhassa.  Enää se ei ole palvelutyö, palvella muita ihmisiä, vaan valta on jokin joka palvelee vain omaa itseä, omia tarkoitusperiä ja kaikkea tavoittetta.

Huuma on samankaltainen kuin huumeiden käyttäjällä tai alkoholistilla. Tuotetaan hetkellistä mileihyvää vain omalle itselleen. (Siis pelkää narsistista luonnepiirrettä)

Tässä tapauksessa myös valta on menettänyt sillä olevan, siihen kuuluvan vastuunsa.
Vastuu ja valta käsikädekkäin ollessa on rakkaudellista valtaa.

Mikäli nämä ovat erillään, valta ilman vastuuta on selkärangatonta, tälläinen valta on vain öykkäröivää mielivaltaa, joka helposti kehittyy väkivallaksi, kuten narsismissa.

Kun ihmisellä on tälläistä valtaa, mitään moraalia ei löydy eikä voi löytää sen vallitessa.
Usein se alkaa mielivaltaisella kiusaamisella. Suoranaisena ilkivaltaisuutena.

Tälläisen käytöksen arvomaailmassa, kuten narsismissakin, ei ole olemassa mitään moraalia, moraalisia säännöksiä. Kaikkea katsotaan siitä näkökulmasta tarkastellen,
kuka katselee ja milloin.

Kaikki on suhtellista, tullut suhtelliseksi, tuottaen luvan tehdä ja menetellä miten vain, kun millään ei oikeastaan ole mitään suurta tai moraalista väliä.

Pääasiaksi tulee se että voidaan menetellä kuinka halutaan, itsevaltiaan tavoin, jolloin
taas pääasia on se että mukavaa ja saa sen mitä kulloinkin haluaa.

Tätä onnen auforismia ei saa, eikä voi, mikään sivuseikka tulla häiritsemään.

Iminen joka näin elää luo aina itselleen kontrollinsa avulla ismin, josta tulee kaikkea muuta tärkeämpi.

Hän luo järjestelmän, (kuten narsisti) jota hän voi kontrolloida omien säännöstöjensä
puitteissa ja vain omilla, siis näillä omilla hyväsytyillä  vaatimuksillaan.

Tälläinen ihminen hallitsee elämää. Hänestä on tullut Jumalaa suurempi, peljättävämpi
jota hän pyrkii tuolta omalta jalustaltaan elämän hallintansa lailla hallinnoimaan.

Mikäli tälläistä ihmistä, (kuten narsistia) syyllistetään, syyllisyydestä on tullut pelkkä tyhjä tunne. Tunne joka häirinnöi hyvää mukavaa suloista elämää.

Tälläinen on ehdottomasti julistettava pannnaan, kaikki sen kaltaiset tunteet jotka saattavat herättää syyllisyyden tunteet on julistettava pannaan, samoin myös sen julistajat, epähenkilöt.

Syyllisyydestä tulee huono olo. On hyökättävä ja saatava tuo syyllisyydentunteista muistuttava tuomiolle, tuomituksi, lannistetuksi, ja näin voitava ja palautettava
hyvä ja mukava vastuuton olotila takaisin itselle. 

Voitto on saatava vaikka millä hintaa.  Syyllisyydestä kun on tullut huono olotila.