Keväisessä illassa.

  


Jokainen ihminen valitsee vaistomaisesti lähimmäksi seurakseen mieluimmin sellaisen, jonka yläpuolella hän on itse jossain määrin älynsä puolesta sillä vain sellaisen henkilön seurassa hän tuntee olonsa miellyttäväksi.
                                                                                                                                        
                                       
                                        Oi kuulautta näiden kevätöiden,
                                        kun kaikki taivaan valo ikävöiden
                                        maan päällä viipyy, hennomatta pois,
                                        kun heleimmillään hymyy kevään multa,
                                        ja puistot hohtavat ja arkaa tulta
                                        säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
                                        Ui punertavat pilvet meren yli,
                                        se syvään hengittää, kuin kuultavana syli,
                                        se, kirkas, taivaan armautta juo.
                                        Hymynsä auerten en nähdä saata
                                        mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

                                         Hyvää yötä.