Kulkurin matkan varrelta.

                

                                                            

Huomenta tasapuolisesti kaikille. Sillä, aurinko nousi taas jälleen, kevät koittaa pian kukkasineen. Pieni polku minut tänne toi, halki vuokko-kenttien.

On tämä niin hauskaa. Nautin, jopa kaverien kanssa, tästä kaikesta show esityksestä
joita saa täällä nähdä, sivustaseuraajat, kuin anonyymit, myös nimellä piileskelevät.

Mielien stimulointia tuntuu esiintyvän enenemässä määrin. Meidän kaikkien muiden ajattelutavan pitäisi siis muuttua muutaman yksilön tahdon mukaisesti toimivaksi. 

Tämä on ilmeisesti opittu jostakin laitoskäyttäytymisestä. Näissä se tehtiin aikoinaan
pakolla ja taitaapa se olla, ellei jo ole, uudelleen käytäntöön tullut "lääkintämuoto".

Kyllä on mielenkiintoista huomata tuo ihmisten pirtetys, vaikka tarttis lukee mieluimmin isämeitää paremminkin kuin surra menetettyjä tuluskukkaroita, joiden päälle eioo koskaan tuntunu ymmärtävän. Se siitä.

Kyllä sitä maaseudulla hurviteltiin usein lypsämällä suoraan nännistä suuhun ihan utarelämmintä odelmamaitoa tissistä suoraan. Nyt se, kuten totesin, ei enää maistuisi.

Olis tää elämä onnetonta ja helvetin tylsää jos meillä ei olisi mitä kirjoitella, josta olen

omalta osaltani jo aiemmin todennut, kirjoittelen mistä aiheesta tahansa, muut mistä osannevat.

Otimpa sitä minäkin täällä pasteeratessani, keekoillen hattulla ja ilman, tuon suunnan lounaaseen, lähteäkseni hetkeksi visiitille täältä muiden kaltaisteni legojen joukosta.

(Hatulla siksi kun sen alla on tilaa ennemmän, kuin muissa päähineissä.)

Kummalisen sikinsokin nuo kaikki laatikossa olivat, lähes yhdessä ryhmässä, samoin kuin sellaiset 35v taaksepäin muistellen. Monen kirjavia, erikokoisia.

Toiset nuhjaantuneita, tuhraantuneita, haalistuneita, toiset kirkkaampia, eroittuvampia. Toiset suositumpia, toiset tiukkaan kiinnitarttuvia, niin etteivät irrota tahtoneet.

Niistä toiset löysiä, paikalleen lukkiutumattomia, suurin osa sopivan kireitä, näin myös sopivan irrallisia.

Mutta tuohon lounas-suuntaan joka suoraan sanoen on mulle se luontaisempi taho
koska tykkään esiintyä, ja jopa nautin siitä, eri näkymineen, mitä maisema eteen suo.

Niimpä sitä minäkin marheerasin tuon luonnostaan ylös pyrkivän, vasemmalle 
suuntautuvan, tunnetun, viisarin tapani mukaan, oikealle, sitten alas, huomionhakuisuudessani.

Tämä kai lienee meikäläiseltä pelkää itsetehostusta, kaikki vain saadakseen itselleni
entisenlaista huomiota, ehkä erottuakseni ulkopuolistenkin silmin parhaiten edukseni.

Omasta mielestäni näytin näin komeemmalta, pelistä katsellen. Istuinpa nojatuolissa
tai seisten.  Varsipeilistä varmistin vielä ahterin sopivan kireyden.

Mallasin tuota, etenkin sivuilta, vaikka,harmi kyllä olen nykyisin niin totinen etteivät 
sivun hymukuopatkaan työntäytyneet esiin ilman pikku treenaamista.

Hienoista ongelmaa tuotti laajan rintakehäni onnistunut ahtaminen sopivaan kuosiin.
Kapoiset, lysyt hartiani sentään mahtuivat samaan liivin sisään, huoh! onneksi.

Tämäköhän nyt on se perimmäinen syy, vaiko ikuinen vanha kiintymys, josta syystä
meikäläisen sivustoa edes jonkin verran käydään seuraamassa, seikka josta myös hyväsydämisimmät kantavat aitoa, oikeaa huoltaan.

Kenties, vaikka kaikki onkin ehkä sattumaa, erääseen ulkomaalaiseen ikiseuralaiseen
jokin on vaikuttanut, ei häiritsevästi, vain tiedostettuna tapahtumana taholtani. 

Vierailujen määrä sivustollani on ollut huimat vuorokausilukemat. Onko kyseessä tuo
vanha, usein eri tahoilla tapahtuva, nettirakkaus. Kenties, kenties, kenties. Etä juttu.

Kaikista sivustollani kävijöistä nuo skotit muodostavat muutaman prosentti osuuden, ollen huomattavin ( 38x vrk) yksittäinen vierailija sivustoni vierailijoista.

Voihan pyhä purilainen.

Tässä hänelle  :*)   terveiseni !  ;)

Hyvää alkanutta lavvantai päivää kaikille. (Kaisse semmonen sentään on)

Illalla taas soitto soi ja laulu raikaa.  (Kyyti odottaa ihan kohtsillään.)