keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Ilta-II. Musiikkia.
Joka ymmärtää, hän rakastaa, tietää ja näkee...
Mitä enemmän tietoa jossakin on sitä enemmän rakkautta...
Näin pysyvät nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.
Ken joskus ei ole kiduttanut omaa sydäntään,
ei myöskään voi, tai osaa, tehdä toista onnelliseksi.
On etäällä etsitty onni, ja kaukainen viel toiveiden pää,
sit' kohden mun rientää täytyy, ei aikain suo levähtää...
Ilta toitotuksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei aika suo levähtää
VastaaPoistasydän kidutettu onnea etsii
kaukana kaukana rakkaus oottaa
mutt' joskus onnnenhetki koittaa.
Onni ei tule etsien vaan eläen. Kiitos kauniista kutumusiikista!
VastaaPoistaTuhkimo, sydäntä on kidutettu, aikanaan, mutta onni se
VastaaPoista- kaipaa vain onnen etsijää. Jää surut murheet jne jne...
Kaukaa on joskus lyhyt matka, toisen luokse, tietäis vaan..
Marizan. Taitaa se onni olla sen verran veiterä vaan, että hakusessapa se on, useimmiten.
VastaaPoistaHieno sana. :):) Kutumusiikki. Liittyiskö kevääseen, ken tietänee.
Aivan Max, hienosti kirjoitat, mutta ensin sen sydämen on eheydyttävä ennen kuin voi taas rakastaa.
VastaaPoistaOmppu. Kiitti kehuista.
VastaaPoistaTiedoksi kuitenkin; Sydän on eheytynyt ennenkin, sekä viimeksi tuosta viimeisestä, yli 12 vuoden takaisesta akuutista tapahtumasta.
Mutta myönnän, oli kepeä kulkea 93 kiloisenakin, kun patiinipohjani liikkuivat 10-15cm lattiatason yläpuolla
Ongelma on, päästää joku sinnikäs, yritteliäs, tämän suojauksen läpi
ja se onnistuu vain ja ainoastaan avoimuudellaan ja saavuttamallaan (ansaitulla!) luottamuksella.