Osa - IV. Neuvostoliiton kehitys alkaa....

Kiinnostuksesta johtuen jatkan tämän tarinan kirjoittamista vielä pikku pätkän erilaisten taustavaikuttimien selventämisen auttamiseksi.

                

                 

Venäjän bolshevikkien tilanne oli ollut vaikea kevät talvesta 1919 alkaen valkoisten joukkojen ahdistaessa joka tahoilta. Pietarin ja idän hyökkäykset oli onnistuttu torjua
menestyksekkäästi.  Nyt voitiin keskittää Ukrainasta irroitettavat joukot Moskovan porteilla olevan valkoisten Denkinin johtaman armeijan kimppuun.

Trotskin komentamien puna-armeijan joukkojen nopea hyökkäys ratkaisi taistelun
A I Gerojov eteläisen komentajan, lounaisen komentajan J Stalin, johtamien joukkojen ansiosta bolshevikkien voitoksi. Orel tuli nopeasti vallatuksi Bubjonnyin joukkojen toimesta. Näissä ratsuväkijoukoissa palvelivat myös G Shukov ja S Timoshenko jotka
olivat myöhemmissä koitoksissa kenraaleita.

Puna-armeija lähestyi Harkovia ja valkoisten komentaja kenraali Denikin komennosta
kenraali Wrangler otti valkoisten rintamajohdon tällä suunnalla. Tilannekatsauksessa
esimiehelleen hän totesi lähes kaikkien valkoisten upseerien muuttuneen sotasaaliin
kaupustelijoiksi ja lomakomennuksilla oleviksi, sekä muuttuneen onnenonkijoiden ja
kaupustelijoiden joukoksi.

                

Nämä upseerit jotka omistivat, tai olivat haalineet suuria rahasummia myymällä tai vaihtamalla sotasaalista alkaen muuttua tavaroiden hankkijoiksi joiden johdosta koko
upseeristo kärsi tai nautti pelaamisista, mässäilyistä, hurjasteluista.

Tästä oli seurauksena väestön suhtautumistavan muutos valkoisiin vapauttajiinsa, kun he saivat pian kokea mielivaltaa, riistoa, kauhua, ilkitöitä, ryöstelyitä jotka tarttuivat
tietenkin myös miehistön käytöksiin joiden johdosta armeijassa syntyi kapinoita ja hajaantumista, puna-probakandan alkaessa tietenkin konkreettisesti vaikuttaa.

Kenraali Wrangler luopui tehtävästään muuttaen ulkomaille, esimiehensä Denkinin kanssa riitannuttuaan. Tämän kenraalien riitelyiden johdosta valkoiset jäivät tappiolle.

Lenin sensijaan lupaili vapautta, maata, itsemääräämisoikeutta, valehdellen tietysti, mutta se upposi kansaan. Valehtelua valko-kenraalit eivät hallinneet. Samoin kävi kun
puna-armeija valtasi Ukrainan ja tunkeutui Krimille, kenraali Deninkin liukeni Ranskaan
jättäen omat joukkonsa oman onnensa nojaan, jolloin kaikki länsivaltojen toimittamat
lentokoneet ja tankit jäivät punaisten haltuun.

                
             
                

Kun Denikin oli paennut Wrangler palasi tuon epätoivoisen tilanteen keskelle. Hän oli
henkilö joka ymmärsi ja uskoi panssari ja lentokone aselajien tärkeyden nykysodissa.

                  

Hallinnassaan olevilla alueilla hän antoi asetuksella oikeudet omistaa maata, korostaen asukkaille ja joukoilleen kansanvallan tarjoamaa yksilön vapautta sekä sen
yhteiskuntajärjestystä. Hän myös kertoi bolshevikkien järjestyksen tarkoittava orjuutta ja pakkovaltaa saaden väestön kannatuksen sekä joukot puolelleen. 

Puola liittyi sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan juuri  Wranglerin roolin innoittamana, haluten samalla laajentua itään, Suur-Puolaksi heihin liittyneiden Ukrainalaisten kanssa edeten nopeasti, vallaten Kiovan, onnistuen yllättämään puna-armeijan joukot,
jotka lähettivat kaikki omat joukkonsa Puolan rajalle, saaden ylivoiman itselleen.

Punaiset hyökkäsivät Gregovin ja Stalinin johtamina 25.5.1920 Umanista, Puolalaisten
torjuessa. Uusi alkoi Kiovan suunnalla ja Puolalaisten oli siitä luovuttava 12.7. jolloin
Gregovin joukot etenivät Tarnopoliin. Wranglerin heinäkuun toisella viikolla Krimiltä
tekemä äkillinen hyökkäys tuli moskovalle yllätyksenä, mutta Lenin ei keskeyttänyt
Puolaan tehtyä hyökkäystä.

Käsky Totskilta edellytti luovutettavaksi osa hykkäävästä armeijasta Tuhatsevskille Varsovan valloitusta varten.  Luonaisen rintaman politrukki Stalin ei suostunut tähän
suunnaten voimat Lvovia kohti.  Trotski koitti uudelleen, mutta Stalin ei piitannut, eikä
rintaman komentaja Gregorov voinut uhmata politrukin käskyjä tai määräyksiä.

Kiista synnytti uuden ristiriidan Trotskin ja Stalinin vällille. Leninin pettymys oli suuri
kun Puolalaiset eivät nousseetkaan kapinaan vallankumouskomitean kehoituksista.
Kävi juuri päinvastoin. Venäläisten pelko sai Puolalaiset kutsumaan palvelukseensa
yli 300.000 miestä ja vapaaehtoisia ilmaantui yli 100.000 miestä työläisten alkaessa varustaa Varsovaa puolustautumista varten, suojautuakseen puna-armeijalta.

                

Varsovaa lähestyvän Tuhatsevskin joukot alkoivat olla huvenneita eikä huoltokaan
toiminut samoin myös puna-armeijan henki oli latistunut ja Puolalaiset hyökkäsivät
Lublinin alueella päästen länsi-rintamasta läpi jatkaen eteenpäin pohjoisen suuntaan.

Trotski ei kyennyt kääntämään Stalinin päätä  Tuhatsevskin avuksi joiden seitsemän divisioonaa saarrettiin, osan onnistuessa pakenemaan Itä-Preussiin jossa Saksalaiset
riisuivat ne aseista. Puolalaiset saivat 65.000 vankia ja sotasaaliina panssarivaunuja
sekä muuta materiaalia runsaasti.

Tuhatsevskin joukot pysäyttivät vaivoin Puolalaiset, mutta armeijansa oli huvennut
vaivaiseen 3.700 mieheen. Hyökkäys pysätettiin Prest-Litovsk-Lipsk linjalle.
Kun Puolalaiset löivät vielä lounaisen rintaman joukot, niin Lenin taipui rauhaan. 

Lopullinen rauha solmittiin 18.3.1921 jolloin Puolan rajalinja kulki hieman idempänä
aikaisemmasta Britannian ulkoministerin Gurzonin 1919 ehdottamasta rajasta.
Ukrainasta ja Valko-Venäjästä liitettiin myös osia tähän uuteen Puolaan.

Neuvosto-Venäjän sota Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistelevia vastaan jatkui yhä
kestäen koko 1921 kesän ajan puna-armeijan avulla.

Samoin vuosien 1920-1921 aikana puna-armeija valloitti Armenian, Azerbaizanin, sekä
Stalinin kotimaan Gruusian (Georgia). Kauko-idän tasavalta, jollaiseksi kutsuttiin tuota
valkoisten joukkojen aikaista Japanin hallinnoimaa osaa, oli viimeinen kukistettu osa
näiden viiden sotavuoden aiheuttamissa muutoksissa, maassa Neuvosto-Venäjä.

Valkoisten, bolsevikkejä vastaan taistelleissa joukoissa oli palvellut 500.000 miestä.
Kun sota päättyi puna-armeijassa oli 5.3 miljoonaa miestä joista osa oli myös Tsaarin
joukoissa aiemmein palvelleita miehistöä ja upseereita.

                 

Neuvosto-Venäjän miehitykseen osallistuneet maat Britit, Ranska Japani, USA, eivät olleet osallistuneen merkittävissä määrin taisteluihin, em. Brittejä enempää.

Japanilaisten osuus oli  kuitenkin kaukoidässä muita suurempi, näiden joukkojen poistuessa tammikuussa 1922,  USA;n painostuksesta jotka itse olivat 1920 lähteneet.


(Tämä Japanilaisten takia muodostunut uhka vaati myöhemmin Stalinin huomiota ja
sillä oli myös ratkaiseva osuus myöhemmässä Stalingradin taistelussa, jolloin nämä
reservissä olevat verekset, yli 300.000 miehen joukot marssitettiin taisteluun mukaan.

Tämä oli sellainen joukko osasto, joka talvisodan Suomen suojeluskuntalaisen tapaan oli varustettu kunnolla talviolosuhteisiin sekä kaikki nämä miehet olivat myös ankariin talviolosuhteisiin tottuneita, kokeneita, aitoja arktisten alueiden miehiä Stalinin valioita, lumipukuisia hiihtojoukkoja)


Ainoa kuka olisi ollut halukas sotia murskatakseen kommunistit oli Winston Churchill.

Neuvostoliitto piti liittoutuneiden toimia kuitenkin yrityksenä valtansa kukistamiseksi
ja pelkäsi sen toistuvan aloittaen tästä syystä heti varustautumisensa näitä vastaan.


Tähän tarkoitukseen valjastettiin siis kohta kaikki Neuvostoliiton kehttäminen, tuota 
luultua olettamusta vastaan, samalla myös kyetäkseen levittämään kommunismia,
joka kolkkaan, eri puolille maailmaa kytkien tähän myös puna-armeijan tärkeän roolin.

Tämän aatteen uusimpana ja tehokkaana levittäjänä koettiin panssarivaunujen käyttö
sen suoman nopean ja tehokkaan voiton turvaamana, olihan se vaikea sillloin tuhota.
Tämän jälkeen, viidessätoista vuodessa,  syntyi tähänastisen maailman suurimmat mekanisoidun armeijan joukot,  kuten myös maailman suurimmat panssarivoimat.


Liittoutuneiden kaikki aseapu valkoisille joukoille, panssarit ja panssariautot olivat jääneet näin punaisten haltuun, kuten myös kaikki Tsaarin armeijan perua olevat kalustot näistä ja myöhemmistä hankinnoista alkoi panssari-aseen kehittyminen.

Oli syntynyt uusi liittovaltio, josta olivat onnistuneet itsenäistymään Baltian maat, Puola, Suomi. Jäljellä oli silti yhä nuo yli sata kansaa, alistettuna Venäjän vallan alle.

Tästä maasta alettiin käyttää vuodesta 1922 alkaen, nimeä Neuvostoliitto, eli CCCP.

Tsaarien luoma, suuri imperiumi, oli lähes entisellään, pienin poikkeuksin.