Osa - V Kronstadt. - Kapinasta - Kauraan - Koneaikaan.

Venäjän vallankumouksen alkuajoilta bolshevikkien puolueessa esiintyi sen sisäistä
erimielisyyttä. Yritys murhata Lenin, oli eräs näistä.  Lenin haavoittui tässä 1918 yrityksessä pahoin. 

Fanny Kaplan joka oli tuota tekoa yrittänyt teloitettiin, jonka johdosta Pietarissa syntyi verilöyly. 
Tsaarien komento oli vaatimatonta uusien valtaa pitäviin bolsevikkeihin verrattuna.

                              

Nämä voimistuvat tyytymättömyydet olivat jatkuneet koko ajan viimeisin kapinoihin asti jolloin Kronstadtin varuskunta, matruusit, nousivat 1921 kapinaan, jossa heidän vaatimuksena oli bolsevikkien hallinnon lopettaminen ja vallan siirto neuvostoille.

Tämä maaliskuun kapina, tukahdutettiin verisesti. Tätä 50.000 miehen puna-armeijaa johti Tuhatsevski, 14.000 valkoista matruusia vastaan, jotka pitivät puolian kymmenen päivän ajan.  
Ruoan loppuessa matruusien, yli 10.000 miestä, pakenivat linnoituksesta jään yli Suomeen pyrkien. Heitä eksyi kuoli ja paleltui tuolle jäiselle matkalleen monia.

Heistä yli 6.000 onnistui säilymään hengissä mutta heistä lähes kaikki käännytettiin Suomesta takaisin (ja tässä kohden muistelen tämän TV-dokumentin tietoja).
Vangeiksi jääneet ja käännytetyt tapettiin, tai lähetettiin perustetuille orjatyöleireille.

Suomalaisia kommunistejä, kuten Uno Malmberg  oli myös tätä kapinaa kukistamassa.
Nuori, 25 vuotias, ainoa Suomalainen jolla on korkeakoulututkinto panssareista.
Yleni everstiksi, kuten toinenkin Paavo Toiviainen, komppanian päällikkö, myöhemmin
hän toimi mm. taktiikan opettajana.

Kaikkiin tämän kaltaisiin ilmiöihin joista Lenin ei pitänyt, hänellä oli lääkkeenä, aseena
häikäilemätön terrori.  Lenin piti puolueen sisällä esiintyviä niskurointia ja tyytymättömyyttä ilmiöinä joka olivat vaaraksi puolueelle. 

Viro ja Liettua rankaisuna hänellä oli n. 1000 virkamiehen hirttäminen niskuroinnista.
Elämänsä aikana, Leninin toimeenpaneva käsky, toimitti yli 3 miljoonaa mullan alle.

Nälänhätä ja yleinen puute kaikesta venäjällä, lisäsivät tietenkin tuota tyytymättömyttä
teollisuustuotannon ollessa ainoastaan  6-7% ennen sotaa vallinneesta tilanteesta.
Rautatie liikenne oli vain runsaan kolmanneksen sotaa edeltäneeltä ajalta.
              
                 

Sodan kestäessä, niin valkoiset kuin punaiset joukot olivat harrastaneet pakko-ottoja
tehneet ryöstelyitä, yms.  väestön keskuudessa. Oli myös toteutettu sotakommunismi
jonk aikana oli sosialisoitu teollisuudesta viidennes, muun teolisuustuotannon toimiessa hallituksen käskyjen mukaan, joiden valvonnan hoitivat näiden työläiset.

Teollisuus oli sisällis-sodan aikana valjastettu palvelemaan puna-armeijaa, joka olikin
sen tärkein vaikuttaja sodan voittamisessa.  Kauppa oli myös otettu valtion hallintaan.


                


Talonpojilta oli takavarikoitu kaikki tuotteet, jolloin ei usein jäänyt edes siemenviljaa
josta johtuen he viljelivät ainoastaan omiksi tarpeikseen, mutta sekin takavarikoitiin.

                

Kaikesta tästä oli seurauksena nälänhätä. Taloudellinen rappio aiheutti suunnattomat
kärsimykset siviili väestölle. Rikollisuus oli kaikkialla rehoittava ilmiö, tuon sodan seurauksena syntyneenä, joka jäi ikiajoiksi pysyväna ilmiönä Neuvostoyhteiskuntaan.

Yhteiskunta menetti 1918-1921 aikana väestöstä eri arvoiden mukaan 8-20 miljoonaa.
Suurimpina menetyksien aiheuttajana pidetään, nälänhätää ja erilaisia tauteja.

                 

Lenin tietenkin halusi pelastaa maansa lopulliselta romahtamiselta ja alkoi hajoittaa uutta NEP-talouspolitiikkaa (novaja ekonomitseskaja politika) jonka johdosta aatteen
siis sosialismin periaatteesta oli luovuttava.

                

Elintarvikkeita ei enää pakko-otettu maatalous väestöltä, työläiset saivat valita työpaikan vapaasti, kaikki vähittäis-kauppa vapautettiin, teollisuus laitoksia annettiin takaisin yrityksille, jonka johdosta seuraavan seitsemän vuoden aikana (vuoteen 1928)
kestäneellä NEP-kaudella Neuvostoliitto, nyt taloutensa puolesta, elpyi aikaisemmalle tasolle, tuolle joka oli ennen sotaa vallinnut.

                

Lenin kuitenkin kuoli 1924 tammikuussa. Kamppailu Neuvostoliiton valtikasta alkoi kiihtyvällä vauhdilla linjanveto yms. riitojen kärjistäminä.  Voiton vei silloin Stalin.

Stalinin haaveena oli oli täydellisensosialismin toteuttaminen edes yhdessä maassa.
Tämän jälkeen hän halusi toteuttaa sen kaikialla, koko maailman vallankumouksena.

Jo 1927, Stalinin ansiosta, aloitettiin purkaa Leninin NEP-suunnitelmaa. Yhteiskunta jonka haltuun oli otettava pankit  ja yhteiskunnan tuotantovälineet.  Teollisuuslaitokset, liikenne kauppa sosialisoitiinkin ilman ongelmia, jonka seurauksena alkoi kaupan jakelu vaikeudet sekä teollisuuden jyrkkä tuotannon lasku.

Maatalouden sosialisointi ongelmat tuotti Stalinille edelleen suunnatonta vaikeutta ja harmia.  Tsaarien maareformin uudistuksena venäjällä oli maatiloja yli 16 miljoonaa.
Leninin ansiosta niiden määrä tuolla NEP-kaudella kohosi nopeasti yli 24 miljoonaan.

                

Suurtilallisia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Varakkaimat viljelijät omistivat kymmenisen
hehtaaria maata NEP-kauden ansiosta.  Sen lisäksi melkein kaikkialla hevonen, 2-3 lehmää, ja pienkarjaa, eli lampaita, sikoja kanoja ( vrt. Suomen maatilat, sotien jälkeen).

Kommunistisen puolueen oppien mukaan juuri tämä väestö oli vaarallisinta ainesta, juuri niitä Stalinin inhoamia, Kulakkeja, jotka olivat hänen pahimpia vihollisiaan.


                

Nämä, Kulakit, oli hävitettävä väestöstä, hehän olivat riistäjäluokkaa,  juuri sen pahinta, perusteellisinta lajia.

Kommunistien virallinen selitys tapahtumille, on kollektivoinnin alkaessa tapahtunut
keskivarakkaiden talonpoikien liittyminen kolhooseihin joihin he vapaaehtoisesti olivat
halunneet liittyä.  Totuus on kuitenkin aivan toinen.

Talonpojat olivat pettyneet, tai parmminkin heitä oli petetty, kun vallankumouksessa
kaikille luvattu maatilkku, sen saaminen ei toteutunut.  Talonpojat olivat saaneet maata
pienen pläntin 1861 maa-uudistuksessa, jota kaikille oli luvattu, näin ollen heissä myös
eli tuo vapaan ihmisen itsemääräämis halun luoma / suoma vapaa yritteliäisyys.

Nyt, määräyksestä joutuessaan kolhooseihin tämä oli heille henkilökohtainen kauhun
tyyssija, joten kollektivisointi sai vastaansa ankaa vastustusta.  Nämä aikaisemmin suur-maatiloista heille lohkaistut maat vietiin jälleen uudestaan, pakoittaen heidät uus- yhteiskunnan orjiksi.

                

Kollektivisoinnin alkaessa talonpojat rikkoivat maatalous koneensa, tappoivat karjan,
hevoset, jättivät kylvötyöt tekemättä. 

Seurauksena tästä näitä Kulakkeja ammuttiin kuin karjaa, miljoonia heistä karkoitettiin perheineen orjatyöleireille, kauas tiettömien taipaleiden taakse. 

Voimalaitos-, kanavatyö-, metsätyömaille, radanrakennus töihin paikkoihin joissa suurimmaksi osaksi ei ollut edes asuinmahdollisuutta ellei jotenkin onnistunut sellaista rakentamaan. 

Tälläisillä leireillä, riistäjä - luokkien tuhoamiseksi tehdyillä, heitä kuoli monia miljoonia.

Tultiin vuoteen 1930 jolloin kolhoosien määrä oli pudonnut alle neljännekseen viljan
tuotanto alasta. Myös tähän oli Stalinilla ratkaisu, joka toi jälleen uutta vauhtia tuohon hiipuvaan sosialismin toteuttamiseen. Kollektivisointia hoitavat komennuskunnat saivat mukaansa tehokkaan suostuttelijan joka osasi asiansa. Konekivääri ryhmät.

Tämä tehosi nostaen kolhoosien määrän seuraavana vuotena yli puoleen silloisesta
viljelypinta alasta. Vuonna 1935 se oli jo lähes 85% viljelystä. 

                                
                

Yksityisessä hallinnassa oli vuonna 1937 vain runsas puoli prosenttia peltopinta-alasta.

Kollektivisointi aiheutti kuitenkin elintarvike tuotannon huiman laskusuhdanteen sekä
aiheutti nälänhädän Neuvostoliitossa. 1931 alkanut kollktivisointi, ehti vuoteen 1933
kesään ehdittäessä saada tämän aikaiseksi.

Työhevosia oli vajaa puolet, nautakarjaa vielä hieman vähemmän, muista lihaksi kelpaavista, kuten lampaat, siat, kanat, oli ruoakana syöty vajaat 80%.

                 

Ukraina, joka on aina ollut Neuvosto-Venäjän vilja-aitta, nälänhätä oli pahimmillaan.
Neuvostoliiton alueilla kuoli ihmisiä nälkään vajaat 6 miljoonaa, ja vanhemmat söivät
lapsiaan. (Tästäkin on tullut Tv-dokumentti, näistä Ukrainan 1930 alun nälkävuosista)
Tämä samainen ohjelma kertoi uhrien lukumääräksi näissä kahdessa kylässä n 250, jotka kaikki olivat nuoria, vanhimmat uhratuista 17 vuotiaita. Tieto on kait virallinen.
               
                

Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta, Neuvostoliiton pakkolunastaman viljan osuus nousi, ollen 1928  jo 10 milj. tonnia, parisen vuotta myöhemmin 20 milj. tonnia, pahipana 1933, joka oli tuo suurin nälkävuosi, tuotanto oli edelleen samalla tasolla.

Vuosina jolloin ihmiset kuolivat nälkään ja kärsivät nälänhätää, Neuvostoliitto vei ulos
viljaa, teollisuuteen, tai paremminkin sen rakentamiseen varallisuutta saadakseen.   
Talonpojat joutuivat antamaan hitaasti periksi, Stalinin toteuttamalle suuntaukselle.

Neuvostoliiton romahtaminen 1990 aiheutti jälleen suuria muutoksia yhteiskunnassa.
Kolhoositoiminnan  talonpoikia Venäjä on yrittänyt houkutella itsenäisiksi yrittäjiksi, nyt viljelemään näitä suuria, lähes rappiolla olevia kolhoosien entisiä maatiloja.

Merkittävässä määrin, oman historiansa tuntien, tuo halukkuus ryhtyä maanviljelijäksi Venäjällä, edellä olevista syistä johtuen, on erittäin suuri, se on;  Luottamuksen puute.

Tämä paljon ylistetty, sekä ihannoitu yhteiskuntajärjestys teki sen kaiken 70 vuotensa aikana, mihin Tsaarien satoja vuosia jatkunut maaorjuus ei ollut koskaan pystynyt.

Kommunismi tappoi kaiken tämän sitkeän, aina yhäti parempaan huomiseen uskovan yrittelijäisyyden tavallisista Venäläisistä musikoista. Stalin vihaamista Kulakeista. 

Tsaarit siihen eivät kyenneet.

Tarvittiin vallankumouksen esiin nostamat Johtajat suorittamaan tämä asia loppuun.