Vahvuuksia.

                

                

Eräs elämän tärkeimpiä peruskysymyksistä on, kuka on vahva ja kuka on heikko, ellei peräti tärkein niistä.

Kyseistä teemaa on ennenkin tullut sivuttua kirjoituksissani, täällä, tuolla, sielläkin.
Tässä tätä nyt hieman uudestaan, jos vaikka joku sattuis sattumalta lukemaan.

Ohessa myös pari italialaisista vanhoista vastarintamiesten lauluista,  tämä toinen, Dona-Dona, tuli meille tutuksi Seppo Hanskin esittämänä.

Millainen on ihmisen identiteetti, kuka tai paremminkin millainen hän pohjimmiltaan on.

Tälläisten vastakohtaisuuksien kautta löytyy myös ihmisen sisin, hänen ulkokuorensa
esiintuomana, muokkaamana, muovaamana.

Yhteiskunta pitää heikkoutta halveksittavana, hävettävänä, osaamatta kohdata sitä oikein, jonka johdosta pyritään kaikin tavoin näyttämään vahvalta, upealta osaavalta ja monipuoliselta, luoden tuota illuusiota, ollen esillä räpättämässä jokaisesta vähäisestä löytämästään aiheesta, omaaerinomaisuuttaan korostaen, jatkuvasti esiintuoden.

On rakennettu teennäinen ulkokuori, jota jatkuvasti pönkittämällä aina vahvennetaan
pyrkien saamaan siitä entistäkin vakuuttavampi, lähinnä ensiksi omalle itselleen.

Tästä päätellen vois ajatella, mitä vahvemmalta ihminen yrittää vaikuttaa, sitä heikompi
hän on sisäiseltä olemukseltaan. Mitä vahvempi ulkoisesti, sitä heikompi sisäisesti.

Tälläinen vahvuus joka on heikkouden peittämistä on sairasta vahvuutta, vahvuutta vailla todellista pohjaa. Tälläinen, näitä asioita jatkuvasti korostaen esiintuova ihminen ei ole totta. Totta hän (ihminen) on vain silloin, kun heikkoutensa on näkyviä.

Heikkouden näkyminen on  nöyryyttä, siis vahvuutta, joka ei kiellä heikkoutta siksi, kun se on kohdannut heikkouden jonka kanssa se on sopusoinnussa.
Joten todellista vahvaa ihmistä ei voi olla kuin siellä missä se on sopusoinnussa heikkouden kanssa.

Nöyrä ihminen on on todellinen ihminen, sellainen joka on pystynyt tutustumaan itseensä riittävästi, syvällisesti, ymmärtääkseen omavoimaisuuden puutteensa.
Todellisuudentajua, elämän reaalismia on siis nöyryys.

Sisäisesti heikko ihminen rakentaa aina ulkokuoren, jolla hän pyrkii tuon heikoutensa peittämään. Se minkälaisen vaikutelman tälläinen ihminen millonkin antaa, tulee hänelle aina tärkeämmäksi, kuin se millainen ihminen tosiasiallisesti sisimmältään on.

Tälläinen ihminen pyrkii myös usein valtaan vain saavuttaakseen aseman, missä häntä ei kykene mikään tai  minkäänlainen heikkous uhmaamaan, eikä ulottumaan.
Siksi hän halveksii alempiaan, siis lue, heikompiaan.

Kun annetaan ulospäin vahvan upean ihmisen vaikutelma, sitä kuitenkaan tosiasiassa olematta, ihmiselle tulee muodostamastaan kuoresta kaikkea muuta sisältöä tärkeämpi
Tämä useimmiten jopa niin tärkeäksi, että ihminen kokee tuon oman identitettinsä olevan omassa, muille jatkuvasti esiintuomassaan ulkokuoressaan.
Eli siis siinä kuvassa, millaisen vaikutelman Hän haluaa antaa itsestään aina muille.

Halutaan olla kaunista ja ah, niin rohkeaa, puumanaista, metsästäjää, amazonia, mitä vaan. Kuitenkin se aito, oikea, sensuelli naisellinen nainen puuttuu.
Sitä ei saada aikaiseksi.
Ei osata, saati kyetä olemaan edes naisellisia. Halutaanko siis olla pelkkiä feministejä.

Ollaan vahvoja ja uhkean upeita.
Miksi täytyy niin hirveästi aina itseään sekä omaa erinomaisuttaan esiintuoda. 

Siksi että edes itse uskoisi omaan luomaansa ulkokuoreen. Kukaan muu kun sitä ei taida.

Jotta voidaan antaa tälläinen täydellisen naisen vaikutelma, pyritään käymään aina  "oikeissa" paikoissa, ravintoloissa ostoskeskuksissa, osataan ja ollaan vain "oikeiden" ihmisten kanssa tekemisissä.

Kyetään pukeutumaan vain oikeanlaisesti, siis viimeisen muodin mukaisesti, sisutetaan koti, sitä laajasti mainostaen, ajetaan säärikarvat, tuodaan julki leipomustaitoja, muistetaan mainita myös upeat koirat, hepat, ja muut lemmikit.

Solarium, diettimässäilyt, punttisaliharrastus, oiekat romaanit, pystytissit, oikeat lomakohteet, viimeisten muotitrendien hankinnat, paikat jossa vain ne "oikeat" syntyvät.

Pois meistä sellaiset kaikki häiritsevät. Särmät, kömpelyys, avuttomuus, tyylittömyys.
Heikkoushan on jo itsestään selvyytenä nakattu roskakoriin.

Ollaan vain virtaviivaisia variantteja, toisintoja itsestä, ja tätä kaikin keinoin kuljetetaan mukana, voidakseen vakuuttaa muut kaikkien heikkouksien puuttumattomuuksistaan.

Kun ollaankin saatu kaikki, tästä juuri esiintuodusta, ja sen johdosta muut vakuuttuneiksi, ollaan saatu lupa olla olemassa.

Hinta joka tuosta saadusta olemassaolosta maksetaan on aina yksinäisyys.

Ei voida kokea todellista läheisyyttä kenenkään kanssa.

Miksi ei.

Läheisyyttä ei koskaan voi syntyä siellä, missä ei ole todellisuutta.

Vain totuudellisuudessa voi syntyä läheisyys toiseen.