Päivä -V. Musiikkia.

                


Hörpin aamukaffetta, aamuseitsemän, katsoen ulos, hiljalleen puiden matalien latvojen takaa vakaasti esiin lipuvaa, hitaasti yhäti korkemalle kipuavaa loistavaa, hohtavan kuumaksi palloksi muotoutunutta kiekkoa, jonka kirkkaus pakottaa kääntämään pään muualle, loisteelta suojautuakseen.

Sinä, eräs uskollimmista seuralaisistani. Hetki, ja olet varheten siirtynyt yhä enemmän vasemmalle, matalemmalle, nousten loistamaan hetki hetkeltä yhä varhaisemmin. 
Minkälainen tuo tuleva kesä taas tulee olemaan kanssasi, sen vain tuleva aika näyttää. 

Toivon kuitenkin, ettet kuumota yhtä tulisen paahtavana kuin parin viimeisen kesän aikana olet näyttäytynyt. Hieman vähäisempikin kuumuus riittäisi. 

Parin lämpimän yön reippaahko sade, ja hanget häipyvät silmissä, jättäen pälvet, valmiiksi kevään ensikukkien ilmaantumista varten, metsäinkin varjoiseen siimekseen.

Hieno ilta. Aikuista väestöä lähes kaikki. Laulu soi, taputuksia ja kannustusta, kunnes
viimeisten latino-kipaleiden kohdalla ääni sortui kurkkuun. Mutta iltakin oli lopuillaan.


                                   Sunnuntai. Laulun sanoin.
                                   Kaunis kevät-talvinen aamupäivä. 
                                   Sillä, aurinko nousi taas jälleen,
                                   kevät koittaa pian kukkasineen,
                                   pieni polku vie mun...