sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Iltanuotiolla.


                            
                                    
                                           Ekan oppimani laulun sävel ja sen sanat, -58.
                                           Tosin tuolloin laulu oli valssi, alkuperäisenä.
                                           Kotimainen, tehty kansainväliseen, aiempaan, 
                                           partiolais kokoukseen, joka pidettiin norjassa.
                                                                               
     
                                                                                  
                                                    Meil on metsässä nuotiopiiri,
                                                    jossa kuusten kuiske soi.
                                                    Ja kun laulumme yön yli kiirii. 
                                                    vain hongat huminoi.
                                                    Me muistamme sankari aikaa
                                                    elon kummaa tenhoa, taikaa
                                                    ja kun laulumme yön yli kiirii
                                                    vain hongat huminoi.
                                                    
                                                    Tämä kait vastaava, puolalainen.
                                                    

Nauru. Tunteen tulkki.

                              

                                          
                                         Tunteet paljastuvat usein tahtomattamme.
                                         
                                          Eräs voimakkaimmista ilmaisukeinoista on
                                          ääni, sen eri sävyjen käyttö. 

                                          Äänen ja puheensävyin, niitä muuntamalla
                                          osoitamme ystävyyden, vihamielisyyden,
                                          ylemmyyden tai alemmuuden tunteet.
                                          Sävy, nopeus, sujuvuus antavat tunnetilasta
                                          tietoa. Masentunut, matala, yksitoikkoinen,
                                          ahdistunut tekee virheitä, epäröi, puhuessaan.

                                          Nauru on eräs joka kuvaa tunnetilojamme
                                          parhaiten kuvaava ominaisuus.
                                          Nauru, kiihoittava, katkera, vapautunut, heleä,
                                          iloinen, hurskas, vihjaileva, vahingoniloinen,
                                          kireä, kujertava, kaakottava, kolea, häijy, ivallinen
                                          viekas, mielipuolinen, mahtipontinen, raikuva,
                                          salaperäinen, hämillinen, värisevä, petollinen, makea.

                                          Naurustahan narri tunnetaan, kertoo sananlaskukin.
                                          Tarkoittaa naurun petoksellisuutta.
                                          Ihminen tajuaa naurun ja hymyn vaistomaisesti jo pienenä.

                                          Lapsuuden perusturvallisuuden kehitys ja siellä koetut/
                                          saadut läheisyyden ja hyväksymisen kokemukset,
                                          vaikuttavat nauru ja huumoriherkkyyteemme eniten.

                                          Heikon itsetunnon omaavat ihmiset eivät naura niinpaljon,
                                          kuin itsensä hyväksymät ihmistyypit.

                                          Kasvuympäristömme vaikuttaa meidän huumorintajuumme
                                          sekä nauruherkkyyteemme kaikkein eniten, sekä neuvoo
                                          milloin, mille, sopii myös nauraa.

                                          Hahaha-nauru; tulee usein sydämestä, merkiten vilpitöntä
                                          iloa, sopusointua, ympäristön kanssa.
                                          Kaikki on yksinkertaista, huolettomuuden saattaessa ilmetä
                                          hilpeänä lapsekkuutena.
                                          Naurutyyli kertoo/tulee vahvasta elinvoimaisuudesta.

                                          Hähä/hehe: Ihminen nauraa jollekin taikka jotakin.
                                          Nauru on vahingoniloista pahansuovalta kuulostaen.
                                          Tämä sävy koetaan usein ivaksi. 
                                          Naurutyyli pyrkii ottamaan etäisyyttä, väliä, muihin.

                                          Hihihi: On itsekseen kihertelyä. Kuitenkin siihen
                                          kätkeytyy annos ironiaa, usein myös vahingoniloa.

                                          Hohotus: Usein raikuva. Kertoo kerskailijoista, mutta myös
                                          hämmästyksestä, vastarinnasta, usein ivallisesta uhmasta.
                                          Monen naurun kuvauskin jo sisältää määreen ihmisen
                                          ominaisuuksista, kuten; varaukseton, hämillinen, kiero, 
                                          pahansuopa, ilkeä, alkukantainen, vino, tyhmä, jne.              
                                        
                                          Myhäily on sisäistä naurua. Suu on muikeana, sanonta.
                                          Se sisältää varauksellisuutta, joten ihminen ei ole valmis
                                          varauksetta suunnan muutokseen.
                                          Kielteistä kritiikkiä myhäilyssä ei esiinny.
                                          Syrjäänvetäytymishalua, ja salaisen tarkkailun yhteyksien
                                          tajuamisen antamaa iloa kyllä, senkin edestä.




                                         

Syysteema, Estoniasta

                           

    

                                          Lilja, ruusu, ja kirsikkapuu (Laulu. Anki Lindgvist).

                                          Katri.
                                          Tiedäthän että vain nöyrä ihminen kykeenee ottamaan
                                          lahjan vastaan.
                                          Vastaanottamaan syystä, että toinen sen ojentaa/antaa.
                                          Nöyryyden puute johtaa mammonaan takertumiseen.
                                          Muutamilla, meillä ihmisillä, on taipumus kyetä tuntemaan
                                          itsemme vahvaksi toisen ihmisen kautta.
                                          Vahvaksi saa itsensä toisen ihmisen kautta.
                                          Alistamalla. Väheksymällä, tekemällä toinen heikoksi,
                                          heikoksi, mitään keinojaan kaihtamatta.

                                          Lisäksi.
                                          Tiedämmehän, että muutama kasvit ovat myrkyllisiä.
                                          Eräs näistä on meillä pääsiäisliljana hyvin tunnettuksi
                                          tullut keltalilja, eli pääsiäislilja
                                          (narcissus pseudonarcissus).
                                          Nämä ovat myrkyllisiä, myös sipulit.
                                          Nämä, sipulit, eivät kelpaa myyrille tai hiirille.
                                          Kenties, ehkä, nälkäinen urosfasaani saattaa uskaltautua. 
                                        
                                          Hyväksyntää ei kannata hakea, eikä pyytää.
                                          Sitä vaan joko on, tai ei ole. Hakemalla sitä ei voi saada.
                                          Liiat anteeksipyynnöt  eivät myöskään kannata
                                          joten niihin ei kannata sortua.
                                          Samoin on liian, turhan, (liika)selittelyn kanssa.

                                          Laulun sanoin; Aallot kynttilän aavalle luoksesi vie,
                                          sinne päätyi myös toiveiden tie...
                       

lauantai 30. lokakuuta 2010

Jos ollaan yhdessä viimeisen kerran

                        
                                  
                                   
                                                 Kun tiedostamme haavamme,
                                                 päästämme myös toisen lähellemme.
                                                 Pakenemme aina omia tunnetilojamme,
                                                 siksi pakenemme myös toista ihmistä.

                                                 Toisen ihmisen ollessa lähellä nämä piilotunteet
                                                 heräävät, ja näiden avautumista pelkäämme.
                                                 Läheisyys, toisen lähelle päästäminen on asia
                                                 joka saa esiin kaikki koetut rakkaudettomuudet.
                                                
                                                Suojaudumme toisten läheisyydeltä,
                                                 vetämällä tiettyjä käytösmalleja
                                                 läheisyydeltä välttyäksemme.
                                                 Puhumme sanomatta mitään,
                                                 ei mitää oikeaa, aitoa, totta.

                                                 Mitä enemmeän tiedostaa omia vammojaan,
                                                 sitä enemmän, syvemmin, rakkautta haluaa.
                                                 Sisäiset vammat lähentävät ihmisiä,
                                                 avoimeen, aitoon vuorovaikutukseen johtaen.
                                                

perjantai 29. lokakuuta 2010

Yön sävel

                                                                                       




Juoksemme kadotettuamme oman syvyytemme.
Samalla olemme kadottaneet identiteettimme ja tarkoitusperämme.
Tarkoituksettomuus käynnistää metsästyksen.
Juoksemme elämää kiinni sen saavuttaaksemme.
Pakeneehan se (elämä) kokoajan kauemmaksi meistä.
Juoksemme, haaliaksemme paljon elämyksiä, rohmuten niitä kaikkialta.
On pakko saada elämyksiä ja viihdettä tai muuten olemme tyhjiä sekä yksinäisiä.
Pyrimme saamaan jotain kiinni.
Kiinni sitä, joka kuitenkin karkaa kauemmaksi meistä.
Mitä kiihkeämmin yritämme, sitä nopeammin se meistä etääntyy.
Ajamme takaa omaa itseämme.
Omaa merkitystämme.
Mutta juuri siksi me sen kadotamme.

torstai 28. lokakuuta 2010

Erehdyin kerran.


                              

                                                 
                                      
                                                     Kun espalla kerran mä kuljeskelin,
                                                     ja kesäkuun ehtoota ihastelin.
                                                     Mä lempeä kaipasin myös osaksein,
                                                     ja niin kohtasin herttaisen duulillandein.

                                                     Hän käteeni tarttui ja puheli näin,
                                                     sä miksi oi kuljet näin allapain.
                                                     Nyt seuraani liity, ja hän minut vei,
                                                     oli päämäärä pikkuinen duudillandei.

                                                     Mä maljoja nostin, hän pullosta joi.
                                                     ja katsensa yössä vain salamoi.
                                                     Ei vaaroja aatelleet aivoni ei,
                                                     niin houkutti minua duudillandei.
                                                      
                                                     Mä suutelin kädelle, kaulalle myös,
                                                     soi radio valssia kuutamoyös,
                                                     minä hänelle rakkauden valan jo tein,
                                                     ja hän ripusti tuolille duulillandein.

                                                     Luotansa hänen, mun löys aamunkoi,
                                                     mut riemusta kyllikseen saada jo voi.
                                                     Hän omansa otti ja niin yksin tein,
                                                     minä sain hältä muistoksi duuillandein.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kuunsiltaa

                          

                                          
                                                               
                                                  Se hetki, kun ei enää ollut sanoja,
                                                  sai minut ymmärtämään.
                                                  Aina ei tarvita sanoja,
                                                  jotta tietäisi, ymmärtäisi.
                                                  Mitä ainoastaan vaaditaan,
                                                  on ajatus sanasta,
                                                  mitä se on ja mitä se ei ole.

Täysikuu

                             
                                                                                 
                                                Yksi laulu on muisto kun lämmittää
                                                se on lämpöä lähellä sen,
                                                joka säilyy, vaikka ei luokse jää.
                                                Se on joukossa sävelten.

                                                Yksi laulu on siinä se läheisin,
                                                se on siinä, sen portilla vaan,
                                                jonka luokse tulla voi avaimin.
                                                Ja se avaimin suljetaan.

Passion Flower


                         
                                     
                                                                
                                          Miksi onni ei voi kestää,
                                          lyhyt on se hetki vain?
                                          Miksi onnen tuokion
                                          hinta aina kallis on
                                          muistoissain?
                                          Siks en nyt voi mä estää 
                                          kaipausta rinnastain.
                                          Mulle oot sä rikkaus,
                                          mutta myöskin ahdistus,
                                          tuska vain.

maanantai 25. lokakuuta 2010

You Mean Everything To Me

                         

                    
                                                   Ilossa on voittovoimaa.

                                                   Ilolla on näkymättömät siivet.
                                                   Ne nostavat, kantavat,
                                                   joskus jopa lennättävät!

                                           

Yölinnun laulu

                    

             
                                              
                                                   Kaunis ilta.
                                                   
                                                   Katso kuin kaunis on ilta,
                                                   seudun kun kuu hopeoi!
                                                   Rinteiltä tummenevilta
                                                   laulu vain rastahan soi.
                                                   Liekit jo syttyvät tähtivyön,
                                                   päilyvät kalvossa veen.
                                                  Tullos, oi käykäämme kuutamoyön,
                                                   hohteeseen salaiseen.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Tuuli viedä saa, murheeni pois....



                     
                        
                            
                                      Joka päivä voi tehdä löytöjä.
                                      Jokaisena päivänä voi etsiä aarretta.
                                      Jokaiseen päivään niitä on myös varattu!!
            
                                 
                                               

lauantai 23. lokakuuta 2010

Theme From Come September


                           
                       

                                      
                                         Sä hurman kaihoin,
                                         mun lieto lempi,   
                                         oot aamuruskoa ruusuisempi,
                                         sä välke taivainen elon tiellä,
                                         mä sulle laulan, sun maljas juon.                      

Taivaanrannan takaa

                   
                    
              

                   Kuulen usein sisältäni nyyhkytyksiä,
                   Osaamatta silti itkeä,
                   vaikka silmiäni kirvelee,
                   kyyneleet eivät silti valu.
                   Mieli on kipeä kaipauksesta,
                   vaikka surra en osaa.
                   Järkeni ei riitä tätä käsittämään,
                   silti haluan uskoa,
                   että rakkaus riittää.

The Olive Tree(1968)

                              


                                           Sydän itkee, sielu kärsii niin,
                                           että ruumista pakottaa.
                                           Rakkaus näkee,
                                           kuulee,
                                           ymmärtää
                                           Se myös haluaa hoitaa.
                                           Annathan !

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Muistoja takkavalkealla

                        
                                                               
 
                                                                Kultalankaa.

                                                   Kerin hitaasti lankaa, elon vyyhdiltä pois,
                                                   monen väristä lankaa, siinä loimiksi ois.
                                                   On punainen siinä, väri rakkauden.
                                                   Vaan enempi mustaa, se unhoituksen.

                                                   Monta solmua myös siitä löytyä vois,
                                                   jos aikaa vaan niita hakea ois.
                                                   Mutta aina on pakko yhä keriä vaan,
                                                   jospa lopulla lankaa, vielä onnen mä saan.

                                                   Mutta vyyhdistä siitä, kultalanka on pois,
                                                   ja tuntuu kuin eloni arvoton ois.
                                                   Onhan joissakin kohden toki vaaleampaa,
                                                   ja niistä jo sentään, mä muistoja saan.

                                                   Surun kohdalta lanka niin hienoa on,
                                                   että ihme, kun on katkeematon.
                                                   Aina vyyhti kuluu, kerä kasvaa nyt vaan,
                                                   ehkä lopussa vyyhdin, kulta lankaakin saan.

                                                   Surun kohdalta lanka niin hienoa on,
                                                   että ihme kun on katkeematon.
                                                   Aina vyyhti kuluu, kerä kasvaa nyt vaan,
                                                   ehkä lopussa vyyhdin, kultalankaakin saan.