Viestivaihtoa.

           

                    
Woaahhahhaa...  (eka otsake)
...MYYTY! hyvin osasit kirjallisen markkinoinnin :D (eka texti)

Re: Hekohekovaan sullekki... :DD!!!! 
Aina mää markkinoinnin hallitten.

Sama on kiihkeen rakkauren kansa.
Pieni pyromaani asustaa ihan mun peruskeeneissä.
Ongelma tahtookin olla; sopivan kokoisen VPK hätäapuun saaminen.
Syy: Kats vielä mää vikitellä ossaan, muusta sitten nin ennää tiedä.
Mutta oikeasti. Kiitos. 
Että! vielä on konstailemattomia! hyvällä itsetunnolla, huumorintajulla, vielä paremmalla sähkönjohtokyvyllä varustettuja, kevytsoutuisia ihmisiä.

Laitan nykkelin, ja muutaman irtokuvan erikseen, jos onnistun löytämään...
Terkuin.
-Max-

             
                               Perskeles, Musiikkia juuri Sinulle.


Ja vastaus tuli kuin tykin piipusta.

Otsake: Mitä mainiointa iltaa nääs...
Noh, kiitos kysymästä, kaunis pakkaspäivä on täälläkin ollut, tosin enimmäkseen toimiston ikkunasta käsin sitä olen katsellut. Nyt vähän kotihommien ohessa
(pyykkäyssilitysruoanlaittotiskaus) täällä linjoilla roikuskelen.

Huomenna aloitetaan tyttöjen viikonloppu, ensin karjalaisten kalkatimien kokoontumisajo (nuoruuden ystävättäreni tulee yökylään ) ja sitten la-su useamman leidin shopping, pubbing & clubbing reissu Tallinnassa.

Joka allekirjoittaneelle kyllä tuleekin aika lailla tarpeeseen sangen raskaan alkuvuoden (ks. aiempi kommenttini hautakummusta) jälkeen.
Mutta sehän on karjalainen tapa että ilo pintaan vaikka syän märkänis. Eikähän se märkäne etes, ihan alkaa olla heippamieli kehissä taas.

Semmoisia tuumii täällä vähäpuheinen ( ehkä myösvähämielinen ) ja ujohko karjalaisneito.  http://youtu.be/7nnZZLWg8Hw

Mielessäni mitäpä tuohon vastaisin, ajattelinko tuoda sen tähän ilmi, muidenkin nähdä,
joskin tässä kaikessa on alkuaankin jo eräs heikkous.

Mikä se on, niin sellainen pieni perus-syy. On ollut niin montaa hellää ja armasta heiliä, karjalasta kokeilulla, milloin pidemmän, milloin lyhyemmän jaksokauden, tapauksittain vaihdellen ja kaikkien kanssa on päättynyt hieman onnettomasti, joskin yhdessä elo on ollut enimmäkseen suht mukiinmenevääkin.

Nyt olen jo pitkään ajatellut ja myös jopa ääneenkin toistanut etten enää välttämättä halua "karjalaa" takaisin, kenties juuri edellisiin, elämän toiston pelkoihin ;) liittyen.

Siinäpä pulma.

Ehkäpä vastaukseni aihe selviää tuosta, saadusta vastauksesta, johon vastaan...

Yhteiselämää...

               

Suhde on kumppanuutta, liitto, eikä jokin peli, jossa on voittajia ja häviäjiä.

Kun suhteen vuorovaikutus muuttuu valtataisteluksi siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, voittajia ei ole.

Ne ihmiset, jotka tulevat elämäämme, ovat opettajia. He tulevat elämäämme auttaakseen meitä kasvamaan.


Valitettavasti me emme lapsina oppineet, että elämä on täynnä oppitunteja opittavakseen.
Sensijaan me opimme, että jos jotakin "pahaa" tapahtuu, se johtuu siitä, että me olemme pahoja tai olemme tehneet jotakin pahaa.

Meille opetettiin, että elämä on testi, jossa voimme epäonnistua, jos emme tee sitä "oikein". Ja niin me elämme pelon vallassa.

Yhden ollessa kykenevä läheisyyteen toinen pyrkii vetäytymään pois. Jos ensimmäinen muuttuu saavuttamattomaksi, toinen tulee takaisin ja pyytää saada tulla lähelle.

Kun ensimmäinen jälleen tulee kykeneväksi yhteyteen, toinen alkaa taas vetäytyä pois. Tämä tapahtuu, koska oma suhteemme itseemme ei ole parantunut.

Niin kauan kuin en rakasta itseäni, siinä, joka rakastaa minua, on oltava jotakin vikaa - jos joku ei rakasta minua, minun on osoitettava olevani arvokas voittamalla hänet takaisin.


Se, mikä läheisriippuvuudessa on niin raivostuttavaa, on sen salakavaluus,
voima ja se, miten se hallitsee meitä.

Ensin me huomaamme, että meillä on jokin käyttäytymistapa, jasitten haluamme yrittää välttää sitä kaikin keinoin - mutta itse asiassa annamme sairauden hallita meitä, koska me vain reagoimme omaan reaktioomme.

Niin kauan kuin me reagoimme - ja yritämme selvittää mikä on oikein ja mikä väärin - olemme kiinni läheisriippuvuuden sairaudessa.

Se, mikä on turhauttavaa ystävässäni, on se, että kun hän luotti sydämeensä, hän avasi sen minulle, mutta kun hän alkoi elää järjellään,hän antoi kaiken voimansa pelolle.

Hän alkoi reagoida pelosta omien haavojensa aiheuttamia reaktiota kohtaan. Hän oli kauhuissaan siitä, että tekisi virheen, tekisi jotakin väärin - tämä juuri on sairaus työssään meissä.

Ei ole virheitä, ainoastaan opetuksia - jotka ovat tuskallisia, mutta ei niin kauhean tuskallisia, jos emme syytä emmekä tuomitse itseämme.

Se, mikä tekee näistä opetuksista niin tuskallisia, on se häpeä, jonka sairautemme kaataa niskaamme.

Toisin sanoen: sairaus luo pelkoa loukatuksi tulemista kohtaan kunnes pelkäämme tosissamme loukatuksi tulemista

Mutta itse asiassa se, mikä on tuskallista, on se häpeä, jonka sairaus kaataa niskaamme.

Sen jälkeen kun olemme satuttaneet itsemme.
                                            - Texti: Net -
       

Kulkurin matkan varrelta.

                

                                                            

Huomenta tasapuolisesti kaikille. Sillä, aurinko nousi taas jälleen, kevät koittaa pian kukkasineen. Pieni polku minut tänne toi, halki vuokko-kenttien.

On tämä niin hauskaa. Nautin, jopa kaverien kanssa, tästä kaikesta show esityksestä
joita saa täällä nähdä, sivustaseuraajat, kuin anonyymit, myös nimellä piileskelevät.

Mielien stimulointia tuntuu esiintyvän enenemässä määrin. Meidän kaikkien muiden ajattelutavan pitäisi siis muuttua muutaman yksilön tahdon mukaisesti toimivaksi. 

Tämä on ilmeisesti opittu jostakin laitoskäyttäytymisestä. Näissä se tehtiin aikoinaan
pakolla ja taitaapa se olla, ellei jo ole, uudelleen käytäntöön tullut "lääkintämuoto".

Kyllä on mielenkiintoista huomata tuo ihmisten pirtetys, vaikka tarttis lukee mieluimmin isämeitää paremminkin kuin surra menetettyjä tuluskukkaroita, joiden päälle eioo koskaan tuntunu ymmärtävän. Se siitä.

Kyllä sitä maaseudulla hurviteltiin usein lypsämällä suoraan nännistä suuhun ihan utarelämmintä odelmamaitoa tissistä suoraan. Nyt se, kuten totesin, ei enää maistuisi.

Olis tää elämä onnetonta ja helvetin tylsää jos meillä ei olisi mitä kirjoitella, josta olen

omalta osaltani jo aiemmin todennut, kirjoittelen mistä aiheesta tahansa, muut mistä osannevat.

Otimpa sitä minäkin täällä pasteeratessani, keekoillen hattulla ja ilman, tuon suunnan lounaaseen, lähteäkseni hetkeksi visiitille täältä muiden kaltaisteni legojen joukosta.

(Hatulla siksi kun sen alla on tilaa ennemmän, kuin muissa päähineissä.)

Kummalisen sikinsokin nuo kaikki laatikossa olivat, lähes yhdessä ryhmässä, samoin kuin sellaiset 35v taaksepäin muistellen. Monen kirjavia, erikokoisia.

Toiset nuhjaantuneita, tuhraantuneita, haalistuneita, toiset kirkkaampia, eroittuvampia. Toiset suositumpia, toiset tiukkaan kiinnitarttuvia, niin etteivät irrota tahtoneet.

Niistä toiset löysiä, paikalleen lukkiutumattomia, suurin osa sopivan kireitä, näin myös sopivan irrallisia.

Mutta tuohon lounas-suuntaan joka suoraan sanoen on mulle se luontaisempi taho
koska tykkään esiintyä, ja jopa nautin siitä, eri näkymineen, mitä maisema eteen suo.

Niimpä sitä minäkin marheerasin tuon luonnostaan ylös pyrkivän, vasemmalle 
suuntautuvan, tunnetun, viisarin tapani mukaan, oikealle, sitten alas, huomionhakuisuudessani.

Tämä kai lienee meikäläiseltä pelkää itsetehostusta, kaikki vain saadakseen itselleni
entisenlaista huomiota, ehkä erottuakseni ulkopuolistenkin silmin parhaiten edukseni.

Omasta mielestäni näytin näin komeemmalta, pelistä katsellen. Istuinpa nojatuolissa
tai seisten.  Varsipeilistä varmistin vielä ahterin sopivan kireyden.

Mallasin tuota, etenkin sivuilta, vaikka,harmi kyllä olen nykyisin niin totinen etteivät 
sivun hymukuopatkaan työntäytyneet esiin ilman pikku treenaamista.

Hienoista ongelmaa tuotti laajan rintakehäni onnistunut ahtaminen sopivaan kuosiin.
Kapoiset, lysyt hartiani sentään mahtuivat samaan liivin sisään, huoh! onneksi.

Tämäköhän nyt on se perimmäinen syy, vaiko ikuinen vanha kiintymys, josta syystä
meikäläisen sivustoa edes jonkin verran käydään seuraamassa, seikka josta myös hyväsydämisimmät kantavat aitoa, oikeaa huoltaan.

Kenties, vaikka kaikki onkin ehkä sattumaa, erääseen ulkomaalaiseen ikiseuralaiseen
jokin on vaikuttanut, ei häiritsevästi, vain tiedostettuna tapahtumana taholtani. 

Vierailujen määrä sivustollani on ollut huimat vuorokausilukemat. Onko kyseessä tuo
vanha, usein eri tahoilla tapahtuva, nettirakkaus. Kenties, kenties, kenties. Etä juttu.

Kaikista sivustollani kävijöistä nuo skotit muodostavat muutaman prosentti osuuden, ollen huomattavin ( 38x vrk) yksittäinen vierailija sivustoni vierailijoista.

Voihan pyhä purilainen.

Tässä hänelle  :*)   terveiseni !  ;)

Hyvää alkanutta lavvantai päivää kaikille. (Kaisse semmonen sentään on)

Illalla taas soitto soi ja laulu raikaa.  (Kyyti odottaa ihan kohtsillään.)

Dialogi - vanhojen kirjoituksieni toistoa.

Huomenta kaikille tasapuolisesti itsekunkin säätyihin katsomatta. Pilvipoutaa, sadetta
ennustaen kevään, sitten kesän tuloa.

Linnut pyrhentelevät vielä ikkunalaudallani iloisen sirkutuksen siivittäminä. Reviirajoja, kosintamenoja, iloista ilkamointia, elämää.

Kun puhumme arvomaailmasta, sillä tarkoittaa ainakin allekirjoittanut arvojen pinnallisuutta. Mitäkö tarkoitan, mitä tämän kaltainen, sellainen on.

Omien etujen ehdotonta, arvostelua kestämättömien asioden esiintuomista ja tämän johdosta tapahtunutta psykosomaattista raivoa, kiukun heräämistä, kostoa, rankaisua, alistamista.

Tämä tapahtuu, mikäli uskalletaan edes jollakin tapaa asettautua narsistisuuteen taipuvia luonteita vastaan. 

Samankaltaisuudet, siis niinmuodoin keskiverrot, pyrkivät aina tukemaan toisiaan, osuuspankkiyhteyksistä riippumatta.

Mutta mitä nämä syvemmät arvot ihmisten elämässä ovat.
Rakkaus, on edelleenkin tuo kaiken perusta, syvin arvo. 
Ihmisen on saatava olla rakastettu, rakastettava olento.

Kun tälläinen rakkaudesta syntynyt arvo on kohdallaan kaikki muu asettuu sen ympärille, sen mukaisesti.

Kaikella hyvällä mitä meillä on, tulee oikea merkitys meille itsellemme.
Tämä hyvä on siis raha, valta, seksi, mikäli ne saavat oikein käytettynä oman arvonsa
(ehkä hieman suppeammin ilmaistuna).

Arvojen ollessa maalliset, siis pinnalliset, päämäräksi muodostuu raha, maine kunnia
joita tavoitellaan vain niiden itsensä takia, eikä välineeksi saadakseen jotakin hyvää toiselle, läheiselle tai itselle.

Raha tulee välineeksi joka tuottaa, vain minulle tuoden, mielihyvän kaipuun tunnetta.
Sen palvelutehtävä, palvella rakkaudellisesti, menettää alkuperäisen merkityksensä.

(Tästä aiheesta olen kirjoittanut paljon ja kaivan ne vinkkilinkkeinä luettavaksenne kunhan tässä toimertunen ja viitsin. Mutta kertaan tässä pääpiirteitä joistakin.)

Ihminen muuttu myös, käyttäen toista ihmistä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Tärkeimmäksi muodostuu aina omalle itselle tapahtuva nautinnon tuottaminen, sen
omalle itselleen tuottama mielihyvä, joka tulee kaikkein tärkemmäksi kuin mikään inhimillinen kanssakäyminen.

Ei kyetä siis uskalleta olla, olemaan heikkoja, ollaan täydellisiä. Menestyviä kauniita ja rohkeita, mallikkaita ihmisiä, tätä kulutettaan laajasti näkyville.

Valta on tällöin myös harhassa.  Enää se ei ole palvelutyö, palvella muita ihmisiä, vaan valta on jokin joka palvelee vain omaa itseä, omia tarkoitusperiä ja kaikkea tavoittetta.

Huuma on samankaltainen kuin huumeiden käyttäjällä tai alkoholistilla. Tuotetaan hetkellistä mileihyvää vain omalle itselleen. (Siis pelkää narsistista luonnepiirrettä)

Tässä tapauksessa myös valta on menettänyt sillä olevan, siihen kuuluvan vastuunsa.
Vastuu ja valta käsikädekkäin ollessa on rakkaudellista valtaa.

Mikäli nämä ovat erillään, valta ilman vastuuta on selkärangatonta, tälläinen valta on vain öykkäröivää mielivaltaa, joka helposti kehittyy väkivallaksi, kuten narsismissa.

Kun ihmisellä on tälläistä valtaa, mitään moraalia ei löydy eikä voi löytää sen vallitessa.
Usein se alkaa mielivaltaisella kiusaamisella. Suoranaisena ilkivaltaisuutena.

Tälläisen käytöksen arvomaailmassa, kuten narsismissakin, ei ole olemassa mitään moraalia, moraalisia säännöksiä. Kaikkea katsotaan siitä näkökulmasta tarkastellen,
kuka katselee ja milloin.

Kaikki on suhtellista, tullut suhtelliseksi, tuottaen luvan tehdä ja menetellä miten vain, kun millään ei oikeastaan ole mitään suurta tai moraalista väliä.

Pääasiaksi tulee se että voidaan menetellä kuinka halutaan, itsevaltiaan tavoin, jolloin
taas pääasia on se että mukavaa ja saa sen mitä kulloinkin haluaa.

Tätä onnen auforismia ei saa, eikä voi, mikään sivuseikka tulla häiritsemään.

Iminen joka näin elää luo aina itselleen kontrollinsa avulla ismin, josta tulee kaikkea muuta tärkeämpi.

Hän luo järjestelmän, (kuten narsisti) jota hän voi kontrolloida omien säännöstöjensä
puitteissa ja vain omilla, siis näillä omilla hyväsytyillä  vaatimuksillaan.

Tälläinen ihminen hallitsee elämää. Hänestä on tullut Jumalaa suurempi, peljättävämpi
jota hän pyrkii tuolta omalta jalustaltaan elämän hallintansa lailla hallinnoimaan.

Mikäli tälläistä ihmistä, (kuten narsistia) syyllistetään, syyllisyydestä on tullut pelkkä tyhjä tunne. Tunne joka häirinnöi hyvää mukavaa suloista elämää.

Tälläinen on ehdottomasti julistettava pannnaan, kaikki sen kaltaiset tunteet jotka saattavat herättää syyllisyyden tunteet on julistettava pannaan, samoin myös sen julistajat, epähenkilöt.

Syyllisyydestä tulee huono olo. On hyökättävä ja saatava tuo syyllisyydentunteista muistuttava tuomiolle, tuomituksi, lannistetuksi, ja näin voitava ja palautettava
hyvä ja mukava vastuuton olotila takaisin itselle. 

Voitto on saatava vaikka millä hintaa.  Syyllisyydestä kun on tullut huono olotila.  

Summa summarum - marimun.

                  
Huomenta, tai paremminkin iltapäivää. Mielenkiintoista. Olin hetken poissa ja maailma
näyttää jatkavan edelleen samaa rataa. Kummallista. Pyöriminen siis jatkuu edelleen.

Vastauksenani, mielipiteenäni, erääseen esitettyyn, odottettuun kirjoitukseen viitaten, tiedoksi seuraavaa. 

Laajemmin toista tuntematta arviointi saattaa olla suppeaa. Ennakoivana voidaan
pitää myös sanattoman viestinnän esiintuomia seikkoja.

Ilmoitin aiemmin, että asian käsittely osaltani päättyköön mikäli muut sitä ei jatka.
Tämä siis olkoot toivoakseni, viimeisiä kannanottoja asian tiimoilta.

Joskus ennakoivaksi tehty tunnusteluheitto huomioidaan ilmeisesti täysmääräisesti.
Jokainen siis kirjoittaa yhä edelleen omassa sivustossa mitä mieleen juolahtaa.

Mitä muihin tulee. Suomalainen luonne oli ehkä näissäkin parhaimmillaan. Suurin enemmistö ei edes halunnut osallistua kisailuun, jättäytyen omasta tahdostaan sivummalle, joka on mielestäni etuus, tai oikeammin sanoen tyypillinen, hyvä tapa.

Se on myös osoitus ihmisten hämmennyksestä,  eli siitä kuinka kaikesta pienestä saadaan turhissa, turhanpäiväisissä asioissa paha parku usein aikaiseksi. 

(Aika monellahan alkaa jo olla jalkaa siellä haudan reunalla ja yhä vaan rellestetään. Jaksetaankin, kaikella tavalla.)

Totean myös, etten ole kateellinen, en myöskään mustasukkainen, kumpaankaan ei ole tarvetta. Ne mitä en siedä ovat rehvastelu, ylpeily, halveksiminen, liiat hienostelut
mustasukkaisuuden ja kateellisuuden lisäksi tietenkin.

Myös se mitä kukin ajattelee minusta olkoon jokaisen oma asia. Sama toisinkin päin.
Tällä tai loukkaavilla arvosteluilla ei edelleenkään ole mulle suurempaa merkitystä.

Lisäksi ensinnäkin edelleen totean, kommentointien ja vastakommentointien olevan jokaisen oma, kaikkien henkilökohtainen asia.

Tällä myös kykenemme takaamaan asemamme, jossa voimme vaikuttaa fiksuilta ja filmaattisilta, taaten meille statuksellisuutta erilaisissa yhteisöissä, niitä saadessamme,
niitä jakaessamme. Siis tulemalla hyväksytyiksi.

Tietysti, täälläkin, tunnutaan pitävän ja arvostettavan erityisesti vain sellaisia jotka saa paljon erilaisia komentteja, ja osaavat niihin oikeaoppisesti, asiantuntevasti vastata.
Tätäkö siis pidetään poikkeuksetta älykkyyden ja viisauden varmana merkkinä.

Keskeisestä asiassa ei ole kuitenkaan nyt kommentointi ja niiden vastakommentointi vaan totuttu arvovaltaisuus, siihen turvautuminen ja myös sen taakse pakeneminen. 

Tämän johdosta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole, pitää jostakin saada syntipukki, jolla on jopa perustettakin. Tämä on kyettävä vääntämään, tekemällä kärpäsestä härkänen.

Jotakutahan pitää voida rangaista tästä kaikesta. Arvovaltaa kun on kyseenalaistettu.

 Haittana ja suurena sellaisena, on vastakkainen suhtautuminen, sekä eri ajattelutavat joiden perus-syynä on uskaltaminen, näiden ilmaiseminen julkisesti.

Tämä on niin nyt, kuin usein muulloinkin suurimpia syitä. Muutamaan kertaan olen taholtasi saanut kuulla huumorini puutteesta, samoin myös mm. puutteelisuuksistani ilmaisutaitoni suhteen. Viisas ja fiksu esim. meikä ei koskaan ole väittänyt olevansa.

Meillä kaikilla rakennuksilla pyörineillä on tietoa siitä että sähkömiehet ovat, etenkin suuremmilla (lue julkisilla) työmailla suuria vaikuttajia.

(Lisänä kerron suomesta olleen eriaikoina, eri arabimaissa erittäin paljon rakennuksen
ammattilaisia, jotka mm. Vesi-Sepon kaatamisen, sekä Iranin tapahtumien jälkeen
kotiutuivat.  Rakennusliike Polar, mm. toivat koko liiketoimintansa suomeen.)

Tämä tarkoittaa tietenkin itse työtä, jota ilman yksikään työmaa ei tule toimeen,  mutta myös heidän omaa suurta  itseään, siis työnsä tärkeyttä korostavaa, myös arvostavaa suhtautumistapaansa.
Tämä on tuntunut asettuneen aina ohi muiden käsityötään tekevien ammattiryhmien.

He olivat siis osa rakennuksilla pyörinnyttä elittiryhmää, sen suurimpina vaikuttajina.
Muurarit, jotka tekivät käsityötä, ja raskasta olivat heistä yksi, myös arvotetuimpia.

Tässä on seikka joka itseoikeutetusti on jättänyt kaikki muut osapuolet altavastaajan asemaan.  He ovat tietäneet valtansa ja myös käyttäneet sitä antaen sen näkyvän.

Vasta nyttemin, yleisen suhtaantumistavan muutosten myötä viime vuosina, on saatu uutta asennoitumista tuohonkin käyttäytymiseen.

Mitä itse tuohon työhön tulee, mikäli ajatellaan vaikka kaapelointeja, niin homma on
pelkistetysti ottaen putkitukset ja niiden sisään asennettava johdotus, talon sisällä.
Se ei ole kovinkaan ison mainostamisen tai ammatillisen osoituksen paikka.

Ei myöskään jakokaappien kasaamiset. Vasta sen jäkeen kun johdoitukset ohenevat, 
virtamäärät pienenevät, alkaa se varsinainen ammatillisuuden arvostus olla suhteessa.

Mikäli vielä pysytellään ennen lamaa olevissa aikajanoissa tuolloin esim ulkosalla tapahtuvat työt maa-kaapelointityöt olivat sellaisia joihin sähkärin ei tarvinnut osalistua kun vain montun reunalta katsomalla. 
Tämä käytäntö mielestäni muuttui -90 jälkeisen laman muutoksia tuovana aikakautena.

Maarakentaja teki pääsääntöisesti kaiken muun työn. Asensi jalustat, veti johdotukset sähkömiehen toimittamasta kelasta. Sähkäri ei näihin lämmitys ja valaisukaapeleihin puuttunut, muuten kuin valmiiksi lähes määrämittaan hyväksytysti vedetyt kaapelit katkaisi sopivan mittaisiksi ja ruuvasi ne kiinni. Vaivautumatta sen enempään.

Osasyynä tietysti oli urakalla tapahtunut sisätilojen asennustyö joiden lisähäittana oli nämä ns. ulkoasennukset työvaiheineen. Mainittakoon että myös tuo kaapeli veto oli niin raskasta, ettei sitä käsipelillä olisi paksumpien osalta jaksanutkaan miesvoimin tehdä.

Näistä suurimmista työmaista eräs oli lamaa edeltävä työmaa, jossa tämä luokkaetuus näkyi  ja annettiin näkyä parhaiten. Huonoimmillaan se oli saksalaisen tavaratalon sekä myös erään kauppakeskuksen rakentamisten aikoina nyt 2000 luvun puolivälin jälkeisellä aijalla, jolloin tätä käytöstä ei enää näkyvämmin esiintynyt.

Mitä tulee itse tuohon kontrollina olemiseen. Totean seuraavaa. Kontrolleita on hyvin monenlaisia. Niin myös on arkkitehteja. Näissä on ollut kumpiakin, miehiä, ja naisia.

Näistä pahimpia ovat olleet pätemisen tarpeessa olevat, ja vain omaan arvovaltaansa
sekä sen suomaan valtakäyttäytymiseen turvautuneet henkilöt. 
Parhaimmillaan näiden vallan käyttö on näkynyt turhina ja kalliina muutoksina joilla ei ole ollut mitään järkevää perustelua tai syytä. 

Tämä on näkynyt usein ns. armeijatyylisen simputuksen tapaisesti. Monesti vain siksi
kun kyetään valtaa näyttämään. 

Tämä voidaan tehdä jollakin riitautetulla tekosyyllä, ryhtyen näin kiristämään pääurakoitsijaa taloudellisesti, joka taas toista osapuolta, molempien maksupostien hyväksymistä, eri syihin vedoten, niitä viivyttäen, joka helposti johtaa tilaajatahon tekemään aliurakoitsijan työn-ostolaskujen hylkäämiseen päätilaajaltalta, niitä näin pinnaten.

Tämä sana toinen tarkoittaa toista osapuolta, joka on ns. kontrollin vallan alla. Yleisemmin se johon käytös kohdistetaan on pääurakoitsija joka jatkaa osaltaan ketjua alemmaksi. 

Tämä on juuri nyt se ajankohtais TV- ohjelmissa ollut juttu, jossa viron mafia käy perimässä saataviaan mukkumaisilta urakanantajatahoon vaikkuttajilta.

Tätä on ollut ennenkin käytössä, ja kotimaisin voimin harrastettu, toimiva toimenpide
joten se ei ole mitään uutta. Tutuksi se tuli -80 luvun loppupuolella alkavan laman kourissa. Sivustakatsojan roolissa ollessa, tätä ei tahtonut ensin uskoa todeksi.

Tämä, kontrollin ja pääurakoitsijan suhde, niiden toimivuus, on aina avain asemassa, jonka toimivuus heijastuu aina muihin. Mainittakoon että tietenkin suunnittelija, tilaaja tottakai, ja joskus myös urakoitsija haluavat tehdä muutoksia ja usein saavatkin.

Marssijärjestys rakentamisessa tilaaja-suunnittelija-pääkontrolli-urakoitsija.
Eri toimialoilla kuten sähkö-putki on usein oma kontrollinsa, suurimmilla työmailla.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, että tilaajataho, joskus myös urakoitsija haluaa tehdä ja saa/voi tehdä eri syistä muutoksia, erikseen sovitusti.

Lisäksi mainittakoon tuon simputtavan kontrollikäytöksen mielivaltaisuuden olevan suurilla työmailla yleisesti ottaen pienempää. Näiden etuisuuksina  on ollut kuitenkin aina se että kaikki ovat olleet työasiaoissa kokeneempia kuin joissakin kerros- rivitalo työmailla,  jolloin saadaan jo mahdollisimman pieneksi mielivaltainen käytös.

Tältä mielivaltaisuudelta ei kuitenkaan kokonaan kyettäne koskaan välttymään.
Tämän on saanut huomata ja joutunut myös seuraamaan läheltä, jokaisen vuoden aikana jonka olen rakennustyömailla työskennellyt.

Helpoimmin homma on sujunut aina tälläisten kokeneempien, kevytsoutuisten, turhia nikoittelemattomien tilaajatahon edustajien kanssa. Heidän joilla on sitä karismaattista
aina kunnioittamaani valtaa, jolla he eivät suotta halua päteä. vain tarvittaessa.

Tämä on ollut myös seikka jolloinkaikki asiointi on ollut helppoa ja yksinkertaista sekä pelkästään miellyttävää, ilman turhaa pyrokratiaa tai paperisotaa.

Tämän vanhemman, patruunamaisesesti käyttäytyneen tilaajatahon tultua
eläköitymisikään, on näiden tilalle tulleet uudet, tulosvastuullisuudestaan, sekä vain omasta vallanhimostaan,  kiinnostuneet "uuden" koulusukupolven henkilöt.

Näistä monet tuijottanevat vain ekonomistiseen tapaan sitä, mitä kuvaruutu tuo eteen.
Enää ei nähdä juurikaan vaivaa selvitellä ongelmiin liittyviä seikkoja tai syitä.

Käytöksenä on vain suorituksen valmistumisen tavoittelu joilla saadaan oma työpöytä näyttämään hyvältä, ansiokkaalta ja puhtaalta, pystyen näin antamaan muille itsestään pätevän, tehokkaan ja ansiokkaan vaikutelman.  

Tämä ei ole niinkään yksilötasoista, vaan koko yhteiskunnan rakenne keskittynee nykyisin tähän suoritepainoitteiseen, kauniiseen ja rohkeaan, menestymiseen, ja sen tuottamaan palkitsemiseen.

Kukapa tämän ulkopuolelle voisikaan, saati haluaisi jäädä. 

Tulkitsenko siis sanatonta viestintää edelleen, oikein perustein.

Valtakaupungin laitamilta.

                

                                                                     
Meillä ihmisillä on tarve rakentaa. Rakennamme aina oman kyhäelmän jonka päälle tai suojaan on helppo levähtää, tuudittautua huojahtaen kaikesta ympärillä olevasta.

Joillekin se on uskonto, toisille aate, useimmille se on pelkää materiaa jolla täytetään
ympärillä oleva lähistö, luomaan turvallisuus, johon voidaan tuudittautua.

Elämän kiertokulussa saattaa joku sen menettää, erinäisistä syistä, löytää uudelleen
taas menettäen, kunnes kykeneen jälleen sen kokoamaan ehkä jopa löytämään. 

(Kun rakennamme jotakin, sitä itse selvyytenä pitäen, petytään taas, kun kaikki ei totedu sellaisena kuin sen oletettiin jatkuvan. Petytään oma-odotuksiin jälleen kerran.) 

On myös niitä jotka pettyvät ensikerrasta, luovuttaen, koskaan enää yrittämättä uutta materialistista nousua, toisten (ehkä) luovuttaessa vasta useamman yrityksen jälkeen.

Kun kyetään nousemaan uudestaan, voidaan unhoittaa menneet sen siliän tien, edes
aatosta aiemmin vallinneisiin, olleisiin olosuhteisiin, suomatta.
Onhan nyt päästy irti kaikesta menneestä.

Pian voidaan jo ennustella ja suunnitella tulevaisutta sitä varmistaen, uskaltaen pienen torkkuisan hetkisen jälkeen tehdä ennustetta ja analystettä myös muista, tuoden omaa tietämystään julki myös muille, unohtaen itseä osin vielä ja myös aiemmin kahlinneet
pitkät hankaloittavat olosuhteet. 

Kun tilaisuus kerta tulee sehän on hyödynnettävä, kyllä aikainen lintu madon nappaa.
Nyt voi jo heittää hyvästit entisille harrastuksille, vaikka saunamajurin tehtäville,
sekä samoin myös parin lähinaapurin auttamiselle, valitaan se mikä vie meitä eteenpäin, piireihin, jossa voidaan jälleen olla muiden vertaisia, tarvitsematta muistella menneitä.

On saatu ympärille jälleen tavaroita joilla jokapäiväinen turvallisuus voidaan nyt taata 
Kyetään hallitsemaan jälleen omaa elämää. Turvallista sellaista joka pyyhkii pois kaikki
aikaisemmat huonot tuokiot tai pidemmätkin tovit.  Niitä ei kannata muistella koska ei
tarvi ajatella tulevaisuuden väistämättä esiin tuomaa, tai tulevia tapahtumia.

Ajatusmaailmassa tapahtuu muutos joka tulee esiin myös uudessa, vastaisemmassa, työn tai viran saamisessa, näiden vastaanottamisessa.  Kyetään jälleen hallitsemaan elämää, ollaan sen yläpuolella lähes kaikkivoipaisina, heikkous voiden näin unohtaa.

Tähän saadaan vielä usein tueksi uusi kouluttautuminen, uudet oppiarvot löytynevät,
tilaillaan valtalehtiä statuksen tueksi, seuraillaan tiiviisti maailman uutistulvaa, tukea saadaan lisää kirjallisuudesta, niistä kaikki saatavilla oleva, tietämykset  ammentaen.

Ihannoidaan tieteellisiä suorituksia, ollaan niin nykyaikaista, korostaen sen länsimaista ehdotonta tietellistä ylivoimaa, saaden tuki tuolle turvallisuudelle.
On luotu "oma" ismi.

Kaveruudessa ja ihmis-suhteissa ripustaudutaan toiseen epätoivoisesti uskaltamatta
irroittaa otetta.   Moni onnistuu näin luomaan myös uskonnollisuuteen liittyvän pohjan
pystyen muodostamaan oman erillisen yhteisön joilla on tarkaan rajatut säännöstöt.

Näiden lahkojen asetuksilla ohjesääntömäisesti rajataan kaikki tuon yhteisön toiminta musta-valkoiseksi, rajaten käytös ja ajatusmallit tarkasti harkittuina, vain oikeaan tai väärään.

Heistä, lahkolaisista jäsenistä, on silloin tullut itsestään hyviä. Tällä perustella voidaan
nyt tuomita muut, pahaksi luokitellut ihmiset koska itse ollaan tultu hyviksi ihmisiksi.  

On luotu jälleen ismi,  koska he kerran ovat tulleet hyviksi, kunnollisiksi lahkolaisiksi. 
Eli jälleen kerran!  Hyvyys on jälleen se, jollaisen taakse pahuus on kätkeytynyt piiloon
ja jossa se esiintyy eräissä kieroimmista olomuodoistaan.   Hyvyyden takana piilossa.

Kiltti ihminen ei tosiasiassa ole kiltti, vaan käyttää tätä usein hyväkseen dominoimalla
toiset uskomaan tuohon kiltteyteen, eikä anna muiden ottaa itseensä kantaa omana itsenään, vaan antaa muille mieleisen kuvan olemalla aina kiltti, aina suvaitsevainen.

Ihminen haluaa muiden käyttäytyvän häntä kohtaan hieman säälivästi, sallivasti, joka tietysti on myös muiden manipulisoimista, tuon kiltteyden takana, koska toiset 
uskovat hänen olevan harmittoman, vain toisilta heidän hyväksyntää haluavan tyypin.

Tämä ihminen toisasiassa siis hallinnoi muita, heitä omalla kiltteydellään johdatellen.

Monet hallinnoivat elämäänsä samoja asioita tekemällä.  Pelätessään tekevänsä jonkin virheen, ei uskalleta ottaa pienintäkään riskiä, peläten uutta hallitsematonta tilannetta.

Toistetaan tuota omaa pientä kuviota, omaa tuttua tunnettua, ovaalista rataa kulkien, uskaltamatta muuttaa mitään sen kulussa, halveeraten ja vähätellen eri mieltä olevia, yrittäen mitätöidä heidän kaikki tekemisensä, erilaisuutensa sanomiset tai kirjoittelut.

Onko sittenkin osittain kysymys pelkästä kateudesta, etenkin silloin mikäli lähtökohdat ovat olleet toisella hieman vaatimattomat eikä koulutustasokaan samalle lähtöviivalle riittäne muiden kanssa.

Näin ollen voidaan vapaasti arvostella muita, ja kyetään etuoikeutetusti aina tuomaan
oma erinomaisuus esille, suoden sen näkökannat myös pelkästä armeliaisuudestaan
muiden alempien, vähäosaisempien tiettäväksi.

Tälläisten ihmisten ei tarvitse koskaan kuunnella,  saati ottaa muiden mielipiteitä huomioon koska he itseoikeutetusti erinomaisuudestaan johtuen voivat neuvoa sekä
arvostella toisia, koska he tietävät. Vain he ovat erityisasemassa, jonka takaa koulus
johtava tai hallinoiva asema, toimi tai virka.

Voi varjelkoon mikäli tälläinen ihminen saa kuulla tai nähdä jotakin mitä hän ei hallitse
se ei yksinkertaisesti sovi.  Jokuhan saattaa kenties huomata hänessä jotakin, mitä hän ei itsessään halua millään ehdolla halua nähdä.

Tämän kaltaisten ihmisten lähellä ei kukaan kykene olemaan läsnä, ihmisenä ihmiselle  saati voidakseen edes saada jollakin tapaa itsensä kuulluksi, saati toisen nähdyksi vaan välittömästi seurauksena on joutuminen käyttöesineenä mukaanvedetyksi tyypin draaman esityksiin.

Tämän kaltaisten ihmisten ei ole tarkoituskaan käyttää toista kuin vain omaan itseensä
hetkeksi, vain hänen omien elämänsä kuvioiden erinomaisuudesta vakuuttuakseen.

Tälläisen ihmisen ahtaanpuoleinen elämä, saa hänet käyttäytymään itseoikeutetusti,  muita tuomiten, heitä aina kritisoiden.  

Mikäli asettuu vastustaamaan näitä, aina itseoikeutetusti muita kritisoivia henkilöitä,
se suututtaa heidät, kun heidän itsevoimaista arvovaltaansa uskalletaan vastustaa.

Arvostelijan lyttääminen kaikin tavoin alkaa heti. Tähän käytetään kaikki saatavilla olevat voimavarat ja muilta saatava tuki.

Mikäli ei onnistuta tavoitteessa, henkilön aikaisempi riekkuminen tuottaa ilmiön, jossa säälin sekä marttyyrimaisen käytöksen ansiosta onnistutaan ja saadaan helposti muut
puolelleen, säälittelemällä, tukemaan näin omaa erinomaisuutta sekä näkökantaa.

Samalla myös hävitetään kaikki negatiivinen, kuten myös asiaan kohdistuva kritiikki.
Tälläinen on esim. lahkoille ja eri ismeille tyypillistä käyttäytymistä.

Muiden heihin kohdistamaa arvostelua, tai mielipiteitä, ei kyetä mitenkään sietämään.
Tähänkin saadaan tukea uusista vastuu asioista, tai elämän suomista muutoksista.

Nyt voidaankin hakeutua terapiaan, maksaahan kela tätänykyä suurimman osan siitä,
että mahdollisesti kyettäisiin (edes rakentavasti?) keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Sinulla on se jokin.

               

Aikuisuutta. Niinhän.

Sitä kuinka aikuinen kukin ihminen on, ei voine päätellä siitä, kuinka iso tai pienipoika
suuresta tutistaan nauttii, onhan niitä isompiakin, jopa ritareita on alalle vihkiytynyt.

Tätä aikuisuutta ei myöskään voitane päätellä tytöistä, tai jopa naisista, jotka nauttivat 
tikkukaramellista, magnumjäätelöstä puhumattakaan. Harjoittelemalla kai yhä opitaan.

Kun ei olla kasvettu aikuisuuteen, tarvitaan joku ottamaan tehtäväkseen tuo kasvatus
joka tämän (kasvamattoman) ihmisen pitäisi itse tehdä.

Parhaiten se onnistuu kumppanin avulla. Tämä tapahtuu lähettämällä kokoajan viestiä
tästä avuttomuudesta ympärilleen. Näitä viestejä osaa lukea sellainen joka sopii tuohon aiottuun tehtävään.

Usein mies viestittää avuttomuuttaan niin, että hän löytää rinnalleen sellaisen naisen joka on valmis huolehtimaan hänestä, niin kuin äiti on pojastaan huolehtinut.

On olemassa naisia jotka huomioivat tämän tarpeen, vastauksena, miksi jotkut naiset rakastuvat renttuihin. Tälläinen nainen tarvitsee jonkun josta pitää huolta. Sellaisen
kumppanin, joka on nuoruudestaan asti joutunut muista läheisistään huolehtimaan.

Huolehtimisesta, velvollisuudesta, vastuusta on tullut tuolle naiselle perusolemus.
Tälläinen ihminen kykenee suhteeseen toisen ihmisen kanssa siksi että häntä tarvitaan, kun hän on aina ollut auttaja, ymmärtäjä, lohduttaja.

Tälläinen ihminen, kumpaa sukupuolta tahansa onkin, ei ole saanut, tai annettu tulla
kulluksi tai hyväksytyksi omana itsenään, tarpeineen, toiveineen, tunteineen, eikä hän
opi huomaamaan omaa itseään, keskittyen muihin. 
Tällöin ihminen elää toisten kautta, palvellen muita, oman itsensä kustannuksellaan.

Ihmisen käyttäytyminen on myönteistä silloin kun joku lähettää avuttomuus singnalia
vaikkapa juuri tuo edellä kuvattu mies, joka hakee sitä äitihahmoaan.

Nainen joka haluaa palvella hoivata, ihastuu, rakastuu, näkee tehtävänsä löytyneen.

Kyseessä ei ole tasavertainen suhde tai tasapuolinen kumppanuus, liitto, eikä toista voida nähdä vain ja ainoastaan omana itsenään, sellaisena kuin tämä tosiasiassa on.

Kumpikin osapuoli osaa, tai paremminkin, voi elää vain menneisyytensä varjoissa. 

Tasavertainen, molempia osapuolia kunnioittava kumppanuus-suhde heiltä puuttuu.

Omien menneisyyksien käsittelemättömät asiat vaikuttavat yhä kumpaankin ihmiseen.

Vahvuuksia.

                

                

Eräs elämän tärkeimpiä peruskysymyksistä on, kuka on vahva ja kuka on heikko, ellei peräti tärkein niistä.

Kyseistä teemaa on ennenkin tullut sivuttua kirjoituksissani, täällä, tuolla, sielläkin.
Tässä tätä nyt hieman uudestaan, jos vaikka joku sattuis sattumalta lukemaan.

Ohessa myös pari italialaisista vanhoista vastarintamiesten lauluista,  tämä toinen, Dona-Dona, tuli meille tutuksi Seppo Hanskin esittämänä.

Millainen on ihmisen identiteetti, kuka tai paremminkin millainen hän pohjimmiltaan on.

Tälläisten vastakohtaisuuksien kautta löytyy myös ihmisen sisin, hänen ulkokuorensa
esiintuomana, muokkaamana, muovaamana.

Yhteiskunta pitää heikkoutta halveksittavana, hävettävänä, osaamatta kohdata sitä oikein, jonka johdosta pyritään kaikin tavoin näyttämään vahvalta, upealta osaavalta ja monipuoliselta, luoden tuota illuusiota, ollen esillä räpättämässä jokaisesta vähäisestä löytämästään aiheesta, omaaerinomaisuuttaan korostaen, jatkuvasti esiintuoden.

On rakennettu teennäinen ulkokuori, jota jatkuvasti pönkittämällä aina vahvennetaan
pyrkien saamaan siitä entistäkin vakuuttavampi, lähinnä ensiksi omalle itselleen.

Tästä päätellen vois ajatella, mitä vahvemmalta ihminen yrittää vaikuttaa, sitä heikompi
hän on sisäiseltä olemukseltaan. Mitä vahvempi ulkoisesti, sitä heikompi sisäisesti.

Tälläinen vahvuus joka on heikkouden peittämistä on sairasta vahvuutta, vahvuutta vailla todellista pohjaa. Tälläinen, näitä asioita jatkuvasti korostaen esiintuova ihminen ei ole totta. Totta hän (ihminen) on vain silloin, kun heikkoutensa on näkyviä.

Heikkouden näkyminen on  nöyryyttä, siis vahvuutta, joka ei kiellä heikkoutta siksi, kun se on kohdannut heikkouden jonka kanssa se on sopusoinnussa.
Joten todellista vahvaa ihmistä ei voi olla kuin siellä missä se on sopusoinnussa heikkouden kanssa.

Nöyrä ihminen on on todellinen ihminen, sellainen joka on pystynyt tutustumaan itseensä riittävästi, syvällisesti, ymmärtääkseen omavoimaisuuden puutteensa.
Todellisuudentajua, elämän reaalismia on siis nöyryys.

Sisäisesti heikko ihminen rakentaa aina ulkokuoren, jolla hän pyrkii tuon heikoutensa peittämään. Se minkälaisen vaikutelman tälläinen ihminen millonkin antaa, tulee hänelle aina tärkeämmäksi, kuin se millainen ihminen tosiasiallisesti sisimmältään on.

Tälläinen ihminen pyrkii myös usein valtaan vain saavuttaakseen aseman, missä häntä ei kykene mikään tai  minkäänlainen heikkous uhmaamaan, eikä ulottumaan.
Siksi hän halveksii alempiaan, siis lue, heikompiaan.

Kun annetaan ulospäin vahvan upean ihmisen vaikutelma, sitä kuitenkaan tosiasiassa olematta, ihmiselle tulee muodostamastaan kuoresta kaikkea muuta sisältöä tärkeämpi
Tämä useimmiten jopa niin tärkeäksi, että ihminen kokee tuon oman identitettinsä olevan omassa, muille jatkuvasti esiintuomassaan ulkokuoressaan.
Eli siis siinä kuvassa, millaisen vaikutelman Hän haluaa antaa itsestään aina muille.

Halutaan olla kaunista ja ah, niin rohkeaa, puumanaista, metsästäjää, amazonia, mitä vaan. Kuitenkin se aito, oikea, sensuelli naisellinen nainen puuttuu.
Sitä ei saada aikaiseksi.
Ei osata, saati kyetä olemaan edes naisellisia. Halutaanko siis olla pelkkiä feministejä.

Ollaan vahvoja ja uhkean upeita.
Miksi täytyy niin hirveästi aina itseään sekä omaa erinomaisuttaan esiintuoda. 

Siksi että edes itse uskoisi omaan luomaansa ulkokuoreen. Kukaan muu kun sitä ei taida.

Jotta voidaan antaa tälläinen täydellisen naisen vaikutelma, pyritään käymään aina  "oikeissa" paikoissa, ravintoloissa ostoskeskuksissa, osataan ja ollaan vain "oikeiden" ihmisten kanssa tekemisissä.

Kyetään pukeutumaan vain oikeanlaisesti, siis viimeisen muodin mukaisesti, sisutetaan koti, sitä laajasti mainostaen, ajetaan säärikarvat, tuodaan julki leipomustaitoja, muistetaan mainita myös upeat koirat, hepat, ja muut lemmikit.

Solarium, diettimässäilyt, punttisaliharrastus, oiekat romaanit, pystytissit, oikeat lomakohteet, viimeisten muotitrendien hankinnat, paikat jossa vain ne "oikeat" syntyvät.

Pois meistä sellaiset kaikki häiritsevät. Särmät, kömpelyys, avuttomuus, tyylittömyys.
Heikkoushan on jo itsestään selvyytenä nakattu roskakoriin.

Ollaan vain virtaviivaisia variantteja, toisintoja itsestä, ja tätä kaikin keinoin kuljetetaan mukana, voidakseen vakuuttaa muut kaikkien heikkouksien puuttumattomuuksistaan.

Kun ollaankin saatu kaikki, tästä juuri esiintuodusta, ja sen johdosta muut vakuuttuneiksi, ollaan saatu lupa olla olemassa.

Hinta joka tuosta saadusta olemassaolosta maksetaan on aina yksinäisyys.

Ei voida kokea todellista läheisyyttä kenenkään kanssa.

Miksi ei.

Läheisyyttä ei koskaan voi syntyä siellä, missä ei ole todellisuutta.

Vain totuudellisuudessa voi syntyä läheisyys toiseen.

Rakkaus - kertomus.

                                                                 

Kun ihminen on sulkeutunut eikä uskalla avoimesti lähestyä toista ihmistä, peläten, omaa voimattomuuttaan epäröiden, hän suojautuu itse luomiinsa turvavarustuksiin.

Tämä rakkaudettomuus joka saa suojautumaan muilta, sekä myös kokemuksilta, on
menneisyydessä tapahtuneiden kokemusten seurausta. Ihminen on huomannut matkansa varrella ettei häntä varten ole rakkautta. Tämä on sitä syvempää tunnetta
mitä nuorempana näin on saanut kokea.

Menneisyyden kokemukset johtavat nykyisyyteen. Silloin ihminen kohtelee itseään
samoin, kuin häntä on kohdeltu jo lapsuudessa, jolloin ratkaiseva viesti se on ollut, viesti siitä, minkä arvoinen tuo ihminen on muille. Tämän takia hän kohtelee itseään
aikuisena samoin kuin häntä lapsena on kohdeltu, jatkaen näin itse muiden tekosia. 

Muut lähellään olleet ovat muokanneet hänelle kuvan hänestä itsestään, osoittaen
näin hänen arvottomuutensa, paikkansa laumassa, tällä kohtelulla häntä kohtaan.

Mikäli kokemusta on rakastetuksi tulemisesta runsaasti, hän alkaa uskoa siihen itse.
Kun näin uskoo, kohtelee myös itseään rakkaudellisesti, huolehtien itsestään sekä
pitäen tunteitaan tarpeitaan tärkeinä, sallimatta itseensä kohdistuvaa huonoa kohtelua.

Kun lapsi saa tämän kaltaista huonoa kohtelua, useimmiten on kysymys vanhemmista
jotka eivät itse ole kyenneet kasvamaan aikuisiksi.  He ovat itse täynnä omiaan, lapsuuden tyydyttämättömiä lapsen haaveitaan, ettei heillä ole sijaa uudelle lapselle.

Tästä syystä monet vanhemmat edellyttävät lapsiltaan itse vaille jäämiään tekoja, joita he edellyttävät nämä toteuttamaan, kun eivät niitä ole omilta vanhemmiltaan saaneet.
Lapset joutuvat olemaan olemassa vanhempiaan varten, eikä kuten normaalisti vanhemmat lapsiaan varten.  Kukaan ei näe, välitä, mitä lapset tosiasiassa tarvitsisivat.

Tälläisista ihmisistä kasvaa aikuisia jotka eivät näe eivätkä kuule omaa sisintä itseään.
Heistä tulee persoonattomia ihmisiä, ilman omaa identiteettiä.  Kun kotona ei puututa
lasten tekemisiin, kenenkään rajoja heille laittamatta, lapset saavat valtaa johon eivät
kykene ja joka heille ei edes kuulu. Tälläinen valtansa tunnossa oleva lapsi halveksii
aikuisia, tietäessään aikuisten välttelevän heille kuuluvia vastuitaan.

Näin heistä tulee aikuisia jotka perheen perustaessaan eivät halua kasvaa aikuisiksi, omia lapsiaan kasvattamaan, vaan jäävät toteuttamaan itseään, sysäten vastuut muille.

Kun saa rakkautta sen mukana tulee myös aina pelko, joka syntyy ihmisen ollessa yksin, siis vailla rakkautta, yhteyttä toisiin. Ihminen joka ei ole syvällisesti liittynyt kehenkään elää ainaisessa turvattomuudessa, joka luo tarpeen kyetä halitsemaan omaa elämää, samalla tehden myös kyvyttömyyden elää sitä.

Elämän ja luovuuden pelko syntyy tästä, kun ihminen ei uskalla, peläten virheidensä tekemistä, esiintuloa. Virheensä paljastaisivat heti heikkoutensa, kun hän ei  kykene luottamaan siihen että häntä voisi joku ihmisenä rakastaa. Tälläinen ihminen ei siis uskalla olla heikko. Sisäinen turvattomuus tappaa myöskin kaiken luovuuden.

Rakkausvaikutuksessa tämä sisäinen turva on olemassa. Kun sietää elämänsä turvattomaksi tekeviä asioita, sisäisesti turvaton ihminen välttää näitä, uskaltamatta elää, pitäen sen toisin sanoen loitolla.

Kun taas sisäisesti turvaa kokeva ei pelkää elämää, ollen valmis kokeilemaan saman tien kaikkea uutta, uusia, myös hallitsemattomiaan asioita, tarvitsematta kompensoida mitään seikkaa yliturvallisuudella.

Tämä kaikki, lapsena koettu rakkaudettomuus, aiheuttaa häpeää, vaanien rakkauden vastakohtaisuutta, mitätöiden ihmistä, vähätellen halveksien, pilkaten, arvostellen.
Rakkaus ei koskaan tuomitse persoonaa, vaan vain väärän teon, viha joka rakentaa on aina toisesta välittävää, henkilöä suojaavaa.  

Häpeä musertaa aina, estää sen (em) syntymisen, haluten vahingoittaa. Tämä siksi kun lähellä, liki, oleva rakkaus puuttuu, sitä ei ole.

Tästä syystä ei uskalleta näyttää omaa sisäistä haavoittenuisuutta, ellei ole sisältä haavoittuva, ei voi olla persoonakaan, jollaisen vain rakkaus on saanut syntymään.
Tämä, rakkaudettomuus, näkyy aina kaikessa ehdollistamisessa, alinomaisesti näitä esiintuovana, tuoden.

Kukaan ei voi hallita rakkautta tulemaan sen arvoiseksi, koska rakkaus kohdistuu aina siihen joka sitä ei ansaitse.

Rakkaus on aina armoa!   Tätä juuri tarkoittaa uskonnollinen, siinä esiintyvä rakkaus.

Yö - III, Musikkia.

                       


                       Laulun sanat mielessäin, niitä joskus, eri sanoituksella laulaneena.
                       Justeeria siteeraten; Irja, osta mulle kraktori, valmetti tai pikku zetori...

                      
                       On naisia, joilla ei koskaan ole ollut rakkausjuttuja, mutta todella
                       harvoin tapaa sellaisia, joilla niitä olisi ollut vain yksi.

                       Rakkaus kiehtoo mieltä samaan tapaan kuin hyvä romaani.
                       Romaani kiehtoo mieltä,  koska se on enemmän kuin todellisuus.

                       Lopuksi vois, teemaan liittyen verrata afrikkalaisittain, rakkauden
                       olevan, kuin liekaköydestään vapaaksi päässyt aasi.

                       Nukkukaapa makoisasti.  Natinatinat tasapuolisesti vaan kaikille.

Matka rakkauteen.

                      

                                              

                        Ensin tulee ihastuminen jota erheellisesti luullaan rakkaudeksi.
                        Seuraavaksi tulee rakastuminen, jota luullaan ihastumiseksi.

                        Tämän jälkeen tulee eteen pitkä polku, jonka varrella on kaaosta,
                        pa..aa ja myllerrystä.

                        Vasta sitten alkaa ymmärrys.

                        Taas kuljetaan ja kuljetaan...
                        Kunnes vastaan tulee kyltti,      - Tervetuloa rakkauteen!

                        Miksei missään ollut kylttiä joka olisi varoittanut.
                        Varoittanut rakastumisesta rakastumiseen?

                        Ei olis tullut harhailtua niin helvetisti.
                                               - Puuta ja Ruohoa -

maximex: Rantaelämää.

maximex: Rantaelämää.    (klik. ja suoraan sivulle)

Tässä on eräs keskiyön, sekä aamuyön tunteina paljon mielenkiitoa herättänyt plogini.

Tämä Rantaelämää kirjoitus löytyy plogisivultani 11.11.2010 päivämäärällä.
Musiikkivideo liittyy eräisiin ns. "ulkoministerin"  muualla tekemiin komentteihin.

Toinen huomion arvoinen seikka, selkeästi teemaltaan suunnattu, tulee tällä hetkellä parhaillaan televisiosta. 

Yle TV2 Seitsemäs taivas.  Maarit Tastula / Katriina Järvinen,
Sosiaalipsykologi. Psykoterapeutti.

Mikä feminismissä meni pieleen.                     

Ainakin yhden katsojan mielestä ohjelma käsittelee sitä, kuinka teennäistä, diivailevaa
turhan tärkeätä, hienostelevaa, itsensä yliarvostamista, nykyajan naisten elämä on, kaikkine vaikuttimineen, myös kuinka onnistuvat lapsiensa kieroon kasvatuksessa. 

Kannattaa katsoa mitä asiantuntija puhuu aidosta naisellisuudestakin.

Kiitos tälläisille ohjelman tekijöille ja niissä esiintyville oikeille eri asioiden tuntijoille.

Se onko oikein...

      
  

Notice!

Att: Selityksiä ja anteekspyyntöjä.

To:  Kirjoitukseni johdosta.

Viitaten muutamiin kirjoituksiin ja eritoten omaani, sekä muutamiin kommentteihin, haluan kohteliaimmin saattaa tiedoksenne seuraavaa.

Kyllä olen anteeksi pyynnön velkaa.  Se on selvä. Selvää on kuitenkin se, ettei se aina koske yksinomaan minua, vaan eräitä muitakin, joten ilmeisesti tämä kirjoittelu on jäämässä turhaksi, mutta tulkoonpa nyt tällä kertaa tämäkin kirjoitus näin tehdyksi.

Tässä on kuitenkin eräs seikka, seikkoja, jotka kaihertaa mieltänne kysymyksillä, sen taustatekijät, joita kaikkia vaikuttimineen kukin arvuutelkoon edelleen tahtonsa mukaan omassa mielessään.

Tässä kuitekin omani, tai versioni siitä, kuinka sen kukin nyt sitten haluaakin tulkita, tahi murre alueiden sana varasto tai sana käytäntö perustein haluamakseen tehdä.

Aikoinaan, mistä kaikki sai alkunsa oli minun jatkuva, yli kaksi viikkoa kestänyt morkkaamiseni tuolla e-kontaktin sivustoilla, joka ei ollut millään laantuakseen.
Siinä reviteltiin julkisuuteen kaikki nimimerkkini ja alkukirjaimieni henkilökohtaisuudet, joista tuolla sivustolla kirjoitelleista ihmisistä tiesi vain kaksi ihmistä.

Kumpikaan näistä ihmisistä ei tiennyt samoja asioita, tosin eron ollessa vain muutama
eri seikka. Tähän osallistuivat täällä nykyisin kirjoittavista henkilöistä muutama.
He itse tietävät ketkä siihen ovat osallistuneet,  poikkeuksena se etteivät kaikki kykene totuutta myöntämään, saati hyväksymään, itse itselleen vieläkään.  Riekkuminen oli päivittäistä, 5-10 plokivihjailu pilkantekoa.

Tämän jälkeen kun näiden kirjoittelu oli lakannut, kaikki seestynyt välirauhan ansiosta, johon tunnusteleva pyyntö tuli vieraan puhelimen taholta, ensitiedusteluna.
Kompromissipäätös tuli ja  asiasta saatiin sopu aikaiseksi. Kommentointini lopetin.

Sen jälkeen alkoi noin viikon kuluttua, erään toisen toimesta jälleen sama räpätys ja pommitus, kestäen hieman yli viikon. Tähän osallistui myös eräs toinen osapuoli vähintäinkin kunnialla, kortensa kekoon kantaen. Riekkujia yhteensä oli kaikkiaan viisi

Eipä siinä mitään, kaiken lisäksi tuo, ennenkin mukana ollut, oli ainoa joka osasi kunnolla vittuilla, kervistellä, sekä ennen kaikkea rohkeni sitä turhia kainostelematta, meikäläiselle tehdä, tosin omassa plogissaan. Tälläistä räväkkyttä kaipaa, tämän tekopyhän lässyttelyn sijaan, josta täällä paljon saa kuulla, tai jopa lukea, mikäli luku halukkuutta esiintyy. Mulla ei isommin ole. Sananvapaudessa kuitenkin elämme.

Tilanne E-Kontaktin plokien loppuaikana; Nyt tuo eräs kyseinen henkilö joutui hieman heikoille, samasta syystä, josta kaverini vaimo lopetti itsensä, eli pillerien ja viinan kanssa, yhtyneenä yksinäisyyteen ja kyllästyneisyyteen oman tilanteensa johdosta.

Rauha hänelle. Toivotaan että plikka pärjäilee, hiljaista on ollut nyt hetken taholtaan.
Tästä syytä kirjoitin sen erään kommentin. Ei voida vahtia, mikäli joku aikoo tehdä itselleen pahaa. Ihmisen täytyy toipua itsetuhoajatuksestaan vain ammattiavulla.

Tapaus toinen; Tämä henkilö joutui hetken kuttua muiden, entisten kumppaniensa taholta jotenkin halveeratuksi, yrmityksi, sekä riitaantui lopullisesti heidän kanssaan lopettaen lähes kaikki kirjoittelunsa.

Tapaus vasta tapaus toinen; Tämä kaveri sai erittäin paljon ansaitsematonta huomiota osakseen monelta, eriksen mainitsemattomalta osapuolelta,  joista nuo herjaavat kommentit on tallennettuina, asian mahdollista jälkikäteen tapahtuvaa toteamista varten. Tästä syystä hän ei halua edes nähdä saati kuulla tästä kasa yhteisöstä.

Tämän jätkän toimintaa ja tekosia morkattiin eri yhteyksissä jo paljon ennen lossivahdin viimeiseksi jääneen kokoontumisen aikaa, alkaen kaikkiaan noin puolen vuoden ajalta. Morkaaminen alkoi, kuten yleensäkin tämän kaltaisissa tapauksissa ns.
hyvissä ajoin ja hieman hiipimällä, kuten joillakin henkilöillä toimiessaan on tapana.
(Tätä, syitä ja tämän tapaisia olen joskus ruotinut molemmissa plokeissani aikoinaan.)

Kaiken lisäksi tämän kiltin ja hyväntahtoisen miehen kaveri jätti hänet kuin nallin kalliolle, järjestelyjen kanssa, ilmaantuen kyllä tupsahtamalla muina miehina paikalle itseään esiintuomaan,  muutamaa päivään ennen lopullista huipentumaa.

Järjestipä tuo samainen kaveri vielä sapuskat muutamalle esiintyjälle, toisten pussista, ilmoituksella, lupaa kysymättä. Osallistuimme meistä muutamat omalla osallamme tuohon kolehtiin, muutamat siihen eivät osallistuneet.  Näytös kyllä kelpasi, jopa osallistumisen asti. Siis mukavuutta ilman vastuuta. Näin!

Mitä tulee nyt kyseessä oleviin kirjoituksiini, ilmoitin joskus eräässä plokissa, osaltani
kirjoitusten saavan jäädä, mikäli siihen aikaisempaan muiden kirjoittelu morkaamiseen ei enää ruvettasi uudestaan. Puheeni olen siltäosin tähän asti pitänyt. Eikö näin ole.

Muutama ihminen saa siis vapaasti ja rajoituksetta pilkata sekä morkkailla, riekkua ja arvostella ja tuomita vapaasti toisten kirjoituksia, tämän koskiessa asiaa mitä tahansa. Muille tätä eliitti etuoikeutta ei suoda.

(Mitä te hermoilette. En ole kasaa kaatamassa, sehän on horjunut jo ihan itsekseen hetken aikaa, liitoksissaan natisten, eräiden henkilöiden siitä postuttua omaehtoisesti.
Monta on henkilöä jotka eivät halua siihen osallistua millään tavalla juuri em. syistä.)

Toisinpäin arvostelu ei ole suotavaa, tai millään muotoa sallittua toimintaa, ei, vaikka kuinka hienovaraisesti koittaa asiaa ensi alkuun esittää, siitä ei piitata. Jos sanoo karkeasti, saadaan koko yhteiskunta kimpppuun.

Mitä tulee paljon mainostettuun rakkauden ruotimiseen, jota monet syy arvoutellen  eri syineen täällä aiheeksi mässäilevät, ja siitä mässyttävät, vaikuttimeksi luullen, huti on.
On ollut aika,  kertoa heinäkuun 1. 2009, ennen kuin plokeista mitään ymmärsinkään.

Olin vaihtanut muutaman viestin, henkilön kanssa joka oli kiinnostava yläpäänsä takia.
Selkeä, suora, ja peijakkaan pohjattoman utelias. Yhteyden otto tapahtui erään kauniin kerran niin, että sain puhelimeeni pirahduksen, keskellä kesäaamupäivää, jossa näkyi numero.

Soitin, esittelin itseni, asiani, jne. kuten olen oppinut tekemään, heti vastausäänen kuultuani.  ääni kuulosti herttaiselta. Vastauksena sain kuulla eka lauseen häneltä.
Jaa, ei sun nimes mikään erikoinen olekkaan, mulla onkin paljon kuuluisampi nimi !!!

Ok. Ajattelin, mielenkiintoista. Mikähän tämä veijari mahtaa olla. Eioo tielleni tälläista pelinavausta ennen sattunutkaan. Mielenkiintoista. Mitähän tästä. Kuulin nimensäkin.
Mainittakoon että puhuin vuosittain kännykkääni laskutettavia 39-42h/ laskutuskausi.
Tähän lankapuhelimet päälle. Koskaan puhelimien käytön aika kautena en ole tämän kaltaiseen esittelyyn törmännyt.

No. Käläpäläteltiin niitänäitä tovituokio, toista tuntia. Soittokin tuli seuraavaksi takaisin.
Soittelin muutaman kerran.  Siirryttiin skypeen, soittaja tuli enemmän. Tykkäsin lyylin tyylistä, etenkin sen muutamilta osilta.

Siis, tykkääminen tarkoittaa edelleen pitämistä, ei lääpällä olevaa rakkautta.
Vastaavasti sanontatapa ahteri, tarkoittaa kotimurteessani vain pakaroita, siis istumalihaksia, ei sen kummenpaa, saati täsmällisempää muuta määrettä.
Samoin sana ämmä tarkoittaa huushollin pidosta vastaavaa pääemännyyttä ei vaimoa.
Se on siis kunnianimi karjalan joissakin seuduissa. Muija tarkoitta yleisesti vain naista.

Kuitenkin jo sen eka puhelun aikana ilmoitin, kuten mulla on tapana, ettei tästä koskaan tule tämän kummempaa välillämme. Kahvit lupasin tarjota, kun hän ilmoitti lomallaan (2009) mahdollisesti ehtivänsä tänne asti. Tästä myös aina kiusoittelin.

Kuinka ollakkaan aikaa kului,  sain kirjoittelunkin käynnistyyn jotenkin. En ole mikään himo tai kunnon kirjoittelija, mutta musiikista tykkään edelleen, siksi niitä plokissani.
Tulipa kerrran aika jolloin suurin osa teistä jopa halusi mun osallistuvan vanhalla.
Ilmoitin tulevani. Kuulin siellä eräältä ihmiseltä lauseen, kyllä se mulle välttää.

Nyt kun te, lukijat, kysytte kuka minä olen. Sehän on jo laajalti tiedossannekin, mutta heille, jotka eivät ole siitä tietoisia, kerron vanhan sivustoni, ajalta viimeisen pitkän suhteeni päättymisen, erittelyn itsestäni ja muutamasta luonteenpiirteestäni, toiveistani, löytyvän sivustolta;  Suomi24 Treffit  meredius.  Tämä kommentteineen
kertoo myös. Täältä suomesta löytyy paljon huumorin tajuisia naispuolisia ihmisiä.

Lisäksi haluan samassa yhteydessä ilmoittaa, etten, kuten olen jo monesti aikaisemminkin ilmoittanut, toimi, saati halua toimia, minkäänlaisena ylituomarina ketään kohtaan. Kommentit on mielipiteitä, ja yleensä en niitä muissa plokeissa seuraile, enkä niiden kehityksiä, senjäkeen kun olen ne kirjoittanut.

Samasta syystä ilmoittelen sen, nyt jälleen taasen. En ole niitä miehiä jotka soittelevat perään, ja ruikuttavat noloina. Jos olen mokannut, multa löytyy kanttia pyytää anteeksi
mutta se edellyttää vastapuolelta myös samankaltaista, ja joustavaa menettelyä.
Ottaakaa laalista esimerkkiä. Fiksu nainen. Todella. Kiitollisena edelleen kommentistasi, siksi en sitä plogiani ole vielä poistanutkaan.

Mikäli joku katsoi eilisen kotimaisen sarjan, niin siinä johtaja nakkasi elämästään osan
sivuun, aloittaen uuden elämän puhtaalta pöydältä.  Lisäksi siinä on erittäin hienot loppupuolen rumpu soolot joista pidän erttäin paljon.

Eräälle ihmiselle se oma irtautumiseni upposi vasta orpopojan valssin myötä. Pikku plagiointi joka on näköjään vieläkin säilynyt tähän päivään asti, taisi jurtua, murteet.

Mutta nyt se lopullinen kysymys, tai useampikin. Olen saanut tänne kasaan pyynnön, joskus aikoja sitten.  Olen saanut toisen omasta pyynnöstäni. Kuitenkin tiesin mihin tämä pienoinen arvovalta asettelu täällä saattaisi johtaa, ja mm. siksi en ole liittynyt.

Mutta vilpitön tarkoitukseni on. Kukin kirjoitelkoon omassa plokissaan mitä lystää, eikö, ja kommentoidaan riitelemättä keskenämme. Tämä ei ole kenekään tarkoitus.
Mutta se edellyttää avarakatseisuutta, toisen hyväksymista, kaikilta osapuolilta.

Tämän lisäksi pidän erityisen suotavana ettei kukaan pidä toista ihan itse itsestään selvyytenä, ja tällä en tarkoita kuin paria asiaa, jota kukin voi päätellä itse.
Kommeihin joita sain otettiin aika voimakkaasti ek aikana kantaa,  esim. voiko kanssas seurustella, kun sun on jo toiselle varattuna ??? tyyliin. 

Monesta saamasta kommenteista oltiin mustasukkaisia minulle.  Oliko joku varannut minut kenties tietämättäni omaksi omaisuudekseen. Tämä ei käy.

Tälläiset ahdasmielisyydet elämääni eivät sovi. Ei turhat hienostelut, eikä liiallinen luonnoton esiintyminen ja käytös. Olen mulkku se myönnettäköön, mutta pieni, ikäni huomioiden. Mutta kuitenkin toivon tästä kaikinpuolista pehmeätä laskua.

Mulla on myös valmiudet, koska mua on pyydetty, luomaan uusi yhteisö, se on jo olemassa, mutta en pidä sen käyttöönottoa tarpeellisena.  Nykyinen on mulle riittävän hyvä, mutta pysyn kuitenkin aina omassa osiossani.  En halua liittyä mihinkään klikkeihin. Se ei ole ollut tapanani. Tämä siis työssä ja vaapaa ajan edustus riennoissa.
En halua alkaa minkäänlaiseen pomo tai esimies työskentelyyn millään alue saralla.

Tähän plokiin voisi ladatta videoita ja mitä tahansa kukin keksii,  rajoituksetta, mieltymyksiensä mukaan. Myöskään sanojen kirjoitusmäärää ei olisi rajoitettuina.

Ja nyt, edelliseen liittyen, toivon että sopu palautetaan kaikkiin netti jutusteluun, joka
plokeissa. Sopu syntyy yhteistyöllä,  käsky tahi määräys, ei tehoa, edelleenkään.
Kysyä voi, jos on kysyttävää. Vastaan kyllä.

Tykkään vaatimattomasta olotilasta. En halua mitään yleisöennätyksiä, miltään taholta.
Vanhat riittää. Tuo aiempi vierailijoiden määrä oli posketon. Lukijakuntani on yleensä
vain 50-70 väliin, viikon päivästä riippuen. Ulkolaiset päälle. Mulle se riittää.

Tämä toimii näin minun puolestani, ja molemmin puolin, mikäli sen halutaan toimivan.