Elämän eräitä hienoja yksityiskohtia on tuoksuvan, hyvän viinin nauttiminen maljasta, ilmastoituna, karahvista kaadetusta.
Tuntea sen puhdas tuoksu, väri, lämpö, herkkyys. Kykenen aistimaan tämän kaikilla taidoillani, herkistyen, huumaantuen tuon viinin lämpimästä, kutsuvan kosteasta tuoksusta.
Lähestyn, aistien herkästi, maistan, kieleni kärjellä tunnustellen, josta varovasti kuin arkaillen seurailen maljan reunaa, malttamattoman, polttavan halun yltyessä vaatimaan yhä suurempaa kulausta.
Kallistaen sitä varovasti, siirrän sen asentoa hieman kyetäkseni ottamaan paremman, nautittavamman kulauksen huulillani tuosta iäti kiehtovasta, kuplivasta, houkuttavasta maljasta.
Nautin, kunnes malja on kokonaan tyhjennyt ja huojentuneena voinen huokaista, tyytyväisenä olotilaani, yhäti vielä, näin kauan jälkeenpäin kyeten aistimaan tuon huumaavan viinin tuoksun huuliltani.
Huuliltani, josta se, kieleni kärjen kosketuksesta tuoksuen leijuu kauas, aina aistieni perukoille asti, siellä yhä tuntuen.
MIelessäni täytän maljaa yhä uudelleen ja uudelleen, saaden sen kerta kerralta
(hieman) ylitsevuotavaksi, nauttien yhä uusista siemauksista.
Maukasta vuosikertaa. Kertakaikkiaan maukasta.
Tähän eufooriseen kuvitteelliseen mielikuvaani on helppo nukahtaa, elokuisen laskevan täydenkuun alkaessa.
Kuinka hyvältä tuoksuvan mausteikas viini saattaakaan maistua.
Malja tälle kaikelle! Kuten myös teille, uskolliset lukijat, sekä sivustojeni seuraajat.
