Vanhaa pukeutumistyyliä....

                       

                       

            

Tämmäset vanhat asiat on semmottia, et net tarvittis puhua viälä lastellapsillekin!
Se on monta kerttaa ihan ninko jottain vanhaa satua juttelis.

Siinä ko alkuun pääsee, nin innostuu joskus sillaila viälä ittekkin, ettei tahro osata lakatakkan aikanans. Ei mul muuten semmost vikkaa okkan mutko sillon ko mää innostun.

Tuli täsä miäleenin jutella viälä semmottestakin asiasta, ko muijain (ämmäin) hammeet. Ja äijäin housuist kansa.
Ja viälä siittäkin että kuimmonneen ja mimmotteeseen tarkotukseen niitäki(hame) on pruukattu käyttää, viälä tosa vuasisaranvaihtee tianoilla, ja sitä ennen kummiki.

Ni, se muijain hame. Ei sitä yksin päivisin päällä piretty, eikä sitä hamet aina yäks hartiapuun päälle levytetty. Eikä se kerriinny eres toolin karmille yäsyrämmeks.

Ehtoohämysä muijat riisu hammeensa, ja levitti sen liäpeistä helma ylöspäin pirtin klasin etteen verhoks. Tämmänen oli ylleinen käytäntä taajamissa ja muuallaki.

Kyl sen täyry olla aikalai varakas huusholli, jos rahhaa liikeni salusiinikankaan ostamiseen. Kyl se olis katottu isottelemiseks ja rahan haaskaamiseks, vaikka sitä senverran ois rookannu ollakkin.

Klasinpiälisä, siälä yläkulmisa oli naulat sitä vasten ja siinä se sit yän aikana kuivukin sopivasti, jos oli helmat hiukan nihkeet ollukki, mikä ne monta kertaa kyl olikin. 

Sen aijjaan hammeesa oli mittaa ihan kantapäihin saakka, se oli senaikainen hammeen mitta. Eik'ä sitä pruukattu sihtata eikä kurkistella, oliks se helma tasanen vai ei.  Luannostansa se pakkas venumaan siältä takkaa aian hiukan piremmäks ko erestä, ko siälä takana oli enempi rypyjä. 

Rokkihame oli rypytetty ympäris, ja sitä piti vähä ninko paremmat ihmiset, hantvärkkäreitten muijata ja talloin emännät.  

Jos pirtin ämmällä rookas olla pyhähame, se oli halvempaa vihtoriinia! Sekän ei kerriinny naulasa roikkumaan, sillä peitettiin nuarempi mukula kehrosa. 

Jos rookas olemaan viälä parkkuminen alushame, nin äijä pyysi sen monta kerttaa
hartioilles ehtoosti, vallankin jos pirtti kalpee oli.

Muija käveli tepasteli siinä pirtin laatteella vaan paljas röttipaita päällä eikä parantunu valitella viluansa!

Sanassakin lujitettiin, että "nainen on miehensä vallan alle annettu", ja sentähren hän sai kärsiä vilun ja joskus nälläänkin. Sen lisäks kaikki muut sattumukset, mitä elämän
taipalleella vastaan tuli ja kyllä niitä tulemaan pruukas ja aina tuliki.

Aamulla otettiin hame nauloistansa (klasin erestä) ja jos saro, ko pihalle mentiin niin helmat nostettiin ylös niskaan, ettei hartiat kastunee.

Hammeen helmaan koottiin ja noukittiin kaikki semmonen mikä kattottiin kuuluvan kottiin viämisen arvoseks kuten; oksat, tiukut, käppäreet, ruahot ja sammaleet.

Nestuukinakin (helmat) hametta käytettiin, aina ko vaan täyry nokkaa niistää.
Esiliinan käyttö kon ei ollu sillon viälä likikän vakituista.
Se oliskin ollu siäheenkin tarkotukseen paljo kätevämpi.

Vihtoriinihame pääsi sillon oikein kunniapaikalle, ko pirtin ämmä lähti kirkkoon.
Ensin hame laskostettiin oikein tarkasti ja sit istuttiin sen päällä, piänen aikaa, että rypyt tassaantu ja kyl mennessä sit Jumalan tuuli loput oijenteli.

Ei sillon ollut silitysrauroja. Kraatareilla oli isot prässiraurat, mutta ei semmoisia lainaks hajettu, ja olisko saanu, saati anettukan.

Ei sillon miästenkän housuja prässätty. Nykyään kun ko täytyy olla sillai että kärvänen halkee ko päin lentää. Ei sillon ollu uusisakan housuisa prässisaumoja. Eikä ollu eres vaateharjaa.

Luuralla karvittiin ja lyätiin välillä seinään ja puristeltiin jos aikalai kurasa oli. Eikä jokapaiväsiä vaatteita juur pestykän, ko se olis ollu aijaan haaskaamista, ko ne tuli heti toisena päivänä kumminki samallaiseks.

Jos joskus tuli tarve paikkaa pistämiin housunpolveen, se olikin sit aika urakka, konnei parsinneula meinannu millään mennäsiittä pihkasen ja tervaisen kankaan läpitte.

Kyl semmoselle äijälle anno kiitoksen ja kunnian miälellänsä, ko vaan plakkarista löysi jonkun trasun nokan niistämistä vasten. Peukalon ja etusormen välliin tavallisesti niistettiin ja sit heitettiin menemään, eikä kattottu mihen se meni ja housuin piäliin sit pyhjettiin sormet.

Jos ottakulmat oli hikiset nin pairanhijjaan ne kuivailtiin.

Kyl maailma on muuttunu, jos on muuttunu ihmisekkin, mutta kyl ennen terveempiä oltiin, vaik oli vähemmän päällä ja ykspualisempaa syätiin.  

                                                                                                           Teksti; Kotikunta (ni) teoksesta.

Vastaus, kysymyksiinkin.

                        


                                                               
Nyt, kun onnettomuuskoneen, DHC (DeHavilland Canadien) Beaver koneen onnettomuudesta selvinneet, ovat löytäneet itseitsensä ihmisten ilmoille erämaasta,
ja tuo huey-kopteri on heidät poiminut läpsättävään kyytiinsä, perille tuohon hienoon
erämaahotelliin kyydittäen, on vastaus tuohon vanhaan kysymykseen myös selvillä.

Tämän myötä, hyvää tätäyötä natinatinoineen kaikille.

Huomenna on uusi päivä, jolloin olen esikoiseni lastenlapsia vastaaottamassa vantaan kentän portin seutuvilla. Reissu turkuun, onneksi uutta ykköstietä, joka ehkä,
on hieman piristävämmän ykstoikkoinen, kuin vanha tielinjaus.

Sen jälkeen kun olemme saapuneet perillle, yövyn toiseksi vanhimman tyttäreni luona, hänen uudessa luhti tyyppisessä asunnossa, jossa hänellä ei ole enää koiraa, eikä koira siis haittaa enää minua.

Tämän jälkeen on tarkoitus käydä vanhalla kotiseudulla, siskojen luona, jonne esikoiseni majoittuu, perheen suomessa olemisen ajaksi, ennen paluuta Ranskaan. 

Siinse mu ehtoosse si tahto kuuluva. Koko viikoonnaijjaaltas. Sitmää ensvikonnalus ajammää taas vanttaal, ja kense saemmottenki taas tiättäskäs, vaikmää näkeisin joskus viäl mun esikoise, jasem, muut mukulakki kaik viäl yht hyämmy. Eik sit koskaan tiä vaikviäl vävypoijjaankki siins sit samal näkemäl. Mist mää sennyssi koskaan tiättäsinkä, sillail farmaks.

Mut jos hyviste vilmeist puhuttas. Ko nää randot on jääny tavustall, tarsko kekittyn kattoo vaiktoi; Timo Laukko, ja hänen avopuolisonsa haastattelu oiskos ollu TV-2 ja Anne Flinkkilän haastattelemana.

Luojan kiitos tälläisestä teeskentelemättömästä esiintymisestä, sekä ennen kaikkea tuolle naiselle, joka esiintoi muut, siis toiset ihmiset huomioonottavaa näkökantaa kaiken tuon sairauden keskeltä, sekä sen, että elämä on tässä ja nyt.
Avoimena teeskentelemättömänä, sekä myös huomioon ottaen muut kaikki, kanssa elämässä olevat ihmiset. Eikä, ja nimenomaan minä, javain minä, mun erinomaisuuteni seikat.

Katsokaa rauhassa, kuunnelkaa, se kannattaa. Tekopyhyhä teennäisyys pois käytöksestä, keillä sitä (paljon) esintyy.
Eläkää aidosti, älkää teeskennelkö. Elämän reaaliteetit onneksi seuraa kaikkialle.

Älkääkäätte siis surko meikäläistä. Olen kuin kuolema, tulen takaisin hetken kuluttua, olen jälleen seurassanne tai seuralaisenanne, kunnes, viimein lopullisesti erotaan.

Siis. Hymyä, ja elämää elämään. Natinatikitinät tähän, tämän kirjoitukseen vielä päälle.