Panssari # 3 Tietoutta asiasta kiinnostuneille..

Kuten ensimmäisessä panssareista kertovassa osassa kerroin panssarivaunujen kehitys tai hankinta yhdysvalloissa oli jäänyt sivuseikaksi muiden aselajien kustannnuksella.

Osa 1. Walther Christie.  
Osa 2. Panssarit kehittyvät

Neuvostoliitto, Ranska ja Saksa olivat maita jossa vaunuja oli eniten käytössä ja jotka tässä ovat suuruus järjestyksessä, käytössä olevien vaunujen lukumäärän mukaan.

Määrällisesti ja osittain laadullisesti suurin määrä oli Neuvostoliitossa, seuraavana Ranska ja Saksa, Brittannia neljäntenä. 
Toisen maailman sodan syttyessä yhdysvalloilla oli käytössään ja valmiina vain 464 panssarivaunua.

Alla olevassa neljäss kuvassa on Christien valmistama panssarivaunu eri versioineen, panssarivaunu aikaansa edellä. Ei kelvannut hankittavaksi yhdysvaltain asevoimille. 

Sen sijaan Puola ja Neuvostoliitto hyödynsivät vaunun mainiot ominaisuudet, valmistaen molemmat tästä omat versionsa.

Panssarivaunujen tuotanto
käynnityi yhdysvalloissa
toden teolla vasta 1940.
Tuohon asti yhdysvaltojen käytössä olevat olivat vanhoja vaunuja joissa oli vain konekivääri aseistus.




                                                                  





Palvelukäytössä armeijalla oli 113 kpl M1 vaunuja, joissa oli vain konekivääri aseistus.
Näistä seitsemässä oli diesel moottori, muissa 7 sylinterinen, petrooli,  tähti moottori.
Alempana olevassa kuvassa esiintyy
vielä U.S. vanha kansallisuustunnus. 

Lentokoneissa tämän kuvion tilalle tuli siivekäs tähti, joka erotti hyvin japanilaisten tunnus kuviosta, punaisesta
ympyrästä, jota yhdysvaltojen lentäjät sanoivat lihapulla.

Ennen sotaa yhdysvalloissa oli valmistettu myös 94 kpl M2  panssaria.
Yhdysvalloissa panssarivaunujen kehitystyö oli lyöty täysin laimin. Panssarivaunujen tuotanto käynnistettiin vasta 1940. Lähes kaikkiin maihin verrattuna tämä valmistettu kalusto oli hyvin alkeellista, aikaisemman kehitystyön ja suunnittelun puuttuessa.

M3 vaunujen tuotanto alkoi 1940. Vaunuja valmistui erilaisina muunnoksina erilaisista moottoreista johtuen. Armeija sai ensimmäiset M3 vaunut käyttöön 1941. Vuosien 1940 - 1942 aikana vaunua valmistettiin M3, M3A1, M3A2, M3A3, M3A4 sekä M5 Light = Stuart mallisina. Vaunua käyttivät kaikki yhdysvaltain liittolaiset.

Saatujen kokemusten perusteella kehitettiin nopealla tahdilla erilaisia tyyppejä, joten vaunuja valmistui monia erilaisia muunnoksia. Tämä näkyi lähinnä moottoreissa, kun vaunuihin asennettiin mooottorit jotka voitiin ostaa kaupallisin perustein suoraan vapaasta autojen tai lentokonemoottori tehdas tuotannosta. Valmistuksessa käytettiin mottoreita jotka olivat helposti saatavilla. Kyseinen tehdas asensi vaunuihin oman moottorin riippuen siitä mikä autotehdas tai lentokonetehdas kyseistä panssarivaunua valmisti.

Kun yhden henkilöauton moottorin teho ei vaunun liikuttamiseen riittänyt asennettiin vierekkäin jopa viisi (5) henkilöauton moottoria. Tuotanto oli vaikeata tästä syystä ja erilaisia tyyppejä tuli paljon. Tuotanto oli tästä syystä vaikeaa, myös koulutus ja varaosa 
huolto hankaloituivat.


Uuden samantyypin moottorin suuret valmistusmäärät oli USA:ssa vaikeaa, monien yksityisten tehtaiden tuotantoon perustuvassa valmistuksessa. Verrattuna saksaan jonka tehtaa myös olivat yksityisiä, ei kuitenkaan olisi ollut mahdoton idea toteuttaa.

Ennen sotaa valmistetusta M2 panssarivaunusta kehitettiin 1940 edelleen M3 Medium panssarivaunu.Tuotanto alkoi Chrysler autotehtaalla joka rakensi uuden 46 hehtaaria käsittävän tehdasalueen M3 Medium vaunun tuotantoa varten. 

Vaunu valmistettiin samalle M3 light vaunun alustalle ja voimansiirrolle.
Moottori vaihtoehdot olivat samoja.

Tästä vaunusta valmistettiin samat A1 - A5 versiot, kuin edellä olevasta M3 Light vaunusta. Englantilaiset antoivat tälle vaunutyypille nimen General Lee. 
Britit lisäsivät vaunun johtajan kupolin muutamiin vaunuihin, ja tämä tyyppi sai heiltä nimen General Grant.

M3 Medium vaunussa oli piirteitä WW-I aikaisista panssarivaunuista. 

Se oli korkea kömpelö vastus ja helppo tuhottava saksalaisten panssarivaunuille.
Mikäli M3 Medium vaunua verrataan neuvostoliiton T-34 vaunuun, M3 Medium oli todella alkeellisesti valmistettu panssarivaunu. 
Piittamattomuus panssarivaunujen kehittämisestä näkyi tietysti myös taistelukentällä.

Yhdessä vaunu tyypissä oli yksi Guiberson diesel, toisessa samanlaisessa kaksi GMC diesel moottoria, kolmannessa lentokoneen 9 sylinterinen petrooli tähtimoottori, neljännessä viisi (5) chrysler henkilöauton 85 hv moottoria, viidennessä kaksi linja auton GMC diesel moottoria. 
Miehistön lukumäärä Lee vaunussa oli seitsemän, Grant versiossa kuusi miestä.

M4 vaunun kehitys alkoi 1940, koska M3 vaunun puutteet olivat tiedossa, haluttiin uusi tehokkaampi panssarivaunu joka esiteltiin ylimmälle sotilasjohdolle syyskuussa 1941.

Tämän vaunun tuotanto alkoi myös 1940, sillä hätäratkaisuna tehtyyn M3 Medium vaunuun ei oltu tyytyväisiä. Sherman M4 rakennettiin parannetulle M3 alustalle.

Vaunun sarjatuotanto alkoi heinäkuu 1942 ja jatkui koko sodan ajan.
M4 Sherman vaunu oli rakenteelta yksinkertainen, toimintavarma ja helppo huoltaa.

Kun otetaan huomioon yhdysvaltain piittaamattomuus panssarivaunu kehitykseen rauhan aikana, M4 Sherman vaunun kehitys tapahtui hyvin nopeasti, vaikka se suureksi osaksi oli M3 vaunun parantamista. Vaunun pyörivään torniin oli 

asennettu 75 mm tykki ja sen kanssa saman suuntainen konekivääri.

Toinen samanlainen oli rungossa ajajan vieressä istuvalla ampujalla kuten muissa taistelukentillä olevissa vaunuissa.

M4 Sherman panssarivaunuja valmisti yksitoista (11) eri tehdasta. 
Kanada valmisti näitä RAM nimellä.
Australia Sentinel nimellä.
M4 Sherman  oli kuitenkin lähes saksalaisten sekä T-34 panssarivaunujen veroinen, mutta kuitenkin hyvin kömpelön näköinen näihin verrattessa, mutta toimiva.
Yhdysvaltain teollisuuden suorituskyky ja korkea valmistus taso tulivat tuotannossa hyvin esille suunnittelussa, valmistuksen aloituksessa ja tuotannon laajenemisessa.

Sherman vaunujen valmistus määrä oli toiseksi suurin T-34 vaunun jälkeen.
Sherman vaunuja valmistui 49.234 kpl. 
Yhdysvallat valmisti kaikkiaan 88.000 vaunua sodan aikana.
Neuvostoliiton mukaan yhdysvaltojen valmistusmäärä on mainittu 103.096 vaunua.
 Lähde: Alan kirjallisuus.

Panssarit # 2 - tietoutta asiasta kiinnostuneille...

Parissa plokissa täällä on sivuttu näitä panssarijuttuja. Tässä niistä vielä hieman lisää.
Muistoja syvärin rintamalta
Espanjan sodan kokemusten perusteella neuvostojohto piti käytössään olevia T-26 ja BT-3, -5, -7 mallejaan liian vanhentuneina.
    BT-2  
                                                                                                    
Elokussa 1938 suunnittelijat saivat tehtäväkseen valmistaa uudet ylivoimaiset tankit.
Kiireellinen tehtävä annettiin Leningradin Kirov panssarivaunutehtaalle. 
Johtajana toimi I M Salzman.
Leningardissa toimi myös erikois-suunnittelutoimisto 2 (venäläinen lyhenne SKB-2).
Sitä johti insinööri J Kotin, joka siirrettiin Kirovin tehtaaseen johtamaan kaikkea panssarialan kehitystä.
Uusi projekti sai nimen SMK (Sergei Mironovits Kirov) kaupungin ex-johtajalta,  jonka Stalin oli murhauttanut jo 1934.
Uutta projetkia johti ins. A S Jermolajev yhteistoiminnassa Kotinin kanssa.
Uusille tyypeille annettiin prototyyppien valmistumisen ajankohdan määräpäiväksi 1939 elokuu johon mennessä niiden tuli olla valmiina esiteltäväksi.











                       T-28                                                                T-35

T-28 vaunusta suomalaiset käyttivät nimitystä postijuna, se kun toi talvisodassa 
tutuksi tulleita terveisiä.

Myös toinen Leningradilainen, Kirovin Kokeellinen Koneenrakennustehdas sai samanlaisen tehtävän.

Tehtaan johdossa oli 1.asteen sotilas-insinööri N V Barykov. Hänen johdollaan alkoi raskaan T-100 vaunun suunnittelu, jotka 9.12.1938 esitettiin bolitbyroolle. Stalin käski jättää kolmannen tornin pois ja käyttää materiaalin panssarin vahventamiseen. Stalin totesi myös että oli parempi mikäli vaunuissa olisi
ainoastaan yksi ympäri pyörivä torni, joka näin samalla määräyksenä tuli suunnittelijoille tiedoksi.
Suunnittelun tuotteen valmistumisen aikataulu säilytettiin ennallaan kaikista muutoksista huolimatta.

Mallien suunnittelu Kirovin tehtaalla alkoi kireän aikataulun puitteissa. 
Samaan aikaan jatkettiin vielä T - 28 vaunujen sarjatuotantoa. 
Tälle tankki tyypille suomalaiset antoivat myöhemmin talvisodassa nimen postijuna.
Uuden yksitornisen vaunun suunnitteluun tuli insinööri N L Duhov. Tämä vaunu sai nimensä neuvostoliiton kansankomissaarin Kliment Voroshilovin mukaan. 
SMK:n suunnittelua jatkoi edelleen Jermolajev.

SMK ja T 100 olivat molemmat ulkonäöltään samankaltaisia. Molemmat olivat pitkiä, pituus 9.7 metriä ja molemmissa oli päätorni 76.2 mm tykkeineen korkeassa päätornissa, pienemmässä sen edessä olevassa 45 mm tykki. Pienempi torni kääntyi 190 astetta, päätorni 360 astetta. Molemmissa oli kk:t  tykin suuntaisesti, sen rinnalla.
Nämä vaunut perustuivat Brittien Independent Tank  malliin.
Myös näiden pääase, tykki, oli Englantilainen, kuten kaliiberin tuumakoko osoittaa.

T-100, telaston telapyörät olivat kumitettuja, paino 45 tonnia, päätornissa  oli vaununjohtajan kupu. Päätykki 76.2 mm      

SMK:ssa terästelapyörät, paino 56 tonnia ja sauvajousitus, joka nyt otettiin NL:ssä ensimmäistä  kertaa käyttöön.                                                           
Prototyyppien valmistuttua KV-1, SMK, T-100, vietiin syyskuussa moskovan lähistölle, jossa olivat myös Harkovin veturitehtaan A-20, T-32, sekä käytössä olevia paranneltuja vaunuja, kuten T-26 ja BT-7M.
Vaunut esiteltiin ylimmälle sotaneuvostolle, jonka puheenjohtajana toimi NL:n marsalkka K Voroshilov
muina jäseninä mm A Zahdanov, sekä A Mikojan. Voroshilon oli vaikuttunut nimensä saaneesta vaunusta.

T-32 vaunua pidettiin myös erinomaisena tuotteena.                                     
Marraskuun 30 päivän hyökkäysten ankarissa taisteluissa T35 ja T28 vaunut eivät saaneet murtoa aikaan. Hyökkäykseen oli tuotu nämä uusimmat vaunutyypit, miehistöinä tehtaista kootut miehet 
ja osin puna-armeijasta määrätyt, heti Tsarskoje Selossa annetun pikakoulutuksen jälkeen, joka sisälsi myös maastossa ajoa ja ampumaharjoituksia.

Joulukuun 17 päivän hyökkäyksiin osallistui muiden satojen panssarien lisänä nämä T-100, SMK,  sekä KV-1 tyypin vaunuja. Käytännön kokemukset eivät olleet myönteisiä T-100 ja SMK vaumuille joten niiden sarjavalmistusta ei koskaan aloitettu. T100 vaunusta rakennettiin SU-100 rynnäkkötykki suomen linnoituksia vastaan kokeiltavaksi, joka osallistui myös muihin talvisodan taisteluihin.
Yksi SMK vaunuista ajoi suomalaisten asemien sisään jääden sinne seisahtuneena, niissä esiintyvien monien teknisten vikojen johdosta. 
Vaunusta suomalaiset ottivat kolme valokuvaa. 
Tehokasta hinauskalustoa suomella ei ollut jonka vuoksi vaunua ei voitu hinata omalle puolelle korjattavaksi.
Mikäli paikalle olisi saatu asiantuntevia panssarimiehiä, he olisivat ekä saaneet moottorin käymään ja vaunun ajettua omien puolelle, lähempää tutustumista varten.

KV-1 vaunujen sarjatuotanto kuitenkin aloitettiin. 19.12. 1939. 
Suomen kannaksen rintamalle miehistön pikakoulutuksen jälkeen lähetettiin kaksi vaunua sekä korjaamo-auto,  jossa ne neuvostoliiton lähteiden mukaan osallistuivat menestyksellisesti taisteluiden kulkuun.  http://youtu.be/2nPIeoeWmKk
Raatteen tien muistoja, talvisota

Neuvostoliitolla oli käytössä talvisodan alkuun mennessä 24.570 kpl panssarivaunuja.
Näistä Neuvostoliitto keskitti suomea vastaan 6541 kpl ( venäläinen tieto). 
Näistä se menetetti talvisodan aikana 2268 kpl, joista suomalaiset valtasivat n. 300 kpl.
Puna-armeijan tappiot oli 9.2 %  panssarivaunujen kokonaismäärästä.

Jatkosodan aikana 1941, suomalaiset tuhosivat 437 panssaria + kolme panssarijunaa. 
Vuoden 1942 aikana tuhottiin 21-23 kpl.
1944 vuoden aikana jatkosodan historian mukaan T-34 ja JS-2 panssareita n. 950 kpl.
Kymmeniä JSU-152 rynnäkkötykkejä, muutama T-70 + yksi T-30 joka vallattiin ehyenä.
 - Lähde: Alan kirjallisuus -

...factat jatkuu seuraavassa osiossa...

                                                       Kiitos vierailustasi
                                                       Hyvää päivän jatkoa.