Masennuksesta.

            
 

Monelle ihmiselle psykoterapia merkityksen sanotaan tarkoitavan erilaista asiaa.

Toisille se on aito avunantaja, joka tuo huojennusta eri elämäntilanteiden vaikutuksen tuottamaan tuskaan.

Toisille se on utelias ja mielenkiintoinen retki omaan ihmistuntemukseen, toisille pyrkimys päästä vapautumaan henkilökohtaista kahleista tai rajotuksista.

Suuri osa ihmisistä haluaa salata tämän hoitomuotonsa tarpeellisuuden, olematta kertomatta kovinkaan julkisesti asioistaaan, vaikka avoimuus usein on hyväksi.

Mutta on olemassa myös toisenlaisia tarkoitusperiä. 

Eräänä ryhmänä on ihmiset joille tästä psykoanalyysistä ja terapiasta on tullut pelkkä juoni, jolla voidaan lisätä heidän omaa arvoaan.
Hoidosta on tullut statusmainen symboli.

Tämä tuodaan laveasti esiin niin ystäville kuin myös tiettäväksi kaikille lähipiiríin kuuluville.
Sanamuodoin tuodaan esille kuinka nyt minulla on tuo muodinmukainen analyysi.

Halutaan ilmaista että minulla on varaa tälläiseen hoitomuotoon, ja mulla on ongelmia
ei kuitenkaan liiaksi, ainoastaan sen verran, että se on mielenkiintoista mutta ei epätoivoisen onnetonta.

Näin kyetään huomaamaan itsestä ja toisista sellaista, jota nuo tavalliset hoidottomat, analysoimattomat ihmiset eivät kykene ymmärtämään.

Tällä osoitetaan seikka että olen niin hyvässä asemassa ja mielenkiintoinen ihminen
juuri sen seikan takia että huomaattehan, olen analyysissä.

Monesti tälläinen tapa siroituttaa analyysisanat sinne tänne, vaikkakin sanat merkitsevät intensiivistä pitkään jatkuvaa haastatteluhoitoa, jolla potilaan ongelmat ja varhaiskokemukset yritetään selvittää.

Tälläinen juonittelija ei pidä kovinkaan tiukasti kiinni tuosta määritelmästä.
Hänellä on tarve puhua vain analyysistä, kunhan hän vain on jonkunlaisessa psykoterapiassa.

Toinen tapa tai paremminkin ominaispiirre näillä juonittelijoilla on välitön tapa jolla he tuosta analyysistään jatkuvasti kertovat.

Tälläinen asioiden esiin tuominen antaa myös kertojalle tilaisuuden tai paremminkin luvan ystäviensä analysointiin, jonka hän helposti aloittaa.

Koska ihmisistä vain hyvin pieni prosentti on analyysissä, tällä juonittelijalla on pitkä etumatka heidän kumppaneihinsa nähden.

Toiset heistä osaavat tehdä tämän tempun niin taitavasti että heidän ystävänsä alkavat hyvinkin helposti pyytää heiltä neuvoja omiin henkilökohtaisiin ongelmiinsa.
                                                             -Lähde: Alan kirjallisuus-


     Hyvää terapiatonta sunnuntaita kaikille vierailijoilleni.

Ihanne - Nainen

                  
                  
                 

Millainen nainen sitten tuon otsakkeen määritelmän kuuluisi tapauskohtaisesti olla.

Yhteiskunnan valtarakenne meillä kuten kaikialla eri maissa on muodostunut kaikesta
hierarkaalisesta kehityksestä suurimmilta osiltaan.

Tämä tarkoittaa paljon enemmän, kuin on nuo kaikki evoluution muokkaamat perinteet
sen kauneusihanteet.

Parin valinta, se millaisen kumppanin meistä itsekukin rinnalleen milloinkin haluaa, vaihtelee aina sykleittäin, henkilöt joihin me yksilöinä kullonkin ihastumme, ihastutaan.

Eli mikä meille kenellekin on makumme mukaisesti aina kulloinkin viehättävintä, joka
on aina yhdistelmä, johon vaikuttaa kulttuurimme, kasvuympäristömme vaikutukset,
sellaiset joita siinä on pidetty normeina.  
Sisältää tietenkin  myös opitut, omaksutut, omaksumamme ihanteet, roolimallit.

Tämä siitä huolimatta vaikka kaikki ovat nähneet ja huomanneet nuo mainosten sekä
muodin luomat ihannteet, mallit, mallinnukset, se kumminkin on aina yksilökohtaista
mistä, tai millaisesta toisesta ihmisestä, tuo toinen ihminen kulloinkin pitää.
Se mikä on kaunista on aina suhteutettua, eri ihmisten silmin kantilta katsottuna.

Nykyiset kauneusihanteet on paljon tarkkarajaista, sellaista ettei mitään ylimääräisiä
voida suvaita.  

Tämä on helppo rinnastaa vaikkapa lihanleikkaajaan joka paloittelee elikot eri osiin, joista sitten lihan laatuluokitus luokitukset tiskillä syntyvät. Tämä kaikki pisteytetään.
Paisti, kylki, kinkku, seläke. Potka, syltty, lihapulla-aines. Hinta-arvo on määräytynyt.

Mutta tämä mallinnoskehitys ei ole meidän miesten luoma arvo, arvostus, vaikkakin me myös naiskauneutta, eri tavoin ihastelemme, tai saatamme ihastella.

Mitä enemmän naisille on kehkeytynyt yhteiskunnallista valtaa, tai päätäntä valtaa yleensä, on tuo määritelmäkin naiskauneudesta saanut aina uusia mallinnuksia.

Mitä suurempi päätäntävalta, sitä tiukempi aina on määritelmä kauneusihanteesta.
Siis näiden ihanteiden rajaukset.  Kauneus, ruumisnormitukset, kapenee tällöin aina.

Mutta jos ollaan vaikka kriisitilanteissa, voimalaonnettomuudet, sota, tsunami, nuo
ihanteet ja niinollen myös naisten rooli muuttuu, kapenee, ja toisenlaiset arvot tulevat
muotiin. Aletaan suosia äidillisiä, pyöreitä perinteisen naisellisempia kropan muotoja.

Vartaloiden rajat ja niiden muodot, tai oikeastaan niiden hyväksymiset, ovat aina vain
yhteiskuntamme normeja, symboleita, yhteiskunnan, jossa elämme.
Muodikasta. Yhteiskunta, yhteisö olemme aina me.

Emme saa, voi, hyväksy saati anna kenenkään elää enää luonnollisesti.

Eletään ainostaan ja vain itseasetetuille normeille, ainoille hyväksytyille.
(Sivuttiinpa tätä yhteiskunta-aihetta eilen, taas, eräässä tv-ajankohtaisohjelmassakin)

Kiitos vierailuista.  Lauantaita toivotellen.  Runsaasta lumentulosta huolimatta.

Lumisateista, joka märkää, jollaisen avulla tuleva kevät ottaa yhä isomman roolinsa.
Tiedän. Vuosikymmenet lumentuloa työnkuvauksenikin takia seuraamaan joutuneena.

Tasa - vertaista.

                 

Naisellisuutensa kanssa sopusoinnussa oleva nainen tietää aina oman arvonsa, ilman
ja sitä erikseen jatkuvasti korostamatta. Hän tietää naisellisuutensa arvon, myös sen
että talossa on mies.

Näin hän voi olla vai se oikea nainen, tasavertainen, vapaa, perusteltuna erilaisuus, onhan hän nainen.

On myös naisia jotka eivät ole sinut naiseutensa kanssa. Tähän on useita syitä mm.
lapsuudessa tapahtunut mahdollinen insesti, tai muu käsittelemätön seikka.
Tälläisen ihmisen kohdalta puuttuu oman naiseutensa hyväksyminen, ei halua olla nainen. Ei pidä naisesta itsessään eikä mahdollisissa tyttärissään, jättäen hellimättä,
iloitsematta omista tytöistään, siitä tosin syyllisyyttä tuntien.

Koskaan hän ei hyväksy tyttöjen mukaansa ottamista, joten tytöt eivät saa tutustua tulevaan naisellisuuden maailmaan yhdessä äitinsä kanssa. Etäisyys jää välille.

Tällöin lapsilta jää puuttumaan myös aito naisellisuus, sen mallit. Ei ole mitään mistä
voisi tuon mallin oppia. Tästä syystä nämä tytöt eivät osaa arvostaa olemista naisina.

Usein myös lasien isä on halveksinut lasten äitiä, parisuhteen läheisyyden puutte on
tähän usein syynä. Silloin käy niin että mies purkaa tunteet läheiseen, puolisoonsa.

Tästä syystä tyttäret saavat mallin, isän sättimisestä, jonka mallin tytöt omaksuvat alkaen halveksia äitiään ja omaa naiseuttaan, pitäen niitä heikkouksina. Samalla on tullut heille myös selväksi minkä arvoinen (hekin) nainen miehelle yleensä on, ovathan
he samaa sukupuolta kuin äitinsä.

Näin ollen tyttärten okin lähes luonnollista alkaa käyttäytymään isänsä kaltaisesti,
kyetäkseen säilyttämään naisellisuutensa jollakin tavalla. Miehen arvostamalla tapaa.
Tytöt eivät kykene olemaan miehiä, mutta jotenkin tuo puute on korvattava, onnistuen
parhaiten vahvaa miesmalliaan matkimalla.

Kuitenkaan tyttö ei ole mies, muttei oikein nainenkaan. Kun tuo tietoisuus on tiedossa
kasvaa silätäpäin ihminen jonka on jatkuvasti tuotava omaa ylemmyyttään esiin muille ihmisille. Hänellä ei ole oikein naisen mallia, joten on näytettävä vahvaa miesrooliaan.
On oltava vahva ja hallitseva kaikessa, kykenemättä olemaan vain nainen.
Tästä syystä on myös aina pyrittävä olemaan miehen kaltainen, hyvä, vahva ihminen.

Mentyään suhteeseen tälläinen nainen on pakoitettu tuomaan aina esille omaa vahvaa
ylemmyyttään ja pelin hallintaansa, niin paikassa kuin kaikessa asiassa.
Tälläinen hallitseva nainen pyrkii aina löytämään sellaisen kumppanin, heikon miehen
jota saa mielin määrin hallita, siis pompotella.

Tällöin suteessa tullaan jatkuvasti käymään kamppailuita, valtataistelua vallasta, pelin
hallinnasta, kiistoina, riitoina, rähjäämisinä, räyhäämisinä. Tämä taistelu on siitä kumpi
saa olla suhteessa vahva miesroolin vetäjä. Pakko on mies nujertaa, muuten nainen ei
voi hallita suhdetta mielensä mukaan.

Tälläinen nainen ei ole koskaan nainen sana merkityksessä, vaan vain siksi että hän
kykenee olemaan jollakin tavalla edes olemassa. 
Miehelle tämän kaltainen nainen ei ole nainen, joka on läsnä puolisona, kumppanina.

Niinkauan kun mies jaksaa rooliinsa suostua, alkamatta kipuilemaan millään lailla peli
jatkuu edelleen. Mutta jos mies ei suostu alistumaan, syntyy ristiriitoja.

Mikäli sopua ja yhteisymmärrystä löydy, joka on melko varmaa, on edessä eroaminen.

Menneisyyksien käsittelyn puuttuminen näkyy jälleen, suhteen päättyessä.

Telkkari ja satuhäät on yksi oiva esimerkki, melkein kaikki, tämän kaltaisista naisista.
Olipa eräällä naisella, Leidi (ja simo) tärkein asia vihkikuvan suhteen saada kaikki hänen neljä upeaa koiraansa kuvaan. Vasta sitten vihitty mies sekä pikkuinen lapsi. 

Siinähän ne tärkeämmät avioliitossa jo tulivatkin. Minä ja minun upeat, neljä koiraani!

Mutta olipa toinenkin pariskunta. jonka luontevaa käytöstä oli sattumalta mukava seurata, ilman hirmuista täydellisyyspyrkimystä.  


maximex: Muistojeni hetkiä - Joki    <<<  linkki erääseen tarinaan! 

Rakkaus - kertomus.

                                                                 

Kun ihminen on sulkeutunut eikä uskalla avoimesti lähestyä toista ihmistä, peläten, omaa voimattomuuttaan epäröiden, hän suojautuu itse luomiinsa turvavarustuksiin.

Tämä rakkaudettomuus joka saa suojautumaan muilta, sekä myös kokemuksilta, on
menneisyydessä tapahtuneiden kokemusten seurausta. Ihminen on huomannut matkansa varrella ettei häntä varten ole rakkautta. Tämä on sitä syvempää tunnetta
mitä nuorempana näin on saanut kokea.

Menneisyyden kokemukset johtavat nykyisyyteen. Silloin ihminen kohtelee itseään
samoin, kuin häntä on kohdeltu jo lapsuudessa, jolloin ratkaiseva viesti se on ollut, viesti siitä, minkä arvoinen tuo ihminen on muille. Tämän takia hän kohtelee itseään
aikuisena samoin kuin häntä lapsena on kohdeltu, jatkaen näin itse muiden tekosia. 

Muut lähellään olleet ovat muokanneet hänelle kuvan hänestä itsestään, osoittaen
näin hänen arvottomuutensa, paikkansa laumassa, tällä kohtelulla häntä kohtaan.

Mikäli kokemusta on rakastetuksi tulemisesta runsaasti, hän alkaa uskoa siihen itse.
Kun näin uskoo, kohtelee myös itseään rakkaudellisesti, huolehtien itsestään sekä
pitäen tunteitaan tarpeitaan tärkeinä, sallimatta itseensä kohdistuvaa huonoa kohtelua.

Kun lapsi saa tämän kaltaista huonoa kohtelua, useimmiten on kysymys vanhemmista
jotka eivät itse ole kyenneet kasvamaan aikuisiksi.  He ovat itse täynnä omiaan, lapsuuden tyydyttämättömiä lapsen haaveitaan, ettei heillä ole sijaa uudelle lapselle.

Tästä syystä monet vanhemmat edellyttävät lapsiltaan itse vaille jäämiään tekoja, joita he edellyttävät nämä toteuttamaan, kun eivät niitä ole omilta vanhemmiltaan saaneet.
Lapset joutuvat olemaan olemassa vanhempiaan varten, eikä kuten normaalisti vanhemmat lapsiaan varten.  Kukaan ei näe, välitä, mitä lapset tosiasiassa tarvitsisivat.

Tälläisista ihmisistä kasvaa aikuisia jotka eivät näe eivätkä kuule omaa sisintä itseään.
Heistä tulee persoonattomia ihmisiä, ilman omaa identiteettiä.  Kun kotona ei puututa
lasten tekemisiin, kenenkään rajoja heille laittamatta, lapset saavat valtaa johon eivät
kykene ja joka heille ei edes kuulu. Tälläinen valtansa tunnossa oleva lapsi halveksii
aikuisia, tietäessään aikuisten välttelevän heille kuuluvia vastuitaan.

Näin heistä tulee aikuisia jotka perheen perustaessaan eivät halua kasvaa aikuisiksi, omia lapsiaan kasvattamaan, vaan jäävät toteuttamaan itseään, sysäten vastuut muille.

Kun saa rakkautta sen mukana tulee myös aina pelko, joka syntyy ihmisen ollessa yksin, siis vailla rakkautta, yhteyttä toisiin. Ihminen joka ei ole syvällisesti liittynyt kehenkään elää ainaisessa turvattomuudessa, joka luo tarpeen kyetä halitsemaan omaa elämää, samalla tehden myös kyvyttömyyden elää sitä.

Elämän ja luovuuden pelko syntyy tästä, kun ihminen ei uskalla, peläten virheidensä tekemistä, esiintuloa. Virheensä paljastaisivat heti heikkoutensa, kun hän ei  kykene luottamaan siihen että häntä voisi joku ihmisenä rakastaa. Tälläinen ihminen ei siis uskalla olla heikko. Sisäinen turvattomuus tappaa myöskin kaiken luovuuden.

Rakkausvaikutuksessa tämä sisäinen turva on olemassa. Kun sietää elämänsä turvattomaksi tekeviä asioita, sisäisesti turvaton ihminen välttää näitä, uskaltamatta elää, pitäen sen toisin sanoen loitolla.

Kun taas sisäisesti turvaa kokeva ei pelkää elämää, ollen valmis kokeilemaan saman tien kaikkea uutta, uusia, myös hallitsemattomiaan asioita, tarvitsematta kompensoida mitään seikkaa yliturvallisuudella.

Tämä kaikki, lapsena koettu rakkaudettomuus, aiheuttaa häpeää, vaanien rakkauden vastakohtaisuutta, mitätöiden ihmistä, vähätellen halveksien, pilkaten, arvostellen.
Rakkaus ei koskaan tuomitse persoonaa, vaan vain väärän teon, viha joka rakentaa on aina toisesta välittävää, henkilöä suojaavaa.  

Häpeä musertaa aina, estää sen (em) syntymisen, haluten vahingoittaa. Tämä siksi kun lähellä, liki, oleva rakkaus puuttuu, sitä ei ole.

Tästä syystä ei uskalleta näyttää omaa sisäistä haavoittenuisuutta, ellei ole sisältä haavoittuva, ei voi olla persoonakaan, jollaisen vain rakkaus on saanut syntymään.
Tämä, rakkaudettomuus, näkyy aina kaikessa ehdollistamisessa, alinomaisesti näitä esiintuovana, tuoden.

Kukaan ei voi hallita rakkautta tulemaan sen arvoiseksi, koska rakkaus kohdistuu aina siihen joka sitä ei ansaitse.

Rakkaus on aina armoa!   Tätä juuri tarkoittaa uskonnollinen, siinä esiintyvä rakkaus.