Tangoa ja talvi vaaraa...

              

Talvivaaran nikkeliesiintymä löydettiin jo 1970 luvun loppussa.

Esiintymän laajuus selvitettiin heti seuraavina vuosina.

Mitään ei kuitenkaan kaivoksella tehty koska esiintymää pidettiin taloudellisesti kannattamattomana kohteena (perinteisin rikastusmenetelmin).

Talvivaaran nykyinen kaivostoiminta perustuu pääasiassa oikeastaan vain nikkelin kohonneeseen maailman markkina hintaan ja suodatettavaan biokasaliotus rikastus menetelmään.

Kaivoksen kiinnostavuutta on lisännyt esiintymän suuri koko ja sulfidinen muoto, jonka ansiosta sen hyödyntäminen on kustannustehokasta.

Vuosi tuotantannoksi on suunniteltu: 
33.000 tn nikkeli. 
60.000 tn sinkki. 
10.000 tn kupari. 
  1.200 tn koboltti.

Louhittavan alueen koko on kahdessa erilisessä yli 300 metrin syvyyteen ulottuvassa esiintymässä usean kilometrin pituisella matkalla ja 400 metrin leveydeltä. 
Näistä on arveltu malmia löytyvän yhteensä 330 milj. tonnia.

Tämän louhimisen on arvioitu kestävän 25 vuoden ajan, mikäli lisää esiintymiä löytyy niin oletettavasti pidempään.

Nikkelin ohella kaivoksesta löytyy merkittäviä määriä kuparia, kobolttia ja sinkkiä. Nämä metallit saadaan myös talteen biokasa-liotuksen avulla.

Työtapana ajetellen prosessi on yksinkertainen: 
Louhi kallio, murskaa pieneksi, kasaa murske, 
kastele, anna muhia ja kerää liuos, 
-menetelmä. 

Käytännössä kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi toimenpide. Perusajatuksena on kuitenkin arvokkaan metallin talteen ottaminen biologisesti liuottamalla. 

Toiminta muistuttaa hieman kotoista kompostointia. Murskatun kiviaineskasan päälle valutetaan muun muassa rikkihappoa ja paikallisessa luonnossa esiintyviä bakteereja sisältävää liuosta. 

Liuos valuu kivimassan läpi ja käynnistää kemiallisen prosessin, jonka aikana arvokas metalliaines irtoaa arvottomasta kivimassasta.

Prosessia vauhditetaan puhaltamalla kivikasaan ilmaa sen alapuolelta ja kastelemalla kiviainesta uudelleen. Kompostoinnin tapaan myös bioliuotus ottaa oman aikansa. 

Prosessin ensimmäisen vaiheen loppuunsaattaminen vie noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen koko kasa puretaan ja kootaan uudelleen sekundääriliuotusta ja kiviaineksen loppusijoitusta varten. 

Tässä työvaiheessa saadaan talteen myös ensimmäisessä vaiheessa huonosti liuenneet metallit.

Kivimassan läpi kiertävä liuotusneste otetaan talteen kasan alle rakennetussa järjestelmässä. 

Sieltä liuos palautetaan kiertoon tai ohjataan metallin talteenottoon riippuen liuoksen metallipitoisuudesta. 

Liuoksesta arvokkaat metallit erotellaan saostus menetelmällä ja suodattamalla. 

Talteen saatu materiaali jatkaa rikastusprosessin päätteeksi matkaansa jatkokäyttöön esimerkiksi jauheena. 

.... Liuos puolestaan... .... se palaa kiertoon,  kuten on jo monesti todettu...

Miehet, miesten puuhat, miesten koneet..

           
Oheinen puuhastelija kiinnitti satunnaisen matkailijan huomion, eräänä kauniina sunnuntai iltapäivän aikana, ajellessaan sattumalta vielä hieman kesken olevan puutarhatyömaan lähistöllä.

Hieman tarkemmin asiaa tiedusteltaessa satunnainen kulkija sai kuulla vastauksen kysymykseensä kuka olet. 
Vastauksena oli: Tietysti Puuha-Pete ja mulla on Jontikka.

Satunnaiselle läheltä seuraavalle, hieman flunssaiselle kulkijalle annettin lastaukseen
sopiva väline, komennolla käytä sinä tätä, mulla on oma ja mä ajan traktoria.

Kaiken muun lisäksi satunnainen kulkija kuuli jotakin, josta myöhemmin ehkä lisää.

          
       
 Valittavasti se hieno jontikan musiikki ja tenava video poistetttiin youtubesta
           Laitoin tämän tilalle, paremman puutteessa.

                                                  
Syksyiset multatyöt jatkuvat.
Traktori, perävaunu ja lastauskoneet ulos varastohallista.
Perävaunun kiinnitys ammattilaiselta.
Kuorma-auto toisella kuljettajalla mukaan ja menoksi.

 

Saapuminen lastauspaikalle.
Laita auki lastauksen helpottamiseksi
ja sitten joutuisasti kuorman tekoon.

  
Upottavan maaston takia sekä moottorin tehojen riittävyyden takia, kuorma on pian valmiina.
Enää laitojen sulkeminen ja liikkeelle.

Pian on päästy purkauspaikalle märästä maastosta huolimatta, avataan laidat ja   aloitetaan kuorman purkaminen.

Kun kaikki työvaiheet on onnellisesti
saatu tehdyksi suljetaan laidat jonka jälkeen voidaan hymyillä 
helpotuksesta raskaan työsuorituksen päätteeksi. 









                                                             Kiitos vierailijoille.
                                                             Hyvää illanjatkoa.

Hiekkalaatikolla. Osa 1.

Oli kerran aika jolloin työnteko ja kova yrittäminen korvasivat ennestäänkin huonoa ihmis-suhdetta...

               

Nän se on kuten tuossa laulussa asia todetaan.
Liian kauan liian vähän aikaa, liian harvoin tunnetta ja taikaa.
Nyt taivaani täyttää muistot ja kylmä kuu....   http://youtu.be/g8uzeGQvCBo 

Lisäksi voisi todeta todeksi erään fraasin, elämä ottaa, elämä antaa...
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään. Kun aamuisin mä unen silmistäni sain,
olit ensimmäinen aatos mielessäin.
Ja illoin kun mä hiivin, vaimon viereen nukkumaan, niin toivoin että oisit vierelläin.
Ei päivää ilman sinua, ei edes yötäkään, ei päivää ilman sinua, sun unessakin nään, ei päivää ilman sinua ei ei.
Teit päivän työni, veit myös yöni, veit ne kokonaan, ei päivää ilman sinua ei ei....

               

Oheinen puskukone on tosi erikoinen konstruktio. Kaksi peilikuvana toinen toisiinsa yhteen liitettyä samankaltaista puolikasta, keskeltä toisiinsa nivellettynä, kummankin osion liikkuessa erikseen, lisää tarttuma pintaa antaen, näkyy myös tuossa videossa. 
Ylhäältä kohtisuoraan alas katsottaessa koneen runko muodostaa pitkän H-kirjaimen.

Mutta tehoa on vuodelta 1954 ja tuo Detroit 2-tahti Dieselien muhkeat, ihanat soundit (GM)
kahden suoran kuutos-moottoreiden kierrosherkkyys juuri tuosta 2-tahtisuudesta johtuen
Ja nuo ihanat imu-äänet...  ....ne ovat meikäläisen korvaan sointuvaa musiikkia...
Hieman kuin Holset turbon ääni.

Euclid TC-12. This is one of the MOST impressive machine I have ever seen work. This thing can REALLY push the dirt. Within 40 minutes, the TC-12 transformed a flat piece of ground into a trench deep enough to burry this monster. GM took over Euclid in 1952. In 1955 they designed this crawler, with the first one hitting the dirt in 1958. It was the most powerful dozer in the world at that time. It had a split, down the middle, oscillating frame with 2 GM 6-71, and 2 Allison 3 speed automatics. The TC-12 was good for 6.9 mph forward, and 8.9 mph in reverse. HP rating was 413 HP in 1956, then upped to 425 in 1958. One for each side the dozer. Each engine and trans drove one track, and it could literally spin on a dime. 500 units where sold from 1958-1966. In 1968, the Euclid TC-12 became the Terex 82-80, it was rated at 440 hp and weighed 52 tons when production stopped in 1974.

Niin. Kuin ylempänä kerrotaan, oli tosiaan aika jolloin koneet vielä olivat hyvin yksilöllisiä, siis merkkikohtaisilta ominaisuuksiltaan, hieman kuten me ihmiset olemme yksilöitä joka sekin alkaa meidän ihmisten kohdalla olla ohitse mennyttä aikakautta, siis käyttäytymistä.

Tässä eräs hymy Trojan kuormaajalta, tuolta kultaiselta 1950-1960 lukujen nyt jo ohimenneeltä aikakaudelta.

Monta yksilöllistä sellaista oli, kuten aikauden muissakin tuotteissa, ei ergonomiaa, tai käyttäjäystävällisyyttä, vain käyttöön tai toimintaan tarkoitettua, tuote joka toimisi vielä huomennakin, siis tällä periaatteella rakenettua.

Poiketen nykyajan tyylistä ja tuotteista joita ei voi juurikaan voi itse korjata, vaan aina pitää ostaa uusi tilalle.
Huoltaa ei itse enää voi, tai ei edes saa, kuin vain harvoissa erillisissä paikoissa. Kaikki on tuotettu tarkoituksella vain hetkelliseen hyötykäyttöön.

Tuona aikakautena maarakennus koneiden valmistus oli vielä keskittymätöntä ja tehtaat
erillisiä, liittoutumattomia tuotantolaitoksia, omine repertuaareineen markkinointi, myynti, huolto ja usein myös omine rahoituskanavineen.
                 
Nykyisin ainoa tunnetuin teollisuuden rahoituslaitos taitaa olla GE-ryhmän konsernin. 

Tässä muita tuon aikakauden tuotteita.  http://youtu.be/rVGXPMdvEm4 
                                                         
                                            Kiitos vierailustasi.
                                            Hyvää illanjatkoa.

Hiekkalaatikolla. Osa 7.

       

        
Käytössä asennustyössä meillä apuna ollut työkalumerkki, samoin nuo timanttiterät.
Ensin mainitun merkin meille myynyt, silloinen maahantuoja palveli meitä hyvin ja auliisti. 
Uuden maahatuojan kanssa ei kaupankäyntiä tarvinnut tehdä. 

Samoin toisen merkin kanssa. Alku oli hankalaa, liikojen välissä olevien välikäsien ("selittäjien") takia, kunnes löytyi oikea yhteys, suoraan maahantuojan konttoriin soittamalla.
Terätoimitukset, ne joita kesän aikana tarvitsimme, tulivat ruotsista nikoittelematta.

http://youtu.be/uNh74o7ifW8
http://youtu.be/aNEhdF6ommw
http://youtu.be/Ie9-__KIKWg  (Optimas)
http://youtu.be/9gATh-FjciQ
http://youtu.be/GqNM_hsbeX0

http://youtu.be/jr50xiTlejA

Tekniikka kehittyy, vrt. edellinen käsiladonta.

Kaikkea työtä ei silti voi koneellistaa.

http://youtu.be/XUweB8rtFYE

http://youtu.be/Abx1tSycHTQ

http://youtu.be/zMwg0xGjft8

http://youtu.be/oudcLdn_1mM

http://youtu.be/UnDKY-JRrD8

http://youtu.be/xeS4E5isCF0

        

http://youtu.be/cOnqeaoQtyM

http://www.deneef.fi/tukimuuri/Limi-tukimuuri.htm

Hyvää päivän jatkoa. Kiitos vierailustasi.

Hiekkalaatikolla. Osa 5.

Att: Esitetyn johdosta.

To: Olkaapa :) hyvä.


                 

Oheinen siksi kun tämän käyttö vaatii muutakin kuin kahta kättä. Tämä käsityökone vaatii myös pelisilmää, herkkyyttä, näppituntumaa.
              
Käsityökoneissa käytimme ainoastaa työkäyttöäkestäviä tunnettuja laatumerkkejä.
Kuten: Stihl, Hilti, Sokki(sh)a, Leica. DeWalt, Rammer, Engcon, RF-systems, Lingoln,  Mikasa (täryt), Taski.

Asioimme näissä liikkeissä joissa asikasläheisyys ja -palvelu toimi moitteitta.

http://youtu.be/VNIjX4Wa3co
http://youtu.be/Eqafk7q7KBI
http://youtu.be/BjlldzepdA0
http://youtu.be/n2uWOZk7oxo
http://youtu.be/k7O67LWBQ1I
http://youtu.be/ziSYHeqt8-E
http://youtu.be/nWUpyrOle2w

Alla lisää lukuvinkkejä, a la vuosi 2010 joulukuun puoliväli, mikäli muut pitkästyttää.

Aikoinaan, mistä eräs nokitteluni sai tuolloin alkunsa, oli minun jatkuva,  n. 3 viikkoa kestänyt morkkaaminen, tuolla e-kontaktin sivustoilla, joka ei ottanut laantuakseen.

(Tämä kai siksi kun olin erimieltä silloisissa kommenteissa muutaman ihmisen kanssa.
Kommenteista joissa yhtä jos toistakin morkattiin, tuon vajaa puolitusinan voimin.)

Siinä reviteltiin julkisuuteen kaikki nimimerkkini, alkukirjaimeni, nimeni, sekä muut
henkilökohtaisuudet, joista kaikista tuolla sivustolla kirjoitelleista ihmisistä, tiesi näistä asioistani vain kolme, ihmistä. Tähän liittyi myös nerokas P-10 josta tuli takalaskuinen.

Kukaan näistä naisista ei ollut mustis.  Hän lainaili vain noita ko. ek-viestien textejä.
___________________


Nämä pienet kärhämät, joihin tässä viittaan, saivat alkunsa kesällä, ennen syyskuun viimeistä miitinkiä jonka järjestämisen yksityiskohdista silloinen valtataistelu täällä plokistaniassa alkoi, leimuten milloin reippaammin milloin hiljemmin, väliin laantuen.

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/voi-pompernikkeli-sentaan.html
Tässä eka, jolloin eräs naishenkilö, vastaan kumppanit, aloittivat oman piirileikkinsä.

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/joel-hallikainen-kun-kynttilat-syttyy.html
Tässä toinen. Tällä sai ainakin yhden punaposki :) omenan levottomaan liikkeeseen.

Tästä alkoi myös hieman sallivampi kausi ja huom! nyt väittämättä että se tämän kirjoituksen ansiota olisi mitenkään erityisesti ollut.

Mutta ilmiselvästi tämä muuttunut suvaitsevaisuus oli nähtävissä kommenttien ilmaisu sallinnassa. Tosin yhä paheksuttiin, kun joku ulkopuolinen kommentoi.

http://maxim-ex.blogspot.com/2010/12/letter-to-my-heart.html
Tässä taas tilanteen hieman rauhoituttua.

Tähän aikaan alkoi hieman seestyä tuo turha; kuka, mitä, missä, miten, milloin, mistäkin saa kirjoittaa.
Aamu, tv- yksi käsitteli joitakin ajankohtaisia,  täällä (kin) pohdinnassa olevia seikkoja.

Hyvää illan jatkoa.

Hiekkalaatikolla. Osa 4.

Auringonnousu 9:01. Auringonlasku 16:14. Päivän pituus on 7 h 13 min.  -7°

Saaren huipulta katsoen maisema on edelleen luminen, pilvinen talvipäivä, tuulinen.
Juuri sellainen joka ravistaa lumet notkuvien männyn oksien neulasilta.

Aika vie, ja muistot kultaa, kuljettaa, lumoten katselijan valtaansa, moniin edelleen mieltä askarruttaviin seikkoihin, mutta toki myös kaikkiin mukaviin, jotka yhä vielä saavat ilon aikaiseksi, hymyn huulile, tai jopa pienen naurahduksen, milloin katkeran sävyisen, milloin ilkamoivan vallattoman hymähdyksen tai hieman remakan naurun.

Hieman muutakin...
http://youtu.be/MOkYH6sV9lw
http://youtu.be/J3Gzy0ud74I

Muistoille, kaikille niille monille tulleille, olleille, sitten menneille, nille, joita haluaa yhä muistaa, tai niille joita ei haluaisi edes muistella, mutta jälkimäisiä onneksi on kuitenkin niin hyvin, hyvin vähän lopulta kuitenkin elämään mahtunut. 

              

Oheinen kipale sopii tämän hetkisiin fiiliksiini, miettiessäni hetken elämäni lopullista tarkoitusta. Mikä se on tai onko sitä kohdallani edes olemassakaan. Miksi elämä niin kuin se on kohdaltani mennyt, on mennyt juuri näin. 
Onko se kaikki vai sattumaa, kuten laulussa todetaan.

Kenties kaikki onkin vain sattumaa: http://youtu.be/Zuz7CKi6TJE
ja en voi muuta kun vain hieman kadehtia, heitä, viisaampia jotka oikeasti osaavat hallita, hallinoida elämää(nsä) oikeaoppisen tavoin.

Kuitenkin on tuo, elämänhallinta, mitä sillä  juuri tapauskohdittain sitten tarkoitetaan, juuri se sanamuoto, jota ei kykene aina ymmärtämään eikä hyväksymään.  

Syystä että katselijan mielestä ihminen joka pyrkii aina, kaikkialla hallinoimaan jokaista tekemistään, on katselijan mielestä kykenemätön elämään, siis nauttimaan elämästä, täysin rinnoin, uskaltamatta sitä tehdä, siis siinä mielessä, kuin katselija sen oikeaksi mieltää. 

Tähän kuuluu katselijan mielestä aina myös pientä harkitsematonta riskinottoa, omia mielipiteitä, laumasieluttomuutta, pettymyksiä, onnistumisia, epäonnistumisia, mutta myös riemukkaita onnistumisen hetkiä.

Mutta muutakin on katselijan mielessä: http://youtu.be/po3ZLmTF14I

Toiset mainostavat laveasti koulutustaan, ammattejaan, yrittäjyyttään, joita tuskin aina on edes mielletty oikein.  Virka /toimi on edelleenkin palveluammatti, eikä sellainen, että asiakas joutuu palvelemaan virkailijaa, jollaiseksi tämä työ usein on mielletty ja mielletään joissakin yhteyksissä edelleenkin, ottaen tukea koulutuksesta tai muusta, aina erikseen esiin tuomastaan seikasta.


Mutta on myös muutamia heitä, jotka vilpittömästi ovat neuvineet ja opastaneet ilman takaa ajatuksia, hyötymistarvetta, tai kateutta.

Mutta erittäin paljon on tullut tavattua ja tutustuttua myös näihin turhantärkeisiin ja ylvästeleviin, omaa erinomaisuttaan julkituoviin, röyhkeästi käyttäytyviin yrttäjiin, joista onneksi on hankkiuduttu heti eroon. Näitä, heitä, on löytynyt niin aliurakoisijoistamme, tavarantoimittajistamme, kauppaliikeiden ja tukkuliikeiden henkilökunnasta, kuten monelta muualtakin taholta.

(Juuri heitä jotka ovat aina ja ehdottomasti tuoneet esille suhteensa tilaajatahoomme, vaatien, edellyttäen ehdottomasti meiltä sitä tai tätä, pyrkien sanelemaan mm. ostamistottumuksiamme tai tavarantoimituskien! sisältöä, niiden ajankohtaisuutta.)

Mutta on ollut onni ja etuoikeus saada ja voida tavata muutamia yrittäjiä, heitä jotka vilpittömästi ovat neuvoneet ja opastaneet ilman takaa ajatuksia, hyötymistarvetta, tai kateutta, tukeneet, kuten myös erittäin monet kommunistit ja demarit.


On myös tullut tavatuksia yrittäjiä, joita olen oppinut aikojen saatossa tuntemaan, jotka ovat heti ja ensimmäiseksi, täyttäneet omat haaveensa, päästyään hieman suuremman ansiotulon vaikutukseen.

Tällöin on mm. jätetty yrittäjällä jo neljä vuotta käytössään ollut työkoneen tai jonkin muun vastaavan, jolla tuota ansiotyötä suoritetaan, tai voidaan suorittaa, maksut maksamatta siirtäen niitä rästilistan hännille, niin paljon kuin myyjäfirma vain suinkin on antanut sinne siirtää.

Tällä, käyttöön saadulla "vapaalla" rahalla on sitten hankittu mm. kesämökki, hevonen,
pikakliippari, tai muu muskelityyli, joilla elvistellä, joka jälkeen on sitten koitettu jollakin
verukkeella päästä eroon tuosta turhaksi tulleesta, vielä suureksi osaksi liikkeeseen maksamattomasta työkoneesta, jota ei vielä neljän työvuoden aikana olla saatu edes puoliväliin lyhennettyä, vaikka se hyvänä käytettynä, aikanaan ostettiin ja sillä hyvin tienattiin.

Mutta houkutin olikin saada tuo kaikki materia itselle, jollakin konstilla, saatiinpa tuo suojatyöpaikkakin jostakin autoliikkeesta myyjänä, siirtyen kohta parempiin töihin, isompaan edustavampaan koneliikkeeseen, jolle ei ollut onnistuttu piikkiä jättämään.

Pääasia, että saatiin nyt keekoilla puku päällä arkenakin, säilyttäen etenkin etusomen kultaiset isot sormukset, kultaiset paksut kaulaketjut, saman rasvaisen letin, viikset,
komean rolexin, myös muiden sormien sormukset, vaimon ollessa edelleen samassa myös edustavassa virassaan, joten aviopuolisot pääsivät näin myös ammatillisesti
lähemmäs toisiaan, jotan arvostus aviolitossa toisaan kohtaan ilmeisesti vain lisääntyi.

Tietysti kuvaan on kuulunut myös kuulunut lähes aina ulkoisen imagon kohennus, ns. edustavuus. Tämä on alkanut näkyä, hieman hienostuneina puheen parsina, taloina, autoina, pukeutumisena, sormuksina, ulkomaan matkoina, sun muina turhan krääsän keruuna. 

Tälläisten yrittäjien taival on yleensä hyvin lyhytaikainen, toimien tietysti uudelleen
sopivien kumppanien kautta, mikäli ensimmäinen epäonnistuu. Tämän kaltaisilla ei ole yleensä muuta tarkoitusta kuin vain ylvästely, ylvästely sillä että ollaan jotakin, kuten esim. juuri tuolla yrittäjyydellä. Siihen tukeudutaan, sitä myös aina asiantuntevasti esiintuodaan. 
Eräs linkki: http://youtu.be/OoBLqR0WyXo

Tällöin aina tuo raha, joka on alkuaankin tarkoittettu vain hyvän välineeksi, on jostakin muualta poissa. Lähinnä se on ensiksi kaikilta, ns. tavaran toimittajilta, jotka ovat tuon yrittäjän toiminnan varsinaisia rahoittajia. Toinen ja yleensä suurempi on tuo valtion virasto, jota pidetään yleisesti ottaen aina sinä suurena, pahana peikkona.

Verottajan kohdalta pidettiin (vielä 90 luvulla) vanhana yritystä, joka oli toiminut yli kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti, etenkin mikäli toimi vielä saman johdon toimesta.

On myös erittäin paljon ns. pienyrittäviä, tai omaa työtään tekeviä, jotka kitkuttelevat joten kuten oman ansiotulonsa kanssa toimeen, siihen tyytye. He ovat sellaisia jotka ovat ottaneet yrittäjyyden oikein, siis muiden palvelemisena, eikä tämän kaltaisia hieman ehkä "ns. nuhjaantuneita" tai reissuiisa rähjääntyneitä yrittäjiä pidetä edes parempien tahoilta kovinkaan yrittäjämäisinä.

Kuitenkin heistä monet, kun se on helpoin vaihtoehto, eivä suojaannu helposti minkään kulissin taakse, vaan mikäli joistakin tinkivät se on yrittäjän oma, vaatimaton (usein) elintaso, siis toimeentulo.

He ovat niitä joita suomi tarvitsee lisää ehdottomasti.
He yleensä huolehtivat myös kaikista velvoitteistaan, oman etunsa varjolla, jääden näin itse vapaaehtoisesti hieman heikompaan asemaan.
Heitä monet kuitenkin kadehtivat ja näin oli etenkin kultaisella seitkytä luvulla.

Pahin morkkaajarymä raksalla olivat entiset kepulaiset, jotka sisarus(pillu) kateuttaan toteuttaakseen olivat kääntyneet kommareiksi tai demareiksi, kaupunkiin työnperässä joutuessaan muuttamaan. (Missään en ole nähnyt niin laiskaa ja aikaan saamatonta työtä tekevää, vetkuttelevaa porukkaa, kuin rakennuksilla työskentelevät  tunti- ja mittamiehet, tuolloin olivat. Hyvin pärjäsivät  eri kuntien ja kaupunkien työporukoille.)

Olivatko ehkä niitä, jotka haaveilivat ruotsiin lähdöstä, mutta eivät uskaltaneet tai päässeet. Poliittisen suuntauksensa he käänsivät päälaelleen ollakseen, voidakseen olla edes jotenkin pätevöitettyjä.

Yrittämisen pienimuotoinen, ja paras yritysmuoto meillä suomessa on tuo pieni, "omaa" pientä, yl. suht vaatimatonta työpanostaan markkinoiva omaa työtään tekevä.

Tälläinen yritysmuoto, etenkin mikäli se toimii kiinteällä markkinapaikalla on siitä huono, kun sen liikevaihto alkaa rakoilla, vähetä tai heilahdella, sen aiheuttamien taloudellisten muutosten tuottaman alijäämän kiinnisaminen on lähes mahdotonta.

(Mikäli yritys on liikkuvammalla ei kiinteään pohjustukseen sidottuna, mahdollisuus
muuttaa, siis kasvattaa tuota sisääntulevan tulorahoituksen, joilla yritys elää, määrää.)

Yrityksenä tämä on hyvä, mutta sen haittapuolena on sama, kuin monella nykyisin yrittäviksi ryhtyneillä, tai siihen syystä tai toisesta "joutuneilla". Suppea tilaajakanta.
Tällöin yrittäjälle töitä antava isompi yritys myös helposti, ja taatusti, usein sanelee tuon säännöstön joilla heidän kanssaan toimitaan.

Koskaan en ole yrittänytkään ymmärtää yrittäjiksi itseään kutsuvia, jotka ovat liittyneet jonkun ketjun jäseniksi, kipuillen niistä irti, kuten joistakin uskonnollisista yhteisöistä.

Tarjottu on, meidän koneisimme erilaisia yritysten tarroja, tai logoja. Näistä suurimpia, Perusyhtymä Oy, YIT, Talotoimi, Kehä-yhtiöt, Säkkiväline, Kaivin ja Kuljetus (tre), H&P,  muutamia (isoja) mainitakseni.

Yhteenkää ei suostuttu, seikka joka aiheutti joskus myös hieman närää, tilaaja taholta.
Mikäli kemiat ja luottamus kaikkien näiden työjohtoa kohtaan olisi ollut aukoton, tarrat olisivat ilmestyneet. Sama koski etenkin näiden korkeimpia johtohenkilöitä,
Mutta, ei koskaan ehdollistettuna.

Aina vapaana ja riippumattomana, vaikka ko. firma joskus ilmoitti, että kun meidän koneemme olivat tietyllä alueella töissä,  toisella puolella katua toimi toimifirma, jossa styössä oli meidän kone, sattumalta samalla alueella työhön joutuneena, tilaaj yhtiön,
nämä veijarit, ilmoittivat ettei ole mahdollista että koneemme työskentelee kilpailevalle firmalle, samanaikaisesti.

Valitettavasti, kuten täälläkin virtuaalielämässä, monien palikat ovat niin hassussa marssijärjestyksessä etteivät ne hyväksy aina näkemäänsä.
Niin tuossakin tapauksessa. 

Nämä ko. firman palikat eivät ymmärtäneet sellaista, että uudella yritystulokkaalla heidän töissään oli koneita, toisia samanlaisia, saman värisiä, samoilla nimi ja puhelin numeroilla varustettuja, toisen, kilpailevan firman palveluksessa, samaan aikaan, mutta omalla erillisellä sopimuksella.

Tästä he sanelivat, ettei saa olla muualla samaan aikaan kun heidän palveluksessaan.
Vastauksenani oli, että kyllä on helvetin suuri tämä teidän yrityksenne, mikäli kykenee muuttamaan suomen lakeja ja asetuksia,  yrittäen sanella erilisiä ehtoja noin vain oman mielensä mukaan

Peloitelkaahan sällit pienempiä. Olen nähnyt pikkuisia pippeleitä, hiukan isompiakin
myös muualla(kin) kuin tämän-nimisessä käpykylässä.
Kun hetken ajan julkitoin kantani selvällä suomen kielellä aluejohtajalle, seuraus oli; Seuraavana vuonna nuo ko. koneet heille talveksi töihin, joka jatkui sitten 12 vuotta, kunnes katkaisin tuon yhteistyön heidän kanssaan, monista pyynnöistään huolimatta.

Nämä suurien yksityisen sektorin palveluksessa olevat tietävät oman arvonsa ja myös käyttäytyvät monet sen mukaan, siitä saamaansa valtaa, sen tunnetta, hyödyntäen, siihen nojautuen, sitä itsestään selvänä, myös muussa toiminnassaan selvyytenä pitäen.

Onneksi on myös paljon heitä, joita aina onni saada kunnioittaa ja palvella myös mielellään.
Heitä, jotka eivät ylpeile saavutuksillaan, tai kuvittelemallaan itseoikeuttamallaan arvovallalla (tai ns.virallaan).

Pahimpia näissä on tälläkin hetkellä, esim. konealan yrittäjiä sivuten, ja ovat aina olleet kaupungit, kunnat, rakennusliikkeet, suuret voimayhtiöt, nyt verkonrakennusyhtiöt, jotka sanelupolitiikallaan ovat saman kaltaisia kun kunnallinenkin puoli, joissa viimemainitussa saattaa sentään toimia tuo sanelupolitiikka ehkä hieman väljemmin.

Yrittäjän on hyvä, mikäli mahdollista, pyrkiä saamaan tilauskantansa mahdollisimman laajaksi, välttyäkseen mielivaltaiselta kohtelulta, ja myös ehdottomasti aina vaadituilta
jotka useinkaan eivät ole näkyviä, muilta pikku palveluilta, ns. Turuntauti, -70 luvulta. 
Mutta ja kyllä. Toisille, fiksuille tälläisen pikku palvelun suo, ehkä myös joskus tekee heidän erikseen pyytämättä mielellään, toisille totisimmille niuhottajille ei sitten millään.

Muutoin tässä on käymässä, ja yleensä pidemmän päälle väistämättä tapahtuu,  kuten nykyaikainen suomen päivittäinen vähittäiskauppa meille kaikille konkrettisesti sen osoittaa, sanelupolitiikka kaikkeen, mikä liittyy ruuan hankinnan tuotantoketjuun.

Käytännössä, kauppaliikkeitä meillä on vain kaksi. Näitä eivät uskalla vastustaa edes tarkastamot, jotka tuotantoon liittyvät, vaan kaikki, ovat firmojen suhteiden armoilla, kuten eilinenkin tv-lähetys jälleen osoittaa.

Kaikki on polittispohjaisesti, eri puolueissa toimivien vaikuttajien suojeluksessa.
Mutta toisaalta, suomessahan ei juuri korruptiota kuulemma esiinny.

Tässä on kaikkein pienin pyrokratia, ja toimii kaikkein parhaiten, ilman sivullisia, koska
suomalaiseen kulttuuriin on lähes mahdotonta saada toimivana sellaista yritystä joka
toimisi pienyritysmuotoisena monen omistajan toimiessa johtotehtävissä.
Erityisesti tämä koskee tuota kahden kaksinaisuutta. Isää ja poikaa.
 
Tämä ei ole pidemmän päälle kovinkaan toimivaksi osoittautunut malli, joskin kaikista huolimatta kumpiakin em. yrityksiä, jotka poikkeavat edellä olevista toimivuudellaan,
suomestakin löytyy, mutta hyvin pienesssä tuppaavat suomessa olemaan.

Mutta kaikesta huolimatta juuri pienissä ja muutaman ihmisen työllistävissä yrityksissä on tämä tulevaisuus tulevaisuusdessakin, jälleen kerran.  Sieltä löytyy se kadonnut palveluhalukkuus ja alttius, jota kannattaa aina kannustaa ja ihailla, niin kauan kuin heitä vielä suomessa on jäljellä.

Tuli ehkä hieman pitkä, mutta kiva jos jaksoit lukea jaaritukseni loppuun asti.
Kiitos runsaista vierailuistanne.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.

Hiekkalaatikolla. Osa 2.

  

Lambadasta rivitanssiin, vaikken enää vermon maxpo -91 jälkeen ole näihin tansseihin
isosti osallistunut, suuremmassa mittakaavassa, lepaata ja överbytä lukuunottamatta.
Toki demo esittelyjä tein edelleen, kunnes muut hommat veivät ajan tuolta reissailulta.

Mitä tasapainoisempi koe, sitä vaikeampaa on saada se takajaloilleen. Kiitos herkän kaiken sormituntuman säilyttävän, käsiherkkyyteen välittömasti vastaavan ohjauksen
yhtyneenä tehokkaaseen ajo- sekä vetomoottorien tuottoon tämäkin temppuileminen on mahdollista.  

Sormi- ja jalkalkatuntuman kepetä käsittelyherkkyyttä tarvitaan, sekä ranneohjausta,  hyvää tilannesilmää, sekä ahterituntumaa. Raskas ja tunnoton käsi on unohdettava. 
Tällöin homman voi hoitaa, kepeästi ja ilmavasti, vaikkapa laulaen tai sikaria poltellen.

Asfaltilla temppuilu on helpompaa. Esim. nyrkin kokoiset kivet, sekä irto kokkareet puuttuvat, jotka saattaa horjuttaa tasapainoa, sen hekimmässä, sivuttain, vaiheessa.
Lisäksi pyörien pito on tasaisempi asfaltilla, puhtaudesta/kuivuudesta riippuen.

Maastossa kun pyöritään, pyörien pito on erilainen, joka pitää tunnustellen hakea, sekä osata myös tuntea, voidaseen luottaa kaikkien temppujen onnsitumiseen, joista näistä vain osa on näillä (youtuben) videoilla nähtävillä.  

Esim kukkulat ja yli koneiden syvyisten kuoppien muotoilu ja niille nousut laskut sekä täytöt puuttuvat kokonaan, samoin näiden myötä myös sivuttaiset kaltevuus tilanteet.


                  

                 

                 

                  

                    
                  

                 

Hiekkalaatikolla. Osa 3. tyhjä

Hiekkalaatikkolla. Osa 8.

                    

                   Koittakaa kestää

Ohessa turhaakin turinaa maarakennuskonepuolelta joka monelle lienee oudompaa juttua. Tätä asiaa, jota julkituon, on vaikeahko selitellä alaa tuntemattomille ihmisille.
Pidetään usein itsestään selvyytenä, yleisimmin ottaen sitä, että on isohko tyhmä lelu jossa toinen, hieman monotoninen palikka, istuu totisena yksitoikkoista työtä tehden.

Näin on etenkin silloin, mikäli kone on iso 35-65 tn kokoluokassa, joilla työskennellään
pääasiallisesti vain jakuvassa kuormaus ja lastaustöissä, joissa maata liikutellaan paikasta toiseen suurina massamäärinä, mahdollisimman tehokkaasti, maximoituina työtehona.

Kuitenkin viimeisen 17 vuoden aikan suomessakin on tajuttu sekä yleisesti käyttöön hyväksytty, tilaajan sekä vastaanottajatahon, kuin myös ns. oman porukan sekä sen työnjohdon toimesta minikaivinkoneet työmaille.

Näiden mini 1.2 - 7 tn ja midi 7-12 tn kokoluokan kaivuu koneiden käyttö, perusteena tilantarpeen vähäisyys sekä hyväksytty myös näiden suhteessa parempi tehokkuus
samaan työhön aiemmin käytttyihin isohkoihin 12-25 tn koneisiin nähden.
(Toki pienempiäkin koneita, 400 kg - 1100 kg löytyy, ja nämä on aikuisille tarkoitettuja)

Kun tälläinen <7 tn kone varustetaan Rototilt-varustuksella joka saltii portaattoman kauhanasennon, sen jokasuuntaan pyörittämisen, kallistumisen, kiitos ruotsalaisten keksinnön, koneista saadaan maksimihyöty esiin. Toki vastaava varuste, kuten myös ns. kallistuva kiinnike on alkuaan isojen koneiden kehityksen mukana tullutta perua.

Euroopassa sekä missään muualla kuin pohjoismaissa, kyseinen keksintö alkaa vasta nyt olla ymmärretty ja hyväksytty, sekä ideana läpimenevä ja tunnustettu etuisuus.
(Muualla kuin pohjoismaissa, lue Ruotsi - Suomi, tehdyt kauhat ovat vain kaivuu- tai tasoitus tarkoitukseen tehtyjä. Niillä voi siis tehdä vain jompaa kumpaa, ei molempia.)

Kun tälläistä keveähköä yhdistelmää käytetään tie- tai katualueiden, asfalttipohjien, piha-alueiden, kiveysten, nurmialueiden muotoiluissa, sekä kaivuu- ja täyttötöissä sekä rakennuksilla, se on parhaimmillaan  juuri näissä, tämänkaltaisissa palveluissa.

Koneen ja kuljettajana toimivan yhdistelmän yhteistyötä voi aina parhaimmillaan verrata vaikkapa kilpa-paritansiin. Toinen ohjaa, toisen myötäillessä saumattomasti
sanattomana käden jatkeena tapahtuvaa liikettä, ilmavasti, kevyesti, yhtä varmasti, kuin pitävä korkokengän askellus. Liikkeisiin voidaan luottaa.

Se on nautittavaa katseltavaa, ja ennen kaikkea nautittavaa se on ohjaamossa olijalle. Kun lämpöä on kehittynyt kunnolla työrytmiin, päästään aina saumattomaan, yhteiseen riemukkaaseen liikeeseen kuuluvaan rytmiin, toinen toisensa ajoituksen heti ennakolta aavistaen.

Koneen tottelevuus, kämmenkuppiin sopivalla käyttövivulla, sen pyörityksellä, sormien peukalo-nimetön-pikkurilli ote, jossa etu- ja keskisormi jäävät ko, käyttövivun lisänappien hallintaan joilla käyttö-ohjaillaan, proportionaalisesti, sujuvia lisälaitteiden toimia. Lisäksi on jalkapolkimet liikutteluun ja joidenkin lisävarusteiden toimintaan.

Kun joskus paikalle laahustaa etenkin nuori innokas minähän hallitten mies, tai vanha kehäraakki, siis ns. ammattimies joka on näitä kuskin hommia tehnyt jo talvisodasta asti, töitä tekemään ja työhön ottaja sanoo hänelle, näytäs kuinka saat homman käymään, kuinka sujuu ammattimieheltä (selittäjät vielä erikseen).

Yllätyksenä saattaa tulla ja erittäin usein tulee; Tuolla tolvanalla ei oo aavistustakaan  mitä, saati kuinka pitäisi työtä tehdä, kun hän kuljettajan paikalla hytissä istuu. 

Silmä erottaa heti. Tuo osaamisen taso ja koneen käsittelykyky paljastuu lähes heti, kunhan ensitottumus outoon koneeseen on tapahtunut.
Parempi on passittaa aina tälläinen, yleensä vielä hyvin itsevarmasti sekä rehvakkaasti esiintyvä, käyttäytyvä työnhakija, matkoihinsa. 

Nämä kaikki,  liikkeiden aloitukset ja koneella liikehdintä, sen liikkuttelu, ovat niitä jotka heti, puhumattomana käytännön kielenä juoruavat lahjomattomasti sen, kuinka paljon ja mikälainen kuski olisi tässä saatavilla.

Sen jälkeen kun kertoo ettei suhdetta synny, alkaa selitysten tulva. Tulee turhautuneisuus. Kuinka hän osaa ajaa vain sitä, kuinka vain tätä merkkiä jne. myös muita syitä tulee
kuten tehtävien töiden kelpaamattomuus hänelle, samoin työnantajan kohdalla, konemerkkien osalta, sekä työmaiden, siis työympäristöjen.

Kunnolliset, tunnolliset kuljettajat on aina olleet hakusassa, muitakin ottajia kun heille yleensä on ollut tarjolla.
Mutta asiattomuudesta toiseen. Alempana mielialuettani, kuten moottori-lentokoneet, panssarivaunut sekä aseet. Nämä pääosin kehityksensä alku-ajoilta, ww-2 ajalta.



Ohessa alempana sveitsiläisen Ernest Menzi tuote, tyypillisessä työympäristössään.
Mallit muuttuu ja kehittyy. Näkyy olevan itävaltalaisen Neusson kone-valmistajan hytillä varustettuna.
Tuote on lähes samassa mallissaan kun se on ollut jo markkinoille tulostaan asti, n. 50v.
Kone on erikoisvalmisteinen, ja videoilla tyypillisimmissä, sille takoitetuissa töissään.

Taitaa nykyisin jopa kuulua siihen Neusson konserniin osana, kuten mm. Kramer, Gehl  (AvantCat, Mustang kuuluvat Gehl yhtymään ja Avant, kokoalansa laadukkain tuote, markkinajohtaja, Ylöjärvi Suomi, markkinoitu n.15v Gehlin tuotteena) sekä Mecalac.

Neusson on mini ja midi koneiden aatelia, kolmas - neljäs tilalla mielestäni. Siinä on eniten erikoismalleja kuten kallistuva ohjaamo, joka sallii kuljettajan istuimen työasennon vaakasuoraksi, tiettyyn kaltevuustasoon asti. Rinteissä työskentelyä varten tehtynä.

Näiden tavallisten minikaivurien esi-isänä pidetään japanilaista Takeuchi konetta.
Valmistajia on nykyisin monia, lähes jokaisella tehtaalla on oma merkkinsä. Tuotteissa on kuitenkin eroja.  Näiden koneiden paremmuus, siis tehokkuus, muodostuu aina, samoin kuten isommissa koneissakin seuraavista seikoista.

Käsiteltävyys, huollettavuus (myös tankattavuus koska kaikkissa ei ole imupumppua) käyttömukavuus (hytti) ohjaamonäkyvyys, käteensopivuus, tasapainoisuus lastatessa sekä etenkin pyörähtäessä, kuormansietokyky eri ylettyvyyksillä.

Parhaimmat mallit ovat euroopassa tulleet ranskan Mecalac (mec a lac = tehdas järvellä!) tehtaalta, joka on entinen prevets? pignon tehdas. Käytön on miellyttäväksi tehnyt rexrothin venttiilipöytä, työhydrauliikka, koneen käyttövivut, sekä myös ns. hydraulinen esiohjaus, joka oli silloin aikoinaan uutta minikoneissa, sekä myös kuorman tunteva, Load Sensor (LS) järjestelmä, kaatumisen, siis kippaamisen ehkäisemiseksi.

Koneen tuotemerkki oli Pel-Job mallistosta 1.2 tn - 7 tn kokonaispainoon asti. Paras oli
3,5 tn koneen tehosuhde. Litratuotto hydrauliikasta 135 ltr / min, sekä työpaine 230 bar.
Litra on aina yhtä kuin nopeus, paine yhtä kuin vipuvarsi, johon (kaivuuvoimiin) tietysti vaikutta myös murtokulmien suhde, nosto ja kaivuuvarsien sylinterien kiinnitys kohdissa, joilla ne on puomeihin kiinnitetty.

Seuraava hyvä merkki rexrothilla edelleen, syntyi Yanmar kaivuríen malliston muuttuessa nykyaikaisemmaksi ja yhdyttyä sveitsiläiseen konserniin, Ammaniin.

Syntyi konemallisto joiden nopeus ja teho ovat samaa luokkaa kuin Pel-Job viimeiset mallit.  Molemmat ranskassa valmistetut tuotteet hallitsevat suvereenisesti tehoillaan, käsiteltävyydellään markkinoiden kärjessä.  Tosin Pel-Job on nykyisin Samsung konsernin valmistama kone, eurooppalaisin komponentein.

Neussonin kanssa tasavertaisena kilpailevana parina, sitä ehkä hieman nopeampana, on markkinoilla alkuperäinen Takeuchi minikaivuri, joka on tasaisesti säilyttänyt asemansa vieläkin, nämä kisaavat keskenään kolmas- neljäs- sijoituksesta. Nämä ovat hieman jäyhempi-liikkeisiä kuin nuo kaksi edellistä tuotetta.

Uusi syntymä koettiin, kun ruotsalainen Volvo (ex Åkerman kaivurit) rakennuskoneet osti Pel-Job tuotteet, sekä pian senjälkeen Samsung-kaivinkoneet kaiken  tuotannon, pärjätäkseen tasavertaisena muille, amerikan mantereiden kilpailuissa, päästyään jo tätä ennen yhdistymään Michigan(Clark)-Euclid yhtiöiden kanssa maailman laajuiseksi VME yhtymäksi.

Tänäpäivänä tuo mainio Pel-Job kone tulee samsungin tehtaalta, ja etenkin 58-ECR on
engonin tiltillä ja RF kauhoilla varustettuna vieläkin kaikkein tehokkain, herkin, nopein sekä mielyttävin volvon hyttinsä ansiosta kuin yksikään toinen mini-midi-koneista.
Tämä alkuperäisillä rexrothin kopiokahvoilla varustettuina eikä engonin jälkiasennus palikoilla jotka ovat ergonomisesti oikein muotoiltuja.

Tietysti kyse on myös henkilökohtaisita mieltymyksistä, mutta teknisiä paremmuuksia  siis koneiden erilaisia, rakenteellisia tosiasioita ei voi kyetä muuksi muuttamaan.

Näiden mini ja midi koneiden käytön tehokkuus perustuu kompactiin kokoon, ketteryyteen, nopeuteen sekä käsiteltävyyteen. Vasta viimeiset 15 vuotta suomalainen rakennusliiketoiminta siis työnjohto ja urakan antajataho on hyväksynyt tämän kokoluokan koneet täysimittaisina koneina työmailleen, pelkäämättä naurunalaiseksi tulemistaan.

Näissä, kuten muissakin kaikissa koneissa, avainasemassa on tietenkin kuljettaja. Toinen merkittävin tekijä on koneen kauhan malli, kuten isommissakin koneissa. Kauhan leikkaavuus, ottavuus, tyhjentyminen, keveys, sekä kestävyys tärkeimpinä.



                   


                   

                   

                   

                     Kaivellaan taas, hieman tuonnempana.