Itsenäisyyspäivä 2012

On jälleen itsenäisyyspäivä.  
Itsenäisyyden ajan yksi päivistä, joka taitaa tätä nykyä olla enää vain pelkkä myytti.
Pidämme itsenäisyyttä itsestään selvänä asiana, mutta olemmeko me enää itsenäisiä.

Neuvostoliitto tunnusti suomen itsenäisyyden ensimmäisenä, samoin Neuvostoliiton olivat tunnustaneet vain Baltian maat ja Suomi vuoteen 1922 mennessä.
Länsivallat pitivät vielä 1922 Neuvostoliiton suhteiden palauttamisen edellytyksenä Tsaarin aikaisten velkojen tunnustamista. 
Neuvostoliitto ei tähän suostunut joten se joutui eristettyyn asemaan.
Eristetyssä asemassa oli myös Saksa joka oli joutunut siihen 1919 Versaillesin rauhansopimuksen johdosta.
(Yhdysvallat avusti neuvostoliittoa kauan, 1919-1945 materiaalisesti ja taloudellisesti)

Tämä sama Suomen itsenäisyys on ollut koetuksella muutamaan kertaan. 
Sen alku löytyy tuolta 1930 luvun puolivälin tienoilta jolloin maailmalla alkoi näkyä ensimmäiset merkit levottomuuksista jotka hieman myöhemmin euroopassa leimahtivat.

Talvisodan oikea esinäytös käytiin jo huhtikussa 1939, jolloin Saksa tarjosi Suomelle hyökkäämättömyys-sopimusta, ilmeisesti turvatakseen itselleen petsamon nikkelin saannin, mutta tähän sopimukseen ei suomalaisten taholta suostuttu.

Samaan aikaan professori Salmialan välityksellä, maamme hallituksen sivuuttaen, Hitler ehdotti Mannerheimille turvallisuustakeita Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen varalta. 
Tähän Mannerheim ei suostunut vaan hylkäsi ehdotuksen oikopäätä jyrkin sanakääntein joita sellaisenaan ei edes voitu kääntää tajouksen tekijälle.

Marsalkka Mannerheimin ylimielisessä ja halveksivassa suhtautumisessa Saksan johtajaa vastaan on monien mielestä syy talvisodan puhkeamiseen sekä Suomen luovuttamiseen Viron ja Latvian ohella neuvostoliiton etupiiriin kuuluvaksi.
Tässä on ehkä syy siihen miksi Saksa pysäytti euroopasta kaiken aseavun saamisen suomeen euroopan satamia hallussaan pitäessään, talvisodan puhkeamisen jälkeen.

Syytä siihen miksi suomi jäi edelleen itsenäiseksi talvisodan jälkeen, ei ole koskaan selvinnyt. Arvioita siitä on esitetty lukuisia mutta todellinen syy jää yhä arvoitukseksi.
105 päivän talvisota päättyi rauhaan. Tämän päättymisen syytä on ihmetelty useissa yhteyksissä siihen suoranaista syytä koskaan löytämättä.
Neuvostoliitossa ei ilmeisesti tiedetty Suomen olevan romahtamaisillaan kaikilla tahoillaan, jonka loppu olisi koittanut yhden viikon aikana hyökkäystä jatkettaessa. 
Epävarmuutta lisäsi hieman Ranskan ja Englannin lupaama mies- ja materiaali-apu jotka kuitenkin tyrehtyivät lastaus-satamien puutteeseen, jotka kaikki olivat Saksan hallinnassa. Myös Japanin ja Neuvostoliiton väliset sodat 1938-1939 ehkä osasyynä lisäksi pelko japanin uudesta hyökkäyksestä.

Neuvostoliitto varustautui kilpaa yhdessä Saksan kanssa ja Tsekkoslovakia myytiin rauhan säilyttämiseksi, Englannin ja Ranskan pelätessä sotaa Saksaa vastaan.
Suomella ja Neuvostoliitolla oli voimassa hyökkäämättömyys-sopimus vuodelta 1932 joka uudistetiin pari vuotta myöhemmin.
Suomi eli siis naivistisena rauhaista eloaan yrittämättä mitenkään varustautua, huolimatta maailmalta kuuluvista huonoista enteistä.
Suomessa turvauduttiin ajatukseen pienen maan ase on pienoiskivääri, suuren maan ase tykki ja panssarivaunu.

                                                                       
Nyt itsenäisyyspäivän aamuna 2012 joka on Suomen 95, päivä on pilvisen harmaa.
Herään aamulla hyvin nukutun yön jälkeen raukeana. Keittelen aamukahvit, juon rauhassa pihalle katsellen. Hiljaista ja rauhallista, ei minkäänlaista liikettä näkyvissä.
Kahden ja puolen mukin jälkeen kahvinhimoni on tyydytetty ja aamiaisen jälkeen nukuttaa edelleen, joten vuoteeseen, josta herään iltapäivä viiden aikaan.
Olo on raukea, rento, nautinnollinen, hyvin nukutun yön ja pitkien päiväunien jälkeen tunnen kuin tulleeni läpi mankelista, olematta vielä kunnolla hereillä.
Kuinka hienoa voi elämä joskus päivittäin olla. 
Mitä ja minkälainen se on huomenna, mutta se on jo kokonaan toinen juttu se.
Nyt hereillä ollessani viimeistelen tämän luonnoksen, laittaen sen liikkeelle.

Tämä päivä, on minulle tärkeä, olenhan yhä riippumattoman vapauden kannattaja.
Tässä mielessä en ymmärrä EU-yhteisöjä tai muita sen kaltaisia, joita "satelliiteina" esiintyvät narsistiset poliitikot tukevat

Tukevat pelkästään saadakseen pitää nykyisen valtansa, sitä yhä kasvattaen. 
Inhoan edelleen syvästi komissaari sanaa joka pysyvästi negatiivisena on syöpynyt mieleni perustan sopukoille.
Mielestäni ei ole olennaista merkitystä sille, tuleeko määräykset suljetusta yksipuolue järjestelmästä vaiko kapitalistisen maailman globalisoituneesta järjestelmästä.

Yhtä kaikki: Molemmat nämä pyrkivät kahlitsemaan pienen yksittäisen ihmisen elämää ja joka päiväistä toimintaa, sitä liikaa ohjaillen.
Siksi en ole näitä kumpaakaan koskaan hyväksynyt, enkä koskaan tule hyväksymään.

Itsenäisyyspäivä. (Saksa-Suomi 1944) Osa - I

Näin itsenäisyyspäivänä ajattelin kirjoittaa hieman jotain muutakin historiasta kun vain tuota perinteistä, aina ja kaikkialla toistuvaa samaa tarinaa. Tässä hieman tuota historian havinaa, surinaa, kenties hieman myös kolinaa, eräästä pitämästäni aiheesta.  
- Lähde pääasiassa alan kirjallisuus, mutta myös lapsena aloittamani, yli 50v kestänyt, pienoismalliharrastukseni eräs vaikuttaja / innoittaja. -

Tämän juttuni tarkoituksena ei kuitenkaan ole ihannoida sotaa itse sotana, vaan sitä, että kaikki liittyy kaikkeen, sotateknologia kehittää aina kaikkea muuta, yhdistää, eroittaa, uutta luoden, tehden, kuten Suomesta, agraalivaltiosta, yhden uuden teollisuusvaltion, sotien jälkimainkien puitteissa, suureksi osaksi sotakorvausten tuotannon ansiosta. 
Suomi oli talvisodan jälkeen tilanteessa jossa se oli eristettynä aikaisemmista vanhoista perinteisistä läntisistä yhteistyökumppaneistaan, joutuen yksinjäätyään, tekemään valinnan
itsenäisen valtiollisen olemassaolonsa takaamiseksi, turvautumisen joko Stalinin Neuvostoliittoon tai Hitlerin Saksaan. 

Tapahtumien kulku euroopassa ja muualla maailmassa viittasivat siihen ettei muita vaihtoehtoja liittoutumisen sijaan enää Suomella ollut jäljellä.
Nytkin ajankohtaisena esiin tulee usein tuo pohjoismainen sotilaallinen puolustusliittoutuma muodostus yhteisesti Norjan, Ruotsin ja Suomen kesken, joka tuolloin talvisodan jälkeen oli tiukasti torjuttu sekä Moskovasta että Berliinistä käsin.
Sodan jälkeen sekä Tanska, että Norja liittyivät natoon.
Näin ollen luontevampi vaihtoehto sen ajan poliittiisessa ilmapiirissä oli Suomelle valinta Saksan valitseminen, kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta. 
Saksassa Suomen asema muuttui ratkaisevasti Saksan-Neuvostoliiton keskinäisen avunantosopimuksen solmimisen elokuussa 1939 kun saksa oli vallannut Norjan.

Suomelle alkoi syntyä uusi rooli Hitlerin suunnitellessa operaatio Barbarossaa, hyökkäystä Neuvostoliittoon. Oma vaikutuksensa oli myös Stalinin johtaman neuvostoliiton Suomen kohtelu joka oli suorastaan tyly ja työnsi Suomea pois Moskovan vaikutuksesta, työntäen Berliinin suuntaan, osaltaan vaikuttaen Suomen turvallisuus halukkuuteen Saksasta.

Suomella oli myös erittäin huomattava osuus sodan aikasena Saksan kauppakumppanina. Esim. Suomen tuonnista 93%, mm. ruoka ja vilja, oli kaikki vain Saksan yhteistyön varassa, josta aiheutui Suomelle selvä riippuvuustarve jo pelkästään elintarvikekysymyksissä.
Toisaalta taas Saksa, jonka sodankäyntiä vaivasi krooninen raaka-aine pula lähes kaikessa sotateollisuuteen liittyvässä, mm. teräksen seosmetalleissa, joita tarvittiin kovien, sitkeiden ja lujuutta vaativien teräslaatujen tuottamiseen.

Nikkeli oli eräs ratkaisevista sodankäynnissä tarvittavista raaka-aineista (Luodit, Ammukset, sekä metallin kovuuden lisääminen, läpäisykyvyn nostamiseksi ja tietenkin ehkäisemiseksi).
Vuonna 1943 Suomi toimitti Saksaan 85% sen tarvitsemasta ja käyttämästä nikkelistä sekä 23 % sen tarvitsemasta molybdeenistä, joista (1943) Petsamon Nikkeli 7899 tonnia sekä Mätäsvaara 151 tonnia. Lisäksi toimitettiin kuparia ja vanadiinia.

Saksan sotateollisuuden monet pullonkauloja olivat lähes kaikki mahdolliset teollisuudenalat aina räjähdeaine teollisuutta myöten. Jo pelkkä puolan sotaretki vei Saksalta puolet kaikista sen lentopommeista. Kivihiili oli se teollisuuden perusraaka-aine jota olisi ollut omasta takaa, jota olisi ollut riittävästi, mikäli kuljetus- ja työvoimakapasiteetti sen olisivat sallineet
laajemmin hyödynnettäväksi.
Metalleista, etenkin alumiinista sekä teräksen seosmetalleista oli krooninen, huutava puute.
Hyvä esimerkki tuosta raaka-aine tarpeesta, ja siitä mitä tuhlausta sota edustaa on 750 kg lentokoneesta pudotettavan pommin tai torpeedon raaka-aine tarve. 

(Esim. torpeedon, LT-F5, joita Norjan kentiltä käytettiin etenkin Muurmanskin saattueisiin, sekä myös tietenkin Maltan ja Libyan saattueisiin, niiden valmistamiseen tarvittiin, oli raaka-ainetarve: 51,3 kg kromia, 114 kg alumiinia, 78,6 kg lyijyä, 55 kg tinaa, ja 374 kg kuparia. Siis yhteen pommiin.)

Venäjä oli yrittänyt valloittaa koko Suomen Talvisodassa. Saksa oli auttanut Talvisodan aikana liittolaistaan Venäjää, eikä suinkaan Suomea. Siitä hyvästä Saksaa ei katsottu hyvällä silmällä ei Talvisodan aikana, eikä myöskään välirauhan aikana.

Kun imperialistinen Venäjä oli kuitenkin Suomelle valtava uhka valmistautuessaan uudelleen hyökkäämään Suomen kimppuun, sekä Englanti ja Venäjä ajoivat Suomen riippuvuuteen Saksasta, niin suomalaisten oli nieltävä katkeruutensa Saksaa kohtaan ja käytävä saksalaisten kanssa keskusteluja siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.

Saksa miehitettyä Norjan, norjalaiset lensivät osan ilmavoimien koneistaan Suomeen. Saksa takavarikoi itselleen Norjaan jääneet lentokoneet joista osa myytiin kesällä 1940 Suomelle. 
Talvisodan alkaessa monet tulossa olevat aseet ja tarvikkeet, saksa jäädytti satamiin mm Ranskan lahjoittamat Morane Saulnier hävittäjät, Italiasta ostetut Fiat 50 hävittäjät, sekä muita ilmavoimien ja jalkaväen tarvitsemia varusteita, aseita ja tarvikkeita.
Vasta kun Suomi suostui tekemään Saksan kanssa sopimuksen saksalaisten lomalaisten kauttakuljetuksesta Pohjois-Norjasta Suomen alueen kautta Saksaan ja päinvastoin, niin Saksa lupasi vapauttaa Norjassa takavarikoimansa suomalaiset aseet ja tarvikkeet sekä siinä tapauksessa, että Saksa oli jo ottanut käyttöönsä niitä Suomen materiaaleja korvata ne toisilla toimituksilla ja myös myydä aseita Suomeen.  Saksa myi myös suomeen osan norjasta sotasaalina saamiaan lentokoneita, joista norjalaiset olivat ehtineet jo osan siirtää suomeen, pois saksalaisten ulottuvilta.

Suomessa ”näkyi taas valoa tunnelissa”. Saksa ei suostunut edelleenkään myymään Suomeen omaa modernia aseistustaan, kuten hävittäjäkoneita - mutta sekin oli eteenpäin kun Saksa suostui myymään jotakin sotasaaliiksi ottamaansa materiaalia, kuten Morane-Saulnier, Curtiss P-36 koneita, sekä venäläisiä t-26 t-34 panssareita sekä Polikarpov 153 ja I-16 hävittäjäkoneita sekä DB ja SB pommikoneita. Oli se sotasaalis parempaa kuin ei mitään.

Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.  Hyökkäys oli kosto saksan sotajoukkojen rajan ylityksestä, hyökkäyksestä neuvostoliittoon suomen puolelta.
Jatkosodan aikanakaan Saksa ei suostunut myymään Suomeen merkittävää määrää mitään uutta sotakalustoa. Göring lahjoitti tusinan verran vanhentuneita Dornier-pommikoneita ja Suomi sai ostaa yhden laivueellisen (30 kpl, G-2) Messerchmitt-hävittäjäkoneita vuonna 1943, jolloin Suomen muu kalusto oli jo täysin vanhentunutta. No, mainittakoon vielä kaksi tusinaa ajanmukaisia Ju-88 pommikoneita.

Suomi oli ainoa Saksan satelliittivaltioista, jossa myös poikkeuksetta kaikki, Suomen omilla tunnuksilla varustetut, saksalaiset lentokoneet olivat kaikki suomalaislentäjien ohjaamia.
Kalustollisesti Suomi oli melko surkeassa jamassa. Saksa katkaisi useaan otteeseen sekä asetoimitukset, että vilja- ja muut raaka-ainetoimitukset Suomeen aina kun Suomi käyttäytyi Saksan mielestä epäystävällisesti. Tämä lähinnä tarkoitti erillisiä Suomen rauhanhieronta yrityksiä, jotka saksa sai tietää, sekä Leningradin hyökkäys-, tykistön tulitus- ja kupungin piirityskieltoa.
Myös ilmapommitukset kaupunkiin olisivat olleet vaikutuksiltaan mitättömiä, lisäksi lähes mahdottomia suorittaa Kronstadtin ja Oranienbaumin mottien ansiosta niiden erittäin voimakkaiden ja tehokkaiden ilmatorjuntatulitusten takia.

Sota on kansainvälistä tapahtumaa. Kesän 1944 suurhyökkäyksessään jossa Neuvostoliitto valloitti viipurin Churchill mk-IV, Mathilda  ja Valentine Brittipanssarien tukemana, joista ensin mainitut, kaikki myös tuon Marshall-avun turvin toimitetut, toimivat tuon hyökkäyksen kärjessä. 
(Neuvostojoukkojen muonitus oli paljon liittoutuneiden säilykkeiden varassa.)
Tosin myös omaa tuotantoa olevia Neuvostopanssareita oli rintamalla monessa suurhyökkäyksessä paljon mukana, mutta enimmäkseen ne / niitä tarvittiin muilla taistelutantereilla ylivoimaisen paremmuutensa takia, saksalaisia panssareita vastaan. 

Näiden lisäksi Neuvostoliitolla oli omien lentokoneidensa lisäksi Amerikkalaisia Airacobra P-39 sekä Tomahawk P 40D (kittyhawk uudempia versioita) Boston B-20 (Havoc) koneita sekä brittien Spitfire mark -IV koneita
Eräs tyyppi jonka Amerikkalaiset olivat valmistaneet Briteille heidän pyynnöstään, oli A 36 A eli Abache, jolle Britit antoivat nimen Mustang.

Vastaavasti taas Normandian maihin-nousun aikana ja jälkeen, monet liittoutuneet, lähinnä vapaan Ranskan pilotit, lensivät venäläisillä, etupäässä Jakolev Yak-9 tyyppiä olevilla hävittäjä-koneilla, joista heille oli muodostettu omat erilliset lentolaivueensa, koneiden käyttäessä Ranskan valtiollisia tunnuksia.

                    

Vastaavasti Saksan pohjoiset joukot joita tuli suomeen n 230.000 miestä. Tuon aikainen Suomen Lapin väkiluku oli n. 150.000- 180.000 ihmistä.

Salla rintamalla Saksalaiset joukot käyttivät Ranskan sotasaalista olevia Char B1, Renault 35 ja 40 tyyppiä, Somua S-35, sekä Tsekkiläistä Skoda panssareita, jotka olivat heidän omia Panzer -I ja Panzer-II, Panzer-III  vaunujaan parempia tykkien ja panssaroinnin ansiosta,
joita Saksan pohjoisen joukoilla oli käytössään, joukossaan vain muutamia Panzer-IV sekä Stu-40 rynnäkkötykki vaunuja jotka jo olivat em. parempia, pärjäten hyvin Neuvostoliiton omaa tuotantoa oleville panssareille.

                  


Kannaksen suurhyökkäyksen alettua, Suomi oli Neuvostoliiton ansiosta todellista, aitoa hätää kärsimässä, kaikesta kun oli puutetta, niin miehistä kuin kaikenlaisesta kalustosta.
Rippendorf-Ryti sopimuksen ansiosta, hieman saksaa huijaten, Hitler suostui aseavun antamiseen, ja sen eräänä ja parhaimpana osoituksena oli lento-osasto, Kurt Kulhmey jonka
Stuka, Jabo, sekä Focke-Fulf koneiden ansiosta kannaksen suurhyökkäys saatiin pysäytetyksi saaden aikaan ns. välirauha, joka hetkeä myöhemmin edellytti entisten aseveljien maasta karkoitusta, johtaen em syystä ns. Lapin sotaan, joka oli katkera paikka.

Luftwaffen osasto Kuhlmeyn lentäjät taistelivat Suomen puolesta, tekivät sotilaina parhaansa. Tämä heidän apunsa vaikutti oleellisesti Suomen pysymiseen itsenäisenä kansana.

                  

Sana Jabo: tulee tästä koneesta käytetystä, hävittäjä-pommittaja sanasta joka on nykyisten  esi-isä. Hävittäjäkoneiden, jotka nyt lähes kaikki ovat hävittäjäpommittajia.  

Kannaksen suurhyökkäyksen alettua rajuna, pyydettiin materiaali- ja taistelukalustoapua Saksalta. Sitä myös saatiin, jonka jälkeen Rytin johtama hallitus erosi välittömästi.

Asevelikin oli tiukilla sotatoimien sujuessa liittoutuneita vastaan yhä huonommin, silti apua maa- meri- ja ilmataisteluihin saatiin. Saksan sodanjohto halusi vakauttaa Karjalan kannaksen tilannetta a osana luvattua apua taisteluosasto Kuhlmey tuli Suomeen 12.6.1944. 
Kuhlmey johti määrätietoisesti lento-osastoaan mm. Talin ja Ihantalan rajuissa taisteluissa tehden osaltaan mahdolliseksi suurhyökkäyksen pysäyttämisen.

Suomen päädyttyä välirauhansopimukseen, yksikkö poistui Suomesta viroon, jatkaen sieltä kotimaansa puolustukseen, aina sodan loppuun asti.

Tuntematon sotilas.

                                
                                                 

Ote kirjailija Väinö Linna tekstistä, kirje, jonka hän lähetti yhdelle armeija kaverilleen.
KIrje on päivätty 23.5.1955 Tampereella.

Vastaan ottaja on henkilö nimeltä Viljam Pylkäs. Punkalaidun.
Eläkkeelle jäädessään hän muutti Lempäälään jossa asui kuolemaansa asti.

Kirjeen sisältöä;       Sillä sinä olet Antti Rokan esikuva.
                                 Kuten olet huomannut, olen muunnellut tapahtumia,
                                 sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirtänyt
                                 romaanissani toisten miesten tekoja toisille, jne, etc.
                                 Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain
                                 sikäli totuuden mukaisia.

                                 (Viljam Pylkäs. 28.2.1912 - 6.2.1999)

Jorma Sarvanto

                 


                
    
     
Jorma Sarvanto.  
Nimikko kone FR-97 (FR = Fokker, vrt HN = Hornet)
Maailman tietoisuuteen singahtanut suomalainen hävittä ässä.
Tähän tietoisuuteen hänet nosti 6.1.1940 tapahtunut torjuntalento, jossa hänen onnistui pudottaa kuusi (6) DB-3 viholliskonetta vain neljässä minuutissa.
Seitsemän koneen parvesta pelastui yksi hetkeksi, jonka kohtalo oli kuitenkin tulla alas ammutuksi hieman myöhemmin toisen pilotin toimesta (oheinen video).

Loppiaisena 1940 sää oli vihollisen toiminnalle edullinen. Kirkas, kuulas talvipäivä.
Noustuaan torjuntaan sarvannon partiokaverin kone ei kyennyt nostamaan moottorin
kierroksia riittävästi, joutuen jäämään sarvannosta.

Kirkastuvan sään ansiosta pilvet olivat Utti taivaalta enimmäseen hävinneet ,
joten oli helppo havaita nousukiidossa alumiinipronssin (yl. kaikkialla käytössä)
kimaltelevat vaaleat vatsapuolen heijastukset.

Koneita yhdeksästä alkuperäisestä koneesta seitsemän jäljellä, josta ilmatorjunta oli 
hieman vaurioittanut yhtä sekä toinen pilotti fokkerillaan lopullisesti pudottanut, sekä samoin yhden vaurioittumattoman pommittajan.

Torjuntalennon kestoaika noin 25 min. Josta itse tulitus-taistelun osuus 4-5 min.
Lisäksi on huomioitava. Fokker DR-XXI oli nopeudeltaan van noin 50-70 km/h
nopeampi, kuin vihollisen modernimmat pommikoneet. 
Lisäksi on huomattava Fokkerin kevyt kiväärikaliiberi ammus. Joka viides luoti oli suomalaisilla valojuova eli sytystysluoti, joka neljäs panssaroitu, läpäisyyn tarkoitettu.

Koneen kaikki neljä konekivääriä olivat suomalaiseen tapaan keskitetty ampumaan vain yhteen pisteeseen n. 150 m etäisyydeltä, joten tämä oli meidän lentäjiemme etu.
      
Fokker oli erittäin hidas nousu nopeudelta, joka torjunnassa on aina se ratkaiseva.
Tämän lisäksi kone oli myös kovin kömpelö, mutta vahva, kestäen osumia paljon.
Kömpelyyttä lisäsi myös kiinteä laskuteline, jota ei siis voinut vetää sisään.
Syöksymista kone sieti ja selkäsyöksyllä irtautuminen oli ainoa pelastus noita
 neuvostoliiton paljon ketterämpiä ja nousukykyisempiä  hävittäjäkoneita vastaan.

Venäläisten hävittäjäkoneet Polikarpov I-15, I-153 /tshaika=lokki) sekä I-16 Ishak, olivat
paljon nopeampia vaakalennossa ja nousunopeudessa, sekä eritäin ketteriä
ns. koira (kaarto) tappeluissa. 
Venäläisissä koneissa oli mekaaninen laukaisin, joka vaati samalla ohjaajalta, hirmuisesti sormivoimia, joka teki niiden ammunnasta epävakaita
taisteluvaiheen tulituksessa. 
Suomalaisilla liipasimen toiminta oli ilmanpaineella.

Vihollisen pommikoneiden huonona puolena, suomalaisia hyödyntävänä tekijänä          oli heidän koneidensa epäkohtana puutteellinen suojaamattomuus.
Esim. polttoaine säiliöiden tyhjyys, siis niiden kaasuuntumis herkkyys, säiliöissä
jotka myöhemmissä versioissa olivat jo päällystetty 5-10 cm kumikerroksella.

Kumikerros sekä vaimensi iskua, että myös tukki mahdolliset polttoaine vuodot,
jotka myöhemmissä malleissa olivat jo kumilla myös ulkopuolelta vuorattuja. 
Samoin takaa ampujan ja ohjaajan istuinten selkänojat panssaroimattomia (yl. n. 1cm).

(Polikarpov I-16 oli paras alatasoinen hävittäjä kauan jo kolmekymmen luvulla.
 Lempinimen Rata, rotta, se sai espanjan sodassa. 
Siinä oli mm  tykkiaseistus (2x20 mm svak) säilyen vakio asekaliberissa kaikissa heidän koneissa, mig 23 asti.)

Itsenäisyyspäivää!

            

                                      Tässä tämä eräs vanhimmista onnea tuottavista
                                      ihmiskunnan tuntemista symboleista.
                                      Symboli maalattiin 2.3.1918 erääseen lentokoneeseen
                                      ruotsissa, kreivi Eric von Rosen toimesta.
                                      Kone, Thulin, typ D (Nieuport parasol lisenssi),
                                      oli itsenäisyytemme ajan ensimmäinen lentokone.

                                      Tämä svastika oli ollut onnea tuottavana tunnuksena
                                      von Rosen suvun historiassa pitkän aikaa, ja nyt hän
                                      halusi hyvän onnen jatkuvan myös uudessa valtiossa.

                                      Tuosta onnea tuottavasta tunnuksesta tuli
                                      itsenäisen suomen ilmavoimien oma tunnus.
                                      Talvisodan ajan koneisiin maalattiin tuo sama
                                      sininen hakaristi, omakone tunnukseksi.

                                      Valkoinen pohjaväri johtui yksinkertaisesta syystä.
                                      Kaikki suomeen hankitut ostokoneet varusteltiin
                                      tai koottin ruotsissa. Ruotsi ei sallinut sotilaskoneiden
                                      (vieraiden) käyttöä ilmatilassaan, ja alkuperämaasta
                                      lähteneiden koneiden kotimaatunnukset peitettiin
                                      valkoisella värillä.

                                      Kun koneet otettin suomessa palvelu käyttöön,
                                      tuon läiskän päälle maalattiin sininen hakaristi.

                                      Tuo tunnus tuli monella tapaa tunnetuksi, parhaimpana
                                      sotilaskone tunnuksena, mikäli sitä verrataan pudotus
                                      tilastoihin, joita ww-II  sotien aikana kaikkialla pidettiin.

                                      Tuskinpa yhdenkään toisen valtion pilotit ovat kyenneet
                                      vastaaviin (suhde) pudotustilastoihin kuin meidän omamme.
                                      Pudotustilastot oli ja on edelleen maailman kuuluisinta.
                                      Tämä tosin pääasiassa jatkosodan puolustus vaiheessa.
                                          
Elon mainingit korkeina käyvät, kuten edellä olevassa laulussa todetaan.
Todetaan, vaikka elokuvan tapahtumat, suomen jo itsenäistyttyä, onkin sijoitettu tuossa -38 valmistuneessa elokuvassa viron itsenäisyystaistelun paikkaan ja aikaan.
Aika jossa suomalaiset aseveljinä olivat myötävaikuttamassa tapahtumiin.