Tapahtuu jotain joka ei vaikuta todelta, vaan paremminkin ihmeeltä ja ihmeelliseltä.
Sitä ei voi järki selittää, kun kysymys on tunteista, jotka ovat ennen kokemattomia, voimakkaita jotka vievät mukanaan, jättäen kaiken muun ajatusmaailman takaa-alalle.
Suomenkielessä on vain kaksi sanaa kuvaamaan näitä tunteita.
Toinen sana on Rakastuminen, toinen sana on Ihastuminen, jotka ovat eri asioita.
Näiden sanojen merkitys tekee joskus näistä asioista hieman hankalia.
Onko näiden sanojen merkityksen syytä myös eroaminen, eroon päätyminen.
Ihastumisen tarkoitus ja syy on saada ihmiset tutustumaan lähemmin toisiinsa, pitkän parisuhteen alkamis tarkoituksessa. Jos näin on niin sana rakkaus, selittyy toisen
vaihtoehdon, pitkän yhteisen parisuhteen muodostumisen jaksolla.
Tieteellisesti tämä on selitetty niin että ihastuminen on se joka kaiken saa aikaan.
Ihastuminen toiseen ihmiseen kestää, hieman tapauksittain vaihdellen, kolme - viisi vuotta jonka jälkeen ihastuminen hiljalleen laantuu, mikäli yhdessäolo aikana ei ole tapahtunut riittävää samanlaista yhteen kuuluvuus tunnetta.
Toisaalta, jos suhde on ollut toimiva, kiintyminen on alkanut tapahtua joten suhde jatkuu edelleen. Kiintyminen on tämän toisen vaiheen ratkaisevin seikka.
Mikäli ei luottavaa kiintymistä toiseen ole syntynyt, suhde ei toimi ja päätyy eroon.
Kortin teksti kertoo: Ystävyytemme on toisinaan rankkaa, mutta tosi opettavaista.
Kortin tosin on saatu 7 vuotta avioeron jälkeen, eikä siis liity aitoon avioeroon.
Kuinka moni alkanut suhde päätty eroon, jo ennen kuin on ehtinyt kunnolla alkaa.
Näin oli ennen ja näin on myös nyt , kuten laulussa kerrotaan.
On tapauksia jotka vievät hieman kauemman aikaa, ennen eroamista, joiden syitä voi olla monia. Useimmiten ehkä pelko kenties suurimpana, seuraava velka, joka on joko yhteinen tai yksin otettu, joiden jälkeen uuden asunnon etsimisen vaiva, omaisuudesta ja lapsista ehkä epätoivoinen kiinni pitäminen, joko eroposessin hallinta syistä tai kiusaa tehden.
Tässä alempana eräs versio aiheesta. Videon joutuu katsomaan youtube sivustolla.
Yksi helmikuinen tiistai-ilta klo 9.00, kaksi talvea ja kaksikymmentä suvea. Siinä ne.
Kakskymmentä suvea sulta sain,
oi elämä. Itkenkö? En!
Kakskymmentä suvea omistain
minä kuljen iloiten.
Kevyt kantaa on taakka ja rientää tie,
joka polveillen, joka kisaillen vie
läpi suven viimeisen.
Kakskymmentä suvea sulta sain.
Soit rikkaasti, rikkaasti sen.
Valon, varjon välkettä, tuulta vain
ja nuppujen runsauden.
Mitä siitä, jos eivät ne aukeakaan,
mitä siitä, jos ylitse vaalean maan
nous pilvi jo hirmuinen!
Kakskymmentä suvea sulta sain...
Jos sentään - itkisin,
älä huoli: se on pisara kastetta vain,
kuin kaste, se haihtuu pois!
Ah, helppoahan, niin helppoa ois
kakskymmentä suvea antaa pois
käsin nuorin ja ehdottomin!
- Aila Meriluoto -
Kerran lempeni liekin sä syttymään sait,
sinä myöskin sen sammutit kerran.
Silloin syömmeni valtias myös onnessain
sitä kesti vain hetkisen verran.
Älä luule mä tähtesi kyyneliin jäin,
sekä vuoksesi öitäni valvoin.
Sinä kuulehan petturi nyt ystäväin,
älä usko sun muistoas palvoin.
Olit petturi niin sinä ystävä vain,
mutta kaiken sen anteeksi annan.
Sillä valheista sun aivan kylliksi sain,
nyt vain muistoa harmaata kannan.
Siksi lauluni laulelen naurussa suin,
eikä murhe saa mieltäni painaa.
Muuta kertoa tahdo nyt en enää kuin,
koskaan kaipaa en lempesi laivaa.
