Päivä - kahvit

                  

                  


Mitään erityistä syytä tälle kahvihetkelle, virtuaaliselle sellaiselle ei ole, mutta mikäli se sallitaan rauhallisesta ja tasapainoisesta olotilasta ja pelkästä hyvästä mielestä niin siksi.

Pidemmittä puheitta, nauttikaa vapaasti tarjoilusta, onhan torstaipäivä toivoa täynnä,
eikä kattauksetkaan, saati eri kahvilaadut sieltä pahimmasta päästä.
Kaikille löytyy, vaikka tässä vasta osa kattauksesta.

Joten; olkaapa hyvät.

                                                                   


                

                 

          

                                             Nautinnollisia kahvihetkiä!

Aamun-maxi

                        

Istun kahvimukini kera pöytäni ääreen. Katselen ikkunastani ulkoa silmiini paljastunutta näkymää kello käydessä kohden puoli kuuden näyttöään.

Väjäämättä, hiljalleen viisareitaan siirtäen, toinen seinälläni, äitini käytöstään aikanaan mulle antama, seinälle ripustamani kello, mittaa aikaa sykäyksittäin viisareitaan siirrellen. 

Aamun hämärä on alkanut hiljakseen väistyä, paljastaen hitaasti harmaan, koleahkon aamu-usvan tuoman utuisen näkymän. Avoimesta ikkunasta tulvii kylmää viileää ilmaa parranajon ja suihkunjälkeiselle kostealle kuumalle iholleni, evidencen tuoksun selvimmin eroittaen.

Mulla on kylmä. Palelee.

Palelee siitä huolimatta, vaikka nenäni alla on kuuma kahvimukillinen tarjouksesta ostettua kahvia, kaadettuna, tiedättehän, sellaiseen ruskeaan pikkumyymukiin.

Hiljaista, rauhallista mutta hienoista mielen haikuuta taustalla. Noiden vanhojen, ns. rihkamakellojen junghans koneistot ovat kerrassaan kummallisia. Ne eivät tunnu kaipaavan edes pattereita kuin muutaman vuoden välein. Toimivat tasaiseen tahtiinsa. 

Odotan tulevaa, myös sitä, mitä kaikkea se mukanaan tuonee. Vielä mieli toimii, hermot tuntevat, odottavat sydämien lailla, ruumiin kaihotessa koko mitaltaan.

Mielleyhtymä luo esiin tuon ajatuksen, ajatuksen käsistä, jotka herkästi, tuntevasti tunnustelevasti iholla vaeltavat, määrätietoisen varmasti päämääräänsä pyrkien. 

Kädet, jotka pitkiä selkälihaksia tunnustellen, niitä pitkin edeten nousevat aina ylös niskaan, jatkaen tietävää varmaotteista vaellustaan keskisormillaan niskakuoppaa pitkin muiden tukiessa liukumalla edeten, kunnes, otteensa hieman tiukentuen, vetävät lopultakin lähemmäs, lähemmäs, perille asti.

Kuulen hengityksen, tunnen sen, aistin ihon kuumuuden, odottavan herkkyyden, sydämen malttamattomat odottavat jyskytykset, malttamattomat mielet päästä perille, kenties yhtäaikaiseen raukeaan olotilaan. 

Ihana, hieman niskakuopan yläpuolelta alkava, räjähtäin etenevä mielihyvän tunne, tunne joka  hetkessä kaikkialle leviten voimattomaksi rentouttaa, laukaisee myös kireät selkälihakset hetkessä, muuntautuen lopulta pelkäksi suunnattoman raukeaksi hyvänolon tunteeksi.

Havahdun hieman hätkähtäen omista mietteistäni, pientä jännitystä tuntien.
Osittain juomattomaksi jäänyt aamukahvini on jäähtynyt muumimukini pohjalle.

Nakkaan ne helttaani, kaataen loput vielä keittimeen jääneet mukiin, maitoa, toinen voikku.
Istun tuoliini katsahtaen ulos. 

Aamu-usva näyttää lähes haihtuneen, kylmyyskään ei haittaa. Suljen ikkunan, vetäen samalla villapaidan ylleni. Arjen elämää ilman satua tai tarua.

Sointuiva musiikki, pehmeä-äänisellä espanjan kielellä laulettu tanssivasta brunetesta, soljuu tajuntaani hitaasti jostakin taustalta, sitten selkenevämmin, yhä selkenevämmin

Musiikki soi; baila morena, baila morena, baila morena...

Iloista iltamieltä.

                                                     
                                              Aforismejä tunteesta. Rakkaudesta.
                            
                               Rakkaus kulkee ohitsemme nöyryyden viitassa, mutta
                               me pakenemme peloissamme se luota ja piiloudumme
                               pimeyteen; tai sitten seuraamme sitä tehdäksemme
                                                     pahaa sen nimissä.
                                                             -Kahlil Gibral-

                                                 Rakkaus on puun kaltainen,
                                                          se kasvaa itsestään.
                                      Tunkee juurensa syvälle koko olemukseemme.
                                           Se viheriöi edelleen sydämen raunioillakin.
                          Käsittämätöntä on että tämä tunne on sitä elivoimaisempi,
                                                         mitä sokeampi se on.
                                         Kaikkein voimakkaimmillaan se on silloin
                                         kun sillä ei ole mitään olemassaolon syytä.
                                                                                         -Victor Hugo-                                             

                                Jokainen nuori mies muistaa ensirakkautensa ja yrittää saada 
                   takaisin tuon oudon hetken, jonka muisto muuttaa hänen syvimmät
                        tunteensa ja tekee hänet onnelliseksi huolimatta kaikesta siitä
                                      katkeruudesta mikä piilee salaperäisyydessä.
                                                                 -Kahlil Gibran-

                                     Olen rakkauteen uskoja ollut läpi elämäni, rakkauden,
                                     joka ottaa valtaansa koko ihmisen sielun huumana ja
                                     jolle ihmisen on omistettava koko ihmisitseytensä,
                                                          toista ihmisitseyttä vastaan.
                                                                        -Volter Kilpi-

                                           Nyt minä olen elämääni ajatellut ja minä olen
                                       huomannut ettei elämä ole muuta kuin rakkautta.
                                       Kaikki muu on unta ja tyhjää houretta, ja rakkaus
                                     ainoastaan on ainoa ja aina oleva, rakkaus on elämä.
                                                                                                -Volter Kilpi- 
                                                                  

                                  

Iltapäiväkahvit.

                       

                                   Kahvin hinnannousun takia papukahvini
                                   joutunevat tätänykyä makuhyötykäyttöön. 
                                   Pois kynttilän ympäriltä, kaikki jäljelläolevat.
                                  
                                   Tämä tosin edellytti kahvimyllyn hankintaa.
                                   Tarjontaa tuntui olevan vahnaikaseen tyyliin
                                   mitä malleihin tuli. Sormiliitoksin koottuina
                                   ei enää löytynyt, mutta hienot värit kylläkin.

                                   Koneistot rosteria, mallipannuksin, jotka ei
                                   salli enää sormien jäämisen veivin ja kannen
                                   väliin, sekä tasainen kansihupun muotoilu.

                                   Värit kuitenkin hyviä, hieman patinoitunutta
                                   muistuttavaa. Brasilialaista valmistetta.
                                   Tietysti saksalaisella laatutakuu varmenteella.
                                  
                                   Hinta tälläiselle laadukkaalle pömpelille oli
                                   huima. Sähköisen sai neljänneksen hinnalla.
                                
                                   Tiedä sitten, kuinka tyydyttävä tuo pidemmän
                                   päälle on. Mausteet kuitenkin menee samalla
                                   aparaatilla, kuten nyt on tullut kokeiltuakin.

                                   Huonoina puolina ja helpotuksena löytyy tuo
                                   kahviaromisten kynttilöiden hankinta. Mikäli
                                   aikoo tuoksusta nauttia ilman kokkausta.
                                  
                                   Miten nämä lataukset on näin oikukkaita.
                                   Kun se tallentaa ok. Niin julkaisussa ei enää.
                                   Klikkauksella siirtää kyllä nöyrästi tubeen.