Yhdysvalloissa ja läntisissä maissa vallinnut valtava työttömyys, suuren lamakauden aika, jolloin Yhdysvaltojen työvoimasta oli neljännes työttömänä. Pitkien hellekausien aiheuttama kuivuus vielä lisäsi vaikutusta, saaden aikaan suurta muuttoliikettä luvulla Yhdysvalloissa sekä Kanadassa, paitsi maiden sisällä, myös muuttoina ulkomaille paremman elämisen toivossa.
Lama oli seurausta suurelle pörssiromahdukselle johtaen tähän maailman laajuiseen
ilmiöön jonka johdosta sekä tehokkaan propakandan ansiosta Neuvostoliittoon muutti
kymmeniä tuhansia ihmisiä, Stalinin lupausten houkuttelemina.
Yhdysvalloista ja Kanadasta muutti 1930 luvun alussa Neuvostoliittoon paljon väkeä,
näissä maissa asuneita suomalaisia pelkästään kymmenentuhatta.
Länsimaissa aloitettu, Isä Aurinkoisen (stalin) Kominter - propaganda pystytti kansan-
rintamahallituksia, joka tehokkaan propaganda ja solutustyön avulla tehosi kaikkialla.
(Tämän aatteen tehokkain maaperä, johon se upposi oli etenkin monet hyväosaiset ja
monet miljoonat työväestön edustajat jotka alkoivat pitää kaikkialla loistavaa punaista tähteä johdattajanaan.)
Yhteistä muuttajille oli kaiken omaisuuden, heidän uuteen, tulevaan yhteiskuntaansa
vapaaehtoisesti ostamiensa tavaroiden, kuten autojen, traktorien, puimakoneiden, maatalous työkalujen, jopa lentokoneiden, joku jopa laivan, mukanaan tuominen.
Toipa eräs suomalainen jopa tiilitehtaan. Muuttajien kaikesta muista, käytännöllisten ja tarpeellisten tavaroiden mukanaan tuomisista puhumatta.
Kun tulijat olivat nousseet maihin, kaikkien omaisuus takavarikoitiin heti, myös rahat,
hetkisen kuluttua monet heistä teloitettiin, tai tuomittiin leireille, elävinä asuessaan he
olisivat olleet vaarana yhteiskunnalle, länsimaista elämäntapaa tuntevina, tottuneina.
Saman kohtalon kokivat myös monet Neuvostoliittoon siirtyneet aatteen kannattajat,
mm hyvin monet Suomesta lähteneet, joita teloitettiin 1930 luvulla, syyttämällä heitä mm. porvarillisesta natonalismista.
Muutama loikkari kuitenkin säästyi. He, Josip Tito, Walter Ulbricht, Otto Ville Kuusinen.
Monet maahan kotimaansa vainoja paenneet loikkarit, joista osa oli toimitettu takaisin kotimaahan vakoilijoiksi, kutsuttiin takaisin, ja heidät teloitettiin vuoteen 1938 mennessä.
Stalinin hallinnon terrosismin aikana neuvostoliiton työläinen joutui kärsimään paljon.
Ei pelkkänä vapauden menetyksinä vaan myös ainellinen hyvin vointi oli heikkoa.
Yksityinen ihminne ei voinut turvautua edes ammattiliittonsa apuun koska se oli puolueen osa, osa tuota kurin ja hallinnon koneistoa.
Kaikkialla vaadittiin pumaska, kulkulupa. Tämän lisäksi jokaisella oli kirjanen johon oli kirjattu kaikki hänen tapahtumansa, epässännöliset tapahtumat, työpaikan vaihdot ja
jopa wc- käyntien ajat.
Tämä johti toinen toisiensa epäilyihin, tarkkailuihin, ilmiantoihin. Pelko ja varovaisuus
tarkkailun vaikutuksesta ei voinut olla vaikuttamatta myös koko yhteiskuntaan.
Ilmianto ja petturuus, niiden aiheuttama pelkotila, olivat se voima joka hallitsi kaikkialla.
Puolueen ansiosta ihmisten luku- ja kirjoitustaito nousi lähes 85% ;iin väestöstä.
koulutus oli se avain sana, jollainen oli tarpeen puolueen päämärän saavuttamiseksi, maan nostaminen maailman vallaksi, julistajaksi, jollaiseksi se kiistämättä muodostui.
Neuvostoliiton yhteiskunta, sen teolliset saavutukset, ovat ihmiskunnan historiassa jotain aivan käsittämätöntä saavutusta. Tähän tuskin minkään toisen, teollistuvan maa, saati yhteiskuntajärjestys olisi kyennyt, huomioiden silloiset, sen aikaiset, vallitsevat olosuhteet.
Tämä yhteiskunta, joka hallitsi ihmisiä kehdosta hautaan, kykeni tuottamaan valtavia
teollisia, saati sen sotillaallisia savutuksia, liikkelle lähdön olosuhteet on sellaista jota
ei voi olla ihailematta.
Sotateollisuus, aseet, panssarit, lentokoneet, jotka maassa on kehitetty, ovat edelleen
olleet edelläkävijöitä nykymaailman teknologian luomisessa, avaruusteknologiaa unohtamatta. Lisäksi Neuvostoliitto on ollut erittäin suuri viljan vientimaa kuten öljyn
joista sen rajojen sisäpuolella oli 59% silloisista kaikista maailman öljyvarannoista.
Tässä taloudellisessa puolessa on tosin myös ollut apuna Yhdysvaltojen taloudellinen tuki, joka on ollut erittäin huomattavaa, kolmekymmentä luvulta kestonsa alkaneena ja
Marshall avun päättyen vasta kylmän sodan alkaessa, vuoden 1945 jälkeen.
Sota ajan Lend-Lease oli toinen valtavan suuri Yhdysvaltojen ja liittoutuneiden tuki jota neuvostoliitto myös sai, em. vuoteen asti, päättyen silloin.
Kun lisäksi usein ihmetellään Pietarin kaupungin tärkeyttä Venäjlle, maan historiassa ehkäpä näissä, tätä edeltävissä, kirjoituksissa on sille jonkinlainen parempi peruste.
Tämän lisäksi Pietarin alue on ollut aina meille Suomalaisille se paikka jonne kauppaa
on pääasiassa suunnattu. Kauppa ja vienti koko eteläisimmästä Suomesta kun aina on suunnattu sinne. Sen merkitys on Ruotsin jälkeen aika merkittävä, meille kaikille.
Tämä oli etenkin Tsaari Nikolain ansiota jonka valtansa ansiota on Suomen saama itsehallinnolisuus, ja sen erottaminen omaksi alueekseen, sallien meille tämän yhteiskuntamme, sen vapaan kaupan, yritteliäisyyden ja muun vapaan talouden edut.
Meillä on yhä edelleen kauppalain säädäntömme pohjina lähes nuo kaikki silloiset
valtiopäivillä ja sen molemmin puolin säädetyt lait vienti-kaupankäyntiemme pohjana,
ja tietysti muidenkin, kuten yrittelijäisyyden, lukuunottamatta eu-lakien tuomia uusia
säädöksiä. Lain pohjat ovat kuitenkin itsessään noita samoja, nyt hieman päivitettyinä.
Maailman näyttelyssä 1889 suomi oli mukana omalla osastolla, tosin venäjän lipun alla
emmehän olleet silloin vielä itsenäinen valtio.
Tästä syystä Suomi EU aikaan asti, on mielletty länsimaisille kauppakumppaneille
alusta saakka, markkina-alueina samaan, kuin Neuvostoliitto, Baltianmaat ja Suomi.
Tämän huomasi herkästi vielä 1986- 1992 demo- aikanani, aluevastaavista.
Pohjoismaiset markkina-alueet, myynti-alue-jakona, ovat olleet muut pohjoismaat, joiden markkinointikanavan pääkeskukset ovat useimmiten yleensä olleet Tukholma tai Kööpenhamina hieman harvemmin muut kaupungit.
Vasta nyt Suomen liityttyä euro-alueeseen meidät mielletään oikeiksi eurooppalaisiksi.
Lisänä voin kertoa, vaikka olen maaseudun kasvatti, ilman sisaruskateutta, joka on niin monelle saattanut aiheuttaa, tunnekuohua, ja liittymistä agiteerauksen pyörteisiin
niin en siitä huolimatta ole tukiasiten ihailija.
Maanviljelyksenä ymmärrän viljelyyn läheisesti liittyvän lypsykarjan hoidon jolloin tilan
edellytys on tuo omavarainen toimeentulo, jollaisia maatilat alunperinkin ovat olleet.
En ymmärrä sellaista että joillakin lääkäritutkinnon suorittajilla saati poliitiikoilla on isot
tilat viljeltävinään, iman karjan tuottamaa rasittetta, ja velvollisuutta saaden lisäksi tukia näiden ylläpitämiseen. Pelkkää ylituotannon viljanviljelyä harjoittaakseen, vaikka
sitäkin toki tarvitaan, lisäksi mallasohraa, joka on monille tärkeä juttu.
Mun mielestäni jokaisen pitäisi tulla työllään itsenäisesti toimeen, eikä etuuksillä olipa ammatin tai työn harjoittaminen sitten minkälaista tahansa. Ihminen joka ei usko oman
ammattinsa tuottamaan tai suomaan toimeentuloon on pelkästää ahne, joka ei halua luopua saavutetuista etuuksiistaan, peläten jonkun toisen saavan nämä itselleen.
Yrittämisen pienimuotoisin malli on kun myy omaa työpanostaan vapaasta tahdostaan
jonkun palvelukseen. Siis normaali palkkatyö. Niitä voi ja saa olla useampikin elleivät ne muodostu häiritseviksi tekijöiksi päätyön suorittamiselle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä 1917. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä 1917. Näytä kaikki tekstit
tiistai 29. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Osa - V Kronstadt. - Kapinasta - Kauraan - Koneaikaan.
Venäjän vallankumouksen alkuajoilta bolshevikkien puolueessa esiintyi sen sisäistä
erimielisyyttä. Yritys murhata Lenin, oli eräs näistä. Lenin haavoittui tässä 1918 yrityksessä pahoin.
Fanny Kaplan joka oli tuota tekoa yrittänyt teloitettiin, jonka johdosta Pietarissa syntyi verilöyly.
Tsaarien komento oli vaatimatonta uusien valtaa pitäviin bolsevikkeihin verrattuna.
Nämä voimistuvat tyytymättömyydet olivat jatkuneet koko ajan viimeisin kapinoihin asti jolloin Kronstadtin varuskunta, matruusit, nousivat 1921 kapinaan, jossa heidän vaatimuksena oli bolsevikkien hallinnon lopettaminen ja vallan siirto neuvostoille.
Tämä maaliskuun kapina, tukahdutettiin verisesti. Tätä 50.000 miehen puna-armeijaa johti Tuhatsevski, 14.000 valkoista matruusia vastaan, jotka pitivät puolian kymmenen päivän ajan.
Ruoan loppuessa matruusien, yli 10.000 miestä, pakenivat linnoituksesta jään yli Suomeen pyrkien. Heitä eksyi kuoli ja paleltui tuolle jäiselle matkalleen monia.
Heistä yli 6.000 onnistui säilymään hengissä mutta heistä lähes kaikki käännytettiin Suomesta takaisin (ja tässä kohden muistelen tämän TV-dokumentin tietoja).
Vangeiksi jääneet ja käännytetyt tapettiin, tai lähetettiin perustetuille orjatyöleireille.
Suomalaisia kommunistejä, kuten Uno Malmberg oli myös tätä kapinaa kukistamassa.
Nuori, 25 vuotias, ainoa Suomalainen jolla on korkeakoulututkinto panssareista.
Yleni everstiksi, kuten toinenkin Paavo Toiviainen, komppanian päällikkö, myöhemmin
hän toimi mm. taktiikan opettajana.
Kaikkiin tämän kaltaisiin ilmiöihin joista Lenin ei pitänyt, hänellä oli lääkkeenä, aseena
häikäilemätön terrori. Lenin piti puolueen sisällä esiintyviä niskurointia ja tyytymättömyyttä ilmiöinä joka olivat vaaraksi puolueelle.
Viro ja Liettua rankaisuna hänellä oli n. 1000 virkamiehen hirttäminen niskuroinnista.
Elämänsä aikana, Leninin toimeenpaneva käsky, toimitti yli 3 miljoonaa mullan alle.
Nälänhätä ja yleinen puute kaikesta venäjällä, lisäsivät tietenkin tuota tyytymättömyttä
teollisuustuotannon ollessa ainoastaan 6-7% ennen sotaa vallinneesta tilanteesta.
Rautatie liikenne oli vain runsaan kolmanneksen sotaa edeltäneeltä ajalta.
Sodan kestäessä, niin valkoiset kuin punaiset joukot olivat harrastaneet pakko-ottoja
tehneet ryöstelyitä, yms. väestön keskuudessa. Oli myös toteutettu sotakommunismi
jonk aikana oli sosialisoitu teollisuudesta viidennes, muun teolisuustuotannon toimiessa hallituksen käskyjen mukaan, joiden valvonnan hoitivat näiden työläiset.
Teollisuus oli sisällis-sodan aikana valjastettu palvelemaan puna-armeijaa, joka olikin
sen tärkein vaikuttaja sodan voittamisessa. Kauppa oli myös otettu valtion hallintaan.
Talonpojilta oli takavarikoitu kaikki tuotteet, jolloin ei usein jäänyt edes siemenviljaa
josta johtuen he viljelivät ainoastaan omiksi tarpeikseen, mutta sekin takavarikoitiin.
Kaikesta tästä oli seurauksena nälänhätä. Taloudellinen rappio aiheutti suunnattomat
kärsimykset siviili väestölle. Rikollisuus oli kaikkialla rehoittava ilmiö, tuon sodan seurauksena syntyneenä, joka jäi ikiajoiksi pysyväna ilmiönä Neuvostoyhteiskuntaan.
Yhteiskunta menetti 1918-1921 aikana väestöstä eri arvoiden mukaan 8-20 miljoonaa.
Suurimpina menetyksien aiheuttajana pidetään, nälänhätää ja erilaisia tauteja.
Lenin tietenkin halusi pelastaa maansa lopulliselta romahtamiselta ja alkoi hajoittaa uutta NEP-talouspolitiikkaa (novaja ekonomitseskaja politika) jonka johdosta aatteen
siis sosialismin periaatteesta oli luovuttava.
Elintarvikkeita ei enää pakko-otettu maatalous väestöltä, työläiset saivat valita työpaikan vapaasti, kaikki vähittäis-kauppa vapautettiin, teollisuus laitoksia annettiin takaisin yrityksille, jonka johdosta seuraavan seitsemän vuoden aikana (vuoteen 1928)
kestäneellä NEP-kaudella Neuvostoliitto, nyt taloutensa puolesta, elpyi aikaisemmalle tasolle, tuolle joka oli ennen sotaa vallinnut.
Lenin kuitenkin kuoli 1924 tammikuussa. Kamppailu Neuvostoliiton valtikasta alkoi kiihtyvällä vauhdilla linjanveto yms. riitojen kärjistäminä. Voiton vei silloin Stalin.
Stalinin haaveena oli oli täydellisensosialismin toteuttaminen edes yhdessä maassa.
Tämän jälkeen hän halusi toteuttaa sen kaikialla, koko maailman vallankumouksena.
Jo 1927, Stalinin ansiosta, aloitettiin purkaa Leninin NEP-suunnitelmaa. Yhteiskunta jonka haltuun oli otettava pankit ja yhteiskunnan tuotantovälineet. Teollisuuslaitokset, liikenne kauppa sosialisoitiinkin ilman ongelmia, jonka seurauksena alkoi kaupan jakelu vaikeudet sekä teollisuuden jyrkkä tuotannon lasku.
Maatalouden sosialisointi ongelmat tuotti Stalinille edelleen suunnatonta vaikeutta ja harmia. Tsaarien maareformin uudistuksena venäjällä oli maatiloja yli 16 miljoonaa.
Leninin ansiosta niiden määrä tuolla NEP-kaudella kohosi nopeasti yli 24 miljoonaan.
Suurtilallisia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Varakkaimat viljelijät omistivat kymmenisen
hehtaaria maata NEP-kauden ansiosta. Sen lisäksi melkein kaikkialla hevonen, 2-3 lehmää, ja pienkarjaa, eli lampaita, sikoja kanoja ( vrt. Suomen maatilat, sotien jälkeen).
Kommunistisen puolueen oppien mukaan juuri tämä väestö oli vaarallisinta ainesta, juuri niitä Stalinin inhoamia, Kulakkeja, jotka olivat hänen pahimpia vihollisiaan.
Nämä, Kulakit, oli hävitettävä väestöstä, hehän olivat riistäjäluokkaa, juuri sen pahinta, perusteellisinta lajia.
Kommunistien virallinen selitys tapahtumille, on kollektivoinnin alkaessa tapahtunut
keskivarakkaiden talonpoikien liittyminen kolhooseihin joihin he vapaaehtoisesti olivat
halunneet liittyä. Totuus on kuitenkin aivan toinen.
Talonpojat olivat pettyneet, tai parmminkin heitä oli petetty, kun vallankumouksessa
kaikille luvattu maatilkku, sen saaminen ei toteutunut. Talonpojat olivat saaneet maata
pienen pläntin 1861 maa-uudistuksessa, jota kaikille oli luvattu, näin ollen heissä myös
eli tuo vapaan ihmisen itsemääräämis halun luoma / suoma vapaa yritteliäisyys.
Nyt, määräyksestä joutuessaan kolhooseihin tämä oli heille henkilökohtainen kauhun
tyyssija, joten kollektivisointi sai vastaansa ankaa vastustusta. Nämä aikaisemmin suur-maatiloista heille lohkaistut maat vietiin jälleen uudestaan, pakoittaen heidät uus- yhteiskunnan orjiksi.
Kollektivisoinnin alkaessa talonpojat rikkoivat maatalous koneensa, tappoivat karjan,
hevoset, jättivät kylvötyöt tekemättä.
Seurauksena tästä näitä Kulakkeja ammuttiin kuin karjaa, miljoonia heistä karkoitettiin perheineen orjatyöleireille, kauas tiettömien taipaleiden taakse.
Voimalaitos-, kanavatyö-, metsätyömaille, radanrakennus töihin paikkoihin joissa suurimmaksi osaksi ei ollut edes asuinmahdollisuutta ellei jotenkin onnistunut sellaista rakentamaan.
Tälläisillä leireillä, riistäjä - luokkien tuhoamiseksi tehdyillä, heitä kuoli monia miljoonia.
Tultiin vuoteen 1930 jolloin kolhoosien määrä oli pudonnut alle neljännekseen viljan
tuotanto alasta. Myös tähän oli Stalinilla ratkaisu, joka toi jälleen uutta vauhtia tuohon hiipuvaan sosialismin toteuttamiseen. Kollektivisointia hoitavat komennuskunnat saivat mukaansa tehokkaan suostuttelijan joka osasi asiansa. Konekivääri ryhmät.
Tämä tehosi nostaen kolhoosien määrän seuraavana vuotena yli puoleen silloisesta
viljelypinta alasta. Vuonna 1935 se oli jo lähes 85% viljelystä.
Yksityisessä hallinnassa oli vuonna 1937 vain runsas puoli prosenttia peltopinta-alasta.
Kollektivisointi aiheutti kuitenkin elintarvike tuotannon huiman laskusuhdanteen sekä
aiheutti nälänhädän Neuvostoliitossa. 1931 alkanut kollktivisointi, ehti vuoteen 1933
kesään ehdittäessä saada tämän aikaiseksi.
Työhevosia oli vajaa puolet, nautakarjaa vielä hieman vähemmän, muista lihaksi kelpaavista, kuten lampaat, siat, kanat, oli ruoakana syöty vajaat 80%.
Ukraina, joka on aina ollut Neuvosto-Venäjän vilja-aitta, nälänhätä oli pahimmillaan.
Neuvostoliiton alueilla kuoli ihmisiä nälkään vajaat 6 miljoonaa, ja vanhemmat söivät
lapsiaan. (Tästäkin on tullut Tv-dokumentti, näistä Ukrainan 1930 alun nälkävuosista)
Tämä samainen ohjelma kertoi uhrien lukumääräksi näissä kahdessa kylässä n 250, jotka kaikki olivat nuoria, vanhimmat uhratuista 17 vuotiaita. Tieto on kait virallinen.
Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta, Neuvostoliiton pakkolunastaman viljan osuus nousi, ollen 1928 jo 10 milj. tonnia, parisen vuotta myöhemmin 20 milj. tonnia, pahipana 1933, joka oli tuo suurin nälkävuosi, tuotanto oli edelleen samalla tasolla.
Vuosina jolloin ihmiset kuolivat nälkään ja kärsivät nälänhätää, Neuvostoliitto vei ulos
viljaa, teollisuuteen, tai paremminkin sen rakentamiseen varallisuutta saadakseen.
Talonpojat joutuivat antamaan hitaasti periksi, Stalinin toteuttamalle suuntaukselle.
Neuvostoliiton romahtaminen 1990 aiheutti jälleen suuria muutoksia yhteiskunnassa.
Kolhoositoiminnan talonpoikia Venäjä on yrittänyt houkutella itsenäisiksi yrittäjiksi, nyt viljelemään näitä suuria, lähes rappiolla olevia kolhoosien entisiä maatiloja.
Merkittävässä määrin, oman historiansa tuntien, tuo halukkuus ryhtyä maanviljelijäksi Venäjällä, edellä olevista syistä johtuen, on erittäin suuri, se on; Luottamuksen puute.
Tämä paljon ylistetty, sekä ihannoitu yhteiskuntajärjestys teki sen kaiken 70 vuotensa aikana, mihin Tsaarien satoja vuosia jatkunut maaorjuus ei ollut koskaan pystynyt.
Kommunismi tappoi kaiken tämän sitkeän, aina yhäti parempaan huomiseen uskovan yrittelijäisyyden tavallisista Venäläisistä musikoista. Stalin vihaamista Kulakeista.
Tsaarit siihen eivät kyenneet.
Tarvittiin vallankumouksen esiin nostamat Johtajat suorittamaan tämä asia loppuun.
erimielisyyttä. Yritys murhata Lenin, oli eräs näistä. Lenin haavoittui tässä 1918 yrityksessä pahoin.
Fanny Kaplan joka oli tuota tekoa yrittänyt teloitettiin, jonka johdosta Pietarissa syntyi verilöyly.
Tsaarien komento oli vaatimatonta uusien valtaa pitäviin bolsevikkeihin verrattuna.
Nämä voimistuvat tyytymättömyydet olivat jatkuneet koko ajan viimeisin kapinoihin asti jolloin Kronstadtin varuskunta, matruusit, nousivat 1921 kapinaan, jossa heidän vaatimuksena oli bolsevikkien hallinnon lopettaminen ja vallan siirto neuvostoille.
Tämä maaliskuun kapina, tukahdutettiin verisesti. Tätä 50.000 miehen puna-armeijaa johti Tuhatsevski, 14.000 valkoista matruusia vastaan, jotka pitivät puolian kymmenen päivän ajan.
Ruoan loppuessa matruusien, yli 10.000 miestä, pakenivat linnoituksesta jään yli Suomeen pyrkien. Heitä eksyi kuoli ja paleltui tuolle jäiselle matkalleen monia.
Heistä yli 6.000 onnistui säilymään hengissä mutta heistä lähes kaikki käännytettiin Suomesta takaisin (ja tässä kohden muistelen tämän TV-dokumentin tietoja).
Vangeiksi jääneet ja käännytetyt tapettiin, tai lähetettiin perustetuille orjatyöleireille.
Suomalaisia kommunistejä, kuten Uno Malmberg oli myös tätä kapinaa kukistamassa.
Nuori, 25 vuotias, ainoa Suomalainen jolla on korkeakoulututkinto panssareista.
Yleni everstiksi, kuten toinenkin Paavo Toiviainen, komppanian päällikkö, myöhemmin
hän toimi mm. taktiikan opettajana.
Kaikkiin tämän kaltaisiin ilmiöihin joista Lenin ei pitänyt, hänellä oli lääkkeenä, aseena
häikäilemätön terrori. Lenin piti puolueen sisällä esiintyviä niskurointia ja tyytymättömyyttä ilmiöinä joka olivat vaaraksi puolueelle.
Viro ja Liettua rankaisuna hänellä oli n. 1000 virkamiehen hirttäminen niskuroinnista.
Elämänsä aikana, Leninin toimeenpaneva käsky, toimitti yli 3 miljoonaa mullan alle.
Nälänhätä ja yleinen puute kaikesta venäjällä, lisäsivät tietenkin tuota tyytymättömyttä
teollisuustuotannon ollessa ainoastaan 6-7% ennen sotaa vallinneesta tilanteesta.
Rautatie liikenne oli vain runsaan kolmanneksen sotaa edeltäneeltä ajalta.
Sodan kestäessä, niin valkoiset kuin punaiset joukot olivat harrastaneet pakko-ottoja
tehneet ryöstelyitä, yms. väestön keskuudessa. Oli myös toteutettu sotakommunismi
jonk aikana oli sosialisoitu teollisuudesta viidennes, muun teolisuustuotannon toimiessa hallituksen käskyjen mukaan, joiden valvonnan hoitivat näiden työläiset.
Teollisuus oli sisällis-sodan aikana valjastettu palvelemaan puna-armeijaa, joka olikin
sen tärkein vaikuttaja sodan voittamisessa. Kauppa oli myös otettu valtion hallintaan.
Talonpojilta oli takavarikoitu kaikki tuotteet, jolloin ei usein jäänyt edes siemenviljaa
josta johtuen he viljelivät ainoastaan omiksi tarpeikseen, mutta sekin takavarikoitiin.
Kaikesta tästä oli seurauksena nälänhätä. Taloudellinen rappio aiheutti suunnattomat
kärsimykset siviili väestölle. Rikollisuus oli kaikkialla rehoittava ilmiö, tuon sodan seurauksena syntyneenä, joka jäi ikiajoiksi pysyväna ilmiönä Neuvostoyhteiskuntaan.
Yhteiskunta menetti 1918-1921 aikana väestöstä eri arvoiden mukaan 8-20 miljoonaa.
Suurimpina menetyksien aiheuttajana pidetään, nälänhätää ja erilaisia tauteja.
Lenin tietenkin halusi pelastaa maansa lopulliselta romahtamiselta ja alkoi hajoittaa uutta NEP-talouspolitiikkaa (novaja ekonomitseskaja politika) jonka johdosta aatteen
siis sosialismin periaatteesta oli luovuttava.
Elintarvikkeita ei enää pakko-otettu maatalous väestöltä, työläiset saivat valita työpaikan vapaasti, kaikki vähittäis-kauppa vapautettiin, teollisuus laitoksia annettiin takaisin yrityksille, jonka johdosta seuraavan seitsemän vuoden aikana (vuoteen 1928)
kestäneellä NEP-kaudella Neuvostoliitto, nyt taloutensa puolesta, elpyi aikaisemmalle tasolle, tuolle joka oli ennen sotaa vallinnut.
Lenin kuitenkin kuoli 1924 tammikuussa. Kamppailu Neuvostoliiton valtikasta alkoi kiihtyvällä vauhdilla linjanveto yms. riitojen kärjistäminä. Voiton vei silloin Stalin.
Stalinin haaveena oli oli täydellisensosialismin toteuttaminen edes yhdessä maassa.
Tämän jälkeen hän halusi toteuttaa sen kaikialla, koko maailman vallankumouksena.
Jo 1927, Stalinin ansiosta, aloitettiin purkaa Leninin NEP-suunnitelmaa. Yhteiskunta jonka haltuun oli otettava pankit ja yhteiskunnan tuotantovälineet. Teollisuuslaitokset, liikenne kauppa sosialisoitiinkin ilman ongelmia, jonka seurauksena alkoi kaupan jakelu vaikeudet sekä teollisuuden jyrkkä tuotannon lasku.
Maatalouden sosialisointi ongelmat tuotti Stalinille edelleen suunnatonta vaikeutta ja harmia. Tsaarien maareformin uudistuksena venäjällä oli maatiloja yli 16 miljoonaa.
Leninin ansiosta niiden määrä tuolla NEP-kaudella kohosi nopeasti yli 24 miljoonaan.
Suurtilallisia ei ollut oikeastaan ollenkaan. Varakkaimat viljelijät omistivat kymmenisen
hehtaaria maata NEP-kauden ansiosta. Sen lisäksi melkein kaikkialla hevonen, 2-3 lehmää, ja pienkarjaa, eli lampaita, sikoja kanoja ( vrt. Suomen maatilat, sotien jälkeen).
Kommunistisen puolueen oppien mukaan juuri tämä väestö oli vaarallisinta ainesta, juuri niitä Stalinin inhoamia, Kulakkeja, jotka olivat hänen pahimpia vihollisiaan.
Nämä, Kulakit, oli hävitettävä väestöstä, hehän olivat riistäjäluokkaa, juuri sen pahinta, perusteellisinta lajia.
Kommunistien virallinen selitys tapahtumille, on kollektivoinnin alkaessa tapahtunut
keskivarakkaiden talonpoikien liittyminen kolhooseihin joihin he vapaaehtoisesti olivat
halunneet liittyä. Totuus on kuitenkin aivan toinen.
Talonpojat olivat pettyneet, tai parmminkin heitä oli petetty, kun vallankumouksessa
kaikille luvattu maatilkku, sen saaminen ei toteutunut. Talonpojat olivat saaneet maata
pienen pläntin 1861 maa-uudistuksessa, jota kaikille oli luvattu, näin ollen heissä myös
eli tuo vapaan ihmisen itsemääräämis halun luoma / suoma vapaa yritteliäisyys.
Nyt, määräyksestä joutuessaan kolhooseihin tämä oli heille henkilökohtainen kauhun
tyyssija, joten kollektivisointi sai vastaansa ankaa vastustusta. Nämä aikaisemmin suur-maatiloista heille lohkaistut maat vietiin jälleen uudestaan, pakoittaen heidät uus- yhteiskunnan orjiksi.
Kollektivisoinnin alkaessa talonpojat rikkoivat maatalous koneensa, tappoivat karjan,
hevoset, jättivät kylvötyöt tekemättä.
Seurauksena tästä näitä Kulakkeja ammuttiin kuin karjaa, miljoonia heistä karkoitettiin perheineen orjatyöleireille, kauas tiettömien taipaleiden taakse.
Voimalaitos-, kanavatyö-, metsätyömaille, radanrakennus töihin paikkoihin joissa suurimmaksi osaksi ei ollut edes asuinmahdollisuutta ellei jotenkin onnistunut sellaista rakentamaan.
Tälläisillä leireillä, riistäjä - luokkien tuhoamiseksi tehdyillä, heitä kuoli monia miljoonia.
Tultiin vuoteen 1930 jolloin kolhoosien määrä oli pudonnut alle neljännekseen viljan
tuotanto alasta. Myös tähän oli Stalinilla ratkaisu, joka toi jälleen uutta vauhtia tuohon hiipuvaan sosialismin toteuttamiseen. Kollektivisointia hoitavat komennuskunnat saivat mukaansa tehokkaan suostuttelijan joka osasi asiansa. Konekivääri ryhmät.
Tämä tehosi nostaen kolhoosien määrän seuraavana vuotena yli puoleen silloisesta
viljelypinta alasta. Vuonna 1935 se oli jo lähes 85% viljelystä.
Yksityisessä hallinnassa oli vuonna 1937 vain runsas puoli prosenttia peltopinta-alasta.
Kollektivisointi aiheutti kuitenkin elintarvike tuotannon huiman laskusuhdanteen sekä
aiheutti nälänhädän Neuvostoliitossa. 1931 alkanut kollktivisointi, ehti vuoteen 1933
kesään ehdittäessä saada tämän aikaiseksi.
Työhevosia oli vajaa puolet, nautakarjaa vielä hieman vähemmän, muista lihaksi kelpaavista, kuten lampaat, siat, kanat, oli ruoakana syöty vajaat 80%.
Ukraina, joka on aina ollut Neuvosto-Venäjän vilja-aitta, nälänhätä oli pahimmillaan.
Neuvostoliiton alueilla kuoli ihmisiä nälkään vajaat 6 miljoonaa, ja vanhemmat söivät
lapsiaan. (Tästäkin on tullut Tv-dokumentti, näistä Ukrainan 1930 alun nälkävuosista)
Tämä samainen ohjelma kertoi uhrien lukumääräksi näissä kahdessa kylässä n 250, jotka kaikki olivat nuoria, vanhimmat uhratuista 17 vuotiaita. Tieto on kait virallinen.
Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta, Neuvostoliiton pakkolunastaman viljan osuus nousi, ollen 1928 jo 10 milj. tonnia, parisen vuotta myöhemmin 20 milj. tonnia, pahipana 1933, joka oli tuo suurin nälkävuosi, tuotanto oli edelleen samalla tasolla.
Vuosina jolloin ihmiset kuolivat nälkään ja kärsivät nälänhätää, Neuvostoliitto vei ulos
viljaa, teollisuuteen, tai paremminkin sen rakentamiseen varallisuutta saadakseen.
Talonpojat joutuivat antamaan hitaasti periksi, Stalinin toteuttamalle suuntaukselle.
Neuvostoliiton romahtaminen 1990 aiheutti jälleen suuria muutoksia yhteiskunnassa.
Kolhoositoiminnan talonpoikia Venäjä on yrittänyt houkutella itsenäisiksi yrittäjiksi, nyt viljelemään näitä suuria, lähes rappiolla olevia kolhoosien entisiä maatiloja.
Merkittävässä määrin, oman historiansa tuntien, tuo halukkuus ryhtyä maanviljelijäksi Venäjällä, edellä olevista syistä johtuen, on erittäin suuri, se on; Luottamuksen puute.
Tämä paljon ylistetty, sekä ihannoitu yhteiskuntajärjestys teki sen kaiken 70 vuotensa aikana, mihin Tsaarien satoja vuosia jatkunut maaorjuus ei ollut koskaan pystynyt.
Kommunismi tappoi kaiken tämän sitkeän, aina yhäti parempaan huomiseen uskovan yrittelijäisyyden tavallisista Venäläisistä musikoista. Stalin vihaamista Kulakeista.
Tsaarit siihen eivät kyenneet.
Tarvittiin vallankumouksen esiin nostamat Johtajat suorittamaan tämä asia loppuun.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Osa - IV. Neuvostoliiton kehitys alkaa....
Kiinnostuksesta johtuen jatkan tämän tarinan kirjoittamista vielä pikku pätkän erilaisten taustavaikuttimien selventämisen auttamiseksi.
Venäjän bolshevikkien tilanne oli ollut vaikea kevät talvesta 1919 alkaen valkoisten joukkojen ahdistaessa joka tahoilta. Pietarin ja idän hyökkäykset oli onnistuttu torjua
menestyksekkäästi. Nyt voitiin keskittää Ukrainasta irroitettavat joukot Moskovan porteilla olevan valkoisten Denkinin johtaman armeijan kimppuun.
Trotskin komentamien puna-armeijan joukkojen nopea hyökkäys ratkaisi taistelun
A I Gerojov eteläisen komentajan, lounaisen komentajan J Stalin, johtamien joukkojen ansiosta bolshevikkien voitoksi. Orel tuli nopeasti vallatuksi Bubjonnyin joukkojen toimesta. Näissä ratsuväkijoukoissa palvelivat myös G Shukov ja S Timoshenko jotka
olivat myöhemmissä koitoksissa kenraaleita.
Puna-armeija lähestyi Harkovia ja valkoisten komentaja kenraali Denikin komennosta
kenraali Wrangler otti valkoisten rintamajohdon tällä suunnalla. Tilannekatsauksessa
esimiehelleen hän totesi lähes kaikkien valkoisten upseerien muuttuneen sotasaaliin
kaupustelijoiksi ja lomakomennuksilla oleviksi, sekä muuttuneen onnenonkijoiden ja
kaupustelijoiden joukoksi.
Nämä upseerit jotka omistivat, tai olivat haalineet suuria rahasummia myymällä tai vaihtamalla sotasaalista alkaen muuttua tavaroiden hankkijoiksi joiden johdosta koko
upseeristo kärsi tai nautti pelaamisista, mässäilyistä, hurjasteluista.
Tästä oli seurauksena väestön suhtautumistavan muutos valkoisiin vapauttajiinsa, kun he saivat pian kokea mielivaltaa, riistoa, kauhua, ilkitöitä, ryöstelyitä jotka tarttuivat
tietenkin myös miehistön käytöksiin joiden johdosta armeijassa syntyi kapinoita ja hajaantumista, puna-probakandan alkaessa tietenkin konkreettisesti vaikuttaa.
Kenraali Wrangler luopui tehtävästään muuttaen ulkomaille, esimiehensä Denkinin kanssa riitannuttuaan. Tämän kenraalien riitelyiden johdosta valkoiset jäivät tappiolle.
Lenin sensijaan lupaili vapautta, maata, itsemääräämisoikeutta, valehdellen tietysti, mutta se upposi kansaan. Valehtelua valko-kenraalit eivät hallinneet. Samoin kävi kun
puna-armeija valtasi Ukrainan ja tunkeutui Krimille, kenraali Deninkin liukeni Ranskaan
jättäen omat joukkonsa oman onnensa nojaan, jolloin kaikki länsivaltojen toimittamat
lentokoneet ja tankit jäivät punaisten haltuun.
Kun Denikin oli paennut Wrangler palasi tuon epätoivoisen tilanteen keskelle. Hän oli
henkilö joka ymmärsi ja uskoi panssari ja lentokone aselajien tärkeyden nykysodissa.
Hallinnassaan olevilla alueilla hän antoi asetuksella oikeudet omistaa maata, korostaen asukkaille ja joukoilleen kansanvallan tarjoamaa yksilön vapautta sekä sen
yhteiskuntajärjestystä. Hän myös kertoi bolshevikkien järjestyksen tarkoittava orjuutta ja pakkovaltaa saaden väestön kannatuksen sekä joukot puolelleen.
Puola liittyi sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan juuri Wranglerin roolin innoittamana, haluten samalla laajentua itään, Suur-Puolaksi heihin liittyneiden Ukrainalaisten kanssa edeten nopeasti, vallaten Kiovan, onnistuen yllättämään puna-armeijan joukot,
jotka lähettivat kaikki omat joukkonsa Puolan rajalle, saaden ylivoiman itselleen.
Punaiset hyökkäsivät Gregovin ja Stalinin johtamina 25.5.1920 Umanista, Puolalaisten
torjuessa. Uusi alkoi Kiovan suunnalla ja Puolalaisten oli siitä luovuttava 12.7. jolloin
Gregovin joukot etenivät Tarnopoliin. Wranglerin heinäkuun toisella viikolla Krimiltä
tekemä äkillinen hyökkäys tuli moskovalle yllätyksenä, mutta Lenin ei keskeyttänyt
Puolaan tehtyä hyökkäystä.
Käsky Totskilta edellytti luovutettavaksi osa hykkäävästä armeijasta Tuhatsevskille Varsovan valloitusta varten. Luonaisen rintaman politrukki Stalin ei suostunut tähän
suunnaten voimat Lvovia kohti. Trotski koitti uudelleen, mutta Stalin ei piitannut, eikä
rintaman komentaja Gregorov voinut uhmata politrukin käskyjä tai määräyksiä.
Kiista synnytti uuden ristiriidan Trotskin ja Stalinin vällille. Leninin pettymys oli suuri
kun Puolalaiset eivät nousseetkaan kapinaan vallankumouskomitean kehoituksista.
Kävi juuri päinvastoin. Venäläisten pelko sai Puolalaiset kutsumaan palvelukseensa
yli 300.000 miestä ja vapaaehtoisia ilmaantui yli 100.000 miestä työläisten alkaessa varustaa Varsovaa puolustautumista varten, suojautuakseen puna-armeijalta.
Varsovaa lähestyvän Tuhatsevskin joukot alkoivat olla huvenneita eikä huoltokaan
toiminut samoin myös puna-armeijan henki oli latistunut ja Puolalaiset hyökkäsivät
Lublinin alueella päästen länsi-rintamasta läpi jatkaen eteenpäin pohjoisen suuntaan.
Trotski ei kyennyt kääntämään Stalinin päätä Tuhatsevskin avuksi joiden seitsemän divisioonaa saarrettiin, osan onnistuessa pakenemaan Itä-Preussiin jossa Saksalaiset
riisuivat ne aseista. Puolalaiset saivat 65.000 vankia ja sotasaaliina panssarivaunuja
sekä muuta materiaalia runsaasti.
Tuhatsevskin joukot pysäyttivät vaivoin Puolalaiset, mutta armeijansa oli huvennut
vaivaiseen 3.700 mieheen. Hyökkäys pysätettiin Prest-Litovsk-Lipsk linjalle.
Kun Puolalaiset löivät vielä lounaisen rintaman joukot, niin Lenin taipui rauhaan.
Lopullinen rauha solmittiin 18.3.1921 jolloin Puolan rajalinja kulki hieman idempänä
aikaisemmasta Britannian ulkoministerin Gurzonin 1919 ehdottamasta rajasta.
Ukrainasta ja Valko-Venäjästä liitettiin myös osia tähän uuteen Puolaan.
Neuvosto-Venäjän sota Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistelevia vastaan jatkui yhä
kestäen koko 1921 kesän ajan puna-armeijan avulla.
Samoin vuosien 1920-1921 aikana puna-armeija valloitti Armenian, Azerbaizanin, sekä
Stalinin kotimaan Gruusian (Georgia). Kauko-idän tasavalta, jollaiseksi kutsuttiin tuota
valkoisten joukkojen aikaista Japanin hallinnoimaa osaa, oli viimeinen kukistettu osa
näiden viiden sotavuoden aiheuttamissa muutoksissa, maassa Neuvosto-Venäjä.
Valkoisten, bolsevikkejä vastaan taistelleissa joukoissa oli palvellut 500.000 miestä.
Kun sota päättyi puna-armeijassa oli 5.3 miljoonaa miestä joista osa oli myös Tsaarin
joukoissa aiemmein palvelleita miehistöä ja upseereita.
Neuvosto-Venäjän miehitykseen osallistuneet maat Britit, Ranska Japani, USA, eivät olleet osallistuneen merkittävissä määrin taisteluihin, em. Brittejä enempää.
Japanilaisten osuus oli kuitenkin kaukoidässä muita suurempi, näiden joukkojen poistuessa tammikuussa 1922, USA;n painostuksesta jotka itse olivat 1920 lähteneet.
(Tämä Japanilaisten takia muodostunut uhka vaati myöhemmin Stalinin huomiota ja
sillä oli myös ratkaiseva osuus myöhemmässä Stalingradin taistelussa, jolloin nämä
reservissä olevat verekset, yli 300.000 miehen joukot marssitettiin taisteluun mukaan.
Tämä oli sellainen joukko osasto, joka talvisodan Suomen suojeluskuntalaisen tapaan oli varustettu kunnolla talviolosuhteisiin sekä kaikki nämä miehet olivat myös ankariin talviolosuhteisiin tottuneita, kokeneita, aitoja arktisten alueiden miehiä Stalinin valioita, lumipukuisia hiihtojoukkoja)
Ainoa kuka olisi ollut halukas sotia murskatakseen kommunistit oli Winston Churchill.
Neuvostoliitto piti liittoutuneiden toimia kuitenkin yrityksenä valtansa kukistamiseksi
ja pelkäsi sen toistuvan aloittaen tästä syystä heti varustautumisensa näitä vastaan.
Tähän tarkoitukseen valjastettiin siis kohta kaikki Neuvostoliiton kehttäminen, tuota
luultua olettamusta vastaan, samalla myös kyetäkseen levittämään kommunismia,
joka kolkkaan, eri puolille maailmaa kytkien tähän myös puna-armeijan tärkeän roolin.
Tämän aatteen uusimpana ja tehokkaana levittäjänä koettiin panssarivaunujen käyttö
sen suoman nopean ja tehokkaan voiton turvaamana, olihan se vaikea sillloin tuhota.
Tämän jälkeen, viidessätoista vuodessa, syntyi tähänastisen maailman suurimmat mekanisoidun armeijan joukot, kuten myös maailman suurimmat panssarivoimat.
Liittoutuneiden kaikki aseapu valkoisille joukoille, panssarit ja panssariautot olivat jääneet näin punaisten haltuun, kuten myös kaikki Tsaarin armeijan perua olevat kalustot näistä ja myöhemmistä hankinnoista alkoi panssari-aseen kehittyminen.
Oli syntynyt uusi liittovaltio, josta olivat onnistuneet itsenäistymään Baltian maat, Puola, Suomi. Jäljellä oli silti yhä nuo yli sata kansaa, alistettuna Venäjän vallan alle.
Tästä maasta alettiin käyttää vuodesta 1922 alkaen, nimeä Neuvostoliitto, eli CCCP.
Tsaarien luoma, suuri imperiumi, oli lähes entisellään, pienin poikkeuksin.
Venäjän bolshevikkien tilanne oli ollut vaikea kevät talvesta 1919 alkaen valkoisten joukkojen ahdistaessa joka tahoilta. Pietarin ja idän hyökkäykset oli onnistuttu torjua
menestyksekkäästi. Nyt voitiin keskittää Ukrainasta irroitettavat joukot Moskovan porteilla olevan valkoisten Denkinin johtaman armeijan kimppuun.
Trotskin komentamien puna-armeijan joukkojen nopea hyökkäys ratkaisi taistelun
A I Gerojov eteläisen komentajan, lounaisen komentajan J Stalin, johtamien joukkojen ansiosta bolshevikkien voitoksi. Orel tuli nopeasti vallatuksi Bubjonnyin joukkojen toimesta. Näissä ratsuväkijoukoissa palvelivat myös G Shukov ja S Timoshenko jotka
olivat myöhemmissä koitoksissa kenraaleita.
Puna-armeija lähestyi Harkovia ja valkoisten komentaja kenraali Denikin komennosta
kenraali Wrangler otti valkoisten rintamajohdon tällä suunnalla. Tilannekatsauksessa
esimiehelleen hän totesi lähes kaikkien valkoisten upseerien muuttuneen sotasaaliin
kaupustelijoiksi ja lomakomennuksilla oleviksi, sekä muuttuneen onnenonkijoiden ja
kaupustelijoiden joukoksi.
Nämä upseerit jotka omistivat, tai olivat haalineet suuria rahasummia myymällä tai vaihtamalla sotasaalista alkaen muuttua tavaroiden hankkijoiksi joiden johdosta koko
upseeristo kärsi tai nautti pelaamisista, mässäilyistä, hurjasteluista.
Tästä oli seurauksena väestön suhtautumistavan muutos valkoisiin vapauttajiinsa, kun he saivat pian kokea mielivaltaa, riistoa, kauhua, ilkitöitä, ryöstelyitä jotka tarttuivat
tietenkin myös miehistön käytöksiin joiden johdosta armeijassa syntyi kapinoita ja hajaantumista, puna-probakandan alkaessa tietenkin konkreettisesti vaikuttaa.
Kenraali Wrangler luopui tehtävästään muuttaen ulkomaille, esimiehensä Denkinin kanssa riitannuttuaan. Tämän kenraalien riitelyiden johdosta valkoiset jäivät tappiolle.
Lenin sensijaan lupaili vapautta, maata, itsemääräämisoikeutta, valehdellen tietysti, mutta se upposi kansaan. Valehtelua valko-kenraalit eivät hallinneet. Samoin kävi kun
puna-armeija valtasi Ukrainan ja tunkeutui Krimille, kenraali Deninkin liukeni Ranskaan
jättäen omat joukkonsa oman onnensa nojaan, jolloin kaikki länsivaltojen toimittamat
lentokoneet ja tankit jäivät punaisten haltuun.
Kun Denikin oli paennut Wrangler palasi tuon epätoivoisen tilanteen keskelle. Hän oli
henkilö joka ymmärsi ja uskoi panssari ja lentokone aselajien tärkeyden nykysodissa.
Hallinnassaan olevilla alueilla hän antoi asetuksella oikeudet omistaa maata, korostaen asukkaille ja joukoilleen kansanvallan tarjoamaa yksilön vapautta sekä sen
yhteiskuntajärjestystä. Hän myös kertoi bolshevikkien järjestyksen tarkoittava orjuutta ja pakkovaltaa saaden väestön kannatuksen sekä joukot puolelleen.
Puola liittyi sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan juuri Wranglerin roolin innoittamana, haluten samalla laajentua itään, Suur-Puolaksi heihin liittyneiden Ukrainalaisten kanssa edeten nopeasti, vallaten Kiovan, onnistuen yllättämään puna-armeijan joukot,
jotka lähettivat kaikki omat joukkonsa Puolan rajalle, saaden ylivoiman itselleen.
Punaiset hyökkäsivät Gregovin ja Stalinin johtamina 25.5.1920 Umanista, Puolalaisten
torjuessa. Uusi alkoi Kiovan suunnalla ja Puolalaisten oli siitä luovuttava 12.7. jolloin
Gregovin joukot etenivät Tarnopoliin. Wranglerin heinäkuun toisella viikolla Krimiltä
tekemä äkillinen hyökkäys tuli moskovalle yllätyksenä, mutta Lenin ei keskeyttänyt
Puolaan tehtyä hyökkäystä.
Käsky Totskilta edellytti luovutettavaksi osa hykkäävästä armeijasta Tuhatsevskille Varsovan valloitusta varten. Luonaisen rintaman politrukki Stalin ei suostunut tähän
suunnaten voimat Lvovia kohti. Trotski koitti uudelleen, mutta Stalin ei piitannut, eikä
rintaman komentaja Gregorov voinut uhmata politrukin käskyjä tai määräyksiä.
Kiista synnytti uuden ristiriidan Trotskin ja Stalinin vällille. Leninin pettymys oli suuri
kun Puolalaiset eivät nousseetkaan kapinaan vallankumouskomitean kehoituksista.
Kävi juuri päinvastoin. Venäläisten pelko sai Puolalaiset kutsumaan palvelukseensa
yli 300.000 miestä ja vapaaehtoisia ilmaantui yli 100.000 miestä työläisten alkaessa varustaa Varsovaa puolustautumista varten, suojautuakseen puna-armeijalta.
Varsovaa lähestyvän Tuhatsevskin joukot alkoivat olla huvenneita eikä huoltokaan
toiminut samoin myös puna-armeijan henki oli latistunut ja Puolalaiset hyökkäsivät
Lublinin alueella päästen länsi-rintamasta läpi jatkaen eteenpäin pohjoisen suuntaan.
Trotski ei kyennyt kääntämään Stalinin päätä Tuhatsevskin avuksi joiden seitsemän divisioonaa saarrettiin, osan onnistuessa pakenemaan Itä-Preussiin jossa Saksalaiset
riisuivat ne aseista. Puolalaiset saivat 65.000 vankia ja sotasaaliina panssarivaunuja
sekä muuta materiaalia runsaasti.
Tuhatsevskin joukot pysäyttivät vaivoin Puolalaiset, mutta armeijansa oli huvennut
vaivaiseen 3.700 mieheen. Hyökkäys pysätettiin Prest-Litovsk-Lipsk linjalle.
Kun Puolalaiset löivät vielä lounaisen rintaman joukot, niin Lenin taipui rauhaan.
Lopullinen rauha solmittiin 18.3.1921 jolloin Puolan rajalinja kulki hieman idempänä
aikaisemmasta Britannian ulkoministerin Gurzonin 1919 ehdottamasta rajasta.
Ukrainasta ja Valko-Venäjästä liitettiin myös osia tähän uuteen Puolaan.
Neuvosto-Venäjän sota Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistelevia vastaan jatkui yhä
kestäen koko 1921 kesän ajan puna-armeijan avulla.
Samoin vuosien 1920-1921 aikana puna-armeija valloitti Armenian, Azerbaizanin, sekä
Stalinin kotimaan Gruusian (Georgia). Kauko-idän tasavalta, jollaiseksi kutsuttiin tuota
valkoisten joukkojen aikaista Japanin hallinnoimaa osaa, oli viimeinen kukistettu osa
näiden viiden sotavuoden aiheuttamissa muutoksissa, maassa Neuvosto-Venäjä.
Valkoisten, bolsevikkejä vastaan taistelleissa joukoissa oli palvellut 500.000 miestä.
Kun sota päättyi puna-armeijassa oli 5.3 miljoonaa miestä joista osa oli myös Tsaarin
joukoissa aiemmein palvelleita miehistöä ja upseereita.
Neuvosto-Venäjän miehitykseen osallistuneet maat Britit, Ranska Japani, USA, eivät olleet osallistuneen merkittävissä määrin taisteluihin, em. Brittejä enempää.
Japanilaisten osuus oli kuitenkin kaukoidässä muita suurempi, näiden joukkojen poistuessa tammikuussa 1922, USA;n painostuksesta jotka itse olivat 1920 lähteneet.
(Tämä Japanilaisten takia muodostunut uhka vaati myöhemmin Stalinin huomiota ja
sillä oli myös ratkaiseva osuus myöhemmässä Stalingradin taistelussa, jolloin nämä
reservissä olevat verekset, yli 300.000 miehen joukot marssitettiin taisteluun mukaan.
Tämä oli sellainen joukko osasto, joka talvisodan Suomen suojeluskuntalaisen tapaan oli varustettu kunnolla talviolosuhteisiin sekä kaikki nämä miehet olivat myös ankariin talviolosuhteisiin tottuneita, kokeneita, aitoja arktisten alueiden miehiä Stalinin valioita, lumipukuisia hiihtojoukkoja)
Ainoa kuka olisi ollut halukas sotia murskatakseen kommunistit oli Winston Churchill.
Neuvostoliitto piti liittoutuneiden toimia kuitenkin yrityksenä valtansa kukistamiseksi
ja pelkäsi sen toistuvan aloittaen tästä syystä heti varustautumisensa näitä vastaan.
Tähän tarkoitukseen valjastettiin siis kohta kaikki Neuvostoliiton kehttäminen, tuota
luultua olettamusta vastaan, samalla myös kyetäkseen levittämään kommunismia,
joka kolkkaan, eri puolille maailmaa kytkien tähän myös puna-armeijan tärkeän roolin.
Tämän aatteen uusimpana ja tehokkaana levittäjänä koettiin panssarivaunujen käyttö
sen suoman nopean ja tehokkaan voiton turvaamana, olihan se vaikea sillloin tuhota.
Tämän jälkeen, viidessätoista vuodessa, syntyi tähänastisen maailman suurimmat mekanisoidun armeijan joukot, kuten myös maailman suurimmat panssarivoimat.
Liittoutuneiden kaikki aseapu valkoisille joukoille, panssarit ja panssariautot olivat jääneet näin punaisten haltuun, kuten myös kaikki Tsaarin armeijan perua olevat kalustot näistä ja myöhemmistä hankinnoista alkoi panssari-aseen kehittyminen.
Oli syntynyt uusi liittovaltio, josta olivat onnistuneet itsenäistymään Baltian maat, Puola, Suomi. Jäljellä oli silti yhä nuo yli sata kansaa, alistettuna Venäjän vallan alle.
Tästä maasta alettiin käyttää vuodesta 1922 alkaen, nimeä Neuvostoliitto, eli CCCP.
Tsaarien luoma, suuri imperiumi, oli lähes entisellään, pienin poikkeuksin.
Osa -III. Saksa vallankumouksen jälkeen. Kolmikon yhteys rakoilee.
Oheinen video lienee kuvattu Parolassa, tutunoloisista Suomen maisemista päätellen.
Samalla vois kysäistä onko tämän videokuvan kuvan henkilöissä jotakin muuta tuttua,
kuten esim. tuo hymyilevä silmälasipäinen mies autokauppiaana myöhemmin toiminut.
Lisäksi maalaus ei istu alkuperäiseen nähden. Tämä maalaus kuvaa aikaa, -40 jolloin Ranska käytti vielä joissakin määrin ko. vaunua Saksalaisia vastaan.
Nyt tähän väliin mielestäni sopii vuodelta 1916 oleva, meille tuttu Ranskalainen valssi.
Saksassa alkoi venäjän vallankumouksen jälkeen elää yhä voimakkaampana ajatus saada aikaan vastaava bolshevistinen yhteiskunta.
Syntyi vallankumous ja saksan keisarin, Vilhelm - II oli luovuttava kruunustaan.
Oheisella videolla Saksalaisten valtava lähes hyödytön keksintö joka ei menestynyt Brittien tankkeja vastaan.
Paras konstruktio oli Renault FT jossa oli pyörivä torni, oli lisäksi siro, kombacti rakenteellisesti edellä muita.
Tämän Spartacus gladiaattorista nimensä saaneen liiton johtohahmoja olivat Rosa Luxemburg ja Karl Libknecht joita, 1960- 1970, luvulla suomalaiset kommunismin aate-kannattajat pitivät omina pyhimyksinään, ohi kaikkien muiden.
Saksan tappio toi Leninille myös uuden mahdollisuuden saada aatettaan levitetyksi ja hän mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen alkaen kiivaan lietsonnan saksassa.
Tammikuussa 1919 saksassa alkanut vallan kaappaus lyötiin lyttyyn ja Rosa ja Karl
saivat surmansa kapinan kukistumisen aikana.
Unkaria hallinnut, Bela Kunin johtama bolshevistihallitus kukistettiin 1919 elokuussa.
Loppuvuonna 1918 Ranskan joukkoja nousi maihin Odessassa ja Novorossikissa,
(80.000 miestä) jotka ottivat perääntyvien Saksalaisten tehtävät itselleen. Ranskalaisten joukkojen mukana oli uusia, tehokkaita, Renault FT panssarivaunuja.
Niin, kyllä, juuri niitä samoja joita suomellakin oli, ja joista eräs teknolokinen kehitys
Neuvostoliitossa alkoi, johtaen sen hieman myöhemmin Stalinin, sekä Leningradin tehtaiden ansiosta maailman johtavaksi ja myös parhaimpien vaunujen valmistajaksi.
Se on myös tarina maailman suurimmasta ja motorisoiduimman armeijan kehityksestä
jonka tuotteiden paras testirata sijaitsee lähellä näitä kuuluja tehdastuotantolaitoksia.
Sen läntisellä rajalla, lähellä, sopivan, parituntisen maantie-ajomatkan päässä.
Panssarien valmistajaksi joka se yhä edelleen on panssarivaunujen tuotannossa, jonka puutteita on vain ja ainoastaan hieman heikompi nykyisen elektroniikan taso.
Britittien maihinnousu Bakussa sai näiden hallintaan osan kaukasiasta jossa heillä
oli mukana omia, ww-I aikaisia Mark-V ja Medium-A (whippet) panssareitaan.
Amerikkalaisia ja Brittejä oli noussut maihin myös Baltian lisäksi myös Odessassa.
Nämä kaikki kolme vaunua olivat ensimmäiset vieraat panssarit Venäjän maaperällä.
Näitä jäi pian puna-armeijan saaliiksi, ja näistä myös muodostettiin heti puna-armeijan
panssarijoukot juuri näistä, venäjän valkoisilta joukoilta saaliiksi saaduista vaunuista.
Ranskalaiset ja Britit toimittivat kaikkiaan venäjän eteläosien valkoisille 100 tankkia ja
150 lentokonetta joissa piili siemen myös puna-armeijan mekanisoitumisen alkuun.
Britit hyökkäsivät keväällä 1919 Muurmanskista etelään. Karhumäki ja Poventsa vallattiin toukokuussa. Samoin eteni Argangelista Brittipanssarien tuella lähtenyt Venäjän valkoinen armeija, mutta hyvin heikolla menestyksellä.
Neljäs valkoisten ryhmä suuntasi kesäkuussa Virosta kohti Pietaria. Lokakuussa 1919
uudistettiin hyökkäys Suomessa hetken asuneen kenraali Judenitsin johdolla jolla oli
myös Brittiläisiä tankkeja tukenaan.
Suomi oli ostanut vuonna 1919 Renault - FT panssareita Ranskasta 6 kpl, mutta nyt jouduttiin Ranskalaisten painostuksesta luovuttamaan tuolle Judenitsin armeijalle 2 kpl.
Näissä tankeissa oli koko ajan Ranskalainen miehistö, ja Ranska korvasi uusilla nuo
Suomen menettämät tankit.
Pietarin valtaukseen haluttiin saada myös Suomlaisjoukkoja mukaan koska olimme
vapaus-sodassa saaneet venäläiset karkoitetuksi, saavuttaneet Rajajoen Kannaksella.
Valtionhoitaja Mannerheim kannatti hyökkäyksen suorittamista Pietariin, mutta valtion
muu johto ei tätä hyväksynyt, eivätkä Suomalaiset osallistuneen hyökkäykseen.
Kun Judenitsin valkoinen armeija lähestyi Pietaria, siellä toimivasta Kansainvälisestä Puna-Upseerikoulusta muodostettiin 250 miestä käsittävä pataljoona.
Pataljoonan kokosivat Suomalaiset politrukit, Eino ja Jukka Rahja. Joiden johtamina
saatiin kolme lähestyvää vaunua tuhottua, miestappioiden ollessa 30 Suomalaista.
Kolmen pävän ajan, sen kiivaissa taisteluissa Suomalaiset torjuivat Venäjän valkoisen
armeijan 18.500 miehen, sekä kuuden Brittitankin ja kahden Renaultin hyökkäykset.
Hyökkäys pysähtyi Pietarin porteille, sen ulkopuolisille Pulkovin kukkuloille.
Puna-armeija sai lisää joukkoja avuksi ja Judenitsin joukot pakenivat Viroon, jossa ne
riisuttiin aseista. Ehjät tankit laivattiin Englantiin. Leninin puna-armeijan joukot yrittivät
nyt vallata itsenäisyytensä julistaneet Viron, Liettuan, Latvian, mutta maat torjuivat ne.
Tämän jälkeen Lenin suostui rauhaan niiden kanssa 1920 ja tunnusti itsenäisyydet.
Samana vuonna Suomi ja Neuvosto-Venäjä sopivat tarton rauhan jossa Suomen
Neuvosto-Venäjä tunnusti suomen itsenäisyyden, maamme itärajan linjat vahvistaen.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)