Iltamusiikki hetki...

Hawaiji tyylinen musiikki ja sen kitaran soinnut on eräs musiikin muoto, joiden soinnuista olen pitänyt lapsuudesta asti, ne ensikertaa kuultuani.

       

Proudly swept the rain cloud by the cliffs,
As on it glided through the trees
Still following ever the "liko"
The "Ahihi lehua" of the vale...

Farewell to thee,
Farewell to thee,
Thou charming one who dwellst among the bow'rs.
One fond embrace,
Before I now depart,
Until we meet again.

Thus sweet memories come back to me,
Bringing fresh remembrance of the past
Dearest one, yes, thou art mine own,
From thee, true love shall ne'er depart.

(Chorus)

I have seen and watched thy loveliness,
Thous sweet Rose of Maunawili,
And 'tis there the birds oft love to dwell
And sip the honey from thy lips.

Kiitos runsaista vierailuista, hyvää illan jatkoa.

Usvaan kadonnut... (tanssi maxi)

Laitan pienen riimityksen, koska tuo kadonnut plogi tuottaa pientä harmia.

            

Laitoin tunnisteita muutamiin plokeihin, alkaen tuolta vanhimmasta päästä, jossakin vaiheessa esille lipsahti vanha konsepti joka oli tarkoitus poistaa pysyvästi.

                                                             Finnish version Nyt se on ollut virtuaaliseen usvaan kadonneena hetken aikaa, joten on parempi kun jokin muu teksti tulee sen tilalle.

Laulun sanoin: 
On jossain suo takana metsien, jost nousee usva ikuinen.
Näin kerrotaan oli kerran ritari, matkalla neitoa noutamaan.
Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaksi hakemaan.
Niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.

Hän raudikon nyt ohjas polulle, ja sumuun häipyi ritari.
Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.
Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.
Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvaan suon

.  

Kuka sen tietänee!
Ehkäpä usvasta kuitenkin ilmestyy joku, kenties juuri hän, jota olet kaivannut.

Kiitos sivustojani seuraaville.
Hyvää illan jatkoa. 

Kesäisiä ajatuksia...

Hieno kaunis talvipäivä, juuri sellainen josta paljon pidän, kolmas jo sellainen on nyt entinyt iltaansa.

Iltapäivä. Kaupungilta palattuani tapani mukaan ajatuksena keittää makoisat kahvit. Niimpä moccamasterin lataukseen, vajaan kolmeen mukilliseen sopiva annos vettä ja kahvisuppilo, johon taittelen suodatinpaperin, sauman sivulle, myös pohjassa olevan, saadakseni istutettua paperin tiiviisti suodattimen reunoja vasten.
Lusikoin kahvijauheen sisään, painelen sen mitalla tiiviisti pohjaa ja reunoja vasten.
Naks ja vilkaistessani plogisivustolle keitin on aloittanut ääntelynsä.

           

Istahdan nojatuoliin, pala tummaa suklaata, kaadan juuri ostamastani viinipullosta muutaman sormenleveyden lasiin.
Väsyttää.  Mieli on seesteinen, rento olotila.
Maistelen kulauksen, toisen, odotellessani kahvin tippumista selailen istuessani päivän postin tuomia mainoksia.

Kahvi ja viini tuoksuu. Suljen silmät hetkeksi ja nukahdan samantien viinilasi kädessäni mainokset sylissä. 

Makea, rentouttava uni valtaa mielen, tuntemukset, ajatukset. 
Näen unta, unta kesästä. 
Hieman havahtuessani jostain alitajunnan takaa kulkee mieleen tietous, viinipikari yhä kädessä, älä pudota sitä, mutta rentous ja unen makeus voittavat kaiken muun.

Tunnit kuluvat, jostakin alkaa aivan väkisin mieleeni tulla häiritseviä ääniä, tuoksuja jotka muistuttavat jostakin. Havahdun hieman syvästä horroksesta, muistan kädessäni olevan viiniä sisältävän ison pikarimaljan.

Kahvi tuoksuu voimakkaana, se hemmetin keitin, se on yhä päällä, tulee ajatuksena.
Samalla ajatus, mitä kädessäni on. Kaikki hyvin, laitan yhä puolillaan olevan lasin kädestäni, nousen ylös tuolista, sammutan keittimen, kaataen kahvin altaseen huutoen samalla keittimen kannun. 

Kello on kahdeksan, lähes kokonainen täysikuu loistaa suoraan ikkunasta silmiini. 
Olen hereillä.

Ajatuksena on piipahtaa Karaokessa naapuripitäjässä, jossa ehkä jo odotetaan.
Joten matkaan. 

Hyvää illan jatkoa.


             

Talvi-illan muisto

Talvi-illan hämyyn, yksin astelen, 
yölinnun laulua mä kuuntelen, 
Se lintu laulaa, kaunis talven maa, 
illan hämy huumaa, tahtoo rakastaa.

Talvi-illan hämyyn oottamaan nyt jään, 
kohta linja-auton tulevan mä nään. 
Käsikkäin pian käymme, kuiskaillen vaan, 
jospa ilta tää ei, loppuis milloinkaan.

Talvi illan hämyyn sylihini mun 
sä  jäädä voitkin, jäädä aamuhun.
Talven utuharso meidät verhoaa, 
ilta hämyn taika mielet lumoaa.

Kohta linnun laulu meille vaikenee, 
talvinen kun tuuli meitä saattelee, 
Huomisaamuun asti aika katoaa, 
pian taas kaikki herää, aika kiiruhtaa.

Uuden aamun tullen hyräillä mä voin, 
kun mä ihmeellistä viimeyönä koin.
Enää en nyt kulje tuska sisälläin, 
muistot on niin rakkaat, niiden pariin jään.
 - Lea Määttälä (mukaeltu) -

            

Talvipäivän hämäryys..

Auringon nousu 9:31. Auringon lasku 15:06 Päivän pituus 5h 35 min. Ilma -6

Rauhoittava talvipäivän hämäryys, tervetuloa taas myös sinä, tuttu talvinen pimeä.

 - Juhani Aho - 

Talvipäivän seisaus 21.12. Klo 13.14 joten pian päivänvalon aika alkaa pidentyä.

                     
Kunhan ilta joutuu ja yö nukutaan olen aikeissa palata nuoruuden ensimmäisen pyörämatkan muistoihin, mikäli nettiposti on löytänyt ja toimittanut muutamia kuvia.

          

Valkeat haihtuvat hiljaa leijaa, 
ylitse maan ylise puun 
kuuran kourissa seisoo metsä, 
kullassa talvisen aamusuun

Hiljaisuus metsän urkuja soittaa
puitten humina hymni soi.
Lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamun koi.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puut
Läpi valkeain haihtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
 - Lauri Pohjanpää -
                   

Kaunista talvipäivää

Maa on saanut valkoisen vaipan. Valkoista höyhenen kevyttä pakkaslunta, sellaista kuivaa puuteri- tai pumpulilunta josta pienenä luki tai kuuli paljon puhuttavan. 
Lumi valaisee, hohtaa vaikka sen timantit eivät vielä kimalla, hohtavat kyllä ennen kuin vasta keväällä auringon lämmittämien hankien myötä alkavat kimallella.

         

Talvi on kaunis.
Eikö!

Useimmiten se liitetään Lappiin, tuohon karun kauniiseen seutuun jota niin usein romantisoidaan. 
Talveen, siis lumeen, liittyvät usein myös saamelaiset ja poro-kulttuuri, joiden kautta eksotisointi meillä useimmiten tapahtuu, kuten myös maailmalle antamamme kuva niin matkailijoille tarkoitetussa kirjallisuudessa, kuin paimentolaiskansan maailmana, sellaisena maailmana jonka kaltaista ei suomessa enää todellisuudessa ole olemassa.

Talvi ja varsinkin Lappi ovat joulun sesonkiajan myyntivaltteja jota on hyödynnetty jo pitkälti yli vuosisadan. 
Etenkin ne viimeiset kuusikymmentä (>1952# Coca-Cola / joulupukki) vuotta.

Hiljaiseen (s)iltaan.

Auringon nousu 9.14. Auringon lasku 15.14. Päivän pituus 6h.  Pakkasta -18 astetta.

Kaunis talvipäivä on päätynyt illan hämärään.Tuuli ja tuisku tyyntyivät jo perjantaina eikä luvatusta kaaoksesta ollut merkkiäkään.Lauantai hieman luminen, tänään kaunis aurinkoinen talvipäivä ja kevyt pakkaslumi.
Kaunista. Hiljaista ja rauhallista. Pirteän-virkeä huonekärpänen surisee unettavasti. 
Lupaavasti alkanut nuoruuden pyörämatka keskeytynyt paljon uhatun lumimyrskynmkadottaessa kaikki nuoruuden katunäkymään liittyvät kuvat jonnekin tuiskuvaippaan.

 
Kunhan pakkanen tästä hieman hellittää ja pyöräilykelit paranevat, tuolta nuoruuden pyörämatkalta on toki palattava kertomaan mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua tuolla ensimmäisellä omalla matkalla.
Kenties jostain ilmestyy muutama varhainen tai myöhäisempi kointähti tuikkimaan paluumatkan yksinäisyyteen.


Tai ehkäpä jostakin ilmestyy yksinäinen tähdenlento iltataivaalleni, kenties seuraksi
vaikkapa kuvan huokausten sillalle.




Näkymä rannalta jossa toimi paviljonki tyyppinen kaksikerroksinen kahvila vielä 1960# alkuvuosina.  Erikoista siinä oli suuri yläkerran parveke jossa oli osaksi lasitettu erillinen osa. Parveke oli kokonaan pylväiden päälle rakennettu.

Silta tuli aikoinaan tutuksi työväentalon kesälavalle tanssipaikalle kuljettaessa. Tulipa siihen joskus myös pysähdyttyä tupakoimaan, milloin haaveilemaan tai katsomaan virran juoksua, ehkä joskus kesäisenä kauniina iltana jopa tytön seurassa, tuntien itsensä melkein maailman omistajaksi, saadessaan istua jollekin vapaana olevalle kivipenkille, erkkerille jotka oli rakennettu jokaisen silta-arkun kohdalle molemmille puolille siltaa.

Siltakansi on yli 90 m pitkä, veden virtaama 350m3/sekunnissa. Vesi syvä < 20m.

Illan musiikki osuus.

Hiljaista, näin isänpäivän jälkeen.

Ei tunnu olevan inspiraatiota kirjoitella mitään suurempia tähän hämyiseen iltaan.
Joskus näen iltahetken hämyisenä, joskus sinisenä, joskus tummanpunaisena.

Omasta puolestani olen saanut nauttia tämän illan tumman syvänpunaisestä väristä.
Näin ehkä siksi kun pidän pääväreistä sekä murretuista väreistä, sekoitettuja tai kerrattuja enemmän.
Elämä koostuu useimmiten niistä pienistä onnen hetkistä, niiden nautinnoista. 

Tässä niistä yksi musiikki vaihtoehto tähän iltaan.   

                  

                                          Ihminen tarvitsee toista ihmistä,
                                             ollakseen ihminen ihmiselle
                                                  ollakseen itse ihminen.
                                           Lämpimin peitto on toisen iho,
                                            toisen iho on parasta ruokaa.
                                       Emme ole tähtiä, tai taivaan lintuja.
                                      Olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
                                               Ihminen tarvitsee ihmistä.
                                                 Ihminen ilman ihmistä, 
                                        on vähemmän ihminen ihmisille,
                                        vähemmän kuin ihminen voi olla.
                                               Ihminen tarvitsee ihmistä.
-                                                                           - Tommi Taberman -



                                                              Hyvää yötä. 

Mietteitä nuotiolla.

Smoke in my eyes.
Memorizing a lost friend and companion at campfire gets smoke and tears in eyes.
Ossi Kallioinen composed this song premiered in Kittilä in 2011 by Kuunkuiskaajat.


                 

Savu menee silmiin:

Istun nuotiolla ja mietin elämää.

Tuli nuolee tervasta ja savu ilmaan jää.

Ajatukset kauniit on mielessäni vaan.

Jospa vielä kerran sinut vierelleni saan.

Savu menee silmiin ja niitä kirveltää.

Onse aina haikeaa kun ystävää et nää.

Kuljen kurun reunaa ja vesi kimmeltää.

Jossain puron kätköissä on kultaa vaik' en nää.

Savu menee silmiin ja niitä kirveltää. 

Hyväksyä sekin täytyy etten sua nää.

Utuinen on tulevaisuus, menneisyys jo jää.

Savu menee silmiin taas ja niitä kirveltää.

Odottamaan ikuisesti kuitenkaan en jää.

Nuotiolla

                                                                             

            Kuva: Säterin myllylähde, ollut aikoinaan suomen suurin virtaama vielä 2000luvun alussa, 6500m3/vrk.
                            
Lähde sijaitsee virttaankankaalla Orippään kunnassa, lähellä Juvankosken haarautuvaa tien risteystä.

Sen muodostaman lammen rannalla sijaitsi aikaisemmin Verner Junnilan Säteri talo jossa yövyimme matkattaessa tätini luokse linja-auto ja polkupyöräkyydillä, aikana jolloin vielä mahduin takatelineen lastensatulaan, isonsiskon istuessa huovan päällä vain "paljaalla" taka-telineellä .

Lähde oli pinnaltaan hyvin tumma, sen vesi hyytävän kylmää kesähelteelläkin. 
Yläneen Junnilan Säterin tilan isäntä oli asentanut laskupuron vesimyllyn yhteyteen oman voimalaitoksen josta sai sähkö-virtaa asuin ja navettarakennuksen tarpeisiin.

                                                                           
Osa tuosta myllylle johdetusta vesirännistä on säilytetty muistoksi vaikka paikalla on nyt vihannesten viljelyyn erikoistunut maatila erilaisine tuotantolaitoksineen.

                             
                                                                                 
                                              Kiitos uskollisille vierailijoille.

                                                        Hyvää illanjatkoa.

Keittiökuvia, vastaus haasteeseen.

Se on pieni ja vaatimaton kuten minäkin
joten sinne ei niin suuria ihmeellisyyksiä 
mahtune.Tämä siis on vain kettokomero, johon ei paljon muuta mahdu. Mikroaaltouuni on ollut nöykkiön työmaalta lähtien taltioituna jonnekin alakaapiston suojiin.
Se ei ole koskaan ollut mulle mieluinen välinen.
Kätevyytensä se on osoittanut haalenneen kahvin uudelleen lämmittämisessä johon tarkoitukseen se sopii mielestäni mitä ihanteellisimmin.
Kahdelle katettu
Oikealla oleva kuva on parhaan suosikkijuomani jemmapaikka, jonka tällä hetkellä vielä täyttää tuo
tarjous-paljous, jota pyrin omakäytössä suosimaan. Muitakin lajikkeita toki löytyy, mutta nämä on käytettävä ennen marraskuun loppua.



Liedellä oleva kuva vielä hieman lämpimästä kasarista, jonka keskimmäinen tyttäreni lahjoitti.
Kaikki paistinpannut nakkelin roskiin
viimeviikolla, vieläpä sen raskaan valurautaisen kovanaamankin, joka palveli monia herkullisia vuosia kunnes, jostakin syystä sen pohjaan jämähti muutama juustoinen grillimakkarankuva kuisiksi ajoiksi.
Nyt käyn hakemassa tarjouksesta uuden 24 + 28 cm (10€) tokmannin setin.


Tässä kuvassa näkyy osa mieltymystäni
mausteisiin. Keramiikka kipposet ovat äitini perua, valmistaja on Vappu Potila,
äitini hyvä ja uskollinen ja ystävällinen naapuri, jonka harrastus keramiikka oli. 
(Finnairin Potilan äiti ja tuon miehen vaimo jota näytteli talvisota elokuvassa Kari Kihlmann)
Vasemmassa kipassa himoitsemani isot vielä jäljellä olevat sipulit, oikeassa nuo kuivatut chili nagamorich lajikkeet, joiden
kaverina yleensä on (esp.) valkosipulit.
Tällä kertaa ne juuri lopahtivat kasarissa.


Tässä vasemmalla tämänhetkinen lohtu eläämäni. Kaikki oveen ripustetut postin
tuomia, oven sisäpuolella olevia lukuun ottamatta, punainen possu väittää, hetki suussa ikuisuus vyötäröllä.
Sisäpuolella on toinen, Miss Piggy, joka oven auetessa havahduttaa kruik-kruik äänellään unisemmankin oven avaajan.
Lisäksi siellä on toimiva valo, kaksi kevyt maitoa joista toinen avattu, juustoa edam, emmental, flora paketti ja pala tytinää.
Siis aladopia ja 1/3 osa voipakettia
Lisäks siellä on yksi säätönappula.



Tiskipöytä on tyypillisimmillään tähän aikaan arkipäivästä.
ExtraVirgin öljyt etusijalla syystä että,  tässä huushollissa on niin harvoin nähty mitään ennalta koskematonta.
Enhän ole koskaan omistanut edes uutta autoa, miten sitten mitään muutakaan.
Eikä hyvin sisään ajettua mikään voita.
Kuvassa on myös suuri harvinaisuus.
Perunakattila, joka vielä tiskivuoroaan odottamassa. Harvoin tulee perunoita ostettua, mutta nyt torstaina niin tein ja tuntuu että loput jääkaapissa olevat uhkaavat nyt jäädä kenties kokonaan käyttämättä.
                                                 

Hyvän ruokahalun ystäville.
Tässä vasemmalla hän,  itse pääkokki, jonka tunnistaa iättömästä mallista tunnetusta tunnustetusta muotoilusta
Kovin viisas hän ei ole, kuten usein on todettu, todistettu
mutta sähkön johtimena hän toki on parhaasta päästä. 

Hieman on lonkka-asento vaivaa kuvastakin nähtävissä,
lippa vinollaan, mutta mutta kokonaisuus vielä kuosissa.
Tällä on vielä paljon kokattavaa ylläkuvatussa keittiössä.
Paljon kokkasit, paljon pilasit, eikä vieläkään kasarisi ole kylmenemään päin, joten tällä periaattella vielä mennään.

Leipomista tämä kokki ei harrasta, ei myöskään osta puolivalmiita pulla-aihioita, mutta sensijaan se ostaa kaurakakkoa (kaura-hiivaleipä) < 16% sekä ruisleipää
jota nautitaan yleensä aamiaisella tai kahvinkera, lisukkein varustettuna. Pullaa täällä ei siis syödä.

Pakastimesta löytyy naudan pihvejä, maustamatonta kanaa fileinä ja suikaleina, suikale-possua, sekä vihanneksia, ja pyttipannuainekset, peuraa, poroa
kebab-lihaa, tarjousnakkeja (2€ 900gr), prinsiinnakkeja sekä kylkisiivuja.
Toisessa säilytyskaapissa toiset kahvilajikkeet, myslit, kuivatut hedelmät, kananmunat
salaattitarpeet ja rahka ovat ostoslistalla, jahka tuonnempana tästä kaupaan ehdin.
Keittojen tekeminen kesäaikaan ei ole maittanut, jauhelihatarjouksista huolimatta.

Siinäpä ne meikäläisen pääasialliset elämän eväät sitten ovatkin. Ja mikäli ihmettelette
missä on sokeri niin vastaan että kyllä sitä on, hienoa sokeria kahdessa rasiassa, jota
meikäläiseltä kuluu hirveän vähän , pääasiassa vain salaatin valmistamisen yhteydessä.

Tärkein näistä keittiöni kodinkoneista tuntuu kuitenkin useasti olevan kahvinkeitin ja paistinpannu sitä seuraavana.

Toivottavasti tämä kelpaa vastauksenani kysyjälle, haastajille sekä muille lukijoille.
Muuta ei ole tarjolla. Ai pahus, se musiikki meinaa unohtua...

               


Hyvää päivän jatkoa.

Kiitos vierailijoille.

Keskikesän salamointia...

Sunnuntain iltamyöhäinen. Nukahdan tapani mukaan nojatuoliini katsellessani toisella korvallani samanaikaisesti vanhaa, monenmonesti jo esitettyä Eastwoodin filmiä.

Näen unta kotini vanhasta aittarakennuksesta, jonka oviaukosta olen onnistunut ajamaan pienkuormaajalla jotenkin sisään. 
Mietin, edelleen unessani,  miten hitossa se on ollut mahdollista, onhan oviaukon alaosassa kolme hirttä kynnyksenä, oviaukko itsessään on leveä, mutta matala, niin että siitä joutuu (i/u) kumartumaan aina sisään mennessään. 
Yhtä siisti katajanoksilla lakaistun puhdas se oli kuin aina aikaisemminkin sen muistan

Näin on myös todellisuudessa, vaikkakin aittarakennus on siirrettynä alkuperäisestä sijaintipaikastaan ja nostettu nyttemmin korkeammalle alkuperäisestä tasostaan.
Havahdun äkisti ajatuksiini. Uni ei maita, olen täysin hereillä kellon lähestyessä puolta yön hetkeä, viipyen vielä vanhan vuorokauden puolella muutamia minuuttejaan.

Ajatus vaivaa kiehtoo mieltä, sielussa, tai paremminkin sydämessä salamoi hiljakseen.
Samoin on myös ulkona. Tumma synkänpimeä taivas antaa jostakin kaukaa valonvälkettä, välkyntää, hiljaa kantautuvan kaukaisen kumun mukana.
Salamointia on luvattu säätiedoituksen mukaan ja myös rajuja ukkosia pirkanmaalle.
Niin luvattiin eilenkin, vaan nittä ei liiemmälti näkynyt, paria pikku väläystä lukuunottamatta

                

 
Odottelen mieli virkeänä, selaillen nettiä aikani kuluksi, ajatuksena katsoa miten tuo ukkosrintama kehittyy
Kaukainen kumu lähenee,  jymy yltyessä yhä lähestyväksi jylinäksi.
Tienoon täyttävät pian huikaisevan kirkkaat ja alati jatkuvat salamoinnit. 
Räiske yltyy kimakoiksi kirkkaiksi kaiken valaiseviksi räsähdyksiksi, joita ihailen avoimesta ikkunasta. 
On kirkasta kuin päivällä, tai ei, vaan itseasiassa paljon kirkkaampaa.


Räike ja jyminä yltyy jatkuvasti, tuulee jonka kuulee puunlatvojen tuottamasta huminasta.
Lähden ulos katsomaan tuota jatkuvaa välkettä, mieleni tehdessä myös autoon jäänyttä vajaa sikari askia, jonka pohjalle muistan niitä vielä jääneen pari kappaletta.
Pian olen ulkona ihailemassa valkoisena välkkeenä näyttäytyvää pihanäkymää ja lähimetsän salskeita puita. Muutama pisara napsahtaa kuuluvasti osuessaan. 
Jylinä jatkuu ulkopuolella kauan, alkaen viimeinkin laantua, jylinän etääntyessä.

Tuota räiskettä on kestänyt kolmisen tuntia, hieman runsaat, välillä kerran etääntyen, palatakseen vain hetkeä myöhemmin entistä rajumpana takaisin, palaten joen tältä puolelta, kosken juoksua vastaan, mennessään sen alajuoksun mukaan matkaten.


                 

Näin on myös joskus live-elämässä. Salamointia esiintyy, kuitenkin useimmin onneksi pieninä nautinnollisina sy(t)kähdyksinä, hieman samoin kuin pienenä ottaessaan / saadessaan paimenpojan aidan langasta "tällit" itse itselleen.


                              


Tämä salamointi joka sisältä lähtee on kuitenkin laadultaan pehmyttä ja rentouttavaa, sellaista jossa ei ole erillisiä iskupiikkejä, vain tuota hyväolon tuottaavaa sykähtelyä.
Tälläisesta pidän. Toki pidän myös tietyistä pituuksista, vaikka olenkin huonosti pärjäävää mallia, mitä lähes kaikkiin alle 160 cm mittoihin tulee, kuinka ne silti kummasti mieltä kohdallani kiehtovatkaan. 


Hemmetisti on pakattuna amppeereita tuohon 1952 valmistuneeseen paristoon.
Mietinkin joskus mistä tämä lataus tulee ja kauanko kyseinen virtalähde sitä luovuttaa. Sivuseikka, joka tosin on vain hyvin hentoinen takaa-ajatuksen johdannainen.
Joskus paristot on kuitenkin ladattava uudelleen, ehkä vaihdettava kokonaan uuteen.

Mutta, siihen mennessä nautin tuosta 156 cm näkymästä (ajatelematta tulevia/tulevaa), vaaleasta lyhyestä tukkamuodista, hymystä,  päälaelle työnnetyistä aurinkolaseista, vihreistä silmistä, rentona pulppuavasta naurusta, siroista nilkoista, aatellen samalla missäs hitsissä ;) ne kesakot taas olivatkaan.


Toivottavasti tämä olisi durachell, se pitkäkestoinen patteri, tiedättehän...


Kiitos uskollisille vierailijoilleni.
Hyvää päivänjatkoa.

Ilta-auringon laskiessa...

          

                                                 Luota auringon nousuun.
                                                                  http://youtu.be/kv6KHYowfK8  (0.40 - 3.60)

                                  Päivä päättyy ilta on, sysi yö taas valoton.
                                  Tuska viiltää rintaa mun, mistä apu milloin rauhoitun.
                                  Aamuun aikaa on ikuisuus, yön tuntien surullisuus.
                                  Astun valoon auringon, silloin kirkas on päivä loputon.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.




Elämä ottaa antaa,  joskus rakkaus tuo kutsujaan                                toivon niitä voisin kantaa, muille myös ojentaa
                               Kylmään aamuun aina herään tuska taas viltää rintaa mun
                               vierelläin ei ole ketään, kysyn milloin kohtaan sun
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Sekä tien rakkauteen....
                               Sekä tien rakkauteen...


                                           
                                         Luotamme auringon nousuun, edelleen.
                                              Kiitos vierailustasi.
                                              Hyvää illan jatkoa.

Ilta - hetki

               

             Seuraa ja nautintoja: Kahvit alle, lisukkeena punaviiniä ja suklaata.





Kiitos vierailustasi.   Hyvää illan jatkoa  
                        

Iltatervehdys.

               

Kerran valkoisen tein unten laivan,
siivet selkään sain ja lensin pois.
Halunnut en kai, maan ääriin aivan,
kun merten poikki näin, käyn luokses ystäväin...



                                                      Kiitos vierailustasi.
                                   
                                                     
                                                     Hyvää illan jatkoa.

Täysikuun aika

                  
       
               Täysikuun aika.
                   Samoin ilmeisesti täydet yöunet pitkästä aikaa.

http://youtu.be/EilWiWDXoBU

Kun kuu jo nousee nuori yö kun on
Voi hymy yhteen viedä ei kukaan silloin tiedä
Taas teitä huomisen
Kun kuu jo nousee ylle puistikon
Kuin täynnä odotusta on joka varjo musta
Myös sydän kuunnellen

refrain:
On ehkä tämän yhden kerran
Pienen tuokion tuon verran
Kuu sen kertokoon

refrain2:
Kun kuu nyt nousee muuta toivo en
Kuin että aina meitä voi viedä onnenteitä
Sen säde kultainen                        
                                     http://youtu.be/qcnPV82yfn0

Iltatervehdys.

             

              


                                                Sinulle  vierailustasi!

                                                            Palaan tuonempana.
                                              
                                                              Hyvää illan jatkoa.

Kun ilta ehtii, mä sua muistan.

       

                                             Todellinen huumorintaju,
                                        erityisesti omaan itseensä kohdistuva,
                                        on eräs luotettavimpia osoituksia siitä,
           että ihminen kykenee tuntemaan myös elämän vakavan puolen,
                                              syystä että hän tuntee jmyös hauskan.
                      
                             Se on edellytyksenä aidolle myötätunnolle.

                                                   Hyvää illan jatkoa.

                                                               Kiitos vierailustasi.

Iltamusiikkia

            

Nyt taas kun sivuston koodin muokkaus toimii, taukomusiikkia iltaan.

Illan hämäryydessä

                 


Kaunis kirkas aurinkoinen päivä on päättynyt, hämärän vaihduttua illan pimeyteen.
Alkuillan tunteina sakeana, märkänä mutta kauniina alkanut lumisade on vaihtunut suoraan soljuen alas putoavaksi, sakeaksi, kastelevaksi räntäsateeksi, joka vielä kuorruttaa asfaltit valkoiseen peitteeseen. 
Kertymää ei juurikaan tästä, syksyn neljännestä lumivaipasta enää synny, ja toden näköisesti se jo huomenna on haihtunut nurmikoltakin pois, lämpötilan kohotessa plussalle.

Lämmin hämärä hetki muistelulle, kaikelle mieleen juolahtaville, siellä jo ennestään pyöriville.
Kynttilät lämmittävät, suoden mukavan hämärän rauhallisen iltahetken, samoin lasillinen viiniä, jonka mausteinen tuoksu saa haluamaan sitä toisen mokoman lisää. 

Lumisade ulkona vähentää soljumistaan, laantuen oireista päätellen kohta kokonaan.
Lämmintä, väsyttää, vaikka täydenkuun odotus hieman tuota nukkumista jälleen häiritsee.

Kuinka juuri nyt toivoisinkaan jonkun olevan läsnä, Jonkun pehmeän, lämpimän, hiukset puhtaalle tuoksuvan, joka ensin hieman nojautuen ja kohta jo kainaloon käpertyen kysyisi. Mennäänkö nukkumaan.   

                 

Kas, lunta sataa.
Ja muistot kohta unhon kinos peittää, 
pois kätken onnen sekä tuskan kyyneleet.
Taas aika mataa, ilta varjot heittää,
mut aatokset, ne yhä ovat yhtyneet.

         
Näissä mietteissäni istuen, kaadan nyt sen toisen kierroksen lasiini. Viini tuoksuu.

                         
                                   Hyvää yötä. Kiitos vierailuistanne.

Ilta kaupungissa.

                 




Älä turhaan kauhistele eron hetkiä.

Hyvästit ovat tarpeen, jotta sinä ja ystäväsi voitte kohdata uudestaan, ja jälleennäkeminen
joko hetkien tai elinaikojen jälkeen toteutuu vuorenvarmasti niille, jotka ovat ystäviä.
- Richard Bach -

Sinä teit minun eloni lauluksi, ja mun arkeni sunnnuntaiksi.
Sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.
- Eino Leino -

On ilta kaupungin,
on katu loistavin.
Se mielen vallitsee.

se lumoaa.

Myös huumaan loiston sen,

jää moni ihminen.

Ei taakseen katso

varjon unohtaa.

Soi sävel kaupungin,

on syke kuumeisin,

ja kiire askeleita johdattaa.

                                                          

On ilta kaupungin,

jos valot loistaakin.
Ne varjon tummimman,
myös aikaan saa.
Kun huuma haihtuu pois,
hän paljon nähdä vois.
Ken taakseeen katsoa
myös uskaltaa.
Soi sävel kaupungin,
on katu loistavin.                                             
Vaan varjot seuraa
aina kulkijaa.
- Saukki -


        
                    
                           Kiitos vierailuista. Hyvää yötä.