Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huumori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Huumori. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kokeilevaa uteliaisuutta.

Ihmisluontoon kuuluu kokeilla kaikenlaista, koska uteliaisuushan on ajanut meidät suurien keksintöjen äärelle.
   

Aina kaiken uuden kokeileminen ei kuitenkaan ole välttämättä hyväksi, eikä varsinkaan jos uteliaisuus koskee ruumiinaukkojen tukkimista erilaisilla esineillä.

Amerikkalaisen, The Sun Sentinal -lehden nettisivuilla julkaistiin pitkä lista amerikkalaisista päivystyskertomuksista.

Buzzfeed.com kokosi kaikki parhaimmat löydökset yhteen.

Pienellä avun saamisella ihmiset ilmeisesti kuitenkin ovat näistä kokeiluistaan onnekkaina selvinneet, hieman samaan tapaan, kuten oheisessa videossa avun antamisesta toiselle, tarvitsevalle, voidaan huomata, ja taas sama homma jatkuu..

                      

Tässäpä siis lista esineistä, jotka jäivät jumiin amerikkalaisten aukkoihin vuonna 2011.

Korvaan joutuneita:
- potpuri-ainekset ?
- mansikka
- pyyhekumi
- väriliitu
- vihreä lehti ?
- mehupilli
- lyijykynän lyijy
- kampa ?

Nenään juuttuneita:
- joulukoriste
- paristo
- hiihtosauvan pää ?
- hammastikku
- pala foliota
- viehe
- pesusieni
- kuuden tuuman (15 cm) naula ?
- lelunallen täytteet
- ja (tietysti) papu.

Kurkkuun kiinni tarttuneita:
- hengari    ?? - mikähän tämän tarkoitus on ollut
- hammassuoja
- paperisilppua
- kolikoita
- muovimuna
- koiran lelu
- hiilihappojäätä
- ruuvimeisseli ?
- viltin palanen 
- mehiläinen.

Peniksen päästä löydettyjä:
- kynä
- mustekynän korkki
- klemmari
- puutikku
- paloja konsolipelistä
- kalastuskoukku
- muovilusikan palanen selityksellä, - halusin tietää, miltä se tuntui  ??

Vaginasta pelastettuja:
- leluauto
- leluruuvimeisseli
- jäätelökauha
- suihkun nuppi
- lasiputki täynnä kokaiinia
- lankakerä kudontapuikkoineen   :D
- rannekoru 
- kumipallo

Takapuolessa jumissa olleita:
- lelusotilas
- action-figuuri
- partavaahtotölkki
- matkahammasharjan kotelo
- teräväpäiset pihdit ?
- helmi
- lyijykynän pään pyyhekumi
- maustepullo
- 8-senttinen ompelukoneen lankakerä ?
- huumeita sukan sisällä
- muovinen lääkepurkki
- hiusharja
- tekokynsiä
- ajoi pyörää alasti ja kaatui epämääräisen tangon päälle aiheuttaen vamman anukseen  :D
- purkki, jolla hänen oli tarkoitus laajentaa peräaukkoa liikuttaakseen vatsan sisältöä   :)
- 16 tuumainen (40 cm) seksilelu
- golfpallo
- söi kaurapuuroa ja halusi tyhjentää vatsan sisällön puutarhaletkulla ?
- 10-tuumainen (25 cm) pullo
- vauvan tuttipullo
- teräslanka ?

 Kaikkea tätä ei kannata kuitenkaan aivan heti kokeilla, vaikka apukin saattaisi olla lähellä.

                                    Hyvää päivänjatkoa.
                                    Kiitos vierailustasi.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Pirteyttä kevätiltaan.

                 
        
                                                                        
        
Kun olen pitkään ollut ns. kierrätyksessä, niin kaikkea minkä mukaan ottamiseen menee yli vartti on liikaa, kiireen yllättäessä, pari tärkeämpää asiaa on aina etusijalla.

Ilta sujunee musiikillisissa merkeissä, totuttuun tapaan, illalliset,  ja jatketaan iltaa. 

Nyt kun olen taas ehtinyt asettautua mukavasti koneen ääreen, matkalla sattui eräs rymikäs kipale korviini,  laitan sen ihan teidän iloksenne tänne kuunneltavaksi.

Toivon tästä otettavan mallia, kun itse käytän sellaisia asusteita ja suojavarusteita
jotka eivät liiaksi kiristä, vaikkapa työssään tarvitseville, tai tosimiehille vinkiksi.

Toiset kertovat että on pakko tehdä jotakin. Mikä lieneen pakko, mikä välinpitämätöntä.

Tosiasiassahan pakko ei ole kuin kuolema.  Muu kaikki on enemmän tai vähemmän vapaaehtoista, valintoja tai siihen/niihin perustuvaa.

Tässä kevyttä rytmikästä musiikkia illan piristykseksi.

Olkaapa hyvät.

Nautinnollisia musiikkiesityksiä.

Hyvää illanjatkoa kaikille.   Kirjoiteellaans taas tuonnenpana!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Pika-analyste otos.

Mulla kun on huono laskupää ollut aina, lakkiakaan, saati kypärää en ole pitänyt kuin hetken (Hattu taas onkin eriasia), niin auttaisiko joku viisaampi.

Palataan siis takaisin tuohon kultaiselle 1986 vuoden tasolle. Sähkömiesten lakkoon.

Nyt tuosta ajasta on kulunut kait aikaa hyvähkö tovi.  Mikäli oletamme edelleen jonkun henkilön nykyiäksi tuollaiset viiskymppiset ja risat. Kysyisin minkä ikäinen henkilö on tuohon aikaan ollut työskennellessään, mahdollisesti jopa vastuullisessa työssä.

Oletetaan teknikon koulutusta tai insinöörin, jolloin koulunkäyntiajaksi oletetaan 3-5v.
Nyt mikäli ko. henkilö on ollut esim kontrollin tehtävissä jossakin suuressa työkompleksissa, niin hänen ikänsä on pyörinyt siinä parinkymmene viiden nurkilla.

Siis syntymä ajaksi vuodet 1955- 1960 välinen aika. Tähän koulutuksen vaatima aika,
työpaikan löytäminen, sekä siinä oman osionsa, johon hyväksytään kiinnitetyksi.

Mikäli näin on, kyseinen ikä on sellainen juuri koulusta valmistuneelle ettei kokemusta
vielä voine olla kovin vastuullisen, vaikkapa voimalatyömaan töistä vastaamaan.
Näin ollen ei tämän perustella uskoaksen vielä kovinkaan vastuullista työmaata vedetä
Apulaisuus tai ehkä tuuraus ovat  mielestäni sellasia syitä joiden ansiosta ehkä.

Ainoastaan hän olisi apulaisena, pääkontrollille, tai vastavalle mestarille, saaden ehkä
vastuu-alueekseen jonkun osion, jota halinnoiden voi osallistua vastuulliseen työhön.

Lisänä huomauttaisin että kontrollina oleva henkilö yleensä pysyttelee myöhemminkin
samoissa töissä. Siis valvomassa työmaita, joko yksin tai vain osallisena ryhmässä.

Tätäkään ei ole kirjoitettu kallella kypärin. Mielipiteenä tosin.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

maximex: Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.

Lukuvinkki ja pari ottelukuvaa ohessa, eräästä aikaisemmasta hiekkalaatikkoleikistä.

maximex: Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.   <<<<<   Passaa kurkata. 



Nyrkkeily - harrastajille. Ammattilaiselta.

                    


                                                             

Seuraavat laulun sanat on tarkoitettu vähän niinkuin hiljaa mielessä lausuttaviksi, tai
sitten ohiseen videoon, sen rytmiin ehkä sopivina laulettaviksi. Koittakaapas vaikka.

Oheinen, Georg Malmstenin hidas kaunis valssi, sitä seuraileva rytmi, oheinen video huomioiden, kilpailee sieltä hänen parhaimmistonsa päästä ja tätä kipaletta olen aina halunnut laulaa, ja myös laulanut, sitä usein myös mielessäni hyräillen.

Kokeilkaapa kuinka hyvin rimmaavat keskenään, sävel ja sanat, a la Sverige.

On veressä nenäni, huuleni rikki,
kaks hammasta irti on suussa.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
ma haastelen mieluummin muusta.

Kun iskuja torjuin ma väistin ja horjuin,
vaan mitäpä taisin ma muuta.
Oi tyttöin sa armas, mun pala on karvas,
kun näin minä yhdeksän kuuta.

Vaan Sinut kun muistin, niin ylös ma suistin,
ja puskin kuin vihainen sonni.
Sain intoa uutta, ma vastasin kuutta,
jonk aikaan tek rakkaus onni.

Oi rakkahin Saara, ny poies on faara
ma oonhan taas voittaja sarjan.
Sut nähdessäin koitin ja parhaan ma voitin
Sun, pikkuisen punaisen marjan.

On huulein mun rikki, mut lääkärin tikki,
se liittäävi repaleet yhteen.
Enhän leipää voi purra, vaan mitäpä surra,
me sidomme kohtalot yhteen.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Tilanne - mietteet.

                  

                                                  
Tutkimus kertoo, monien pariskuntien ajattelevan seksin aikana toista henkilöä.

Tuo pitää kohdallani ainakin seuraavasti paikkansa.
Silloin kun seksi hotkaisee minut syvälle suuhunsa, tunnen olevani käyttöesine,
apuväline, jolla harrastellaan tai opetellaan.

Yleensä koitan keskittymättä ajatella;  
- käynnistyykö auto lähtiessä, jätinkö sen hyvin (pysäköin, nääs, aina lähtösuuntaan).
- otinko kaikki pistokkeet irti lähtiessäni 
- suljinko ikkunat
- jäikö pesukoneen kraana sulkematta
- kassatilannetta laskujen maksun jäkeen
- puhtaita kalsareita, olikohan niitä
- onko täällä kahvi yhtä hyvää, kuin lähtiessä keittämäni.
- saanko täällä kahvin kera voileivän, pelkän paakkelsin, keksin, sokerin..
- mm. näitä ja monenlaista muuta ehtii miettiä koko tuon puolitoistaminuuttisen aikana.
   (On on. Aika on pitkä. Etenkin kun siinä on kaikki alustavat puheetkin jo mukana)

Oikein timminä ollessani pyrin silti olemaan kohtuullinen matkaopas.

Puluseni, armaani, tuolla edellä avautuu onnen vehreät laaksot, huomaatko?
- nyt on pieni mäennyppylä edessä
- sen lasku tuntuu kohta mahanpohjassa
- pian;
ehditkin näköjään ensin perille
olen kuitenkin ihan tässä, takanasi.


Naiset ensin!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Matkan varrelta...

Tai, sanoisko paremminkin sen taipaleelta, hieman myös sen kuljetuilta sivupoluilta.
 ..elämän aitoutta kuitenkin.  - Edelleen!

Sua ikävä mun on, mitä sille tehdä voi, tämä tuskan suuri tunne sydän parkaa vartioi... 

Olen kulkenut mä tiellä jossa kaikki unohtuu, sieltä puuttuu romantiikka, sieltä puuttuu yö ja kuu..

Haluan tuntea uudestaan, ne ihanat illat, ne ihanat illat, haluan tuntea uudestaan ne sumujen sillat, ne sumujen sillat, ne sumujen sillat... 

                   
  
Elämän aitoutta kuitenkin, yhtä kaikki. Ilma ennakkosuunnittelua, tahi monimutkaisia
sukumoninimiyhdistelmiä, joilla siis valitettavasti en, eräistä poiketen, voine ylpeillä.

Alemmuuden tunnetta tuottaa myös lasteni omaelämä,  jonka takia he eivät mitenkään ole osallistuneet omien toteutumattomien haaveideni toteuttamiseen heidän kauttaan.
Voi hyväsyväharmitus sentään ja kaikki vain tuon vapaakasvatuksen puutteen takia, jotka heiltä puuttui kokonaan. Millainen äiti mun lapsillani olikaan!  
(Kerron kyllä tästä terapeutille, jahka binboilemattoman löydän, on tää niin vakavaa)


                        Alkuhuumaa, ensituntuma, tutustuminen, yhteiset askeleet.                   

                 

                       Elämän nautinnollista puolta nuoruuden parhailta miehuus ajoilta.

                 


           Seesteisempää varttuneisuutta, elämän tilitystä, sen suomine muistoineen.

                 


                      Viimein, odotettu lopullinen, haaveiden ja toiveiden täyttymys.
                

                  Lopulta. Tuskan helpotuttua, samalla kuitenkin, elämän eräs totuus.
                  Ei tuhlaannu edes kahta minuuttia, ja siinäkin on jo puheet mukana.

                

               Varhaisessa nuoruudessa seisotaan aina tulevan elämän edessä.
               Olemme kuin lapsena näyttämöllä esiripun edessä sen noustessa.   
              Odotuksemme ovat suuret, ihmeelliset, ilon, jännityksen siivittämät. 
                  Jännitämme toivomme ja odotamme mitä ihmeellistä on tuleva.
        Se, juuri se, on onnemme, ettemme tiedä mitä todella on vastaamme tuleva.