Usvaan kadonnut... (tanssi maxi)

Laitan pienen riimityksen, koska tuo kadonnut plogi tuottaa pientä harmia.

            

Laitoin tunnisteita muutamiin plokeihin, alkaen tuolta vanhimmasta päästä, jossakin vaiheessa esille lipsahti vanha konsepti joka oli tarkoitus poistaa pysyvästi.

                                                             Finnish version Nyt se on ollut virtuaaliseen usvaan kadonneena hetken aikaa, joten on parempi kun jokin muu teksti tulee sen tilalle.

Laulun sanoin: 
On jossain suo takana metsien, jost nousee usva ikuinen.
Näin kerrotaan oli kerran ritari, matkalla neitoa noutamaan.
Kävi halki metsäin hän ratsullaan, tuon armaan neidon sieltä omaksi hakemaan.
Niin ratsun vei hän ohi vaarojen ja löysi suon tuon usvaisen.

Hän raudikon nyt ohjas polulle, ja sumuun häipyi ritari.
Ei askel hevosen osunut kohdalle, vaan suohon vaipui hitaasti.
Nyt kyllä usvaan käy ratsullaan, vain haavekuva nuoren uljaan kosijan.
Hän ratsun vie nyt ylös kuutamoon kunnes se häipyy usvaan suon

.  

Kuka sen tietänee!
Ehkäpä usvasta kuitenkin ilmestyy joku, kenties juuri hän, jota olet kaivannut.

Kiitos sivustojani seuraaville.
Hyvää illan jatkoa. 

Kulta-kuumetta.

  


Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua josta pahoitteluni Teille, hyvät sivustojeni seuraajat.
Uteliaan, joka paikkaan ehtivän matkija linnun johdattamana rohkaistuin naputtelemaan muutaman sanan tänne virtuaaliseen maailmaan. 
Kenties ehkä viserrettäväksi ;) kelpaavan.
----------------------------------------------------------
Meillä suomessa ei ole villin lännen kaltaista kulttuuria, mutta helposti siihen verrattavana tai synonyyminä villin lännen kulttuurille, sen miehille, meillä on Lappi.
Lappilaisuus esiintyy paljolti saman kaltaisena elinpiirinä kuin cauchot tai cowboyt meille ovat näyttäytyneet
Niin ollen on luonnollista että kultakuumetta esiintyy myös pohjoisen lapin seuduilla.
Näistä aiheista (kullan kaivuu, tukin uitto, metsätyö) on valmistunut myös elokuvia.

Suomi on pitkä, mutta kohtalaisen pieni pinta-ala verrattuna moniin suuriin maihin joista kultaryntäykset ovat aikoinaan tulleet tunnetuiksi, suurimpana niistä Kalifornian kultakuume. 

Myös Suomessa oli omat kultaryntäys kautensa. Ensimmäinen 1800 luku Kemijoki ja hieman myöhemmin Ivalojoki tienoilta. Toinen pienempi ryntäys osui (Lemmenjoki) 1949-1950 luvuille. 

Tuohon aikaan sijoittuivat myös suuret nälkävuodet, ihmisten nääntyessä nälkään 1866 - 1868 välisenä aikana, jolloin suomi menetti väestöstään kuolleina kahdeksan
(8) prosenttia. Kato oli pohjois suomessa pahimmillaan 1857 jolloin englannissa ja skotlannissa sekä irlannissa kerättiin avustuksia nälkiintyneitä varten.
Myös Ruotsi kärsi nälänhädästä.  

Vielä vuodet 1862 ja 1865 olivat pohjoisessa vaikeita, joista väkeä muutti norjaan sekä ruotsiin, osa venäjälle aunuksen kuvernaattiin. Vuosi 1866 oli erittäin sateinen joten kylvettyä ei saatu. Siemenviljaa poltettiin paljon alkoholiksi, joka teki hyvin kauppansa, Tämän johdosta määrättiin kaiken kotipolton kieltävä laki. Olojen parannuttua kotipoltto pysyi edelleen kiellettynä.

Talvi 1968- 1967 oli edelleen ankara ja kato koitteli pahiten Häme, Satakunta, Pohjanmaa, Pohjois-karjala, alueita jossa väestöstä menetettiin jopa 20%. Talvi tuli aikaisin, viljalaivojen jäädessä vieraisiin satamiin. Venäjän, Ruotsin ja muiden maiden avustukset olivat vähäisiä.

1968 alkaessa nälänhätä oli pahimmillaan. Tammikuussa kuoli 8000, helmikuussa 9400 maaliskuussa 14500, huhtikuussa 20600 ja toukokuussa 25200 ihmistä.
Vuoden aikana kuoli kaikkiaan 137.700 henkilöä.
Pahiten kärsivät Kuopio, Vaasa ja Oulu läänit, sekä Satakunta.

Kesällä 1868 säätila oli hyvä ja sato onnistui. Nälkävuosien jälkeen maataloutta  monipuolistettiin ja infrastruktuuria ja teollisuutta kehitettiin jotta tulevaisuudessa voitaisiin nälkä ongelmilta välttyä hieman paremmin. Myös teiden kulkuyhteyksien parantaminen aloitettiin ja rautatie verkkoa alettiin kehittää.

Suomen senaatin 1860 lähettämä retkikunta alkoi kartoittaa maan kultaesiintymiä.
Retkikunta kartoitti Lappia kesällä 1868 jolloin Ivalojoesta löytyi kultaa joka varmistui parissa päivässä Lapin suurimmaksi esiintymäksi. 
Kaksi Kalifornian kultakentiltä kokemuksensa hankkinutta kaivajaa, Jakob Ervast (Oulu) löysi yhdessä Nils Lepistö (Raahe) kanssa kultaa (Ivalojoen Saariporttikoski) syyskesällä 1869, kaksi (2) kiloa kultaa jolloin todellinen kultaryntäys Ivalo joelle alkoi kesällä 1869 jolloin viranomaiset perustivat alueelle kultalan. Kruunun stationin.

Tuohon aikaan hallitsija oli Aleksanteri-II jonka ansiosta Suomi alkoi kehitysvaiheen itsenäisen valtion kaltaiseksi maaksi. Eräs josta voimme olla ylpeitä on vapaa yritystoiminta joka tuolloin sai alkunsa, sen ansioita ja seurauksena euroopan vapaimmat kauppalait, niiden säännökset.

Sairaiden ja köyhien hoito sekä kouluopetusta kohennettiin ja maanteiden kuntoa alettiin parantaa. Kunnat (Church village commune) syntyivät ja muutama uusi kaupunki perustettiin. 

          
Aleksanteri-II hyväksyi asetuksen kullan etsinnästä josta toimesta, sen seurauksena seudulle alettiin rakentaa Kultalaa. Kevät talven 1870 aikana Kultala valmistui valtion viranomaisten tukikohdaksi, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliin, perivät verot, valvoivat järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. 
Kultala, sen stationi oli myös paikka jossa toimi myös leipomo, väentupa ja kapakka.

Valtion palveluksessa oli 38 miestä joiden lisäksi Kultalassa oli kapakka joka houkutti tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiä. Kaivajien määrä oli yli 500 miestä, eniten kotimaasta, mutta myös muualta. Kultalan toiminta hiljeni 1880 luvulle tultaessa.
sen päärakennus korjattiin revontuli tutkimusta varten.
Seuraavien vuosikymmenien aikana kultapalstat ja rakennukset vuokrattiin yksityisille

Eräs Frans Josef Björklund oli osallisena 1870 Ivalojoen kultaryntäyksessä. Tarinan mukaan hän ryyppäsi kaikki rahansa Kultalan kapakassa, hoiperrellen erään puron rantaan sinne sammuen. 

Unessa hänelle ilmestyi vanha lappalais  eukko joka kehotti häntä nousemaan ylös kullan päältä. Herättyään mies kiirehti tekemään valtauksen paikasta. 
Paikka osoittautui yhdeksi parhaimmista josta huuhdottiin 1870  aikana yli 39 kiloa kultaa. 

Suuri löytö (Hangasoja) 1910 jolloin Aleks Kiviniemi löysi 385,36 gramman kokoisen josta irroitettiin ennen punnitusta yhtä sormusta varten tarvittava määrä.
Suurin löytö (Luttojoki) tehtiin 1935 jonka paino 392,9 grammaa, sen löytäjä Eevert Kiviniemi.

Toinen kultakuume aikakausi joka monelle on tutumpaa osuu 1949 - 1950 luvuille. 
Onhan tästä kertovia elokuvia kuten rovaniemen markkinoilla ja muita kuuluisuuksia kuten eräs hollantilainen nainen joka tuli aikanaan tunnetuksi lapin kultamailla.
    

  

Tämä Sylvia Petronella van der Moer, eräs oikea lapin legenda saapui suomeen lehti naisena, majoittautui helsinkiin, tutustui erääseen geologiin, lähti miehen mukana pohjoisen kultakentille, jättäen hotellilaskun maksamatta ja jäi Morgam ojalle kokki Tyyne Tähden apulaiseksi. 

Petronella auttoi ruuanlaitossa, siivosi, pesi pyykkiä. Hänen kerrotaan olleen ahkera
ja saaneen kullan kaivajien kunnioituksen, olleen iloinen ja miellyttävä, pyrkimättä kuitenkaan viettelemään miehiä.

Syyskuun lopussa 1949 Petronella lähti käymään Inarissa, tarkoitus palata takaisin siksi aikaa kun kultaa voitiin vielä syksyllä kaivaa. Poliisi pidätti hänet Inarissa tuon maksamattoman hotellilaskun takia, mitätöi hänen passinsa ja hänen tuli poistua maasta.
Oikeudessa häntä syytettiin maksamatta jääneestä hotellilaskusta, oleskeluviisumin
ylittämisestä ja väärällä nimellä esiintymisestä. Lehdissä tapausta uutisoitiin vakoilusta ja arvailuja hänen teoistaan kultamailla. Mistään ei ole olemassa näyttöä
tuota hotellilaskua lukuunottamatta.

Petronella poistui, jättäen miesten mieliin lähtemättömän jäljen sekä myös kultamaille.
Lemmen joen maisemissa kohoavat yhä miesten nimeämät Petronellan kukkulat.
Kullankaivajien ja lehtimiesten toimesta häntä yritettiin jälkeenpäin tavoittaa tuloksetta kunnes  2007 syyskuu alussa hollantilainen ryhmä löysi Petronellan osoitteen.
Hän asui New Albanyn kaupungissa Ohion osavaltiossa Yhdysvalloissa, käyttäen (äitinsä suvun kautta tulevaa) nimeä P Annick Vandermoer.

Lappi. Niin, siellä kullan etsintä ja kaivaminen jatkuu yhä pienimuotoisina, nykyisin tosin monin konevoimin avustamana. 

Oma onnen eldoradoni näyttäytyy pienenä hieman ääntelevänä kääreenä josta näkyy pienet kädet, sormet ja kasvot. 
Painoa on kertynyt syntymän jälkeen sellaiset 30 gr vuorokaudessa joten kasvua on. 
Rypistynyt iho on saanut kimmoisuutta ja lapsen pehmeää pyöreyttä. 
Tyttö jota olen odottanut saa vaarin herkistymään katsoessaan oman kodin vuoteella olevaa pikkuista.

Elämä näyttäytyy vaarin silmissä kultaa kallimpana, joka rinnalla muu kulta on vain  kissan kultaa.

Tapaamisia..

Kun tapasimme, tapahtuiko se todella aivan oikeasti.
Onko tämä kaikki vain pitkän yksinolon ja yksinäisten päiväunien luomaa harhaa.
Luulottelenko (jälleen) itselleni löytäneeni elämääni siitä kauan puuttuneen palasen.

Tuntuu hieman liian hyvältä ollakseen totta.
             

                                            Mieli ei malta. On lähes pakko soittaa.
                                            Kysymys. Saanko sinut lähelleni.
                                            Vastaus on lyhyt.  Saat.
                                            Hiljaisuus. Muutama sana.
                                            Puhelu päättyy...


Suomen kesä on lyhyt. Valon kesto alkaa pian lyhetä. Nautitaan siis kesästä. Elämästä. Sen suomista sykleistä.

                                                
                                                        Hyvää päivän jatkoa.
                                                          Kiitos vierailustasi.

Nuoruuden & rakkauden elkeitä..

Kesä kauneimmillaan, tyttö kukkeimmillaan. 
Tuo nuoruuden ajatus piipahti taas mieleeni istuessani eräänä iltana yksin kotosalla.
Vastaan soittoon, kuten kysymykseen oletko valmiina. Tulen sopivasti ulos, näen eteeni kaartavan pienen auton, jonka hymyilevä kuljettaja nousee vastaaottamaan.
Tervetulohalauksen jälkeen istahdan sisään, auton lähtiessä liikkeelle.

                  

Myöhemmin palattua istumme autossa hetken keskustellen.  Ilta on lämmin kaunis, tuokion alkaessa venyä. Käsi eksyy toiselta kädeltä niskalle kuin itsestään, sormenpäiden herkkä painalluskosketus saa pään nojautumaan olkaan,  leukaan. 
Avoimesta ikkunasta kuluu lähistöltä metsäkyyhkysen kukerrus, addiction tuoksun huumatessa aistini. On hiljaista, radion soittaessa somerjokea ja herkempää frederikiä.
Huulet raottuvat, lähestyvät, aistin lämmön, muuta, tunnelma on tiivis, käsin kosketeltava.  





Oo la laa
Talon ovesta ilmaantuu ulos roskapussin tyhjentäjä, kuljettajan havahtuessa äkisti.
Ei hemmetti. Mehän ollaan kuin kaksi teini-ikäistä, jota seuraa molempien naurahdus.
Hetken lumous on särkynyt, kadonnut ikuisuuteen koskaan palaamatta, ei kuitenkaan uudelleen saavuttamatta.

Keskustelu alkaa, venyen vajaaksi kahdeksi tunniksi, jonka jälkeen on aika nousta pois. Ilta on edennyt jo pitkälle. Autossa mukana oleva suloinen koira on katsoo jälkeeni, minä kirkkanpunaista autoa kääntävää plondia kuljettajaa, jonka puna-valkosävyisten värien vaikutusta jään kaipaamaan, aina seuraavaan kertaan asti.
 Vie minut aamuun...


                                                   Kiitos vierailustasi
                                                   Hyvää illan jatkoa.

Ilta-auringon laskiessa...

          

                                                 Luota auringon nousuun.
                                                                  http://youtu.be/kv6KHYowfK8  (0.40 - 3.60)

                                  Päivä päättyy ilta on, sysi yö taas valoton.
                                  Tuska viiltää rintaa mun, mistä apu milloin rauhoitun.
                                  Aamuun aikaa on ikuisuus, yön tuntien surullisuus.
                                  Astun valoon auringon, silloin kirkas on päivä loputon.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                                  Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                                  sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.




Elämä ottaa antaa,  joskus rakkaus tuo kutsujaan                                toivon niitä voisin kantaa, muille myös ojentaa
                               Kylmään aamuun aina herään tuska taas viltää rintaa mun
                               vierelläin ei ole ketään, kysyn milloin kohtaan sun
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen.
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Luota auringon nousuun, luota uuteen huomiseen
                               sieltä aarteen voit sä löytää, sekä tien rakkauteen.
                               Sekä tien rakkauteen....
                               Sekä tien rakkauteen...


                                           
                                         Luotamme auringon nousuun, edelleen.
                                              Kiitos vierailustasi.
                                              Hyvää illan jatkoa.

Lauantain mietteitä

                 

Sielun silmin katselen sua yhä, vaikka tuosta kaikesta on kulunut jo vuosikymmeniä.
Olet yhä, ja aina muistoissani, sellaisena kun sinut silloin ensikertaa näin lähelläni.

Luomiväri, huulipuna, pehmeä kätesi, matala syvältä tuleva naurahdus, iloisuus, mutta myös hillitty ladymaisen viileä, toki myös hieman harkittu, viekoitteleva käytös.

Ei sanoja, vain läsnäolo, lämmin, lähes käsin kosketeltava tunne, tunne joka tyhjensi
ja työnsi takaa-alalle kaiken, myös muut ajatukset. Vain ne hetket, saada olla vierelläsi. 
Kuinka hyvältä tuo läsnäolosi vierelläni tuntuikaan, aina kun vain olit lähelläni.

Tuntuu yhä kuin oisit vieläkin vierelläni, nämä ajatukset, kuviteltua vaiko todellista.
Lähes sanatonta liikkumattomuutta, hellää lähella oloa, vain harva sanottu sana, lause.

   Tuohi syttyy ja se pehmeästi räiskyy.                Samoin vielä tunnen, kun sua mä muistelen.                                        Vaikka vuosi sivuun, vuoden jälkeen väistyy,
                                       sut sielussani tunnen niin kuin ennenkin.

Vaikka taakse katson, en mä sinne palaa,
haaveet hiipuneet on syliin vieraiden.
Silti ajatuksin ja tuntein sua halaan,
en muuta voi, kun kerran, nää kortit valitsin.

"Sulle rakkaani tän tahdon vielä laulaa,
vielä yhden laulun sulle omistaa.
En sitä itseltäni, enkä muilta salaa,
sua vielä rakastan kuin silloin ennenkin"

Vaikka pilvet taivaan tähtitarhat peittää,
ne tähdet silti näkyy silmin, sielujen.
Yö vaikka illan yli, mustat varjot heittää,
ne varjot siedän, silti joskus itkenkin.

Joskus toivon, että unesta mä herään,
toivon kaikki olis niin, kuin ennenkin.
Uuteen aamuun taas kun voimani mä kerään,
sut jälleen hautaan, uskon uusiin unelmiin.

"Sulle rakkaani tän tahdon vielä laulaa,
vielä yhden laulun sulle omistaa.
En sitä itseltäni, enkä muilta salaa,
sua vielä rakastan kuin silloin ennenkin"

"Sua vielä rakastan kuin silloin ennenkin"
"Sua vielä rakastan kuin silloin ennenkin"
-  W Korwenkoski -
                                            

                                                      Kiitos vierailustasi.
                                                      http://youtu.be/VAt9vGrgvE8

                                                                   Hyvää päivänjatkoa

Täysikuun aika

                  
       
               Täysikuun aika.
                   Samoin ilmeisesti täydet yöunet pitkästä aikaa.

http://youtu.be/EilWiWDXoBU

Kun kuu jo nousee nuori yö kun on
Voi hymy yhteen viedä ei kukaan silloin tiedä
Taas teitä huomisen
Kun kuu jo nousee ylle puistikon
Kuin täynnä odotusta on joka varjo musta
Myös sydän kuunnellen

refrain:
On ehkä tämän yhden kerran
Pienen tuokion tuon verran
Kuu sen kertokoon

refrain2:
Kun kuu nyt nousee muuta toivo en
Kuin että aina meitä voi viedä onnenteitä
Sen säde kultainen                        
                                     http://youtu.be/qcnPV82yfn0

Nice days..

                
                                                     
                                                Pidemmittä :) puheitta.  

                                                      Olkaapa hyvät !



                                            
                                             http://youtu.be/j3uaMTjMIiQ
                                              
                                               http://youtu.be/rHVeTMCXwng

                                                                     http://youtu.be/gjJkdE-OQI8
                                                                             
                                                        http://youtu.be/LnFdBX2Tq5c
                     

                                                                                                        


Hyvää päivän jatkoa.

Täyden kuun odotusta -II

                

Luuletko olevasi yksin?
Luuletko pärjääväsi yksin?
Luuletko kärsiväsi yksin?
Luuletko luovasi yksin.

Et ole, et pärjää, et kärsi, et luo - yksin.
Pienin inhimillinen yksikkö
ei ole yksi ihminen,
vaan kaksi ihmistä.

Lapsen kasvattamiseenkin tarvitaan koko kylä.
Yksinäisyydessäkin on aina muita paikalla.
Idea ei synny ihmisen pään sisällä, vaan ihmisten päiden välillä.
Ajattelemiseen eivät omat aivot riitä.

I not only use all the brains that I have, but all that I can borrow
- Woodrow Wilson -


                                                               Kiitos vierailustasi.

Täysikuun odotusta

                


                              Tähtiä voi ihailla, ja tähdistä voi suunnistaa.
                Kumpaa sinä teet kun seisot ja tuijotat öiselle tähtitaivaalle?

                           Jokaisesta heikosta kohdastasi ole kiitollinen:
                       Yhä on muurissa aukko pahan lähteä, hyvän tulla.
           Vasta, kun uskallat iloita tyhjästä kohdasta itsessäsi, olet oivaltanut:
                      Minussa on vielä tilaa jollekin mitä minulla ei vielä ole!

                    Vaikka tuntisit olevasi täydellinen peli ei ole vielä menetetty.
              Aktiivisen itsetutkiskelun avulla löydät varmasti itsestäsi heikkouksia,
                                             jotka tekevät sinut vahvaksi.

                                                                
                                                   Kiitos vierailustasi.
                                                       Hyvää yötä.

Täyden kuun odotusta. -I

                 

Saxofon: http://youtu.be/wJOxB6fG-s8

Kulkee, yli vuorten kulkee,

kuu kirkas meksikon yössä

ja kielissä kitaroiden onni soi.

Saapuu aamun aurinko taas yli vuorten,

saapuu tuoden arkea tullessaan.

Rakkaus lähtee jo järven rantaa pois,

seuraava yö sen kaiken toistaa vois,

se ehkä toistaa.
Loistaa. Yli järven loistaa,
pian kirkas meksikon päivä
se hehkullaan kaupunkia vallitsee,

pois on mennyt kuu sekä rakkaus nuorten

kunnes kuu suo lumonsa ylle maan.

Rakkaus lähti jo järvenrantaa pois,

seuraava yö sen kaiken toistaa vois,
sen ehkä toistaa.
Loistaa. Yli vuorten loistaa,
taas kirkas meksikon päivä,
ja hehkullaan kaupunkia hallitsee.
Pois on rannanpuun suoma suoja nuorten,
kunnes kuu luo lumonsa ylle maan.

Hohtaa, yllä järven hohtaa,
kuu kirkas mexicon yössä ,
taas kielissä kitaroiden onni soi
taas on suotu yön varjot suojaksi nuorten
päättyy taival valosta varjoon puun...

                                                Kiitos vierailustasi.

                                                                          Öitä.

Viestivaihtoa.

           

                    
Woaahhahhaa...  (eka otsake)
...MYYTY! hyvin osasit kirjallisen markkinoinnin :D (eka texti)

Re: Hekohekovaan sullekki... :DD!!!! 
Aina mää markkinoinnin hallitten.

Sama on kiihkeen rakkauren kansa.
Pieni pyromaani asustaa ihan mun peruskeeneissä.
Ongelma tahtookin olla; sopivan kokoisen VPK hätäapuun saaminen.
Syy: Kats vielä mää vikitellä ossaan, muusta sitten nin ennää tiedä.
Mutta oikeasti. Kiitos. 
Että! vielä on konstailemattomia! hyvällä itsetunnolla, huumorintajulla, vielä paremmalla sähkönjohtokyvyllä varustettuja, kevytsoutuisia ihmisiä.

Laitan nykkelin, ja muutaman irtokuvan erikseen, jos onnistun löytämään...
Terkuin.
-Max-

             
                               Perskeles, Musiikkia juuri Sinulle.


Ja vastaus tuli kuin tykin piipusta.

Otsake: Mitä mainiointa iltaa nääs...
Noh, kiitos kysymästä, kaunis pakkaspäivä on täälläkin ollut, tosin enimmäkseen toimiston ikkunasta käsin sitä olen katsellut. Nyt vähän kotihommien ohessa
(pyykkäyssilitysruoanlaittotiskaus) täällä linjoilla roikuskelen.

Huomenna aloitetaan tyttöjen viikonloppu, ensin karjalaisten kalkatimien kokoontumisajo (nuoruuden ystävättäreni tulee yökylään ) ja sitten la-su useamman leidin shopping, pubbing & clubbing reissu Tallinnassa.

Joka allekirjoittaneelle kyllä tuleekin aika lailla tarpeeseen sangen raskaan alkuvuoden (ks. aiempi kommenttini hautakummusta) jälkeen.
Mutta sehän on karjalainen tapa että ilo pintaan vaikka syän märkänis. Eikähän se märkäne etes, ihan alkaa olla heippamieli kehissä taas.

Semmoisia tuumii täällä vähäpuheinen ( ehkä myösvähämielinen ) ja ujohko karjalaisneito.  http://youtu.be/7nnZZLWg8Hw

Mielessäni mitäpä tuohon vastaisin, ajattelinko tuoda sen tähän ilmi, muidenkin nähdä,
joskin tässä kaikessa on alkuaankin jo eräs heikkous.

Mikä se on, niin sellainen pieni perus-syy. On ollut niin montaa hellää ja armasta heiliä, karjalasta kokeilulla, milloin pidemmän, milloin lyhyemmän jaksokauden, tapauksittain vaihdellen ja kaikkien kanssa on päättynyt hieman onnettomasti, joskin yhdessä elo on ollut enimmäkseen suht mukiinmenevääkin.

Nyt olen jo pitkään ajatellut ja myös jopa ääneenkin toistanut etten enää välttämättä halua "karjalaa" takaisin, kenties juuri edellisiin, elämän toiston pelkoihin ;) liittyen.

Siinäpä pulma.

Ehkäpä vastaukseni aihe selviää tuosta, saadusta vastauksesta, johon vastaan...

Illan hämäryydessä

                 


Kaunis kirkas aurinkoinen päivä on päättynyt, hämärän vaihduttua illan pimeyteen.
Alkuillan tunteina sakeana, märkänä mutta kauniina alkanut lumisade on vaihtunut suoraan soljuen alas putoavaksi, sakeaksi, kastelevaksi räntäsateeksi, joka vielä kuorruttaa asfaltit valkoiseen peitteeseen. 
Kertymää ei juurikaan tästä, syksyn neljännestä lumivaipasta enää synny, ja toden näköisesti se jo huomenna on haihtunut nurmikoltakin pois, lämpötilan kohotessa plussalle.

Lämmin hämärä hetki muistelulle, kaikelle mieleen juolahtaville, siellä jo ennestään pyöriville.
Kynttilät lämmittävät, suoden mukavan hämärän rauhallisen iltahetken, samoin lasillinen viiniä, jonka mausteinen tuoksu saa haluamaan sitä toisen mokoman lisää. 

Lumisade ulkona vähentää soljumistaan, laantuen oireista päätellen kohta kokonaan.
Lämmintä, väsyttää, vaikka täydenkuun odotus hieman tuota nukkumista jälleen häiritsee.

Kuinka juuri nyt toivoisinkaan jonkun olevan läsnä, Jonkun pehmeän, lämpimän, hiukset puhtaalle tuoksuvan, joka ensin hieman nojautuen ja kohta jo kainaloon käpertyen kysyisi. Mennäänkö nukkumaan.   

                 

Kas, lunta sataa.
Ja muistot kohta unhon kinos peittää, 
pois kätken onnen sekä tuskan kyyneleet.
Taas aika mataa, ilta varjot heittää,
mut aatokset, ne yhä ovat yhtyneet.

         
Näissä mietteissäni istuen, kaadan nyt sen toisen kierroksen lasiini. Viini tuoksuu.

                         
                                   Hyvää yötä. Kiitos vierailuistanne.

Maanantai aamu...

             

Nämä kasvojesi tutut piirteet. Kuinka usein olenkaan niitä sinun nukkuessa katsellut. 
Katsellut kyljelläni maaten kasvojesi sivuprofiilia, ihaillut niitä sivulta, suoraan yläpuoleltasi.

Kuinka usein olen nähnyt ne mielessäni unessa, muistoissani kaipauksen hetkellä.
Uskon että kerran vielä, kuitenkin kohtaamme jälleen. 

Kaikki me,jotka tapasimme toisemme, rakastimmekin, katsellen toistemme piirteitä
hämärässä, tuossa hiljaisessa rauhallisessa hetkessä.

Ääneti olimme silloinkin läsnä tuskin tajuten, toivomatta, kaipaamatta, vain vaiti ollen.
          

     Sinun lähdettyäsi herään. Nousen aamuun, muhkuraiset vuodevaatteet ovat märät.
Ajatukseni risteilevät päässäni, hieman kuin sellaiset juurineen irtirepäistyt viljan korret, jotka ovat yhdessä kasassa, siihen sikin sokin heitettynä. 

Päiväni alkaa hitaasti kangerrellen edetä iltaa kohti.

                                                   Hyvää yötä.  Vierailuistanne kiittäen.

Iltapäivän uni.

                 

Lokakuinen lauantai ilta alkaa hämärtyä illan hämäryydeksi, jonka ylle kuu ja tahdet nousevat loistamaan.

Hitaasti himmenee päivän valo. Odottavan aika on pitkä, odotan koska tulet kuitenkin.
Kannat kassia ja sinulla on edelleen sama vaalean ruskea pikkujakku.

Sisään tullessamme. Kahvi keittimessä on tippunut, valmiina odottamassa.
Halaamme toisiamme. Hetki jälleen näkemisen riemua, keskustelua.

Iltataivas on tummunut jo yön pimeydeksi, sammutan viimeiset kynttilät.

Nukahdamme, vieri vieressä illasta aamun, pitkin päiviä, kaikki seuraavatkin yöt.
Nukumme yhteen kietoutuneina, toisistamme läheisyyttä, turvaa ja lohtua hakien.

Minä tulin, kuiskaat. Tulit koska halusit tulla. Haluat muuttua, jättää entiset murheesi
tahtoen tulla muiden kaltaiseksi, omat puutteesi ja rajotuksesi tietäen.


  Kuinka voitsit muuttua kysyt.  Mutta vastauksen tiedät mielessäsi jo kysyessäsi.
Sinulla on halu tähän muutokseen omasta tahdostasi.

Kysyt koska et tiedä muusta, muusta erilaisesta kuin vain siitä, mihin sinut on lapsena totutettu, siihen mitä olet lapsena kokenut, tai mitä olet saanut tehdä.

Mitä vastaan. Vastaan tule omana itsenäsi. Pelkkänä itsenäni vain olen minäkin.




Sanot rakastavasi minua, mutta onko se rakkautta, vai pelkkää omistamisen halua, tiedätkö sen itse.

Ehkä se ei ole rakkautta, jos ei tiedä sellaisesta. Sinä itsehän tämän parhaiten tiedät.
Kenties se on vain tunne, jonka sinä miellät rakkaudeksi saadaksesi kokea
kiintymystä.

               

Viimekertaiset lähdön hetket laiturilla muistan. Jälleen yhdet jäähyväiset muistoissa.
Halaukset, hieman arastellen kuin pelkäisit jonkun huomaavan aloitteellisuutesi.

Neljä halausta kaikkiaan. Juna saapuu aikataulussaan. Saattelen sinut vaunusi ovelle.
Käännyt ja olet poissa. Samassa juna lähtee liikkeelle poistuen pian näkymättömiin.

Herään säpsähtäen syvästä päiväunestani. Hetkeen en tiedä olenko hereillä vaiko valveilla. 

Keitän kahvit, juon, huomaten olevani jälleen valveilla.

               

                        Tämän myötä. Hyvää yötä.
                         Kiitos vierailuistanne.
                        

Tyrnipensaat.

            

Auringonnousu tänään 8:01. Auringonlasku tänään 18:20. Päivän pituus on 10 h 19 min.

Hieman tuulinen, syksyisen pilvinen sadetta ennustava keli.  Lähden liikkeelle, kuljen rantaan. Katson liikehtivää järvenpintaa, mielessäni alkaa soida erään laulun sävelet.

Laulu kahdesta tyrnistä.   Balladi, CM, tempo 130.    Sävelänyt  P. J. Mäkelä.  San. J. Jokinen
Tyrni (Hippophaë rhamnoides)


Rantaan kerran kuljin, rauhaa kaipasin,
silmät kun mä suljin, merta kuuntelin.
Kivet keskenänsä, myös ne kuulla voi,
kertoi tarinoita, jotka sieltä toin.
Merta kyntäneitä kerran itsekin,
kivet on nyt heitä, nyt sen ymmärsin.
Ranta pohjanlahden, niin sen tuulet käy,
karit pinnan alta, ei ne aina näy.

Niin vaikka vaihtuu maisemat ja aika kuljettaa,
ne ketkä meitä seuraavat, on samaa tarinaa.
Kuin kivet luona rantojen, ne meihin kuuluvat,
ne kertoa voi sulle sen, kun niitä kosketat.

Ranta pohjanlahden on kuin vieläkin,
laulun tyrin kahden, sen myös kuulisin.
Kaksi nuorta kerran, niin se laulu soi,
pakomatkaltansa aallot rantaan toi.
Kasvoi tyrnit heistä, kaksi kumpikin,
matkaan lähteneistä, oksin piikkisin.
Vaikka kukkii tyrnit, marjojaan ei jaa,
poimija myös haavan itsellensä saa.

Niin vaikka vaihtuu maisemat ja aika kuljettaa,
ne jotka meitä seuraavat, on samaa tarinaa.
Kuin kivet luona rantojen, ne meihin kuuluvat,
ne kertoa voi sulle sen, kun niitä kosketat.






Hyvää alkanutta päivää kaikille.

Tule kanssani kylpyyn

           





Kun onnistun jollakin tavalla saamaan hymyn nousemaan toisen ihmisen kasvoille,
ajattelen, sainkohan tuon ihmisen iloiseksi, kenties onnelliseksi, toisen hymyillessä.
Onkohan se pelkkää illuusiota.



Hyvää yötä Sinulle.

Tuulena läsnä.

                 





Kuinka voisin tulla tuulen kaltaiseksi.
Tuulen, tukea antavaksi
jonka hartioilla rakkaus saisi levähtää.

Haluaisin olla tuuli, hiljainen, huomaamaton.
Kykenisin liikkumaan hiljaa,
tuoden mukanani sametin pehmeän utuisuuden.

Usvan muotona salaperäisesti verhoten
ympärillesi kietoutuisin.
Herkästi, hellästi, vastustamattomasti
kietoen sinut salaperäiseen vaippaan.

Usvana kaiken rumuuden peittäen,
tietä auringon tanssille valmistaen
Auringolle joka lämmöllään valaisten
näyttää kaiken näkymättömän kauneuden.

Olisin auringon lämpö, tuo kaiken
turhan illuusion pois haihduttava,
valaisten näkymän selkeästi.

Kuinka haluaisin tulla tuuleksi 
paimentaen nuo ihanat valkopilvet
suojaamaan tuolta auringon paahteelta.

Tahdon olla tuuli,
jota vastaan voit levittää siipesi
voidaksesi ottaa vastaan
sen nostava voima
sitä, sen nostetta pelkäämättä.

Näin olisin kuin tuo tuuli,
tuo hetkisen vaeltava.
Kunnes viimein, 
hiipuen, vaimenee pois.

                                    Hyvää yötä kaikille vierailijoilleni.